No niin. Kymmenen vuotta siiamilaisina, mies on myöntänyt läheisriippuvuutensa, siis epävirallisesti.. olemme kotoisin täysin eri päistä Suomea ja nyt haluan olla omassa päässäni yksin. Täällä minut tunnetaan omana itsenäni, etelässä olen vain mieheni vaimo. Ei riitä minulle. Onko väärin. Sitä paitsi tulin yksin olemaan oma itseni vasta viime kesänä, kymmenen vaimovuoden jälkeen.
Pitääkö aina olla yhdessä?
kirzi
4190
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei tuosta suhteesta tule mitään. Sinua kiinnostaa oma paikkakuntasi enemmän. Ja miestä omansa. Olette liian kaukaa kotoisin...
Kaukosuhteet eivät vaan toimi. Mies tarvitsee naisen joka ei lähde pois. Vaikka tukahduttaa ei pidä naista.
Kesä on aikaa, jolloin korostuu se läheinen ihminen (tai sen puute) ja silloin ollaan rakkaan kanssa. Jos sitä ei ole, hakeeko mies muualta.
Miksi miehen pitäisi mitään "läheisriippuvuutta" tunnustaa. Suomenkielen paskin sana. Me jokainen olemme jollain tavalla läheistä kaipaavia. Vaikka yksinkin ok olla.
Ikävä tulee jos toisesta välittää. Jos sinusta ei tunnu samalta, onko mies oikea. Onko kiinnostusta enää. Et vaikuta yhtään kiinnostuneelta miehestä. Vaan torjuvalta. ...Olkoonkin ettei kukaan halua liian tiiviisti olla kumppanin kanssa ja haluaa päättää omista asioistaan. Omakin elämä on jokaisella.
Haluat olla yksin. Päiviä, viikkoja, kuukausia, vuosia? Miksi olet aiemmin antanut mennä elämän siiamilaiseksi kaksoseksi? Eikö silloin jo olisi pitänyt tiettyä pesäeroa, ettei ole kyljessä kiinni. Olettko liian erilaisia läheisyyden tarpeessa? Onko teillä mitään yhteistä? Miksi et voi olla oma itsesi? Miksi miehen vaimo. Onko omia piirejä mitä voisit rakentaa etelään. Mikä muu suhteessa mättää? Vai ei mikään?
Siellä taas yksi ihminen jonka mielestä kaikki pitää aina mennä aina normien mukaan. Mitenkään erilainen suhdekaan ei voi olla mielestäsi tietenkään aito.
Se että asutaan erillään ei tarkoita että toinen pettää tai että suhdetta ei oteta vakavissaan. Isäni on ollut vuoden kihloissa, eivätkä he vieläkään asu saman katon alla, mutta toki puhuvat puhelimessa ja viettävät aikaa keskenään. En näe heidän suhdettaan mitenkään sen vähemmän arvokkaaksi kuin sellaista kihlaparia jotka asuvat saman katon alla.
Se suhde kun voi kariutua vaikka asuttaisiinkin yhdessä ja nähtäisiin joka päivä.
Jos suhde toimii ja molemmat ovat tyytyväisiä, eikä ketään vahingoiteta (esim. lapset kärsi) niin antaa mennä vaan. Ei sen suhteen tarvitse olla aina "normaali". Mikä kenellekin sopii.
Niin ja kaukosuhde kyllä toimii kun sen vain laittaa toimimaan. Se ei ole kaikille ja se vaatii enemmän kuin tavallinen suhde, mutta se toimii. Itse olen oman poikaystäväni kanssa elävä esimerkki siitä.
No jos sinun identiteetti on asuinpaikasta kiinni noin vahvasti, niin väittäisin että suhteessanne on muillakin ongelmia kuin miehelläsi. Kyllä monet ihmiset muuttavat pitkin poikin ympäri Suomea, ystävystyvät ja tutustuvat kenties "Annin kaverina" tai "Matin vaimona", mutta kykenevät silti luomaan omaa sosiaalista ympyrää ja kokevansa itsensä edelleen samaksi itseksi. Et selittänyt tarkemmin miksi miehesi on mielestäsi läheisriippuvainen, voi näinkin olla, mutta on myös aivan luonnollista ja suotavaa että haluaa vaimonsa asuvan samalla paikkakunnalla. Kaukosuhteetkin toimivat, ollaan itsekkin sellaisessa ukon kanssa nuoruudessa oltu, mutta se vaatii paljon enemmän työtä kuin "lähisuhde", ja sen että ollaan samalla kartalla suhteen tulevaisuudesta (eli siitä onko yhteenmuutto ikinä mahdollista, jos niin millä aikataululla suurin piirtein).