Mitä vikaa on "toisella kierroksella" olemisessa?

Olio_75

Siis deittaillessa? Olen päälle kolmikymppisenä avioeronneena tätä ihmetellyt, kun osa vaatii, että deittikumppani ei saa olla ns. eronnut ja/tai karannut (ällöttävä määritelmä ) kuten itse olen. Ymmärtäisin jotenkin lapsettomuuden vaatimuksen, mutta että aiempi avioliitto olisi este?

En ole siis vaatimassa suhdetta niiltä, joille aiempi avioliitto on este, ihan ihmettelymielessä otan asian esiin. Onko niin, että avoliitto ei tarkoita vielä tätä eronnut-karannut porukkaan liittymistä? Onko näin ajattelevalle myös joskus myös pitkä avoliitto tai lapsi aiemmasta _avo_liitosta myös este, vai onko juuri avioliitto se Juttu, joka estää mielenkiinnon heräämisen?

38

425

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • laastarina ollut

      Minulla oikeastaan on päinvastoin, mutta olenkin sinua hieman vanhempi. Jos miehellä on takanaan pitkä parisuhde, on lapsia ja on ollut vaikkapa se avioliittokin, niin se osoittaa, että miehellä on ollut rohkeutta sitoutua. Varsinkin kovin nuorena alkaneet suhteet yleensä kaatuvat ennemmin tai myöhemmin, joten minä en ainakaan pidä pahana sitä, jos takana on ollut avioliitto.

      Ehkä kuitenkin moni pelkää, että avioliitto tarkoittaisi automaattisesti sitä, että avioero on ollut niin kova paikka, että siitä toipuminen vie niin pitkään ja että ehkä se eksä kummittelisi jonkinlaisena "ikuisena rakkautena", josta ei voi päästä koskaan ohi. Itse taas enemmänkin ajattelen niin, että pitkästä parisuhteesta irrottautuminen on niin vaikea asia, että sitä ei ihan kevyin perustein tehdä, vaan suhteen päättämiseen on oltava isoja ongelmia.

      Tuntuu siltä, että moni hyväksyisi aiemman parisuhteen vain silloin, jos se on päättynyt leskeksi jäämiseen, jolloin ei ole pelkoa ex-puolisoista, jotka (ehkä) haluavat uudelle kierrokselle.

      Myönnän kyllä itse sen, että jos parisuhde on päättynyt alle kuukausi sitten, niin en kyllä kovin herkästi haluaisi ryhtyä uuteen suhteeseen sellaisen kanssa. On nimittäin niin iso riski päätyä tuollaisessa tilanteessa vain laastariksi.

      • 89989898

        Leskeys voi siksi olla hyvä vaihtoehto, että se liitto ei luultavimmin ole päättynyt syrjähyppyyn, pettämiseen tms. En usko, että ketään leskeyttä sen takia preferoisi mielessään, ettei vanha ainakaan kummittelisi. Menneet on menneitä, eikä rikkimennyttä liittoa saa ehjäksi, vaikka kuinka päättäisi anteeksi antaa.


    • delphinium

      Kyllähän avioliittoon sitoutuminen ja myöhemmin eroaminen merkitsee astetta pahempaa harkintakyvyn pettämistä. Avoliitosta eroamisen ymmärtää. Avioliitto sen sijaan on elinikäinen sitoumus, joka pitäisi voida miettiä loppuun asti. Kuinka hyvää parisuhdemateriaalia tarjoaa ihminen, joka ei ota mitään asioita vakavasti tai on täysin kykenemätön strategisiin päätöksiin?

      • been there

        Noin minäkin ajattelin - ja lisäksi kuvittelin henkilön jo löytäneen sen elämänsä rakkauden. Sitähän olisi sitten kakkonen.

        Kunnes napsahti omalle kohdalle.

        Luotin liikaa aviomieheeni. Ei, ei mitään katastrofaalista, kuten pettämistä, väkivaltaa tai muuta. Hän vain oli ITSE niin traumatisoitunut ex-vaimostaan, että kuvitteli motiivieni olevan samat kuin eksällään. Sellaisella avioliitolla ei paljon ole tulevaisuutta, kun hyvätkin teot kuvitellaan vain manipuloinniksi. Lisäksi tuli armottoman kiireinen elämänvaihe kummankin työn ja opintojen puitteissa. Luotin hänen hyväntahtoisuuteensa ja sitoutumiskykyynsä. Uskoin - ja varmasti hänkin uskoi tuolloin.

        Minä olin sitoutunut, hän ei. Hän halusi eron, minä en. Erosta on jo aikaa kohta kymmenen vuotta. Tuskin muistan häntä enää. Jos joku leimaa minut 'eronnut'-statuksesta huolimatta, leimatkoon. Se vain osoittaa kyvyttömyyttä ymmärtää erilaisia elämäntilanteita ja taustatekijöitä.

        Otan edelleenkin asiat vakavasti ja olen täysin kykenevä strategisiin päätöksiin. En vain enää luota kovinkaan helposti.


      • delphinium
        been there kirjoitti:

        Noin minäkin ajattelin - ja lisäksi kuvittelin henkilön jo löytäneen sen elämänsä rakkauden. Sitähän olisi sitten kakkonen.

        Kunnes napsahti omalle kohdalle.

        Luotin liikaa aviomieheeni. Ei, ei mitään katastrofaalista, kuten pettämistä, väkivaltaa tai muuta. Hän vain oli ITSE niin traumatisoitunut ex-vaimostaan, että kuvitteli motiivieni olevan samat kuin eksällään. Sellaisella avioliitolla ei paljon ole tulevaisuutta, kun hyvätkin teot kuvitellaan vain manipuloinniksi. Lisäksi tuli armottoman kiireinen elämänvaihe kummankin työn ja opintojen puitteissa. Luotin hänen hyväntahtoisuuteensa ja sitoutumiskykyynsä. Uskoin - ja varmasti hänkin uskoi tuolloin.

        Minä olin sitoutunut, hän ei. Hän halusi eron, minä en. Erosta on jo aikaa kohta kymmenen vuotta. Tuskin muistan häntä enää. Jos joku leimaa minut 'eronnut'-statuksesta huolimatta, leimatkoon. Se vain osoittaa kyvyttömyyttä ymmärtää erilaisia elämäntilanteita ja taustatekijöitä.

        Otan edelleenkin asiat vakavasti ja olen täysin kykenevä strategisiin päätöksiin. En vain enää luota kovinkaan helposti.

        Marttyyrin rooli on tietysti hirveän helppo ottaa näissä asioissa, mutta eipä sillä paljoa saavuta. Kyllä asiat pitää pystyä reilusti kohtaamaan.


      • Jens Jensen
        been there kirjoitti:

        Noin minäkin ajattelin - ja lisäksi kuvittelin henkilön jo löytäneen sen elämänsä rakkauden. Sitähän olisi sitten kakkonen.

        Kunnes napsahti omalle kohdalle.

        Luotin liikaa aviomieheeni. Ei, ei mitään katastrofaalista, kuten pettämistä, väkivaltaa tai muuta. Hän vain oli ITSE niin traumatisoitunut ex-vaimostaan, että kuvitteli motiivieni olevan samat kuin eksällään. Sellaisella avioliitolla ei paljon ole tulevaisuutta, kun hyvätkin teot kuvitellaan vain manipuloinniksi. Lisäksi tuli armottoman kiireinen elämänvaihe kummankin työn ja opintojen puitteissa. Luotin hänen hyväntahtoisuuteensa ja sitoutumiskykyynsä. Uskoin - ja varmasti hänkin uskoi tuolloin.

        Minä olin sitoutunut, hän ei. Hän halusi eron, minä en. Erosta on jo aikaa kohta kymmenen vuotta. Tuskin muistan häntä enää. Jos joku leimaa minut 'eronnut'-statuksesta huolimatta, leimatkoon. Se vain osoittaa kyvyttömyyttä ymmärtää erilaisia elämäntilanteita ja taustatekijöitä.

        Otan edelleenkin asiat vakavasti ja olen täysin kykenevä strategisiin päätöksiin. En vain enää luota kovinkaan helposti.

        On hyvä kertoa miehelle, että ei itse ollut se, joka erosi. Vaikka se ottaisikin kunnian päälle. Se kertoo ainakin siitä, että olit se pitkäjänteisempi osapuoli entisessä suhteessa.


      • Eronnut mies

        Jaa.. Ja kaikki blondit on susta oikeesti yksinkertasia bimboja?

        Ikäänkuin, että eronnut ihminen on automaattisesti sitoutumaton ja harkintakyvytön. Itse sitouduin yli 10v ja hommassa oli helkkaristi hyvää. Se, että toisella loppui sitoutuminen omien ongelmiensa takia tekee musta harkintakyvyttömän? Mä (omasta mielestäni) tein kaikkeni ja vähän yli. Erojen takana on niin monta erilaista tarinaa.

        Itse koen olevani sata kertaa kypsempi, fiksumpi ja tunnen itseni paremmin kuin ekalla kierroksella. Ero voi olla opettava elämänkokemus jos sen sellaisena osaa ottaa. Tasan olen erilainen ihminen nyt kuin mitä olisin ilman sitä.


    • ssici

      Jos tuo nimimerkkisi numero on syntymäaikasi, niin sähän olet liki neljäkymmentä paremminkin kuin päälle kolmekymppinen! Ja siinä iässä väistämättä on jo entistä elämää: yhdessäasumista vähintään jonkun kanssa, yleensä myös avioliitto, avioero ja lapsia.

      Yleensä ainakin miehistä tulee ajateltua, että kyllä siinä jotain vikaa on, jos ei päälle kolmekymppisenä ole koskaan kenenkään kanssa asunut. Ja jos on asunut, niin silloinhan on eronnut, vaikka ei olisi juuri avioliitosta eronnut.

      Sama se on naisten suhteen. Tavallisimmilla on takana avioliitto ja yleensä lapsiakin, mutta ainakin avosuhde. Muuten jossain on häikkää, luonteessa, terveydessä, sopeutumiskyvyssä tai sosiaalisissa taidoissa. Tietysti voi olla myös niin omistautunut työlleen tai on tehty jo varhain päätös sitoutumattomuudesta, mutta se on todella harvinaista. Miehillä tuo ei päde senkään vertaa, koska he pystyvät luomaan paremmin uraa, kun heillä on puoliso.

      • Olio_75

        Juu, olen lähemmäs nelkikymppinen, mutta erosin joitain vuosia sitten, jolloin en vielä ollut. Pahoittelen epäselvyyttä. :)

        Myönnän, että itsekin ihmettelen, miksi joku ei ole ollut pitkässä suhteessa kolmeenkymppiin mennessä.


      • ssici
        Olio_75 kirjoitti:

        Juu, olen lähemmäs nelkikymppinen, mutta erosin joitain vuosia sitten, jolloin en vielä ollut. Pahoittelen epäselvyyttä. :)

        Myönnän, että itsekin ihmettelen, miksi joku ei ole ollut pitkässä suhteessa kolmeenkymppiin mennessä.

        Juu, en tarkoittanut kritisoida vaan kommentoida ikää suhteessa siihen, onko "mitään" koskaan ollut siihen mennessä :)

        Jep, ja mä olen jopa ollut tällasen miehen kanssa, joka ei ollut kenenkään kanssa koskaan edes asunut vaikka lähestyi jo neljääkymmentä.

        Välttämättä ei päälle päin näy mitään suurta vikaa, mutta tässäkin tapauksessa se syy lopulta selvisi. En halua sitä tässä sanoa, mutta totean vaan, että jokapäiväistä arkea se hänen (henkinen) rajoittuneisuutensa olisi rasittanut liikaa, joten tein johtopäätökset.


      • bjkmlööökhh

        Minusta kakkoskierros on parempi! Ne miehet ovat triplasti parempia kuin ikisinkkuilleet, ovat ratkaisevasti kypsempiä!


    • Olio_75

      "Laastarina ollut", en itsekään lähtisi vastaeronneen kelkkaan, eli tuon ymmärrän hyvin. Ajattelen itse niin, että pitkä avo- tai avioliitto, josta on toivuttu, on minulle merkki siitä, että ihminen tietää, mitä pitkä suhde vaatii ja ymmärtää myös siihen liittyvät riskit. Eikä siis ehkä lähde ns. soitellen sotaan. Toki tällainen ymmärrys voi olla jo ilman pitkää avioliittoa, eikä kaikilla järkeä tule erotessa lisää, mutta noin suurinpiirten.

      Osalle avioliitto sinänsä, vaikka siitä olisi jo aikaa, on este. Nimimerkki Delphinium kuvaa asiaa hyvin, kiitos tästä lisävalaistuksesta. Uskon, että ajatusmaailmani on laillasi ajattelevista ihmisistä niin kaukana, että suhdetta ei varmaankaan olisi syntynyt edes ennen ensimmäistä avioliittoa. En ole koskaan ajatellut noin jyrkästi, se toki sinulle sallittakoon. :)

      • delphinium

        Tarkoitus ei ollut olla mitenkään töykeä. Asioiden suoraan sanominen vain minimoi väärinkäsitykset.

        Itse en tule ikinä löytämään kriteereitä täyttävää ihmistä suhteeseen, joten sinänsä ajatuksen tasolla kukaan ei lähtökohtaisesti kelpaa.

        Eroaminen on vahva viesti siitä, että jompi kumpi puolisoista ei ole kykeneväinen apatheiaan. Toisen kohdalla taas kyse on huonosta ihmistuntemuksesta, mikä sinänsä on helpompi antaa anteeksi.

        Tunteet ovat harhaisia kuvitelmia asian tilasta, perustuen kokemukseen tai tulevan ennakointiin. Valitettavasti ne ovat myös pohja suurimpaan osaan avioliitoista. On aivan selvää, että mikäli toinenkin parisuhteen osapuolista on kyvytön kontrolloimaan impulsiivista toimintaansa, niin vihkoon menee se suhde.


    • Olio_75

      ^ Hyvähän se on olla suora, en mitenkään pahoittanut mieltäni. :) On totta, että en edes pyri maksimaaliseen rationaalisuuteen, jota luullakseni haet, koska se usein tarkoittaa reaalielämästä etääntymistä siinä määrin, että kääntyy itseään vastaan. Olen sinua pragmaattisempi siis, ihanteesi on toki hieno ja toki siitä kannattaa pitää kiinni, jos se on sinulle ominaista.

      • delphinium

        Nyt eletään irrationalismin kulta-aikaa, joten eiköhän tätä pikavippi-onnellisuutta sinullekin vielä riitä. Kestävä ja onnellinen suhde lienee kuitenkin mahdotonta.

        Vääristyneisiin tunteisiin perustuva parisuhde on kuitenkin aina Se lähes pahin passioiden miinakenttä. Selväähän se on, että pieleen menee. Nykyään, kun eroaminen on yhteiskunnallisesti lähes adiafora, ei edes moraalinen pakko pidä ihmisiä yhdessä.


      • Olio_75
        delphinium kirjoitti:

        Nyt eletään irrationalismin kulta-aikaa, joten eiköhän tätä pikavippi-onnellisuutta sinullekin vielä riitä. Kestävä ja onnellinen suhde lienee kuitenkin mahdotonta.

        Vääristyneisiin tunteisiin perustuva parisuhde on kuitenkin aina Se lähes pahin passioiden miinakenttä. Selväähän se on, että pieleen menee. Nykyään, kun eroaminen on yhteiskunnallisesti lähes adiafora, ei edes moraalinen pakko pidä ihmisiä yhdessä.

        En tosiaan ajattele, että avioero olisi moraalisesti paheksuttava asia. Olen sitä mieltä, että kevein perustein ei kannata mennä naimisiin ja itse ainakin tein kaiken minkä pystyin suhteen eteen, mutta jos ei toimi sittenkään, ero on parempi vaihtoehto.

        Mielestäni itse kunkin tulisi pyrkiä olemaan muita ihmisiä kohtaan inhimillinen ja ystävällinen, edes neutraali, niin maailma olisi parempi paikka. Vihapuhe ja ilkeily ovat mielestäni paheksuttavia asioita, ja pyrinkin välttämään niitä viimeiseen asti. (Vihapuheeseen tuskin pystyisinkään, mutta epäasiallisuus pysyy aisoissa myös tällaiselta ei-täydelliseltä, kun vähän yrittää. ;) Mielestäni moraalisääntöjä tai -odotuksia on järkevää tehdä tällaisellä yleisemmällä tasolla.

        Avioero tai avioliitossa pysyminen ovat kahden ihmisen välisiä asioita, joten niistä on vaikeaa tehdä mitään yleistettäviä päätelmiä tai sääntöjä, varsinkaan moraalisia. En kykene näkemään, miten vastentahtoinen avioliitossa pysyminen olisi moraalisesti parempi teko kuin ero.


      • delphinium
        Olio_75 kirjoitti:

        En tosiaan ajattele, että avioero olisi moraalisesti paheksuttava asia. Olen sitä mieltä, että kevein perustein ei kannata mennä naimisiin ja itse ainakin tein kaiken minkä pystyin suhteen eteen, mutta jos ei toimi sittenkään, ero on parempi vaihtoehto.

        Mielestäni itse kunkin tulisi pyrkiä olemaan muita ihmisiä kohtaan inhimillinen ja ystävällinen, edes neutraali, niin maailma olisi parempi paikka. Vihapuhe ja ilkeily ovat mielestäni paheksuttavia asioita, ja pyrinkin välttämään niitä viimeiseen asti. (Vihapuheeseen tuskin pystyisinkään, mutta epäasiallisuus pysyy aisoissa myös tällaiselta ei-täydelliseltä, kun vähän yrittää. ;) Mielestäni moraalisääntöjä tai -odotuksia on järkevää tehdä tällaisellä yleisemmällä tasolla.

        Avioero tai avioliitossa pysyminen ovat kahden ihmisen välisiä asioita, joten niistä on vaikeaa tehdä mitään yleistettäviä päätelmiä tai sääntöjä, varsinkaan moraalisia. En kykene näkemään, miten vastentahtoinen avioliitossa pysyminen olisi moraalisesti parempi teko kuin ero.

        Minusta jokainen liike järkevään suuntaan on aina hyvä veto, kuten eroaminen tässä tapauksessa. Homma kulminoituukin sitten siihen oppiiko yksilö virheistään.

        Onni lähtee kuitenkin ihmisestä itsestään. Niin myös moni hyvä asia. Kaikki paha taas tulee ulkoapäin (jos luetaan pois asiat johon yksilö itse ei voi vaikuttaa).

        Tunteellisen yksilön onnellisuuteen vaikuttaa ulkoiset tekijät. Tiedostavan apatheiaan kykenevän henkilön onnellisuuden kannalta ne ovat irrelevantteja.

        En oikein näe, miten tunteella "ajatteleva" ihminen voisi koskaan olla onnellinen parisuhteessa. Ehkä se on minun puutteellisuuttani.

        Itse pyrin kohtelemaan ihmisiä tasa-arvoisesti. Voimakkaita tunteita ei ole kehenkään tai mihinkään (perhe poislukien). Pahoitteluni, mikäli kuulosti moraalisaarnalta. Saattoi se vähän sitä ollakin. ;)


    • Heitukan tytär

      Äitini on ollut naimisissa kaksi kertaa, kesällä lähti kolmas yritys. Kun kerran eron ottaa, se alentaa kynnystä ottaa sen tulevaisuudessakin. Eka ero on vaikein. Kun kerran on eronnut, ei pidä avioliittoa enään niin suurena asiana. Sen voi tehdä vaikka uudestaankin.
      Eli ei, en halua eronnutta miestä. Olen äitini kohdalla nähnyt kuinka avioliiton merkitys heikkenee eron myötä.
      Toisen kerran kun se naimisiin meni, ei ollut edes oikeita häitä vaivauduttu järjestämään. Pelkkä kahvi ja kakku. "Hääpukuna" valkoinen jakku. Häävieraita oli 6 kpl.aika iso ero ensimmäisiin häihin. Kolmannet häät ei ollut edes sitäkään. Edes oma perhe ei ollut äidin puolelta paikalla.

      • ssici

        Se, että eroaminen on helpompaa kerta kerralta, on yksinomaan hyvä asia. Siinä oppii myös aiemmin huomaamaan perikadon merkit ja toivottavasti myös reagoimaan niihin jotenkin.

        Ei ole mitään mieltä olla suhteessa jonkun kanssa vain siksi, että eroaminen tuntuu niin pelottavalta. Kun on yksissä henkilön kanssa, jolle eroaminen on helppoa, voi olla varma, että hän on suhteessa todella omasta halustaan niin kauan kuin on.


      • Olio_75
        ssici kirjoitti:

        Se, että eroaminen on helpompaa kerta kerralta, on yksinomaan hyvä asia. Siinä oppii myös aiemmin huomaamaan perikadon merkit ja toivottavasti myös reagoimaan niihin jotenkin.

        Ei ole mitään mieltä olla suhteessa jonkun kanssa vain siksi, että eroaminen tuntuu niin pelottavalta. Kun on yksissä henkilön kanssa, jolle eroaminen on helppoa, voi olla varma, että hän on suhteessa todella omasta halustaan niin kauan kuin on.

        Vakavasti puhuen olen samaa mieltä ssci:n kanssa. On mielestäni myös eduksi, jos on joskus mokannut pahasti (vieraissa käymiset joista jääty kiinni tms.), koska tietää sitten, oliko sen arvoista. Patologisiin pettäjiin tämä ei toki päde, mutta aika moni mokaa nuorempana ja ottaa opikseen, myös allekirjoittanut.


      • ssici
        Olio_75 kirjoitti:

        Vakavasti puhuen olen samaa mieltä ssci:n kanssa. On mielestäni myös eduksi, jos on joskus mokannut pahasti (vieraissa käymiset joista jääty kiinni tms.), koska tietää sitten, oliko sen arvoista. Patologisiin pettäjiin tämä ei toki päde, mutta aika moni mokaa nuorempana ja ottaa opikseen, myös allekirjoittanut.

        Tuo on totta. Nuorempana saattaa tehdä aivan idioottimaisia virheitä, kun kokemusta ja harkintakykyä ei ole. No, ainakin edellä mainittua näistä katastrofeista kertyy, ettei tarvitse ainakaan samoja virheitä enää tehdä.


    • Olio_75

      Heh, menin itse maistraatissa naimisiin, todistajat olivat talon puolesta. Ilmeisesti olin menetetty keissi sitten alkujaankin. :D

    • muuttuva maailma

      Mistä ylipäätään tietää, että millainen itse on vaikkapa 50 vuoden päästä puhumattakaan siitä, että millainen se puoliso on silloin?

      Ehkä entisaikaan elämä oli niin helposti ennustettavissa, että oli aika selvää, että miltä tulevaisuus näyttää, koska silloin esim. nouseminen omasta luokasta ylemmäksi oli erittäin vaikeaa. Silloin on joutunut tekemään valtavasti työtä, että on ylipäätään saanut ruokittua lapset ja estettyä sen, etteivät he kuole nälkään, ripuliin, rokkoihin, synnytykseen jne.

      Nykyisin meistä kukaan ei voi tietää varmuudella, että onko töitä edes ensi vuonna, pääseekö opiskelemaan sitä haaveammattia, palaako työssä loppuun, pitääkö vaihtaa ammattia tahtomattaan jne. Myöskään lapsen saaminen tai edes asuinpaikkakunnan varmuus eivät ole itsestäänselvyyksiä nykyäänkään. Tarkoitan tällä kaikella sitä, että meihin yksilöihin vaikuttaa niin paljon muualta tulevat paineet, että elämää on vaikeampi hallita. Kun esimerkiksi eläminen on niin kallista, niin millaisia paineita se asettaa pariskunnalle, jos toinen on loppuunpalamassa työelämässä, mutta asumiseen vaaditaan ehdottomasti kummankin puolison tulot jne.

    • 4 + 18

      Sinänsä mielenkiintoista, että itse eronneena noin kolmikymppisenä miehenä en ole kohdannut ketään, kuka on vieroksunut asiaa.

      Deittailumielessä pidän sitä vain vahvuutena, että minulla on takana yli vuosikymmenen kestänyt suhde. Tiedän, millaista on elää parisuhteessa ja mitä se vaatii osapuolilta. Minulla on kokemusta, jota monella muulla ei ole.

      Vastaavasti olen kokenut, että tämä on vain positiivinen asia monen mielestä. Ehkä olen vain törmännyt sitten poikkeuksellisiin ihmisiin.

    • citynainen_n40

      Ei mitään ja olen pyrkinyt itsekin sinne toiselle kierrokselle.

      =)

      No, ehkä jonain päivänä.

    • Hessu A.

      Yksilötasolla eronneissa ihmisissä ei vättämättä ole mitään vikaa. Eron syyt ovat myös monesti kovin erilaisia. Kansainvälisillä mittareilla tarkasteltuna suomalaiset keikkuvat kyllä erotilaston kärjessä eli ovat parisuhdetaidoissaan ja sitoutumiskyvyssään kansakuntana todellisia alisuoriutujia. Tämä siitä huolimatta että monen avioliittoa on edeltänyt yksi tai useampi pidempi seurustelujakso. Ehkä tämä kertoo vain siitä että monet ihmiset eivät parisuhteessa osaa keskittyä olennaiseen.

    • Olio_75

      Mukava, että ihmisillä on kokemusta siitä, että toinen kierros on bonus. :)

      Monella on ollut ketjussa hyviä pointteja ja tiivistettynä varmaan voi sanoa niin, että elämänkokemuksen myötä näkökulma monesti muuttuu.

    • Ihminen, jolla on pitkä suhde takanaan (avio- tai avoliitto) on ainakin tietoinen mitä yhdessäoleminen ja -eläminen arjessa tarkoittaa. Hänellä on ollut halua ja kykyä sitoutua. Parisuhteen ylläpitämiseen tarvitaan kaksi ihmistä, jotka ovat valmiita sopeutumaan ja tekemään kompromisseja. Eroon johtavia syitä voi olla monia ja suhteen ongelmia on voitu yrittää ratkaista. Lopputuloksena ero on usein ainakin toiselle osapuolelle helpotus.
      Ikisinkut ja lyhyitä suhteita omaavat saavat ainakin minut pakenemaan paikalta.
      Mitä enemmän ikää, sitä todennäköisemmin on aiempia suhteita ja lapsia näistä suhteista.

    • 2. kierros

      Toisella kierroksella oleminen on melkeinpä bonus, jos tapahtuneelle on hyvät perustelut. Mutta kolmas kierros on liikaa sulatettavaa.

    • 33 mies

      Miehenä sanoisin jolla ei ole vakavia suhteita takana niin kyse on eri elämäntilanteista ja siitä mitkä ne kokemukset ovat.

      Huomaan joissakin naisissa jotka ovat kolmekymppisiä sitä että kun on jo jonkinlainen ura ja avioliitto takana niin uraudutaan ja samalla vaikka voidaan olla itsevarmoja niin tietynlainen rentous on hävinnyt.

      Aiemmat kokemukset siis parisuhteista vaikuttavat siihen millaista suhdetta nainen etsii ja millaista haluaa. Samaahan voidaan sanoa mielestäni naisesta joka harrastaisi paljon yhden yön juttuja tai olisi vaihtanut partnereita suhteesta toiseen.

      En tiedä jaksanko olla naisen kokoelmassa joku yksi mies tai että jos nainen on ollut noin 10 vuotta naimisissa että olen sitten se seuraava aviomies.

      Kyse on erilaisista kokemuksista eikä kokemuksen määristä tai painolasteista.

      Esimerkiksi jos itse olisin ollut vakavamassa suhteessa niin moni asia olisi voinut jäädä muutenkin kokematta enkä olisi nykyisessä elämäntilanteessani.

      Nautin vapaudestani ja itsenäisyydestäni miehenä sekä näen että naisen tulisi olla samanlainen yksilö. Naimisissa olleissa naisisas näen enemmän sitä "mä tahdon pysyvän parisuhteen joka on kaiken elämän suola".

      Pahinta kuitenkin 30-vuotiaisissa naisissa on urautuminen ja aikuisen naisen esittäminen sekä sosiaalisen statuksen määrittely.
      Esimerkkinä naimissa olo nähdään jonkinlaisena sosiaalisena statuksena johon liitetään ominaisuuksia kuten "kypsyys" jne.

      Kyse on lopulta tuurista.
      En ole kohdannut sellaista sopivaa naista jonka kanssa olisin vakavampaan suhteeseen päätynyt tai mennyt naimisiin. Kaikilla ei käy samanlainen mäihä jos sellaista voi mäihäksi sanoa koska osa tyytyy mihin milloinkin kunhan tunteet ohjaavat sinne suuntaan mennen avioliiton satamaan kunnes on eron aika?

      Kuka voitti ja kuka hävisi?

      Kyllä, olen viallinen kun en ole kenenkään kanssa asunut!

      Nautin vain elämästäni teistä muista välittämättä.
      Sehän on sosiaalisesti täysin kauheaa, tiedä mitä ne muut ihmiset ajattelee tai mitä vikaa mussa onkaan.

      :)

      • 33 mies

        Vastaus alkuperäiseen kysymykseen kuuluu siis että ei mitään vikaa.

        Erilaiset elämänpolut ovat johdattaneet ihmisen siihen kulloiseenkin tilanteeseen ja kyse on elämänasenteesta jolla suhtautuu niin omiin valintoihinsa kuin toistenkin muistaen että kaikkien elämää ympäröivää olosuhteet eivät ole samanlaiset.

        Näen kyllä joskus naisen katseista päätellen muutosta ajattelusta ja tunteista allekirjoittaneesta kun saavat kuulla että en ole ollut vakavassa suhteessa.
        Sehän ei ole minun ongelma koska onhan huvittavaa ajatella että minun olisi pitänyt olla jonkun naisen kanssa siinä pisteessä että oltaisiin menty vihille tai muutettu yhteen että tämä nykyisyydessä tavattu nainen voisi minua pitää kypsänä, hyväksyttävänä tai ettei minussa olisi jotain vikaa.

        Ajatus on täysin absurdi noin päin sekä toisin päinkin.


    • eronnutko...

      Ei mitään vikaa, kuten on tullut ilmi. On kuitenkin asioita mitkä vaikuttaa, kuten aikaisemman/aikeisempien erojen syyt, ja ne mielestäni pitää toiselle rehellisesti kertoa jos kysytään. Se kertoo nimittäin paljon ihmisestä, siis mistä syistä on erottu. Jos tyyppi on ollut se tavallaan se jättäjäosapuoli on todella tärkeää tietää miksi? En itse nimittäin lähtisi suhteeseen ihmisen kanssa joka on esimerkiksi vain lakannut rakastamasta toista ilman sen kummempaa syytä. Tai pettänyt. Tai jättänyt muiden tyhmien syiden takia. Mielestäni parisuhteessa pitää hyväksyä toisen puutteet ja rakastaa silti - toki tietty piste on olemassa missä on sitten pakko erota.

    • meitä on joka junaan

      Itse taas ihmettelen pikemminkin sitä, miksi kaikkien pitää olla ollut vim. 30 jo pitkässä suhteessa tai seurustella ? 27 ikää mittarissa ja en ikinä ole seurustellut
      .Sellaiset naiset, joista olisin ollut kiinnostunut EHKÄ seurustelumielessä ovat olleet varattuja tai eivät ole olleet kiinnostuneita. Minkä ihmeen takia pitäisi tyytyä johonkin joka ei niin paljoa kiinnosta ?

      Aiheeseen sen verran että sen olen vuosien saatossa huomannut että moni on pitkään kiinni eksässään paljon kauemmin kuin myöntävät. Varmaan jos molemmat osapuolet ovat eronneet pitkästä liitosta niin uusi suhde onnistuu paremmin. En voisi kuvitellakkaan alkavani seurustelemaan naisen kanssa joka kertoisi että on seurustellut aiemmin jo 10 vuotta jonkun kanssa. Tässä tullaan tietenkin siihen, että taustat on meillä erilaiset.

      Huono puoli tässä seurustelemattomuudessa on se, että koko ajan on hankalampi löytää naisia jotka eivät ole toisella kierroksella. Faktana kuitenkin tiedän että moni ottaa sen jonka saa eikä sitä jonka haluaa. Sen takia minusta on surullista että nykyään ei osata olla sinkkuna vaan se aiheuttaa heti kummajaisen leiman otsaan. Sinkkuna olemista en tarkoita sen takia, että eläisi väkisin villisti tai muuten huolettomasti vaan sitä että eikö nykyään kukaan osaa olla yksin ? Sekin on minusta reilumpaa, että ne naiset joita olen jonkun aikaa tapaillut mutta eivät ole kiinnostaneet lopulta niin olen suoraan sanonut ettei seurustelu kiinnosta. Ilmeisesti parempi olisi ollut suurimman osan mielestä se että olisin alottanut seurustelun ja leikkinyt siinä aikani ettei kukaan pääse ihmettelemään miksi en ole seurustellut.

      Lähinnä siis yleistys harmittaa. Tottakai suurin osa haluaa suhteen ja jos eivät sitä millään saa VAIKKA YRITTÄVÄT niin onhan se hieman outoa olla 40v ikisinkku.

      • meitä on moneen juna

        Se unohtu sanoa aloittajalle että jos ei itsellä ole ollut avioliittoa ja kokee sen isona asiana niin ehkäpä haluaa sitten sellaisen kumppanin kenelle se on myös uusi asia. Vaikka sanoin etten alkaisi seurustelemaan naisen kanssa jolla on ollut jo 10v suhde niin voisin ihan hyvin tulevaisuudessa jos olisin välissä ollut vaikka jo jonkun vähemmän kokeneen kanssa. Tuskin kukaan eron läpikäynyt katsoo kieroon toista eron läpikäynyttä.


    • Sitten asiaan

      Olen nollannella kierroksella. En ole koskaan edes saanut pillua. Tähän verrattuna tuollaiset tyhjänpäiväiset nussijoiden ongelmat ovat pelkkä vitsi. Itke nussija vaikka vähän, tai nussi, sillähän se hoituu.

    • kunnnes kuolema

      Jos suhtautuu kevyesti avioliittoon ekalla kierroksella niin tuskin suhtautuu kovin vakavasti seuraavaan suhteeseen laisinkaan.
      Olen ollut erään eronneen kanssa niin, että häneltä lähti mies synnytylaitokselta suoraan röökiä ostamaan eikä miestä sen koomin kuullut. Eli eipä tuolla väliä
      sinällään ole, mutta jos itse on se lähtenyt osapuoli niin terve.

    • Reipas Mies

      Yleensä kiertämätön poikamies on varakkaampi kuin eronnut muija.

      Talo ja uudet autot yleensä kelpaa näille.

      Rikas muija ei ota köyhää miestä heppoisin perustein.

      Mies menee p/s-markkinoilla sitä paremmin mitä enemmän on kiertoja, säätöjä, ähkintöjä, sekä lapsia saanut aikaan.

      Se jos mikä kertoo tästä Suomen parisuhdemarkkinoiden tasosta. Suurin osa miehistä ottaisi ilomielin kumppanikseen natsaavan naisen joka ei ole ollut kierroksessa.

      30v tai jopa 40v sinkkuudessa ei ole mitään väärää jos kykenee silti naisen saamaan että naisen poispitäminen on oma valinta eikä oma kelpaamattomuus. Siinä on valtava ero.

      Ymmärrän kyllä jos sinne synnytyshospitaaliin on yksin jätetty nainen että se vähän kirpaisee. Kuka ymmärtää miestä sen vauva-ruljanssin jälkeen? Miksi naisille ei kukaan sano "että toi on jo liikaa". Sitten se mitta tulee täyteen, mies lähtee kioskille, sen viimeisen kerran.

      • ding dong

        Kyllä ne lapset ovat iso riippakivi jokaiselle uudelleen pariutuvalle.

        Itse en kelpuuta nahkakuulia hankkinutta miestä.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      45
      2937
    2. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      46
      2844
    3. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      124
      2629
    4. Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi

      Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      338
      1694
    5. Mitä sanoisit

      Ihastukselle, jos näkisitte?
      Tunteet
      71
      1074
    6. Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."

      Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito
      Ensitreffit alttarilla
      10
      1051
    7. Purra hermostui A-studiossa

      Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.
      Perussuomalaiset
      193
      917
    8. Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle

      Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että
      Maailman menoa
      101
      772
    9. Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!

      Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde
      Suomalaiset julkkikset
      26
      760
    10. Miten meinasit

      Suhtautua minuun kun taas kohdataan?
      Ikävä
      43
      722
    Aihe