Olen ollut reilut 2 vuotta suhteessa itseäni yli 20 vuotta vanhempaan mieheen. Viikko sitten sanoin, että en halua enää seurustella mutta päädyimme kumminkin ratkaisuun, että otetaan molemmat aikaa itsellemme.
Järjen ääni sanoo, että meidän suhteesta ei voi tulla mitään. Mies on alkoholisti, ei käy töissä eikä meillä ole edes yhteisiä harrastuksia, ystäviä tai edes sitä tulevaisuutta. Mies on jopa joskus käynyt minuun käsiksi ja syyttänyt pelkästään minun käytöstäni - olen muka hyppinyt nenille ja ollut sekopää. Mikään ei anna käsiksi käymistä anteeksi. Myönnetään että itsessänikin on vikoja koska välillä en osaa pitää suutani kiinni, mutta toisaalta taas olen luonteeltani sellainen että jos joku tympii, niin silloin sanotaan suoraan. Mies on koko suhteen ajan salaillut asioitaan jne. mutta silti minusta tuntuu että tunteet sitä ihmistä kohtaan on sanoinkuvailemattomia. Olen vaan niin kyllästynyt jatkuvaan riitelyyn, että en haluaisi jatkaa suhdetta.
Tajuan itsekin olevani ihan hemmetin typerä, että roikun tässä suhteessa mutta toisaalta en tiedä, miten saan itseeni rohkeutta että lopettaisin koko homman. Kun ne tunteet ei kuitenkaan ole kuolleet. Loppupeleissä kun tämä ihminen on ihana persoonaltaan, mutta suhteessa kunnioitus ja tasa-arvo puuttuvat sekä ne yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat.
Järjen ääni sanoo, että meidän suhteesta ei voi tulla mitään. Mies on alkoholisti, ei käy töissä eikä meillä ole edes yhteisiä harrastuksia, ystäviä tai edes sitä tulevaisuutta. Mies on jopa joskus käynyt minuun käsiksi ja syyttänyt pelkästään minun käytöstäni - olen muka hyppinyt nenille ja ollut sekopää. Mikään ei anna käsiksi käymistä anteeksi. Myönnetään että itsessänikin on vikoja koska välillä en osaa pitää suutani kiinni, mutta toisaalta taas olen luonteeltani sellainen että jos joku tympii, niin silloin sanotaan suoraan. Mies on koko suhteen ajan salaillut asioitaan jne. mutta silti minusta tuntuu että tunteet sitä ihmistä kohtaan on sanoinkuvailemattomia. Olen vaan niin kyllästynyt jatkuvaan riitelyyn, että en haluaisi jatkaa suhdetta.
Tajuan itsekin olevani ihan hemmetin typerä, että roikun tässä suhteessa mutta toisaalta en tiedä, miten saan itseeni rohkeutta että lopettaisin koko homman. Kun ne tunteet ei kuitenkaan ole kuolleet. Loppupeleissä kun tämä ihminen on ihana persoonaltaan, mutta suhteessa kunnioitus ja tasa-arvo puuttuvat sekä ne yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lopeta suhde. Itsekin olen aikanaan seurustellut vajaa 10 vuotta vanhemman alkoholistimiehen kanssa ja yhdessäolomme oli opettavaista/kasvattavaista aikaa minulle, olin niin nuori vielä. Nyt aikuisempana ja ehkä pikkusen viisaampana ymmärrän ettei toista voi muuttaa, vaikka kuinka rakastaa ja välittää. Se muutos lähtee omasta itsestä ja halusta. Itse pääsin irti suhteesta, kun yksipuolisesti ihastuin toiseen mieheen ja mullakin oli erokynnys suhteessa jo täyttynyt, ja jotenkin tunteet kuolleet toista kohtaan. Sain sen eroamisen voiman siitä ihastumisen tunteesta.