Nyt leikkas hihna kiinni ja kyllästyin omaan saamattomuuteeni..
Mikä siinä toisten ihmisten lähestymisessä on niin hiton vaikeaa???
Siis naispuolisten jotka vielä kiinnostais ja ainakin tuntuu siltä että kiinnostus löytyis myös toiseen suuntaan.
Mutta kun ei!! Jossakin muualla ehkä mutta kun baarissa ei vaan onnistu.. Harrastuksissa/ muuten kyllä uskaltaa kokeilla uutta, mutta kun pitäisi sitten naiselle mennä baarissa puhumaan niin ei!!
Mitäpä sitä kiertelemään.. Raukka mikä raukka! Ei vaan uskalla koittaa, ja jos ottaa nestemäistä rohkaisua niin sitten menee yli..
Joskus ihan hyviäkin kokemuksia myös baareista tullut, mutta nykyään ei mitään uskalla.
Tiedän että olen oikeasti ihan hyvä tyyppi, ok näköinenkin ja pidän itseni kunnossa mutta sosiaalisuudessa taitaa olla toivomisen varaa..
Missäpä sitä muualla sitten tapaisi ihmisiä? Harrastukset on sellaisia ettei niissä hirveästi kauniimpaa sukupuolta tapaa.. Toisaalta ois se yks kaveri jonka kanssa joskus on ollut jotain, mutta kun ei siinäkään ole uskaltanut korttejaan lyödä pöytään.
Voi kun te naiset olisitte rohkeampia aloitteentekijöitä tai sitten minä olisin älykkäämpi huomaamaan ne vihjeet.. :) No jos ei uskalla mitään laittaa likoon niin eihän voi mitään kuvitella saavuttavansakaan.
Niin tälläisia ajatuksia syntyy viiden aikaan aamulla baarireissun jälkeen..
Taidanpa vaan kaivata kunnon potkaisua persuuksille.. No toivottavasti tämä auttaa muistamaan sen myös huomennakin..
Oikeastaan tämäkin on täyttä kukkua kun oikeasti olisi pitänyt toimia tunti sitten, eikä tulla tänne siitä itkemään.
Niin kukapa lohduttaisi Mörrimöykkyä?
Mikä siinä toisten ihmisten lähestymisessä on niin hiton vaikeaa???
Siis naispuolisten jotka vielä kiinnostais ja ainakin tuntuu siltä että kiinnostus löytyis myös toiseen suuntaan.
Mutta kun ei!! Jossakin muualla ehkä mutta kun baarissa ei vaan onnistu.. Harrastuksissa/ muuten kyllä uskaltaa kokeilla uutta, mutta kun pitäisi sitten naiselle mennä baarissa puhumaan niin ei!!
Mitäpä sitä kiertelemään.. Raukka mikä raukka! Ei vaan uskalla koittaa, ja jos ottaa nestemäistä rohkaisua niin sitten menee yli..
Joskus ihan hyviäkin kokemuksia myös baareista tullut, mutta nykyään ei mitään uskalla.
Tiedän että olen oikeasti ihan hyvä tyyppi, ok näköinenkin ja pidän itseni kunnossa mutta sosiaalisuudessa taitaa olla toivomisen varaa..
Missäpä sitä muualla sitten tapaisi ihmisiä? Harrastukset on sellaisia ettei niissä hirveästi kauniimpaa sukupuolta tapaa.. Toisaalta ois se yks kaveri jonka kanssa joskus on ollut jotain, mutta kun ei siinäkään ole uskaltanut korttejaan lyödä pöytään.
Voi kun te naiset olisitte rohkeampia aloitteentekijöitä tai sitten minä olisin älykkäämpi huomaamaan ne vihjeet.. :) No jos ei uskalla mitään laittaa likoon niin eihän voi mitään kuvitella saavuttavansakaan.
Niin tälläisia ajatuksia syntyy viiden aikaan aamulla baarireissun jälkeen..
Taidanpa vaan kaivata kunnon potkaisua persuuksille.. No toivottavasti tämä auttaa muistamaan sen myös huomennakin..
Oikeastaan tämäkin on täyttä kukkua kun oikeasti olisi pitänyt toimia tunti sitten, eikä tulla tänne siitä itkemään.
Niin kukapa lohduttaisi Mörrimöykkyä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
naisena voin sanoa että tuttu kuvio. potkin aina itseäni samasta syystä kuin sinäkin, eli vaikka en käy baareissa, niin voit silti kuvitella minut sinne baaritiskille ajattelemaan samoja ajatuksia kuin sinä! et ole yksin. eikä se tee sinusta vähemmän miestä että pelottaa, niin pelottaa minuakin, eikä se on ole vain naisten yksinoikeus. se on inhimillistä, sääli vaan että miehillä on perinteiden vuoksi siitä vielä enemmän paineita kuin meillä naisilla. se kuinka helposti muuttuu tai pakottaa itsensä muuttumaan riippuu varmaan osaksi siitä kuinka suuria uhrauksia joutuu pelkonsa takia tekemään. pahin oma uhraukseni on ollut se että sinunkaltaisesi (siltä kuulostaa) ujon/"saamattoman" miehen kohdalla olin itse tismalleen yhtä ujo/"saamaton", ja rakkaus meni molemmilta ohi. kaikki oli siinä kuin tarjottimella ja silti kumpikin pelkäsi. ei ollut kivaa, enkä aio toistaa: eli jotain toivon kai oppineeni. ehkä (vaikka toivon ettei) sinullekin on juuri käynyt niin - viimeinen pisara pitkässä menetysten sarjassa. ehkä turhautumisesi muuttuu vihastumiseksi saamattomuutta kohtaan ja siitä alat muuttua haluamaasi kohti..
Mulla usein samat fiilikset kun tulee baarista. Harmittaa kun ei sittenkään taas yrittäny tarpeeksi. Eli ei mennyt naisille juttelemaan. Ei se vaan kaikille (tai monellekaan) oo niin helppoa mennä baarissa kiinnostavalta tuntuvaa tuntematonta naista mennä iskemään. Itelleni ainakin se on jostain syystä vaikeeta vaikka oon myös ihan ok näkönen, kiva, puheliaskin eli itsetunto kunnossa.
Ite oonkin tullu siihen johtopäätökseen, että tuun löytää naisen muualta kuin baarin lihatiskiltä. Ja niin oon aikasemminkin löytänyt. Sekin tietty vaatii jaksamista ja aktiivisuutta, että osallistuu välillä kaikenlaisiin tapahtumiin, harrastuksiin, kursseille ja koittaa saada lisää ystäviä, että niiden kautta jotenkin tapaisi. Mutta ei sitä vaan aina jaksa ja ehi kun sitä aikaa menee siihen omaan opiskeluun, työhön, lenkkeilyyn, kavereihinkin. JA välil haluu olla ihan itekseenkin vaan.
Jos on itsetunnon kanssa ongelmia kannattaisi varmaan käydä juttelemassa jonkun asiantuntijan luona. Sääliä on turha täältä kerjätä, oma napa on kuitenkin kaikkein lähimpänä. Karu tosiasia on vain se että jotkut ovat luusereita ja jotkut onnistuvat yli odotusten. Terapia auttaa kuitenkin yleensä itsetunto-ongelmissa, joten ei muuta kuin kipin kapin tohtorin juttusille!