Eroja tapahtuu nykysiin hyvin paljon, aivan liikaa. Olen yrittänyt löytää kirjoituksista syitä eroihin, mutta en ole uskottavia asioita löytänyt. Luultavasti kirjoitukset on kirjoitettu sellaisen suuren vihan ja ahdistuksen ollessa päällä, kun kaikki tuntuu mustalta. Jopa omat lapsetkin ovat liikaa tai ainakin liian raskaita hoidettavaksi, miksi ihminen ei löydä iloa edes omista pienokaisistaan, tuntuu toderlla pahalta.
Mutta erotessa tapahtuu monille hyvin paljon, ikäänkuin ihminen haluaisi heittää kaiken pois. Kun eronnut sanoo, että lapset olivat väärä valinta, toivon todella hartaasti, että nuo lapset eivät saa koskaan kuulla näitä sanoja sanotun.
Entä sitten, miksi eronnut ihminen haluaa myös läheisensä pois, vanhemmat tuntuvat joillekin olevan suuri hävettävä asia. Miksiköhän??
Useinhan näihin eroihin liittyy tavalla tai toisella kolmas osapuoli, olen lukenut, että naiset tarvitsevat tällaisen siirtymän suhteesta, pelko yksinoloon on valtava.
Vaan kun tämän avulla alkaakin sitten se mieletön elämä, nyt ei millään ole väliä, lapset ovat vain nappuloita, joille voi kiukutella ja tämä uusi ihminen räyhätä. Kun lapset ovat parin viikon välin etävanhemmalla, silloin mennään niin, että lasten kaikki elatusmaksut ja lapsilisätkin menevät tähän riehaan elämään.
Nämä lapset eivät saa mitään hyvää enää vanhemapansa kanssa, jonka elämä pyörii nyt vain tämän uusikon kanssa, joka usein myös on aika hyvä käyttämään hyväksi myös rahallisesti onnenetsijää. Lapsilta jää elämä täysin elämättä tässä vaiheessa, miten se vaikuttaa heidän elämäänsä jatkossa?
Kuinkahan moni huomaa tämän riehaantumisen ja sen todelliset seuraukset myös omille lapsilleen ja läheisilleen.
Kuinka tuleekaan moitittua lapset ja vanhemmat, kuinka heidät monesti osittain hylätäänkin, mutta nämä ihmiset ovat kuitenkin usein ainoat, jotka teistä todella välittävät ja heidän tuskansa on todella raskas ja suuri, katsoa vierstaä tuhoavaa menoa.
Toivon, että tämä haastattelee ihmisiä ja turha rienaava keskusteluun kirjoittaminen jäisi pois. Kukin tuntee itse sisällään miten on toiminut, sitä ei poista minkäänlainen nimitttely kirjoittaminen.
Mutta asian ajatteleminen omassa itsessään voisi antaa eväitä vaikka tehdä suunnanmuutoksia ja etsimään sitä tasapainoista ja elämää jossa sentään näkee lapsensa tärkeimpänä ja löytää heidän kanssaan elämästä hyviä asioita.
Lapset odottavat saavansa olla vanhempiensa kanssa, tehdä kesälomamatkan, mutta kun eronnut kokee, että vain hänen täytyy päästä, jäävät lapset paitsioon kokonaan.
Ja kyllä ne vanhemmatkin näkisivät lapsensa tasapainoisena ihmisenä ja odottavat hänen vierailujaan, keskusteluja hänen kanssaan.
Mutta erotessa tapahtuu monille hyvin paljon, ikäänkuin ihminen haluaisi heittää kaiken pois. Kun eronnut sanoo, että lapset olivat väärä valinta, toivon todella hartaasti, että nuo lapset eivät saa koskaan kuulla näitä sanoja sanotun.
Entä sitten, miksi eronnut ihminen haluaa myös läheisensä pois, vanhemmat tuntuvat joillekin olevan suuri hävettävä asia. Miksiköhän??
Useinhan näihin eroihin liittyy tavalla tai toisella kolmas osapuoli, olen lukenut, että naiset tarvitsevat tällaisen siirtymän suhteesta, pelko yksinoloon on valtava.
Vaan kun tämän avulla alkaakin sitten se mieletön elämä, nyt ei millään ole väliä, lapset ovat vain nappuloita, joille voi kiukutella ja tämä uusi ihminen räyhätä. Kun lapset ovat parin viikon välin etävanhemmalla, silloin mennään niin, että lasten kaikki elatusmaksut ja lapsilisätkin menevät tähän riehaan elämään.
Nämä lapset eivät saa mitään hyvää enää vanhemapansa kanssa, jonka elämä pyörii nyt vain tämän uusikon kanssa, joka usein myös on aika hyvä käyttämään hyväksi myös rahallisesti onnenetsijää. Lapsilta jää elämä täysin elämättä tässä vaiheessa, miten se vaikuttaa heidän elämäänsä jatkossa?
Kuinkahan moni huomaa tämän riehaantumisen ja sen todelliset seuraukset myös omille lapsilleen ja läheisilleen.
Kuinka tuleekaan moitittua lapset ja vanhemmat, kuinka heidät monesti osittain hylätäänkin, mutta nämä ihmiset ovat kuitenkin usein ainoat, jotka teistä todella välittävät ja heidän tuskansa on todella raskas ja suuri, katsoa vierstaä tuhoavaa menoa.
Toivon, että tämä haastattelee ihmisiä ja turha rienaava keskusteluun kirjoittaminen jäisi pois. Kukin tuntee itse sisällään miten on toiminut, sitä ei poista minkäänlainen nimitttely kirjoittaminen.
Mutta asian ajatteleminen omassa itsessään voisi antaa eväitä vaikka tehdä suunnanmuutoksia ja etsimään sitä tasapainoista ja elämää jossa sentään näkee lapsensa tärkeimpänä ja löytää heidän kanssaan elämästä hyviä asioita.
Lapset odottavat saavansa olla vanhempiensa kanssa, tehdä kesälomamatkan, mutta kun eronnut kokee, että vain hänen täytyy päästä, jäävät lapset paitsioon kokonaan.
Ja kyllä ne vanhemmatkin näkisivät lapsensa tasapainoisena ihmisenä ja odottavat hänen vierailujaan, keskusteluja hänen kanssaan.
Vastaukset 29
Vanhimmat
kyl se on mies joka ottaa heti sen uuden siirtymä ihmisen elämäänsä, ei nainen
Sekä miehet että naiset käyyttävät niin kutsuttuja exit-suhteita. Eli suhdetta, jonka avulla pääsee vanhasta suhteesta irti. Hyvin inhimillistä käytöstä,pitkästä suhteesta irrottautuminen ei ole helppoa, vaikka suhde olisi kuinka huono. Eikä tuossa ole mitään väärää, jos molemmat exit-suhteen osapuolet tietävät mikä on homman nimi.
MOni ottaa siksi vanhempiinsa etäisyyttä.KOska jokotietävät tai pelkäävät, että vanhemmat alkavat neuvomaan tai estämään avioeroa.
Millä perusteellatämä kirjoitus sai miinusta.
Tämähän oli oivaltava kirjoitus.
Jätetty voi tulkita, että ero tuli siksi, että oma puoliso ryhtyi tällaiseen exit-suhteeseen. Lähti lohtupuolisoksi eronneelle miehelle/naiselle. Kun yksi pari eroaa, ketjureaktio käynnistyy.
Kun auliisti auttaa ja kuuntelee toista vaikeassa eroprosessissa alistavasta puolisosta ja sitten on salasuhteessa "lohtupuolisona" toiselle, jolla on erokriisi kesken. Onko silloin kyseessä jonkinlainen toisen ihmisen hyväksikäyttö? Aina ns. "lohtupuolison" pitäisi korjata kaikkea rempallaan olevaa ja siinä samalla kuunnella kriisissä olevan ongelmia, joita ero on esim. lapsille aiheuttanut, kuten kouluvaikeuksia. Kriisissä oleva huomaa, kuinka toinen on mukava ja takertuu omistavasti, yksinäiset illat ovat yksinäisiä ja tukea saa aina kun viestin singauttaa. Erotaan alistajasta, ei haluta enää orjaksi, kun on irti päästy ja kuitenkin kynsin ja hampain takerrutaan vastavan luonteen omaavaan. Syytetään lohtupuolison virallista puolisoa roikkujaksi, joka joutuu tahtomattaan satutettuna jonkun kolmannen kriisin selvittelijäksi. Halutaan suhteeseen ja ei haluta suhteeseen ja siinä samalla riepotellaan muutamien ihmisten mielenterveyttä kaaokseen. Ketjurekatio tosiaan?
Tätä kaikkea pahoinvointia seuranneena, olen tehnyt omalta osaltani päätöksen, jos liittoni ei tyydytä ja keskusteltuani perusteellisesti puolisoni kanssa päädymme eroon, otan sen satuttamatta sekoilullani ketään ulkopuolista ja pysyn niin kauan riittävällä etäisyydellä vastakkaisesta sukupuolesta, kunnes olen oman pääni ja kriisini syyt selvittänyt. Mitä todennäköisemmin elän elämäni yksin ja tiedän, että puolisoni ei jättäisi minua pulaan tai auttamatta, mutta myös sen päätöksen olen tehnyt, että etsin apuni muualta, jos eroaisin, en olisi puolisoni kanssa enää missään tekemisissä.
Lienet mies kun pystyt älylliseen, analyyttiseen ja neutraaliin ilmaisuun?
Mun mielestä tuo kirjoittaja ei mitenkään voi olla mies. Pystyköön ne pirulaiset vaikka millaiseen analyyttiseen ajatteluun, niin ei ne itseään koskevissa tilanteissa niin kykene tekemään.
"lohtusiellätoinentää"
"lohtupuoliso" ryhtyy suhteeseen eronneen/eroavan kanssa ihan omasta vapaasta tahdostaan. Se on valinta siinä missä muutkin. Siksipä ei ole kyse hyväksikäytöstä.
"...sen päätöksen olen tehnyt, että etsin apuni muualta, jos eroaisin, en olisi puolisoni kanssa enää missään tekemisissä. "
Upea asenne, hyvä!
Kyllä naisetkin pystyvät ihan helposti tuollaiseen ilmaisuun.
Erosin, koska ex-mieheni oli "kehittynyt" vuosien varrella hyvin hankalaksi ja rasittavaksi, kaikenlisäksi tuhlasi kaikki perheen rahat. Järjettömän paljon energiaa ja virtaa vapautui, kun hain eroa. Myös lapsilta (teinejä), jotka eroon kannustivat. Nyt minulla on viimein aikaa heille, eikä tarvitse keskittyä ex-miehen ongelmiin.
Niin mitä sinulle pitikään kertoa, kun niin otsikoit kirjoituksesi..?
Selvästikin olet päättänyt tietäväsi kaiken eroista ja ihmisistä niiden jälkeen. Kerrot yrittäneesi löytää kirjoituksista vastauksia siihen, mistä erot johtuvat, mutta et ole löytänyt... Niinpä niin. SINUN mielipiteesi on, etteivät ihmiset OIKEASTI ole olleet sellaisessa tilanteessa, että ero olisi oikea ratkaisu, niinhän? Mutta mitä sinä OIKEASTI tiedät noista ihmisistä ja heidän elämästään jonkin irrallisen kirjoituksen perusteella? Et sinä ELÄ heidän parisuhteensa kriisissä mukana, vaan olet TÄYSIN ulkopuolinen ihminen, et edes heidän lähipiirissään huomioita tekevä. Kukaan ei voi tietää, mitä toisten parisuhteen sisällä tapahtuu.
Siinä olet oikeassa, että lapsia ei saa unohtaa... Mutta miksi yleistät asioita noin, että kirjoituksestasi päätellen KAIKKI eroperheiden lapset ovat täysin tuuliajolla eivätkä saa kokea ns normaalia lapsuutta? Tunnut olevan kovin siinä luulossa, että lapset jätetään yksin tai työnnetään esim isovanhemmille tms ja vanhemmat menevät omia menojaan? Miksi noin luulet?
t49iwerjgfd, aika kova hyökkäys sinulta. Hyökkäys on paras puolustus. Vastaa mieluummin kysymykseen asiallisesti äläkä räkytä.
Olen samalla kannalla kuin t49i..Ihmisillä on paha tapa yleistää asioita kun kuitenkin avioeron syitä on monta. Lapsistakin varmaan huolehditaan avioeron sattuessa suurimmaksi osaksi hyvin. Ainahan joukkoon mahtuu niitä mustia lampaita, niin kuin monen muunkin asian yhteydessä.
Ei avioeroon liian helposti päädytä, varsinkin jos on lapsia. Uskottomuusdraamat voivat eroja aiheuttaakin heti. Näissäkin tilanteissa taas jotkut pariskunnat jatkavat hammasta purren.
Yleistäminen on helppoa. Mutta kaiketi se selvä enemmistö selviää erosta suht täysipäisenä, alkuvaikeuksien jälkeen.
Hyökkäys? Missä mielessä? Olen itse kokenut eron ja niin myös moni lähipiirissäni - joten jos mitä olen oppinut, niin sen, ettei toisten tilanteesta voi kukaan ulkopuolinen olla perillä. Aloittajan kirjoitus on valmiiksi hyvin asenteellinen ja kaikki tietävä, aivan kuin hän tietäisi ABSOLUUTTISEN totuuden KAIKISTA eroista.
Omasta kokemuksestani tiedän myös sen, etteivät kaikki eroperheen lapset ole syrjään sysättyinä isän tai ädin uuden elämän tieltä. Tiedän myös sen, ettei elatusmaksuja ja lapsilisiä hassata riekkumalla ympäri kyliä.
Mitä muuta haluat tietää?
t49iwerjgfd - aivan samoilla linjoilla. En tiedä omasta lähi- ja tuttavapiiristä yhtäkään niin dramaattista eroa kuin ap kirjoittaa. En silti väitä etteikö niitä olisi, kyllä on.
Ap:n tapauksessa ero perheellä on ollut huomattavia henkilökohtaisia, sosiaalisia ja mielenterveysongelmia jo ennen eroa, varmasti hyvin kauan ennen. Ap:n esimerkkiperhe ei ole tyypillinen eroperhe, vaan tyypillinen moniongelmainen eroperhe, sosiaalitapaus.
Omasta kokemuksestani tiedän myös sen, etteivät kaikki eroperheen lapset ole syrjään sysättyinä isän tai ädin uuden elämän tieltä. Tiedän myös sen, ettei elatusmaksuja ja lapsilisiä hassata riekkumalla ympäri kyliä."
Muuten mikiköhän suudahtat jos näin ei ole?
Sitä vain on usein niin uuden onnensa lumoissa, että ei edes kuule tai näe lastensa tilannetta ja toisaalta lapset pelkäävät valtavasti, heitä on satutettu ja kovasti erotessa.
Kuinkahan moni teistä on lapsille kertonut asiasta oikein yhtikäs mitään, lapsihan pelkää tulevansa myös ulosheitetyksi, kuunnelkaa niitä lapsianne pieniäkin.
Mieti mitä on lapsensei elämässä muuttunut, miten hänen täytyy kulkea paikasta toiseen, miten hän tulee takaisin luoksesi, oodotatko hänen vain olevan heti kuin ennen, ei ole niin yksinkertaista.
Jaksatko kuunnella hänen kipunsa ja pelkonsa, saako hän pelkäämättä puhua, jätätkö yksin kotiin.
No miten olet ajatellut lapsilisät ja elatusmaksut käyttää. Menevätkö ne todella lasten kulutukseen vai muuhun, pidäpä vaikka jonkinlaista kirjanpitoa vaikkapa vain pari kuukautta, Ole itsellesi rehellinen.
Tämä ei sitten ole tarkoitettu kenenkään solvaamiseksi tai kenellekään henkilökohtaisesti, mutta minulla on aika paljon taustatieto näistä tapahtumista, joten aika suurella osalla unohtuu asioiden todellisuus.
Olen nähnyt valtavan määrän eroja ja asioiden selvittelyjä ja elämän jatkumisen vaikudet, olen kuulllut lasten kertomaa siitä, miten heidän tilanteensa on muuttunut ja siitä kuinka he pelkäävät valtavasti.
En todellakaan halua ketään rqangista, mutta halauan ennenkaikkea teidän alkavan ajatella asioita, tiedän että on vaikeaa käydä läpi kaikkea ja kaiken mieluiten unohtaa ja elää ulos sitä pahaa oloa, vaikka vain hummaamalla ja todella riekkuen tuolla iltaelämässä, millään ei ole väliä.
26
Eroihin on lukemattomia uskottavia syitä. Eli kaikki ne syyt, joiden vuoksi ihmiset eroavat. Onneksi voi erota, eikä tarvitse jäädä kitumaan liittoon, kuten joskus muinoin. Pikaerojakin on, mutta yleensä erotaan erittäin tarkan, ja usein pitkänkin pohdinnan jälkeen.
"ikäänkuin ihminen haluaisi heittää kaiken pois."
Erotessa ei heitä mennyttä pois, haluaa vain jatkossa elää yksin tai jonkun toisen kanssa, ei ex-puolison.
"Kun eronnut sanoo, että lapset olivat väärä valinta"
Yksikään tuntemani eronnut (itseni ml) ei ole sanonut näin, vaan aivan päinvastoin. Kaikkea muuta voi katua, muttei lasten "hankkimista".
"Entä sitten, miksi eronnut ihminen haluaa myös läheisensä pois, vanhemmat tuntuvat joillekin olevan suuri hävettävä asia. Miksiköhän??"
Myöskään yksikään eronnut (itseni ml) ei ole halunnut "erota" myös vanhemmistaan. Varmaankin tuntemani eronneiden vanhemmat ovat osanneet suhtautua avoimesti aikuisen lapsensa eroon. Eivät ole kokeneet sitä omaksi tappiokseen. Ovat osanneet olla tukena.
"Useinhan näihin eroihin liittyy tavalla tai toisella kolmas osapuoli, olen lukenut, että naiset tarvitsevat tällaisen siirtymän suhteesta, pelko yksinoloon on valtava"
Hahhaa. Siis aivan päinvastoin, mies kävelee pois suhteesta uuden naisen luokse. Nainen odottaa hetken, ennenkuin ottaa uutta miestä riesakseen, eikun ilokseen :). Jos nyt ylipäänsä kaipaa perinteistä asutaan-yhdessä -suhdetta. Nainen ei pelkää yksinoloa. Onhan hän ollut ex-suhteessakin mahdollisesti vuosikaudet yksin. Se on rankinta.
"Vaan kun tämän avulla alkaakin sitten se mieletön elämä, nyt ei millään ole väliä, lapset ovat vain nappuloita, joille voi kiukutella ja tämä uusi ihminen räyhätä"
No eikä ala, vaan entistä paljon rauhallisempi elämä. Lapsetkin ovat viimein tulleet kunnolla tutuksi, kun heille on paljon enemmän aikaa. Teinit myös tykkäävät miesystävästäni. Rauhallinen, järkevä eikä kiukuttele kuten isänsä teki meille kaikille.
"Kun lapset ovat parin viikon välin etävanhemmalla, silloin mennään niin, että lasten kaikki elatusmaksut ja lapsilisätkin menevät tähän riehaan elämään"
Meillä lapset eivät käy isällään, ollaan aina kotona kaikki. Elatusmaksut menee elämiseen, johon tosin nyt enemmän rahaa kun lasten isä ei tuhlaa kaikkia rahoja milloin mihinkin. Lomamatkoilla käydään myös. Kaikki yhdessä ja välillä erikseen.
Jne
Ilmeisesti nainen ei kestä nykymaailman painetta, kun pitää olla äiti ja luoda uraa. Tuntuu erikoiselta että tämä haastava aika sitten kaadetaan miehen "viaksi" ja ratkaisuksi on yrittää laittaa mies sillan alle asumaan. Vähät lapsista ja heidän isästään. Tilastot puhukoon puolestaan. 80% nainen rikkoo perheen.
vai syvällisesti nimimerkille tiedoksi, et ole kovin seuraillut tapahtumia, koska kiellät asioita, jotka ovat totta.
Valitettavasti minä olen kuullut nuo sanat lapset väärä valinta, se vanhempien ulostamisen elämästään nähnyt, joten on näitäkin ja ihmettlen kovasti, mitä onkaan tapahtunut.
Tässä tapauksessa kaikki oli ulospäin niin hyvännäköistä, mutta yksi kaunis päivä muutti kaiken.
Eivät tienneet lapset eivät vanhemmat, etää oli ollut pettämistä vuosien ajan tavalla ja toisella, toisen alistamista.
Kuitenkin nämä tietämättömät ja varmasti kaikkein läheisimmät ja jotka olisivat edes jotain tietäessään tukeneet, ulostettiin pois, tässä tämä uusi suhde aivopesi tähän, sillä hänellä on ollut kaiken aikaa laskelmointi päällä. Se miten hän kohtelee lapsia, on järkyttävää.
Minulle tulee aina mieleen, että miten aioitte kouluttaa lapsenne, kun kaikki menee elämiseen, ettekä edes niistä alatusmaksuista pysty mitään jättämään säästöön tulevan opiskelun tueksi.
Toinen mikä järkyttää, kun näkee kirjoituksen, jossa varsinkin se uusiopuoliso odottaa päivää, että lapsi tulee täysi-ikäiseksi, jotta saa heittää ulos kodistaan.
Tässäkin on tiedossani useitakin tapuksi, joissa lapset ovat murrosikäisinä laitettu pois, jollekin on pieni asunto, toiselle vuokrattu, mutta lapsi on joutunut alaikäisenä lähtemään yksin asumaan.
Kaikilla vaan ei tunntu tuo lapsien rakastaminen olevan lainkaan hallussa.
Erot ja lapsien rakastaminen on kaksi aivan täysin eri asiaa.
"Minulle tulee aina mieleen, että miten aioitte kouluttaa lapsenne, kun kaikki menee elämiseen"
Kuule, kaikki yleensä menee elämiseen, koska palkat on pienet ja kulut melko suuret. Lapset käyvät nykyisin peruskoulua, joka on maksuton. Peruskoulun jälkeen hakeutuvat lukioon tai ammatilliseen koulutukseen. Silloin ovat yleensä jo kesätöissä ja tienaavat rahaa. 17-vuotiaana alkaa opintotuki. Suomessa on mahdollista opiskella, vaikka vanhemmilla ei ole rahaa. Joskus tuntuukin, että nuoret, jotka itse panostavat opiskeluunsa suhtautuvat siihen vakavasti, saavat myös enemmän aikaan ja pääsevät pidemmälle. Köyhän on oltava fiksumpi ja keksittävä keinot. Rikkaan ei tarvitse, koska rahaa on.
Eroja on juuri sopiva määrä, ei yhtään liikaa, ei yhtään liian vähän.
Miksi avioeroja on mielestäsi liikaa? Kuinka paljon niitä pitäisi olla vähemmän, jotta olisit tyytyväinen? Tartu toimeen, ja yritä vähentää niitä. Ehkä vähän mahdotonta, mutta ainahan voit yrittää. Älä kuitenkaan urputa jo eronneille heidän erostaan. On nimittäin niin ihana asia, että erota voi eikä tarvitse kärsiä ja kitua ihmisen kanssa, joka on ihan yksi hailea. Tai ehkä herättää vain raivoa, inhoa, ärsyttää, on energiasyöppö.
En lukenut ketjua, eli ehkä asiaa jos sivuttu.
Yksinkertaisimmillaan eräitä syitä on liian nopea ja kepein perustein "ihastumis-kiimassa" avioituminen ja sitten vasta myöhemmin herätään huomaamaan etteivät perustukset olleet vakaat.
Toinen syy on edellisen kaltainen, eli erotaan aivan liian helposti, joka voi johtua osaltaan yllä mainitustakin.
Sitten tulee ristiriitoja ja turhautumisia jo pelkästään ettei merkittävä osa miehiä ja naisia ymmärrä toistensa erilaisuutta ja siitä johtuvia trapeita, toiminta- ja reaktiomalleja, joka johtaa syttelyyn ja toistensa ohi puhumiseen.
Sitten yksi syy on se, että pariskunnasta saattaa tulla ajan kanssa enempi kavereita-ystäviä hieman kuin veli ja sisar. Pitäisi aina osata pitää yllä mies-nainen suhteen kipinä.
Ehkäpä keskeisimpiä turhautumisen ja tyytymättömyyden aiheita miehillä on seksuaalinen tyytymättömyys parisuhteessa (joka etäännyttää tunnetasolla naisesta) ja naisilla tunnetason, kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisen tarve (joka johtaa seksuaalisenkin halun viilentymiseen). Siinäpä oravanpyörä rikottavaksi.
Miehen tulisi olla tunneperäisesti jatkuvasti naiselle läsnä jotta tämän seksuaalisuus säilyisi suhteessa ja naisella tulisi olla hyvin matala kynnys seksuaaliseen nautiskeluun (olla avoin, utelias ja ilman turhia tabuja), jotta mies ei etääntyisi tunnetasolla. Kummankin tulisi osata ruokkia toisensa tarpeita voidakseen jakaa kaiken.
Ilmeisemmn ei ympäristönkään alitajuista haastetta parisuhteelle voi sulkea pois. Jatkuvasti saa lukea ja nähdä mm. tv-ohjelmissa miten yhteiskunnissa näkyvillä olevat eroavat ja luovat uusia suhteita, filmeistä ja leffoista puhumattakaan. Harvassa ovat valkokankaat starat joilla on pitkä suhde.
Rakastaminen on _myös_ tahdon ja tiedonkin asia jolloin se ei ole kaikkien tuulien vietävissä ja juuriltaan irroitettavisa. Se ei säily ilman jatkuvaa hoitamista.
Mutta kaiken kaikkiaan parishteessa onnistuminen ja menestyminen pitkällä aikajänteellä on varsin vaikea laji kuten lastenkin hyvin kasvatus.
Parisuhdekin muuttuu ja kypsyy eikä säily alun uutenviehätyksen ja kynsiä irroittavan libidon kaltaisena.
On myös tärkeää pitää hyvää huolta itsestään, niin fysisesti kuin älyllis-henkisestikin, eikä odottaa toisen täyttävän omat tarpeet. Silloin on myös enempi jaettavaa. On tärkeää kasvaa yksilönä ja yhdessä.
"Parisuhde tuo elämään iloa ja onnea, kun osapuolet osaavat hoitaa paitsi suhdetta, myös itseään."
- http://olotila.yle.fi/mina/parisuhde/ala-ota-ongelmaa-parisuhteesta
Lisäys. Kommentoin vain avaksen otsikkoon ja ensimmäiseen lauseeseen, sen kimmoittamana. Nyt luin koko avauksen.
Avaajaa kannustan hankkimaan hieman nyanssisemman kuvan erojen realiteetistä.
Tuosta saarnaavatyylisestä & moralisoivasta ja hyvin karikatyrisestä jopa mustamaalaavasta todellisuuksien moniulotteisuutta vastaamattomasta kirjoittelusta tuli väistämättä mieleen hyvin kapeat maailman kuvat asian suhteen (mahdollisesti ei ainoastaan tämän asian suhteen) ja toisaalta jotenkin fundamentalisen uskonliikkeen edustajan pateettinen saarna. Ei pahalla.
"Tuosta saarnaavatyylisestä & moralisoivasta ja hyvin karikatyrisestä jopa mustamaalaavasta todellisuuksien moniulotteisuutta vastaamattomasta kirjoittelusta tuli väistämättä mieleen hyvin kapeat maailman kuvat asian suhteen "
Kyllä vaan. Ap katsoo asiaansa oman kapean putkinäkönsä kautta. Mitkään muiden ihmisten (kenties vääräuskoisten?) tuomat näkökulmat eivät häntä kiinnosta, ja siksi tuomitseekin ne vääriksi.
No katsellaanpa sitten noita huostaanottttojen lisääntyvää märää, sijoituslapsien määrää.
Kyllä ne kertovat karua totuutta siitä, miten vanhemmat lapsiaan kohtelevat. Lehdistössä on ollut myös paljon juttuja, joissa kerrtoaan, että ex-liiton lapset hylätään ja heidät joudutaan sijoittamaan, kun sama äiti tai isä tekee uusia lapsia uuden puolisonsa kanssa.
Tämän uskoisin koskevan meitä kaikkia, ilman minkäänlaista irvailua, enhän minä.
Sillä kyllä on koko Suomen kansan tehtävä alkaa hakemaan muutosta näin levottomalle elämiselle, jossa vaihdetaan puolisot, lapset ja vielä moneen kertaan, jotakin täytyy olla ja pahasti vialla yhteiskunnassamme.
Nyt on alkantu tihlua median kautta esiin myös näistä julkimoperheistä tätä taustaa, sielläkin lapsia on kohdeltu miten sattuu. Meille kerrotaan kyllä lehdistön kautta näistä, kuka on eronnut ja missä kulkee nyt jonkun uuden kulkun kanssa, mutta kertomatta jätetään kokonaan, mitä sinne taakse on jäänyt, onnettomia lapsia läheisiä, eletään tuota kiiltokuvaelämää ja siitä liian monet luovat esikuvan itselleen.
Toivon aikaa, että esim. Matti Vanhasen lapset tuovat esiin oman elämänsä vanhempiensa avioeron vuoksi, kuten monen muunkin julkisen ihmisen lasten kertomukset, silloin vasta avautuu se todellisuus sdiitä, mitä erojen vuoksi joudutaan kestämään. Sen vuoksi julkisuuden henkilöiden lapsten kertomukset, kun näitä tunnutaan jumaloivan kaikessa, mutta totuushan on että lapsi kokee avioeron pahana asiana, hänetkin hylätään, sillä eihän enää saa tavata toista vanhempaansa päivittäin.
Totta on, että eroja on erilaisia, nämä pettämiserot ovat kamalampia kaikista, sillä niissä joissa voidaan pahoin, mielensairauden, alkoholismin tms. syyn vuoksi on helpotus lapsillekin saada tturvallisempi paikka olla.
Mutta että äiti tai isä hylkää toisensa toisen ihmisen vuoksi ja siinä samalla lapsen koti todella muuttuu. Lapsihan näkee kaiken, hän kokee itsensä kakkoseksi tälle uudelle suhteelle, ja niinhän siinä usein käykin, äidin tai isän kiinnostus lasta kohtaan vähenee ja jopa lapsen nähden hellitellään tätä uutta ja lapsia ei enää saakaan juosta syliin kuten ennen, ei saa syksyä vuoteeseen äidin tai isän luokse hetkeksikään, lapselta on viety lapsuus.
Jos lapsi sanoo, että häntä ei kuunnella eikä hyväksytä, silloin åpitäisi hälytyskellojen soida.
Montako iltaa lapsi joutuu itse menemään nukkumaan, ilman että isää tai äitiä tai oikeastaan ketään turvallista aikuista on paikalla, eihän lasta kuunnella jos omat harrastukset ja menot ovat näin tärkeällä sijalla elämässä ja tätäkin on.
Uuden suhteen määräysten mukaan mennään, odotetaan lasten olevan aikusia ja itse ollaan kiukuttelevan kuusivuotasiaan tasolla.
Muuten aikuinen tuollaisessa tilassa on paljon hirveämpi kuin lapsi koskaan.