Sydänsärkyjä tulee eikä sitä oikeeta vaan tunnu löytyvän. Mietin, että pitäiskö sitä sitten vaan kovettaa tunteensa niin ei tuu pahaa oloa pakeista eikä sinkkuudestakaan.
Keskittyis vaaaaan itseensä, uraansa, itsensä kehittämiseen. Nautintoa saisi materiaalisesti eli ostelis kaikkea kivaa, makeeta, sisustais kämppää, panostais autoon, tekis hyvää ruokaa. Ja sitten myös siirtäisi ajatuksiaan pois urheilun avulla. Rääkkäis itseään mahdollisimman paljon eri urheilulajeissa. JA muutenkin hankkis kalenterin täyteen kaikenmaailman harrastuksia ettei olisi aikaa ja voimia sitten enää tuntea ja fiilistellä ja nyyhkytellä.
Ootteko kokeilleet? Auttoko ja kuinka kauan auttoi?
Keskittyis vaaaaan itseensä, uraansa, itsensä kehittämiseen. Nautintoa saisi materiaalisesti eli ostelis kaikkea kivaa, makeeta, sisustais kämppää, panostais autoon, tekis hyvää ruokaa. Ja sitten myös siirtäisi ajatuksiaan pois urheilun avulla. Rääkkäis itseään mahdollisimman paljon eri urheilulajeissa. JA muutenkin hankkis kalenterin täyteen kaikenmaailman harrastuksia ettei olisi aikaa ja voimia sitten enää tuntea ja fiilistellä ja nyyhkytellä.
Ootteko kokeilleet? Auttoko ja kuinka kauan auttoi?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Se on mulle aivan sama mitä itsellesi teet. Tee ihan niin kuin itse haluat, sääliä on turha täältä kerjätä.
... sinunkaan turhat mielipiteesi ketään kiinnosta. Opetelehan sanomaan jotakin järkevää ennen kuin tuhlaat kaistanleveyttä ja kiintolevytilaa tästä maailmasta.
Että jos varvas murttuu, lyö koko jalka poikki niin ei varpaassa tunnu kipua.
Toimiihan se varmaan..
haluat tulla tunteettomaksi paskiaiseksi niin antaa vaan palaa... Olen sellaisia tavannutkin joskus...
Kun siihen ryhdyt vaatii suunnatonta rohkeutta ja paljon työtä, jos joskus tapaat sen "oikean". Että uskallat olla oma itsesi, etkä se jollaiseksi itsesi rakennat ja sitten pelkäät ettei se jota "oikeaksi" luulet, sinusta itsestäsi todellisuudessa välitäkään...kun ei tiedä millainen todellisuudessa olet....
Ja mistä tiedät, ettei se "oikea" jo pyöri sun ympärilläs, et vaan taida huomata? Avaa silmät! Välillä voi kyllä keskittyä itseensäkin, kunhan vaan pitää sen jossakin rajoissa...
Älä koveta tunteitasi.
Voit kyllä muuten hankkia kalenteriin ohjelmaa ihan reilusti ja käydä kaiken maailman tapahtumissa sekä liittyä johonkin yhdistykseen jne.
Ja sitten kun se kalenteri on täynnä ja olet usein menossa niin niistä kalenteriin buukatuista paikoista löytyy myös hyvää naisseuraa. Mutta itse olen huomannut sen, että kun niissä riennoissa rupee käymään niin se "naisen löytämisen ahdistus" poistuu... Eli ei ole kiire löytää naista, kun muutenkin on tekemistä ja kivaa :)
"Ole niin kova kuin maailma sinulta vaatii ja niin pehmeä kuin se sallii." :)
Ei ole ollenkaan paha vaihtoehto nykymaailmassa:).
Itse olen päättänyt etten hanki lapsia, joten en sitten oikein tarvitse miestäkään, olen suhteellisen hyvä tulonen ja pärjään mukavasti:). Silti olen huomannut olevani vähemmän materialisti kuin avioituneet ystäväni tiedättehän talo, auto, lomamatkat näyttelevät suurta osaa myös pariutuneiden elämässä. Mutta jos pysyt uskollisesti sinkkuna niin jää ainakin kokematta se lusikat jakoon extreme laji, joka tuntuu olevan sellainen muoti laji ettei voittanutta taida olla;).
Minusta siihen ei edes tarvita mitään erityistä kovettamista, kunhan vaan on ollut tarpeeksi kauan yksin, niin kyllä se siitä.
Niin, siihen turtuu tuohon yksinäisyyteen. Illalla kun menee nukkumaan, niin kaipaa vierellee jotakin. Mutta kun on tarpeeksi väsynyt, niin sekin menee ohi.
ootte kaikki niin ihanii. Nauran ja rakastan.
Huh huijaa!!!!
En tiedä, mikä minun on.
Ihan totta!!!
Hulluus on iskenyt.
Varoitus!!!
Silloin kun et tiedä itketkö vai nauratko,
olet kohta ylittämässä saman rajan.
Hulluudenko?
En tiedä.
Tervetuloa!!!
Jos sä ylipäänsä olet jo niin väsynyt saamaan turpaasi henkisesti että mietit tunteiden kovettamista, paha olo on jo olemassa.
Eli kaikenlainen todellisuuspakoilu ei vie sitä tyhjää ja jäytävää fiilistä mihinkään.
Hyvä ruoka ja urheilu on kyllä sinäänsä tehokkaita lääkkeitä, niistä tulee hyvälle tuulelle vähäksi aikaa.
Materialismi taas aiheuttaa entistä syvempää tyhjyyden tunnetta - "Jaa, en kelpaa tässä uudessa puvussakaan, enkä vaikka on hieno auto alla".
Maailman (lue : ihmissuhteiden) murjomille ihmisille ei oikein ole olemassa mitään kunnollista tukimuotoa, ihmepilleriä millä särkyneen sydämen saisi ehjäksi. Pitää vaan antaa ajan kulua. Ehkä se siitä. Koitahan pärjätä siellä.