Isäni teki itsemurhan kun olin 5-vuotias. Isäni oli alkoholisti, joka löi äitiäni usein. Myös isäni äiti on yrittänyt itsemurhaa. Isäni kuolemasta on jo 11 vuotta, mutta mietin silti, millaista elämä olisi isän kanssa. Joka puolella, facebookissa, kaupungilla yms. porukka puhuu, miten he menevät isänsä kanssa kalaan tai huvipuistoihin tai rassaavat mopoa tai pelaavat lätkää. Mulla ei ole edes muistissa melkeen yhtäkään yhteistä kokemusta isän kanssa. Äitini kanssa välit ei ole hyvät, eikä huonot. Hän rakastaa minua, mutta hän ei tue haaveitani tai harrastuksiani. Intohimoni on videopelit, olen erittäin hyvä yhdessä pelissä jossa on myös suuri ammattilais scene. Pelaajille maksetaan paljon, heillä on paljon faneja ja sponsoreita, mutta äitini haluaa minun olevan hyvin vähän koneella ja panostaa lukioon. En haluaisi, että välini äitiini olisivat näin kaukaiset. Oisiko mitään vinkkejä, mitä voisin sanoa äitilleni, että hän tukisi minua tässä videopelihaave -asiassa?
Isäni itsemurha ja kaukaiset välit äitiini
1997kundi
194
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
On varmasti ikävää, kun ei ole miehistä mallia ja isähahmoa rinnalla. Olen nainen ja minulla oli isä, mutta hän jäi jotenkin etäiseksi; ei osannut olla lasten kanssa ja hänelläkin oli alkoholi usein vapaa-ikoina veressä. Nyt olen kiinnostunut esi-isinäni elämästä jopa viidenteen polveen asti kun hänestä on historiallista tietoa: Hän on oikea ihannemies ja sopii isäksi vielä historian lehdiltakin.
Voisko sinulle isovanhemmat kertoa jotian enenmmän iästäsi ja onko suvussa muita miehiä.
Hyvä että on yksi asia, jossa olet hyvä. Äiti on kyllä oikessa kannustaessaan sinua kehittämään itseäsi ja opiskelemaan. Vaikea sanoa, onko juuri lukio paras vaihtoehto tulevaisuuden suhteen. Pelimaailma ei ole kovin kauaskantoinen vaihtoehto tulevaisuutta ajatellen, vaikka tarjolla häämöttäis paljon rahaa.
Jos miettisit muuta ammattia ja pitäisit pelijutun hyvänä kakkosena.