Jos erisuuruiset tulot, miten jaatte

Nyrkkisääntö: Akka haluaa kaikki rahat. Maksut jää ukolle.

Jos on erisuuruiset tulot niin kaikki menee silti yhä puoliksi, en ymmärrä ihmisiä jotka suostuu siihen et maksaa enemmän jos on suuremmat tulot.. se on suorastaan hyväksikäyttöä vaatia toista maksamaan enemmän. minä olen meillä se joka elää muutamalla sadalla kuussa ja mies saa 2 ja puol tonnia enemmän, mut tyytyväinen olen että elätän itseni eikä mies mua!

No meillä minä opiskelen ja mies on töissä, ja ihan samoilla rahoilla eletään Omat tilit on, mutta avokki siirtää minulle välillä rahaa, ja laskut maksaa se jolla on tilillä sillä hetkellä rahaa. Eli ei puoliteta mitään. Tämä on toiminnut aiemmin myös toisinpäin, eli silloin kun itse olin töissä ja mies opiskeli.

Minun mielestä nämä on sellaisia asioita joihin ei ole yhtä ja oikeaa toimintamallia. Joillekkin sopii paremmin se että tarkasti puolitetaan kaikki, ja lasketaan hyvin ettei toinen elätä toista. Kaikille ei todellakaan sovi sellainen systeemi mikä meillä on, pitää olla vahva luottamus yhteiseen tulevaisuuteen ja samanlaiset rahankäyttötavat. Ja ei yhtä oikeaa tapaa olekkaan, paitsi sitten kun lapset tulevat kuviohin, olisi kohtuutonta vaatia toista osapuolta maksamaan kaikki omat ja lasten menot pienistä tuista, kun toinen tämä jättämään yhteisten lasten vuoksi palkkatulonsa hetkeksi. Jos perheenlisäyksen tullessa ei ole valmis ajattelemaan perhettä taloudessa yksikkönä - yksilöiden sijaan - ei ehkä ole vielä valmis siihen perheen perustamiseen.

Mielestäni on oikein puolittaa menot. Kovempi palkka on kuitenkin aina ansaittua. Enemmän opiskeltu saadakseen paikan tms. Ei ole oikein rangaista siitä. :)

no meillä kyllä mies maksaa välillä enemmän jotain sillä hänellä on isompi palkka. Aina ei koulutus meinaan kerro että jos opiskelet enemmän niin saat isomman palkan. Meillä esim. miehellä huomattavasti pienempi koulutus, mutta työ jota hän tekee, siitä saa suhteeseen nähden ison palkan. Itse olen korkeasti koulutettu, ja opiskellut elämässäni aika paljon, mutta silti omalla alallani jota teen, on naurettavan pieni palkka. Joten aina ei palkka seuraa työn määrää, eli jos olet korkeasti koulutettu/paljon opiskellut ja teet paljon töitä, saat ison palkan...
Meillä homma on toiminut hyvin.

Jos parisuhteessa lähretään halkomaan hiuksia, niin sitten pitää osata prosenttilaskua.

Mulle jää verojen jälkeen 1500 käteen ja naiselleni jää 3200 käteen. Minä maksan koko vuokran (450 egee), puolet ruuista, puolet sähköstä (80 egee 2 kk), netti maksan minä. Shampoot ostetaan omat ja vessapaperit ja muut puoliksi.

Meillä yhteinen tili jonne erisuuruiset tulot menee ja kumpikin käyttää. Ei tarvitse laskea eikä vertailla. Tulot ovat vaihdelleet ja osat vaihtuneet vuosien mittaan.

Tilanteen mukaan. Olemme molemmat keikkatöissä, joten tulot vaihtelevat kummallakin koko ajan. Se maksaa, jolla on.

Itse olen meistä säästäväisempi, joten huonompina aikoina käydään kieltämättä enemmän mun tililläni. Toisaalta mieheni käyttää rahaa vähän rohkeammin, joten kun hänellä on rahaa, saadaan elämään joskus pientä ylimääräistäkin huvia - käydään vaikka parilla oluella, ulkona syömässä tai elokuvissa. Kaiken kaikkiaan tosi pienillä tuloilla tässä siis eletään.

Meillä on aina maksettu kaikki puoliksi, myös silloin, kun mieheni opiskeli. Ehdotin, että maksaisin enemmän, kun minulla oli tulojakin, mutta hän kieltäytyi siitä, koska ei halunnut, että rahasta tulisi riitaa. Tällä hetkellä tienaamme suunnilleen saman verran, minä vuositasolla pikkuisen enemmän ja laitamme edelleen kaikki kulut puoliksi, noin suunnilleen. Hiuksia ei ole koskaan alettu halkomaan, mutta jotain sinne päin. Toimii meillä!

Ei niin mustavalkoista. Kaikki tasan puoliksi, mutta Exäni tienasi puolet enemmän kuin minä. Mutta minun olisi pitänyt tukea hänen harrastustaan, ja ostaa huonekalut omasta palkastani. se mikä tästä tekee värikästä, ei sopinut miehelle muuttaa minun työni takia (jotta minäkin voisin ansaita)vaikka oma työnsä olisi säilynyt. Minun piti kyllä aikoinaan jättää oma työni ja hankkia uusi hänen takiaan. Siispä nyt jätin miehen, kun ei kerta missään ole valmis joustamaan.

Minä tienaan 1300 käteen ja muija tienaa 4000. Muija maksaa vuokran, sähkön ja minä maksan netin ja ruuan 2/ 3 osaa. Muita laskuja meilla ei ole. Ei me osteta turhaa kamaa.

Me tienaamme yhteensä 6800 €/kk käteen, palkat menevät samalle tilillle, josta maksetaan kaikki menot. Tarvitseeko niitä sen tarkemmin laskea?

Meillä vaimo pääsääntöisesti maksaa ruuan ja minä sähkön vakuutukset polttoaineet yms. menot. Elämme säästeliäästi emme tuhlaa juuri mitään. Yleensä tilille jää joka kuukausi jotain. Käytän vanhoja mutta laadukkaita autoja jotka yleensä ostan minä käteisellä.

luvan maksaa omat menonsa.
Minähän en jotain perhanan siivoojaa rupea sponssaamaan prkele!!!

Meillä siirrettiin ukon tililtä rahat tilipäivänä mun tilille ja sieltä maksoin laskut ja ruoka- yms. menot. Kotona oli aina jonkin verran käteistä mistä ukko voi ottaa jos johonkin tarvitsi. (baariin tms.) Se toimi ihan hyvin 20 vuotta. Pääsääntöisesti mulla aina suuremmat tulot. Mun äitiysloma-ajatkin äijä tais olla työtön.

Puoliksi menee yhteiset kulut,vaikka on isohkot tuloerot.Näin menty jo yhdeksän vuotta eikä ongelmia ole ollut.Ongelmia voi tulla sitten (toisille)kun suhde kariutuu ja on "opeteltu"elämään isompituloisen varoillakin ja yksin jäätyään ei olekaan varaa niin "leveään"elämään...

perhe on perhe. Isompituloinen kustantaa kaiken, onhan hänellä varaa ja ylimääräistä. Kun ollaan perhe perustettu ja muutettu yhteen niin ollaan saman katon alla samaa sukua ja perhettä. Se joka tienaa saa myös maksaa.

Meillä mun tulot ovat 1300€ nettona ja vaimokkeella 250€ opintotukea. Minä maksan kiinteän asuntolainan lyhennyksen 850€ (pysyy talo alla vaikka akka lähtisi) ja laskut mitä sattuu tulemaan. Vaimoke pääasiassa osallistuu tuolla omalla "palkallaan" ruokakuluihin.

On teillä miehet "kivoja" nimityksiä naisellenne!!! Akka, ämmä, siivooja, vaimoke. Onhan se hyvä että on siivooja talossa, ettei tarvitse itse siivota... :-( Miksi te yleensä asutte ja elätte naisen kanssa, jos tuon verran arvostatte häntä? Muuttakaa itseksenne ja saatte käyttää kaikki rahanne ihan itse!! Muistakaa joskus siivotakin tai maksakaa siivoojalle.

Jos parisuhteessa toinen on köyhempi kuin toinen sen vuoksi, että tulot ovat erisuuruiset, niin ei siinä kyllä oikein voi rehellisesti sanoa rakastavansa puolisoaan.

Olen ollut 40 vuotta avioliitossa ja kaikki perheen rahat on aina olleet yhteiset. Välillä on toinen tienannut enemmän kuin toinen, välillä toisinpäin. Erot on olleet ajoittain suuretkin, koska on ollut työttömyyttä, sairautta ym. Jossain vaiheessa vaimo oli kotona lasten kanssa ja silloinko olisi pitänyt pitää häntä palvelijana minimitulolla, kun itse sattui vielä tienaamaan uraputken huipulla melko hyvin.

Yhteisistä tuloista on maksettu kaikki menot, sovittu paljonko säästetään ja paljonko kummallekin sitten jää omiin menoihin, joilla kattaa harrastukset, vaatteet ja muun henkilökohtaisen. Ei se mikään parisuhde ole eikä rakkautta, jos kulloisenkin elämäntilanteen mukaan toinen matkustelee, elelee herroiksi ja toinen riutuu köyhyydessä. En itse ainakaan kehtaisi katsoa itseäni peiliin, jos kohtelisin puolisoa niin, ja taitaa homma toimia toisinpäinkin. Meillä on aina menty niin, että kun on tiukkaa, niin on molemmilla tiukkaa ja kun on mennyt paremmin, on molemmilla mennyt paremmin.

Jos ette rakasta toisianne sen vertaa, että haluaisitten elää tasavertaisina myös elintason puolesta, niin hankkikaa sellainen sänkykumppani ilman sitoumuksia, oli sillä joku nimikin...älkääkä sotkeko lapsia kuvioon katsomaan, kuinka toinen vanhemmista on köyhä ja toinen rikas.

meillä se on vaan hassusti niin että kaikki maksut kääntyy miehen lompakolle
oli rouva töissä tai ei

mitä pitäs tehdä ?

Jooo, itse en aidosti tajua sitä että jos asutaan parisuhteessa, saman katon alla että molemmilla on omat rahat..siis täh?! Onko se todella nykyään niin että raha menee rakkauden edelle.Itse lähden siitä että haluan saada itselleni mahdollisimmaan hyvää ja tarjota toiselle saman.Ihan sama vaikka tienaisin monikertaisesti toiset tulot.Ajatukseni on siis rakentaa yhteistä elämää,ihan joka tasolla.
Hieman hassu ajatus tuo on myös sinälään että jos oletetaan hypoteettisesti että toinen saa 2000e/kk näpiin ja toinen 1200e/kk,niin tuo pienempi palkka sanelee myös tuon paremman tienaavan elintasoa mm.asunnossa...nuo jos yhdistäisi saataisiin jo melko mukava elintaso 3200e/kk aikaiseksi.

Olemme mieheni kanssa kumpikin yrittäjiä, ja minä yleensä hoidan kaikki muut menot, paitsi mies käy kaupassa tai käymme yhdessä, mutta rahat otamme yhteiseltä tililtä. Kumpikin voi säästää omalle tililleen jos haluaa, säästösummasta tosin jutellaan minkä verran sitä voisi "sivuun laittaa". Yleensä kuitenkin säästetty summa menee johonkin ylättävään remottiin tms.

Rahasta ei ole ollut ongelmaa, kun sitä ei juuri ole. Yrityksen pyörittäminen on sen verran raskasta hommaa, että ei jaksa kiistellä sellaisesta asiasta, mitä on vähän. Se maksaa jolla on, tai yhteisestä kassasta maksetaan. Olemme kumpikin eronneet aiemmista liitoista ja sen verran oppineet, että joutavanpäiväisistä asioista ei meteliä nosteta.

Raha ei toki ole joutavanpäiväistä, mutta moni siihen liittyvä riita on. Meillä toimii oma systeemimme, kun molemmilla on saman suuntainen rahan käyttö. Emme ota kumpikaan alkoholia, emme tupakoi, harrastuksia on jotain, mutta ne eivät kummallalkaan niele kaikkia rahoja, vaan kannsutamme toisiamme harrastuksissa. Oma aik on yrittäjälle tosi tärkeää, ettei kaikki energia mene vain työhön. Myös yhteisiä harrastuksia on.

Avovaimo vain kuluttaa, minä käyn duunissa ja ansaitsen muutenkin.

Tämä on hyvä järjestely, avokki kuntoilee päivisin ei muutu sellaiseksi laiskaksi laardipalloksi. Myöskin koti on tiptop kunnossa.

Kuluttakoon mitä kuluttaa, kunhan on kunnossa ja koti siistinä.

kuulostaa hyviltä parisuhteilta noi kaksi viimeistä ja rakkauttakin on varmana. mä olen sinkku ja on kokemusta että avioliitossa mies ei rakastanut ja koetti ehkä taloudellisesti hyötyä, mutta erohan siitä tuli kun ko. liitossa oli vielä väkivaltaisuutta ja uhkailua, ja nyt olen tyytyväisempi elämään yksinhuoltajanakin.

Te ns. jyvitätte asian,se on siinä.

Mies tienaa 10 000 euroa ja minä 1800 euroa.. lisäksi miehellä on runsaasti varallisuutta. Meillä mies maksaa asumiskulut, ruuan, laskut, kodinkoneet ja jne. Minä saatan joskus laittaa autoon bensaa ja maksaa oman ulkomaanmatkani. Mieheni on niin paljon varakkaampi, että haluaa näin tasata tuloerojamme.

Kyllä itseäni ainakin jälkeenpäin hieman harmittaa mentyäni siihen loukkuun, että avioliitossa ollessani suurempituloisena maksoin valtaosan pakollisista menoista (asunto, auto, ruoka, laskut).
Myöhemmin kun toisen osapuolen todelinen luonne (ex oli narsistinen hedonisti) paljastui karulla tavalla ja ero tuli, niin talo ( = lasten koti) ja omat säästötkin oli mennä sen siliän tien kun ei ollut avioehtoa.
Opinpahan ainakin sen, etten avioliittoon enää mene ilman avioehtoa. Rakastaa kun voi ilman 'yksipuolista omaisuudenpuolitussopimustakin' ( = avioliitto ilman avioehtoa).
Lasten yhteishuoltajuudessahan 'vanhempien yhteiset menot' = lasten elatus jaetaan vanhempien kesken heidän tulojensa suhteessa. Siinä on yksi tapa jakaa parisuhteessakin yhteiset kulut niin että molemmille jää omaa käyttörahaakin ansaitsemiensa palkkojen suhteessa. Yhdessä toki pitää neuvotella minkä suuruisiin yhteisiin kustannuksiin sitoudutaan - eihän isompituloinen voi pakottaa pienempituloista esim. yhteiseen kalliiseen asuntoon ja autoon ja vaatia pienempituloista maksamaan niistä tulojen suhteessa. Kohtuus kaikessa.

14 vuotta naimisissa, 2 lasta ja ikinä ei ole rahasta eikä paljon muustakaan ollut riitaa. Molemmat käymme työssä, tienaamme lähes saman verran. Mies maksaa lähes kaikki päivittäiset menot ja mun tililtä otetaan sitten isommat hankinnat. Minulle sopii tämä mainiosti ja eipä mieskään ole valittanut.

onko se oikein että toinen maksaa kaiken
ja toinen säästää vain omalle tilille... oman pahan päivän varalle ja juoksee sitten rahojen kanssa liitosta ulos

Kun ollaan kerta avioliitossa niin eikös sillon oo kaikki yhteistä!!!
Eli ei mitään väliä kumpi tienaa enempi. Maksetaan laskut pois
ja eletään yhdessä loppu rahalla. Isommista ostoksista päätetään yhdessä, ja pikku asioista saa päättää yksin. Ja minä olen 25v. nainen, jonka mies on 50 v.
Ja kaikki on tasapuolista parisuhteessa, niin kuin kuuluukin. Kaikki muu kuuluu pano suhtesiisiin/kämppäkaverisuhteisiin.
Ihmettelen vain muiden parisuhteessa olevien mielipiteitä.

Jos tarkkoja ollaan, niin vasta erossa kaikki avioliitto-omaisuus on 'yhteistä'.

Mikä tahansa järjestely on hyvä, jos se kummallekin sopii. Tosin nykyisin avioliitot tai avoliitotkaan harvemmin enää kestävät, joten en kyllä itse lähtisi enää minkäänlaiseen parisuhteeseen ennen kuin olisi yhdessä sovittu, että kuka hoitaa mitäkin.

Jos tulot ovat yhtä suuret, niin silloin ei ole juuri ongelmaa. Jos tuloerot ovat suuret (esim. siivooja ja diplomi-inssi), niin silloin tuntuisi kohtuuttomalta, että se pienituloinen siivooja käyttäisi kaikki rahansa pakollisiin menoihin, mutta se suurempituloinen kartuttaisi säästöjään koko ajan. Varsinkin, jos on lapsia, niin systeemi on epäoikeudenmukainen. Usein myöskään kovin pienituloinen ei voi hankkia autoa, isoa asuntoa (tai ylipäätään minkäänlaista omistusasuntoa), ei ole varaa reissata jne, jolloin se suurempituloinen joutuu kyllä aika lailla kustantamaan varattomamman elämistä, jollei halua asua jossain vuokrayksiössä.

Itse suosittelisin kolmen tilin systeemiä: yhteinen tili yhteisten menojen hoitoa varten ja sen lisäksi kummallakin ikioma palkkatili. Yhteiselle tilille kumpikin siirtää nettopalkastaan palkkojen suhteessa olevan summan. Yhdessä sovitaan, että mikä se summa on.

Jos lapsia hankitaan, menot ovat yhteisiä.

Polkupyörä ja rinkka riittää.
Miehet kuluttavat mielellään egonsa statuksiin ja ottavat lopun tarpeensa orjista (statukseen kuuluu myös esineillistetty nainen).
Naisten motivaatio on enemmän elämän piristäminen suljetuissakin tiloissa ja nämä joilla se on muuta, ovat miehen luoman ihmiskunnan aivopestyjä.

Ei ainakaan oteta "yhteistä" velkaa pankista näillä koroilla.

Meillä tienataan saman verran mutta mies ryyppää rahansa ja maksaa kallista autolainaa pois, kun minä yksin säästän tulevaa asuntoa varten ja ostan kodin jutut
ja maksan yhteiset ajanvietot, elämä on mukavaa kun ei ole ketään arvostamassa anteliaisuuttani.

Häh-nimimerkille vastaus.
En sanonut, että se oikein olisi. Mutta mikä täällä maailmassa oikein menee? Ei juuri mikään. Hulluksi tulee, jos ajattelee, että kaikki pitäisi mennä oikein. Kerroin vain miten meillä ja mikä meille ok.

Ämmät on aina (P)(E) rse aukisia ja mies saa maksaa oli lasku mikä hyvänsä.

Jos oikein tarkoiksi ruvetaan niin pitäisi laskea kumpi syö enemmän, juo enemmän, käytää vessapaperia enemmän, kuluttaa vettä/sähköä enemmän ...... vaikeaksi tämänkin asian saa, jos riitelemään haluaa ruveta.

En ikinä olisi vakiintuneessa parisuhteessa ihmisen kanssa, joka haluaa laskea kaiken puoliksi. Saituus on luontaantyöntävää ihmisessä. Kitupiikki ei kiihota. En myöskää itse laske sitä mitä, kuinka paljon ja kenelle maksan. Olen aikaisemmissa suhteissa saattanut olla se paremmin tienaava. Silloin kuittaan mielelläni laskun.

Jos olet naimisissan niin tulot ja menot on yhteiset. Suhde ei kunnossa, jos omat rahat.

Meillä on yhteiset tilit lainanhoitoon ja päivittäisiin menoihin. Kummaltakin menee kuukausittain tietty osa palkasta noille tileille. Omalle tilille jäävät rahat ovat omaa rahaa, jolla saa tehdä, mitä haluaa. Yhteistileille menevät summat on laskettu niin, että kummallakin jää omaan käyttöön suunnilleen yhtä paljon. Suurempituloinen siis maksaa enemmän yhteisistä menoista. Olemme kumpikin hyväpalkkaisia, ja välillä vaimolla on ollut paremmat tulot, välillä minulla. Tällä hetkellä minä maksan enemmän yhteisistä menoista, mutta se voi muuttua. Emme ole rahasta tapelleet koskaan.

Lain mukaan avioliitossa on puolison elatusvelvollisuus. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos toisella on hyvin pienet tulot tai ei tuloja ollenkaan, parempituloisen pitää maksaa asunto, ruuat yms. menot.

Yhes maksetaan on maksettu aina, ei olla pidetty kirjaa tai vihkoo koskaan, rahat on yhteisii ja koskaan emme ole riidelleet rahasta.

Ei ihme että Suomessa on niin paljon eroja kun jos suhteen alkuvaiheessa aletaan puolittaa kaikki.

Suomalaiset pitäisi nuoresta asti opettaa jakamaan asioita. Ehkä vanhempanakin osaisivat elää suhteessa, eivätkä aina korosta itsekkyyttään.

Paras esimerkki itsekkyydestä kun kuolleen miehen leski alkaa penäämään hautajaiskuluja miehensä sukulaisilta. Ei tullut lesken mieleen että hän on itse puolisoksi hakeutunut ja vastuussa miehen kuolemasta aiheutuneista kuluista. Vaan ei - kun mies on ollut huono ja hän on siihen omasta tahdostaan jäänyt, niin maksakoon sukulaiset hänestä koituneet kulut rouvalle eli uhripoloiselle.

On meitä joka junaan... Jotkut jää asemalle...

nauramatta lukea näitä naisten selityksiä rahanjaolle.
Jos nainen tienaa paljon vähemmän, niin millä helvetin perusteella miehen
tulisi antaa puolet tuloistaan kuluihin???????
Naisen ahneudella ei ole mitään rajaa.
Muistakaa naiset vedota rakkauteen ja perheeseen, jotta saisitte
lypsettyä äijän kuiviin niiiiihhhh!!!!

Hohhoijaa, tää on niin tätä. Ja sitten ihmetellään, että miksi avioeroja on niin paljon. Siksi, että ihmiset ovat itsekkäitä oman edun tavoittelijoita. Siksi, että ei haluta jakaa omastaan edes parisuhteessa. Jos toinen käy p***alla kerran viikossa ja toinen kerran päivässä, niin kumpi maksaa vesilaskun ja kumpi ostaa vessapaperin? Krääääähh, en kertakaikkiaan ymmärrä miten kukaan voi olla niin itsekäs ja ahne, ettei haluaisi jakaa suhteessa omastaan jos on enemmän kuin tioisella. Jos ei pysty elämään yhteistä elöämää, kannattaa pysyä yksin. Todennäköisesti ero tulee kumminkin, koska kukaan eijaksa katsella itsekästä, ahnetta pa***aista kovin pitkään.

Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan.

Mies syö enemmän kuin puolet pienempi nainen, reilua että mies silloin maksaa ruoasta enemmän.

Työssäkäyvä ei tarvitse sossun rahoja, koska saa palkan ja pärjää sillä.
Pienikin palkka on paljon enemmän kuin sossun tuki.

Yksineläjän kuluja ei maksa kukaan. Kaiken joutuu maksamaan yksin.Valtio voisi tukea rahallisesti. Varsinkin jos on pieni palkka, ei rahaa mihinkään.
Niin avioliitossa saa näköjään hyvin rahaa. Epäreilua.

On kokemusta, että miehellä kallis harrastus, moottoriharrastus ja myös oma poikansa harrasti. Yhteinen tili ei ois tullut kuuloonkaan. Samoin mies omisti kiinteistön, joten en ollut velvollinen kustantamaan taloon keittiöremonttia.
Omat menot maksoin, autokulut, vakuutukset, osallistuin sähköön ja vesimaksuun. Tosin miehen lapset lasti vettä viemäriin surutta, ekologisuudesta ei tietoa. Samoin valot paloi yötä päivää.
Mutta nyt on paremmin ..maksan itse kaikki ja saan olla tyytyväinen elämään.

Se menee niin, että mies maksaa laskut ja kaikki pakolliset menot. Jos rahaa näiden jälkeen jää niin mies saa käyttää loput omat rahansa omiin ostoksiinsa.

Nainen saa käyttää kaikki omat rahansa kenkiin, vaatteisiin, meikkeihin ja karkkiin. Tästä jos huomauttaa, niin vastaus on "saan kai mä omat rahani käyttää miten haluan!".

Maksettiin puoliksi menot. Maksoin vuokran ja muut laskut kuten sähkön koska olin isompi tuloinen ja toinen oli työtön. Muut puolitettiin. Omat menot kukin itse, kuten auton vakuutukset yms. huom. olen nainen. Tiedän kyllä pariskuntia joissa toinen ei osallistu ollenkaan vedoten pienempituloisuuteen vaan mitä järkeä siinä on?

Eipä ole tullut mieleen mutta mehän asutaankin erillään ja kumpikin haluaa pitää talonsa.
Autot molemmilla joten bensakulut maksaa se kumman autolla ajetaan joten menee aika tasaisesti puokkiin.
Jos käydään syömässä muija haluaa maksaa oman ruokansa vaikka olen ollut valmis tarjoamaan.
Taitaa olla mulla isommat tulot muttei sitä sillee jaksa vertailla.

Ollaan päätetty ettei muuteta yhteen mutta mistä sen tietää....
Minusta meidän tilanne on täydellinen ja kumpikin samaa mieltä.
Tiedetään ennalta että vaikeuksia tulee jos muutettaisiin yhteen joten miksi pilata hyvä suhde ja alkaa vielä sotkemaan noita raha-asioita yhteen.

Kaikki yhteistä. Jos näin ei ole, kannattaa eroa varmasti nopeuttaa.

Jos pakko niiksi muutamaksi vuodeksi jakaa, kun olette naimisissa, prosentit käyttöön.
Eli molemmat laittaa esim 60% tuloistaan yhteiselle tilille, josta maksetaan yhteiset menot.

EIkös tämä ole helppoa: Yhteiset menot puoliksi ja lopusta kukin hoitaa omansa. EI pitäisi olla kenelläkään sanomista tämän jälkeen?

Omat kahvipaketit pitää olla. Ei missään nimessä puolison sukulaisille parane omasta paketista keittää. Omat hammastahnat, tupakit ja kaikki muukin. Kerran kuussa pannaan ja muuten omissa makkareissa. Aamukahvipöydässä tavataan puoliksi ostetun paahtoleipäpaketin kanssa. Omat leikkeet ja juustot ja vuoropäivinä kahvin keitto.

Luen viestejä ja ihmettelen miten paljon vihaa teillä on toisiensa kohtaan... Tuntuu että romantiikka, sympatia, rakkaus ei merkitse mitään, kukaan ei puhuu siitä, vaan ämmät ja ukot jne.jne. Ihan oikein pelottaa tämä ihmisten laskelmointi ja katkeruus. Olen asunut täällä jo yli 20 vuotta ja täytyy myöntää että miehet täällä ovat aika saittia, eivät tarjoaa edes halppaa kahvia, vaan antavat naisen maksaa sen itse...

Missään muualla ei sellaista törmänyt, esim. Ruotsissa ja Norjassa heti kun mies tulee kutsumaan tanssiin tai juttelemaan ,hän kysyy : mitä sinä juot ? ja minä suomalaisittain : ei kiitos mittään, ostan itse jne. No, miehellä on ihan suu jää auki... NÄMÄ OVAT VAIN HYVIÄ TAPOJA! Olen absolut samaa mieltä. Mutta kun pidetään heti "lintuna" jos vastaanottaa tämän halpan 2 e.kahvin, että maksan mieluummin itse ja olen "kunniallinen nainen". Ihan perverssia tämä suomalainen ajatusmaailma.. ja käy sääliksi suomalaisia naisia... Minä taas muutan Ruotsiin, sain jo tarpeeksi "nauttia" tässä elämästä: yksinäisyyttä, ilkeät ihmiset, miehet ilman tapoja. En halua kuitenkin yleistää, ehkä en vaan törmänyt herrsmiehiä 20 vuoden aikana, hmmm....

Meillä homma menee niin, et nainen parempituloisena maksaa lähes kaiken ja mä keskityn sijoittamaan lähes kaikki omat rahat. Ideana on, et joskus pääsisin samalle tulotasolle kuin naiseni, joka tienas jopa äitiyslomalla paljon paremmin kuin minä. Joskus saatan joutua tankkaa auton, kun ei satu olemaan puolisoa mukana, mut yleensä silloinkin tankkaan vain sen verran, että sillä pääsee takaisin kotiin. Puoliso sitten tankkaa siihen ens kerralla lisää, jos tarvetta on. Kerran päätin yllättää sen ostamalla sille jäätelöä kotiin palatessani, josta se oli tosi yllättyny ja kysy heti, et paljon toi oikein makso ja että oliko sulla rahaa siihen. Se oli niin iloinen tästä yllätyksestä, et se osti mulle edellisenä syntymäpäivänä uuden kameran. Halusi kans yllättää ja tietää, miten paljon tykkään kuvaamisesta.

Mä oon ihan samaa mieltä monien kanssa täällä siitä, että saita ja kitsas puoliso on ehkä maailman epäseksikkäintä ikinä ja täytyy kyllä ihmetellä, onko sellaisissa suhteissa rakkautta ollenkaan. Onneks meillä on toisin. Oon aika tyytyväinen, ku saan toteuttaa itseäni ja olla paljon muksun kans. Nainen tekee uraa ja mulle käy tällanen vähän rauhallisempi elämä. Eilen käytiin muksun kans Hietsun kirpparilla. Ei meil ollu yhtään rahaa ku en halunnu pyytää sitä naiseltani, koska sen mielestä kirppareilla käy vaan roskasakki. Mentiin sit salaa ja meil oli ihan älyttömän kivaa siel, ku oli paljon ihmisiä ja värikästä krääsää, joka kiinnosti muksua tosi paljon. Ei aina tarvii rahaa siihen, että on kivaa, mut joskus harmittaa, ku jotkut kivat asiat pitää aina tehdä salaa. Muuten kyllä elämä on kivaa. ^^

Mies maksaa meillä lainan (lähinnä koska hänen tili laitettiin lainanhoitotiliksi) ja minä muita laskuja, tai sitten se maksaa jolla on rahaa tilillä. Omat tilit on siis, mulla kiinteä kuukausipalkka ja miehellä vaihtelee tulot =)

Minä pienempituloisena maksan enemmän yhteisiä menoja...

Minulla himpun verran suuremmat tulot, vaikka teenkin nykyään töitä kotoa käsin vain pari tuntia päivässä. Niinpä on mielestäni vaan oikeus ja kohtuus että kustannan myös enemmän kuin kovisssa oloissa työskentelevä mieheni. Maksan meillä auton, ruoat ja vakuutukset, yhteiset laskut, mieheni asunnon.

Kyllä sitä katkeruus kasvaa, jos toinen käyttää kaikki rahansa lapsiin ja pakollisiin menoihin, kuten sähköön, ruokaan yms ja ei sitten ole varaa edes kampaajalla käydä hiuksia leikaamassa kuin kerran vuodessa ja toisella on varaa ostaa haluamansa ja matkustella yms vaikka kumpikin tienaa yhtä paljon. Jostain syystä kun lapset tuntuivat meillä olevan vain äidin, jos heistä oli kuluja tai heitä oli hoidettava, kuljetettava hoitoo tms. Aika kauan kestin mutta jossain kulki toisen haukkumisen ja vaatimusten sidon raja ja se loppui...tulinpahan ainakin hyvin toimeen omillani ja pystyin elättämään lapsetkin, kun olin sen kaiken tähänkin asti maksanut..ei mikään siis muuttunut.

meillä mulla jää vuokran jälkeen 700 ja miehelläni 485 euroa. meillä on eri asunnot mutta asumme käytännössä yhdessä.ruoan ja muut pakolliset kaupasta ostettavat maksamme puoliksi.minä maksan auton bensat,verot ja vakuutukset,mies maksaa jos on muita autokuluja.minä maksan molempien netit ja puhelinlaskut.

Kaikki yhteiset kulut puoliksi eli vuokra, ruokaostokset, nettilasku mahdolliset maksukanavat, sähkölasku. Autoa ei ole, joten siitä ei aiheudu kummallekaan lisäkuluja. Itsellä kuukausittaiset vakuutusmaksut ja kuukausittain menee rahaa säästötilille. Avomies opiskelee vielä vajaat kaksi vuotta, minä teen eripituisia määräaikaisia töitä (tienaan siis eniten, vaikka nettopalkka on reilusti alle 2000€/kk). Niin ja meillä ei siis ole mitään yhteistä tiliä mistä maksaa yhteiset menot, pidetään kirjaa kumpi on toiselle velkaa ja siitä sitten lyhennetään puolin ja toisin.

Emme jaa menoja tuloperusteisesti, vaan minä yksinkertaisesti maksan kaiken, koska mies ei halua ja muutti omistusasuntooni laittaen oman asuntonsa vuokralle. Minulla 2 lasta, miehellä 1.