Alustava diagnoosi oli munuaiskivet, mutta kiviä ei löytynyt mistään. Oireena oli ollut järjetön kylkikipu. Kyljen tuntemukset hävisivät, mutta tilalle tuli virtsaputken kirvely viiltävä kipu aina virtsatessa.
Eilen yöllä tuli 14h täyteen edellisestä vessakäynnistä, joten päätin mennä päivystykseen. Siellä pääsin (onneksi) petipaikalle, ja hoitaja antoi geeliä virtsaputken suulle. Näytteen pystyin antamaan juuri ja juuri ennen kuin kipu palasi. Vessassa yritin käydä monta kertaa sen jälkeen, mutta kynnys edes yrittää virtsaamista nousi liian kovaksi, ja lopputulos oli hysteerinen potilas itkemässä vessan seinää vasten - klo 3.00.
Lähdin sitten kotiin ja sain nukuttua. Aamu ysiltä otin toisen antibiootin, ja yritin käydä vessassa. Kipu oli yhä tuntuva. Päätin palata takaisin päivystykseen, jossa tovin odottelun jälkeen lähettivät toisaalle. Ei kuulemma ole ''varaa tai aikaa tuhlata resursseja katetroitiin''. Siinä vaiheessa alettiin olla yli 24h virtsaamatta, eikä kävely enää kovin helposti onnistunut. Odotin n. 2h, että joku laittaisi katetrin ja päästäisi minut tuskistani. Hoitaja tuli, mutta sanoi että geelillä mennään. Virtsaaminen ei onnistunut alkuunkaan. Onneksi sain lopulta jonkun katetroimaan, ja rakosta lähti n. 9dl virtsaa.
Tällä hetkellä kirvelyä ei tunnu istuessa yms. tehdessä jotain muuta, mutten uskalla mennä koittamaan virtsaamista. Tiedän, ettei kipuun kuole, mutta säikähdän sitä joka kerta aivan järjettömästi. Enää en halua mennä mihinkään pyytämään apua, sillä tässä on ravattu kohta viikko joka päivä ties missä. Kotiin sain usean paketin sitä puuduttavaa geeliä, mutta sen tehoon en kauheasti luota itse tuskin osaan sitä edes kunnolla pistää. Kohta alkaa tulla pakokauhu.
Eilen yöllä tuli 14h täyteen edellisestä vessakäynnistä, joten päätin mennä päivystykseen. Siellä pääsin (onneksi) petipaikalle, ja hoitaja antoi geeliä virtsaputken suulle. Näytteen pystyin antamaan juuri ja juuri ennen kuin kipu palasi. Vessassa yritin käydä monta kertaa sen jälkeen, mutta kynnys edes yrittää virtsaamista nousi liian kovaksi, ja lopputulos oli hysteerinen potilas itkemässä vessan seinää vasten - klo 3.00.
Lähdin sitten kotiin ja sain nukuttua. Aamu ysiltä otin toisen antibiootin, ja yritin käydä vessassa. Kipu oli yhä tuntuva. Päätin palata takaisin päivystykseen, jossa tovin odottelun jälkeen lähettivät toisaalle. Ei kuulemma ole ''varaa tai aikaa tuhlata resursseja katetroitiin''. Siinä vaiheessa alettiin olla yli 24h virtsaamatta, eikä kävely enää kovin helposti onnistunut. Odotin n. 2h, että joku laittaisi katetrin ja päästäisi minut tuskistani. Hoitaja tuli, mutta sanoi että geelillä mennään. Virtsaaminen ei onnistunut alkuunkaan. Onneksi sain lopulta jonkun katetroimaan, ja rakosta lähti n. 9dl virtsaa.
Tällä hetkellä kirvelyä ei tunnu istuessa yms. tehdessä jotain muuta, mutten uskalla mennä koittamaan virtsaamista. Tiedän, ettei kipuun kuole, mutta säikähdän sitä joka kerta aivan järjettömästi. Enää en halua mennä mihinkään pyytämään apua, sillä tässä on ravattu kohta viikko joka päivä ties missä. Kotiin sain usean paketin sitä puuduttavaa geeliä, mutta sen tehoon en kauheasti luota itse tuskin osaan sitä edes kunnolla pistää. Kohta alkaa tulla pakokauhu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.