Olen miehen kanssa joka on pettänyt KAIKKIA naisystäviään, myös itse tulin petetyksi . Naisia oli useampi. Ehkä kliseinen lupaus mieheltä " Rakastan sinua enkä koskaan enää petä sinua" mutta ihme kyllä pettämiskierre on loppunut, tai sitten hän on oppinut salaamaan kaiken paremmin.hän elää normaali elämää enkä näe katumusta tai pelkoa minun menettämisestä.
miten minulla menee? sitä ei ole kukaan kysynyt. olen masentunut, itsetuntoni on pohjalukemissa sillä ajattelen mieheni himoavan jokaista vastaantulijaa. en kykene suutelemaan miestäni saati muutakaan enää. mielikuvat mies toisen kanssa saavat ahdistuneeksi ja surulliseksi. nöyryytys tuntuu kuin otsassani lukisi petetty, tuntuu kuin kaikki tietäisi. tuntuu kuin sisimpäni olisi täysin kuollut. viikkokausien itkemisen jälkeen turta kaikkeen. huomaan ajattelevani jatkuvasti, että jos tästä kääntäisinkin ratin kohti puuta.
olette varmaan kuulleet mitä koulukiusatuista tuntuu?
sitä kiusaamista ajattelee ja pelkää joka päivä eikä luota tai usko keneenkään.
sama tilanne.
kakkosnaiset ovat "koulukiusaajia", haukkuvat ykkösen, häiriköivät,ahdistelevat, kyttäävät ja levittelevät valheellisia juttuja sekä miehen ja kakkosen välisistä asioista kuin miehen ja ykkösen ja asettuvat uhrin rooliin vaikka he pystyvät elämään elämäänsä normaalisti toisin kuin ykköset.
mitä hyötyä kakkosille on ykkösen henkisestä pahoinpitelystä? tieto siitä että rakkain on pettänyt, on jo enemmän kuin tarpeeksi musertavaa. jos suhde hajoaa niin hajoaa mutta jos ei, niin pitääkö ykkönen ajaa itsemurhan partaalle?
moni ei tajua että henkinen paha olo, vaikuttaa kaikkiin elämän osa-alueisiin pilaten ykkösen koko elämän jos ei ole tukiverkostoa tai vahvuutta parantaa sydäntään.
te, jotka tiedätte jonkun ystävänne kokeneen tämän nykyisessä suhteessaan, parasta on olla tukena ja kuunnella jos jotais sydämmeltään saa jotain edes suusta ulos. asiasta puhuminen on todella vaikeaa ja nöyryyttävää ja vaikeaa käsitellä muutenkin että tokaistaan yksinkertaisesti että "jätä se mies, sinä ansaitset parempaa" ja aletaan haukkua miestä. ei se auta minua ollenkaan.
minua on auttaneet parhaiten omat matkareissut, pakoa arjesta jossa on saanut käsitellä ajatuksiaan ja tunteita rauhassa yksin. ystävät jotka piristävät arkisilla huomaavaisilla eleillä ja mies joka sentään yrittää opetella olemaan jonkun pysyvä miesystävä eikä irstas naistennaurattaja.
miten minulla menee? sitä ei ole kukaan kysynyt. olen masentunut, itsetuntoni on pohjalukemissa sillä ajattelen mieheni himoavan jokaista vastaantulijaa. en kykene suutelemaan miestäni saati muutakaan enää. mielikuvat mies toisen kanssa saavat ahdistuneeksi ja surulliseksi. nöyryytys tuntuu kuin otsassani lukisi petetty, tuntuu kuin kaikki tietäisi. tuntuu kuin sisimpäni olisi täysin kuollut. viikkokausien itkemisen jälkeen turta kaikkeen. huomaan ajattelevani jatkuvasti, että jos tästä kääntäisinkin ratin kohti puuta.
olette varmaan kuulleet mitä koulukiusatuista tuntuu?
sitä kiusaamista ajattelee ja pelkää joka päivä eikä luota tai usko keneenkään.
sama tilanne.
kakkosnaiset ovat "koulukiusaajia", haukkuvat ykkösen, häiriköivät,ahdistelevat, kyttäävät ja levittelevät valheellisia juttuja sekä miehen ja kakkosen välisistä asioista kuin miehen ja ykkösen ja asettuvat uhrin rooliin vaikka he pystyvät elämään elämäänsä normaalisti toisin kuin ykköset.
mitä hyötyä kakkosille on ykkösen henkisestä pahoinpitelystä? tieto siitä että rakkain on pettänyt, on jo enemmän kuin tarpeeksi musertavaa. jos suhde hajoaa niin hajoaa mutta jos ei, niin pitääkö ykkönen ajaa itsemurhan partaalle?
moni ei tajua että henkinen paha olo, vaikuttaa kaikkiin elämän osa-alueisiin pilaten ykkösen koko elämän jos ei ole tukiverkostoa tai vahvuutta parantaa sydäntään.
te, jotka tiedätte jonkun ystävänne kokeneen tämän nykyisessä suhteessaan, parasta on olla tukena ja kuunnella jos jotais sydämmeltään saa jotain edes suusta ulos. asiasta puhuminen on todella vaikeaa ja nöyryyttävää ja vaikeaa käsitellä muutenkin että tokaistaan yksinkertaisesti että "jätä se mies, sinä ansaitset parempaa" ja aletaan haukkua miestä. ei se auta minua ollenkaan.
minua on auttaneet parhaiten omat matkareissut, pakoa arjesta jossa on saanut käsitellä ajatuksiaan ja tunteita rauhassa yksin. ystävät jotka piristävät arkisilla huomaavaisilla eleillä ja mies joka sentään yrittää opetella olemaan jonkun pysyvä miesystävä eikä irstas naistennaurattaja.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinun olisi parempi olla yksin kuin elää jarkuvassa epävarmuudessa.
Käy puhumassa ammattiauttajan kanssa, josko saisit voimaa jättää
tuo nöyryyttävä mies.
Hyvä, että sinulla on ystäviä.
Jos sulla on joku kaveri joka olis kokenut saman? Ei luulisi sellaiselle niin nöyryyttävältä purkaa tuntojaan?
Hei! Miehesi on tapapettäjä! Ei tunnu voivan itselleen mitään! Olisi hyvä,että mie itsekkin käsittelisi asiaa ja miettisi,mihin pettäminen perustuu! Onko se haaste,valloittako naisen/ jännitys/ seksi,vai mikä??? Itselläni oli aiemmin pettävä mies,jonka kanssa olin usean vuoden. Miksi: koska rakastin häntä. Meillä oli hyviäkin hetkiä ja hän vannoi rakkauttaan ja halua elää kanssani loppuelmänsä. Ensin kaikki tuli järkytyksenä. Pettymys,kun huomasin hänen valehtelevan,katoilevan päiviksi. Sitten tuli suuttumus. Kuitenkaan,en osannut irtautua hänestä,joten suhteesta tuli minulle,kuin kierre. Läheiset kehottivat jättämään miehen. Niin oma järkikin minulle saneli. Huomasin kaipaavani häntä spuunnattomasti,kun hän oli poissa. Hyvät hetket antoivat taas toivoa ja voimia. Oma järkikin sanoi,ettei koko elämää voi näin jstkaa. Tavallaan kävin eroprosessia läpi jo suhteemme aikana ja erosimmehan me! Nyt myöhemmin olen löytnyt hyvän,uskollisen miehen joka ei petä! Elämme onnellisena seesteistä elämää.( entinen mies yrittää vielä takaisin,mutta ei enään)...Nyt olen tyytyväinen! Edellisessä suhteessa tiedostin jo,että joko hyväksyisin miehen sellaisenaan tai lähden suhteesta...
Hei,
Kannattaa hakea ammattiapua. Ja valitettavasti terveellisintä sinulle on jättää tuo mies. Sain itse juuri tietää mieheni vuosikymmeniä kestäneestä suhteesta ja vaikka kaikki on nyt tuskallista ja surullista ja haluaisin uskoa kaikkeen mitä hän sanoo ja lupailee, tiedän että oman hyvinvointini kannalta on ehdotonta, että jätän hänet. Miehemme kaltaiset tapapettäjät (kuten aikaisempi kirjoittaja hyvin sanoo) eivät pysty muuttamaan käytöstään. Kyseessä täytyy olla jonkinlainen persoonallisuushäiriö/addiktio, eikä puoliso voi siitä parantumisessa auttaa. Kylmä totuus on, että jos siihen auttamisleikkiin lähtee, hukkaa vain lopulta itsensä.
Tsemppiä sulle!