Toimittaja ja bloggari, avioeron läpikäynyt Jennifer Cullen listasi The Stirin CafeMom-blogiin asioita, joita kukaan ei kertonut hänelle ennen avioeroa. Asioita, joiden kuuleminen saattaa helpottaa nyt avioeroprosessia läpikäyvää.
Cullen erosi yli kymmenen vuotta sitten ja on nyt uudelleen naimisissa. Hän on äiti kahdelle teini-ikäiselle ja äitipuoli yhdelle. Hän kirjoittaa blogissa, että päätettyään erota hän kuvitteli eron jälkeisen elämän olevan tietynlaista: yksinhuoltajana, töissä kokoaikaisena, joka toinen viikonloppu yksin.
- Olin niin naiivi, Cullen kirjoittaa ja listaa 17 asiaa, jotka hän oppi avioerosta.
1. Riippumatta siitä, kuinka sopuisa avioerosi on tai laitoitko sen itse alulle, se on silti todella kurjaa.
2. Sinusta ei tunnu enää koskaan siltä, että perheenne on normaali. Ei, vaikka menisit uudelleen naimisiin ja onnistuisit saamaan uuden ja vanhan perheen hienosti yhteen.
3. Sinulla on paljon vähemmän valtaa puuttua lasten kasvatukseen. Ja se varmasti turhauttaa sinua.
4. Yhteiset ystävät ja perhe valitsevat aina puolensa. Vaikka olisi kyse pettämisestä tai pahoinpitelystä.
5. Ihmiset katsovat sinua eri tavalla.
6. Jossain vaiheessa alat haluta jälleen seksiä. Se voi olla hyvä idea.
7. Rahasta tulee ongelmaa ex-puolisosi kanssa aina. Vaikka teillä olisi sitä paljon.
8. Lapset selvittävät jossain välissä, kenen aloitteesta vanhemmat erosivat. Eivätkä he ole tyytyväisiä siihen vanhempaan.
9. Sinulla ja entisellä puolisolla tulee olemaan erimielisyyksiä jatkossa. Se on ehkä syy, miksi erositte.
10. Kun heräät keskellä yötä, ensimmäinen ajatuksesi on: "Kumman luona lapseni ovat tänä yönä?"
11. Vaikka sydämesi olisi kuinka särkynyt, jossain vaiheessa haluat taas alkaa tapailla miehiä. Älä kuitenkaan painosta itseäsi takaisin deittailun pariin liian varhain.
12. Älä missään olosuhteissa puhu lapsillesi pahaa heidän isästään. Joskus on hyvin vaikeaa olla puhumatta, mutta pahanpuhuminen kostautuu.
13. Se, että on eronnut, tuntuu helpommalta joka ikinen päivä.
14. Et näe kaikkia lastesi hetkiä, ja se on surullista. Teet kaikkesi, että voisit olla heidän elämässään mahdollisimman paljon.
15. Ihmisiä kiinnostaa, mikä päättyneessä suhteessasi meni alun perin pieleen. He kyseenalaistavat jopa miehesi seksuaalisen suuntautumisen.
16. Vaikka avioeropaperit on allekirjoitettu, jaatte elämänne entisen kumppanisi kanssa edelleen. Edessä on valmistujaisia, syntymäpäivä, häitä - jopa lapsenlapsia.
17. Jossakin vaiheessa kerrot ystävillesi myös avioeron hyvistä puolista. Pitkistä lomista ilman lapsia, myöhäisistä treffi-illoista tai pitkistä viikonloppuaamuista. Olet toki myös surullinen, ettet voi olla lastesi kanssa.
Cullen erosi yli kymmenen vuotta sitten ja on nyt uudelleen naimisissa. Hän on äiti kahdelle teini-ikäiselle ja äitipuoli yhdelle. Hän kirjoittaa blogissa, että päätettyään erota hän kuvitteli eron jälkeisen elämän olevan tietynlaista: yksinhuoltajana, töissä kokoaikaisena, joka toinen viikonloppu yksin.
- Olin niin naiivi, Cullen kirjoittaa ja listaa 17 asiaa, jotka hän oppi avioerosta.
1. Riippumatta siitä, kuinka sopuisa avioerosi on tai laitoitko sen itse alulle, se on silti todella kurjaa.
2. Sinusta ei tunnu enää koskaan siltä, että perheenne on normaali. Ei, vaikka menisit uudelleen naimisiin ja onnistuisit saamaan uuden ja vanhan perheen hienosti yhteen.
3. Sinulla on paljon vähemmän valtaa puuttua lasten kasvatukseen. Ja se varmasti turhauttaa sinua.
4. Yhteiset ystävät ja perhe valitsevat aina puolensa. Vaikka olisi kyse pettämisestä tai pahoinpitelystä.
5. Ihmiset katsovat sinua eri tavalla.
6. Jossain vaiheessa alat haluta jälleen seksiä. Se voi olla hyvä idea.
7. Rahasta tulee ongelmaa ex-puolisosi kanssa aina. Vaikka teillä olisi sitä paljon.
8. Lapset selvittävät jossain välissä, kenen aloitteesta vanhemmat erosivat. Eivätkä he ole tyytyväisiä siihen vanhempaan.
9. Sinulla ja entisellä puolisolla tulee olemaan erimielisyyksiä jatkossa. Se on ehkä syy, miksi erositte.
10. Kun heräät keskellä yötä, ensimmäinen ajatuksesi on: "Kumman luona lapseni ovat tänä yönä?"
11. Vaikka sydämesi olisi kuinka särkynyt, jossain vaiheessa haluat taas alkaa tapailla miehiä. Älä kuitenkaan painosta itseäsi takaisin deittailun pariin liian varhain.
12. Älä missään olosuhteissa puhu lapsillesi pahaa heidän isästään. Joskus on hyvin vaikeaa olla puhumatta, mutta pahanpuhuminen kostautuu.
13. Se, että on eronnut, tuntuu helpommalta joka ikinen päivä.
14. Et näe kaikkia lastesi hetkiä, ja se on surullista. Teet kaikkesi, että voisit olla heidän elämässään mahdollisimman paljon.
15. Ihmisiä kiinnostaa, mikä päättyneessä suhteessasi meni alun perin pieleen. He kyseenalaistavat jopa miehesi seksuaalisen suuntautumisen.
16. Vaikka avioeropaperit on allekirjoitettu, jaatte elämänne entisen kumppanisi kanssa edelleen. Edessä on valmistujaisia, syntymäpäivä, häitä - jopa lapsenlapsia.
17. Jossakin vaiheessa kerrot ystävillesi myös avioeron hyvistä puolista. Pitkistä lomista ilman lapsia, myöhäisistä treffi-illoista tai pitkistä viikonloppuaamuista. Olet toki myös surullinen, ettet voi olla lastesi kanssa.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Yllätykseksi huomasin, että kohta 17 toteutui aivan toisin, kun onneksi emme eronneet eli lapsien kasvaessa pystyimme taas nauttimaan toisistamme, myöhäisiä treffi-iltoja, ravintolaillallisia, romanttisia matkoja jne. Ja sitten vielä mahdollista tämän lisäksi on perheenä viettää yhdessä aikaa ja seurustella teiniensä kanssa.
Anteeksi kaikille eroa miettiville, jotka eivät juuri tällä hetkellä näe muuta vaihtoehtoa, mutta kannattaa kääntää se parisuhteen viimeinenkin kivi ja katsoa mitä sen alta löytyy. Meidän perheemme löysi aarteen.
Pitää myös hyväksyä se tosiasia, että avioliittokin voi tulla ns. tiensä päähän.
Niin... joskus sitä yrittää liikaa ja katselee avioliittoa vuosi toisensa jälkeen ja toivoisi asioiden muuttuvan. Mutta ei se yrittämisestä huolimatta niin tee...
Tokikin, mutta kannattaa pitää kirkkaana mielessä, ettei koskaan vain sen vuoksi, että kakkonen on sitä mieltä joidenkin toisten parisuhteesta. Jos ja kun ero on vain parisuhteessa keskenään elävien päätös, ei siis kolmannen ulkopuolisen henkilön. Ei liene ainoa tapaus laatuaan, jossa kolmas aivopesi uhrinsa. Monenlaisia voi siis olla ne tien päät, aitoja ja epäaitoja.
Tuskin kukaan voi toista aivopestä? Aina ero on avioliiton osapuolten päätös. Ei kai kukaan voi toisen puolesta niitä papereita allekirjoittaa. Miten kakkonen voisi sen puolison aivopestä, se tässä kummastuttaa. Vai haluaako se kumppani niin uskoa? Kyllä avioliitto loppuu siitä syystä, että toinen ei sitä halua jatkaa tai sinun tapauksessasi ilmeisesti kakkonen oli tärkeämpi kuin avioliiton pelastaminen.
Itse olen ollut naimisissa 17 vuotta, eikä ole kakkosia ja kolmosia mukaan mahtunut. Mutta me rakastammekin toisiamme edelleen.
Sitä eropaperia ei toisen tarvitsekaan enää allekirjoittaa. Eroa voi valitettavan helpolla hakea yksinkin...
Luojan kiitos, että eroa voi yksinkin! Eikä se todellakaan ole mitenkään helppoa, puhumattakaan että "valitettavan" helppoa.
Ei tarvitsekaan! :) Enkä tuomitse niitä ihmisiä, jotka niin tekevät. Monet ihmiset jäävät huonoon liittoon ja katkeroituvat. Sitä en toivoisi kenellekään...
Onpas hauska lista, sai nauraa kunnolla. Mutta suomalaiseen elämääni ja erooni se ei sovellu.
Usein jenkit ja britit ovat kuin eri planeetalta verrattuna suomalaisiin. Sitä voi sitten ihmetellä ja nauraa.
Itselläni jäi mystiseksi tämä kohta
"Rahasta tulee ongelmaa ex-puolisosi kanssa aina. Vaikka teillä olisi sitä paljon"
Meillä Suomessa varmaan tulee liiton aikana rahasta ongelmaa, lähes aina?, koska sitä on harvoin paljon. Eron jälkeen onkin ollut helpottavaa jo se, ettei rahasta tarvitse enää riidellä. Minun ei tarvitse enää maksaa lasten elatusta yksin ja ennenkaikkea exän kaikenmaailman kuluja ja velkoja.
Tämä taitaa koskea enempi miehiä, jotka joutuvat monesti erossa maksumieheksi. On ositusta ja elatusta ja lisäksi lapsiaankin näkee harvemmin?
Monesti nainen on ollut LIITOSSA "maksumies". Miten erossa voi joutua maksumieheksi, jos mies joutuu kerrankin vastaamaan omalta osaltaan lasten elatuksesta? Osituksessakin omaisuus laitetaan puoliksi. Voihan sen niinkin ajatella, että tasinkoa maksava on "maksumies", mutta siitä olisi selvinnyt avioehdolla. Sitäpaitsi naiset ovat usein varakkaampia kuin miehensä. Kuten minäkin. Ajattelin, että hyvästä eli erosta, vapaudesta kannattaakin maksaa :D.
Niin ja tuosta lasten "näkemisestä". Joopa joo. Miehet tosiaan näkevät lapsiaan usein eron jälkeen harvemmin. Monet vain "näkevät" liiton aikanakin lapsiaan. Eivät osallistu mihinkään. Tiedän monia miehiä, jotka ovat ensimmäistä kertaa eron JÄLKEEN osallistuneet lasten elämään oikeasti. Pitäneet viikonlopun tai edes yhden yön luonaan, hankkinut heille ruokaa, juomaa, viettäneet aikaa yhdessä.
"Tiedän monia miehiä, jotka ovat ensimmäistä kertaa eron JÄLKEEN osallistuneet lasten elämään oikeasti"
Niin minäkin. Se lienee yksi eron lukuisista hyvistä puolista, jos toinen viimein suostuu ottamaan lapsista vastuuta. Näin ei tietenkään aina käy.
Meillä niin että elämänsä ensimmäisen kerran mieheni joutui ottamaan oikeesti vastuun omista menoistaan ja osallistumaan myös lasten kuluihin. Että silleen!
Huvittava kyllä minunkin näkökulmasta. Tuli mieleen, että erossa on kysymys lähinnä eronneen asenteesta, ei kovin paljon mistään muusta. Asenteeseen vaikuttaa suuresti kulttuurierot.
Oikein hyvä lista! Paljon ajattelemisen aihetta ja hyviä asioita pohdittavaksi...
Kyllä sopii myös suomalaiselle...
Minäkään en saanut yhtään ajattelemisen aihetta. Lista lähinnä huvitti.
1. Riippumatta siitä, kuinka sopuisa avioerosi on tai laitoitko sen itse alulle, se on silti todella kurjaa.
- Kurjaa erossani oli se, että ex pisti hanttiin. Mutta kyllä siitä selvisi. Näin jälkikäteen ajatellen jopa paljon paremmin kuin ennakoi.
2. Sinusta ei tunnu enää koskaan siltä, että perheenne on normaali. Ei, vaikka menisit uudelleen naimisiin ja onnistuisit saamaan uuden ja vanhan perheen hienosti yhteen.
- Minusta ei tuntunut liiton aikanakaan perheemme olevan normaali. Ex meni omia polkujaan, valitsemallaan tiellä. Minä omallani.
3. Sinulla on paljon vähemmän valtaa puuttua lasten kasvatukseen. Ja se varmasti turhauttaa sinua.
- Ennen eroakin kasvatin lapset yksin
4. Yhteiset ystävät ja perhe valitsevat aina puolensa. Vaikka olisi kyse pettämisestä tai pahoinpitelystä.
- Ehkä valitsee. Kaikki ovat kuitenkin suhtautuneet asiallisesti. Lapset pyysivät minua eroamaan nopeammin. Ehkä se oli puolen valinta?
5. Ihmiset katsovat sinua eri tavalla.
????
6. Jossain vaiheessa alat haluta jälleen seksiä. Se voi olla hyvä idea.
- Seksi on aina hyvä idea
7. Rahasta tulee ongelmaa ex-puolisosi kanssa aina. Vaikka teillä olisi sitä paljon.
- Ei tarvitse eron jälkeen riidellä rahasta, enää.
8. Lapset selvittävät jossain välissä, kenen aloitteesta vanhemmat erosivat. Eivätkä he ole tyytyväisiä siihen vanhempaan.
- omat lapseni kuten jo sanoin, pyysivät eroa
9. Sinulla ja entisellä puolisolla tulee olemaan erimielisyyksiä jatkossa. Se on ehkä syy, miksi erositte.
Mitä erimielisyyksiä? Ei niitä tule, kun ei olla missään tekemisissä
10. Kun heräät keskellä yötä, ensimmäinen ajatuksesi on: "Kumman luona lapseni ovat tänä yönä?"
- lapset ovat aina luonani yötä, eivät käy isällään koskaan
11. Vaikka sydämesi olisi kuinka särkynyt, jossain vaiheessa haluat taas alkaa tapailla miehiä. Älä kuitenkaan painosta itseäsi takaisin deittailun pariin liian varhain.
- sydämeni ei särkynyt erosta, vaan liitosta. Minulla on miesystävä
12. Älä missään olosuhteissa puhu lapsillesi pahaa heidän isästään. Joskus on hyvin vaikeaa olla puhumatta, mutta pahanpuhuminen kostautuu.
- Omat lapset ovat fiksuja. Myös he tietävät millainen isänsä on. Sitäpaitsi faktat eivät ole pahanpuhumista, vaan faktoja.
13. Se, että on eronnut, tuntuu helpommalta joka ikinen päivä.
- ero oli todella hyvä ratkaisu heti alusta asti
14. Et näe kaikkia lastesi hetkiä, ja se on surullista. Teet kaikkesi, että voisit olla heidän elämässään mahdollisimman paljon.
- näen lapsiani todella paljon edelleen. Ennen eroa olivat mieluusti kavereillaan, myös yötä. Enää ei. Nyt he viihtyvät kotona. Tosin voisivat joskus ollakin jossain muualla. Sen verran vanhoja.
15. Ihmisiä kiinnostaa, mikä päättyneessä suhteessasi meni alun perin pieleen. He kyseenalaistavat jopa miehesi seksuaalisen suuntautumisen.
:D
16. Vaikka avioeropaperit on allekirjoitettu, jaatte elämänne entisen kumppanisi kanssa edelleen. Edessä on valmistujaisia, syntymäpäivä, häitä - jopa lapsenlapsia.
- Kun nähdään muutaman kerran vuodessa juhlissa, niin ei ole jakamista.
17. Jossakin vaiheessa kerrot ystävillesi myös avioeron hyvistä puolista. Pitkistä lomista ilman lapsia, myöhäisistä treffi-illoista tai pitkistä viikonloppuaamuista. Olet toki myös surullinen, ettet voi olla lastesi kanssa. paria
- olen alusta alkaen puhunut eron hyvistä puolista, mutta yksikään mainitsemani asia ei ollut tuossa. Paras hyvä puoli erossa on, ettei huonoja puolia ole.
Kohta 5 ???
Katariina näkee nyt asiat tavallaan, mutta edessä on vielä paljon pureskeltavaa.
Tiedän että kaikki liitot eivät kestä, mutta mietityttää, miksi nämä ihmiset ovat menneet yhteen, tehneet lapsia, miksi???
On suoranaisne epäkorrektia syyttää toista keikesta, sillä toinen ei lähde petäämään, ellei se toinen ole antanut siihen mahdollisuuden, esim kärttyisällä toiminnallaan.
Katariinan lapset kyllä vielä vanhetessaan spekuloivat vanhempiensa eron syitä moneen kertaan.
Se on vaan niin, että mennyt ai katoa, silloin kun yhteisiä lapsia.
Elämä ei todellakaan ole enää koskaan tältä osin tavanomaista.
Tottakai eri ihmiset näkevät asiat eri tavalla, kun sama asia merkitsee eri ihmisille eri asioita. Itse olen täysin Katariinan kanssa samoilla linjoilla. Ero oli aivan ihana juttu. En kadu. Mutta en kadu liittoanikaan! Se oli aikansa hyvä, sitten sattui ja tapahtui. Hyvin usein liiton vaikeudet alkavat lasten syntyessä, tai jokusen vuoden sen jälkeen. Vuosia yritetään olla ja kestää, mutta sitten väsyy, ei enää jaksa. Eikä mennyt katoa eron jälkeen. Miksi ihmeessä sen pitäisi kadota? Itse olin yhdessä ex-mieheni kanssa 27v. Monet sanoivat, että se oli "hienosti". Itse en kyllä painottaisi tässäkään tapauksessa määrää vaan laatua ja sisältöä. Liitto oli kuollut pystyyn jo kauan ennen eroa. Ehkä juuri siksi minäkin vain ilakoin erosta.
"hadfhadha. Ero oli aivan ihana juttu"
Mitkä asiat teki siitä ihanan.?
Tuskin kukaan kijoittaja sanoo, etteikö ero olisi ollut joissakin tapauksissa ihan oikea ratkaisu, mutta pitääkö siitä jotenkin ilakoida.
Tässähän aika monet ovat kirjoittaneet siitä, kuinka lapset ja heidän toinen vanhempansa kuuluvat aina yhteen jollakin tasolla erosta huolimatta.
On aika järkyttävää lukea noita moitesanoja ex-puolisolle täältä. Tsukin kukaan on pakottanut montakaan yhteen tämän entisen puolison kanssa tai pakottanut lapsiakaan tekemään, miksi ne erossa muuttuvat niin moitittaviksi ihmisiksi.
En verran odottaisin olevan hienotunteisuutta, että ex-puolisoa ei todellakaan haukuta ja moitita, ei täällä eikä kotona. Ei lasten kuullen eikä uuden suhteen kanssa hänestä keskustella, vertailla.
Ette monestikaan tiedä mikä odottaa uudenkaan suhteen kanssa elämässä, kun muutamia vuosia on kulunut. Alussahan se huuma pitää piilossa kummankin oikeastaan niin paheet, kuin hyveetkin.
Mutta lapsenne olette tehneet yhdessä ex:nne kanssa, antakaa sen verran edes lapsille, että jätätte hänen toisen vanhempansa haukkumatta, moittimatta.
Ajatelkaa lapsianne tuossa puun ja kuoren välissä, eipä ole herkkua elämä heille eikä siitä heillä ole syytä iloitella.
Miksei oikeista, välttämättömistä asioista saisi "ilakoida"? Itse en varsinaisesti ilakoi, mutta olen tosi onnellinen erottuani. Eron jälkeen tunsin itseni kokonaiseksi ja todella voimaantuneeksi. Liitossa kun kaikki energiani, korko perheen energia kului exän ongelmiin. Tämä oli myös lapsilta pois. Nyt on paljon enemmän aikaa heille. Ensimmäistä kertaa aikoihin voin vastata kunnolla heidän tarpeisiinsa. Ovat tosin nuorimmatkin teinejä, yksi jo täysi-ikäinen.
Niin, ja nuoret voivat tuoda meille ystäviään. Usein tuovatkin ja meillä on erittäin mielenkiintoisia keskusteluja. Siitä olen järjettömän ylpeä, että ottavat minut ihan automaattisesti mukaan ja hakeutuvat seuraani. Enemmän puun ja kuoren välissä he aiemmin olivat, liiton aikana.
Kyllä lapset, melko pienetkin usein ymmärtävät syyt miksi vanhemmat erosi. Syiden kertominen ei myöskään ole haukkumista tai toisen moittimista, kun kertoo pelkistetyn tosiasian.
Ellet kestä lukea täällä "moitteita" ex-puolisoista, älä lue. Ihmiset katsos eivät eroa oikein mukavasta liitosta/puolisosta. Liitossa on yleensä hyvin paljon pielessä, kun erotaan. Liittoa solmittaessa harvoin kovinkaan moni asia mättää, pahasti ei ainakaan. Tämä avioero-palsta on juuri sitä varten, että kerrotaan mikä liitossa meni pieleen. Millaiseksi puoliso muuttui, tai millaiseksi ei muuttunut. Ihan testattu tosiasia se, ettei yksikään liitto kestä 13 vuotta kauempaa samanlaisena. Muutos on ehdoton, jotta liitto, parin suhde pysyisi elävänä.
"Liitossa on yleensä hyvin paljon pielessä, kun erotaan"
Justiinsa. Sanoisinpa, että kun liitossa on kauan pielessä monet tärkeät asiat, ahdistus, inho ym negatiiviset tunteet toista kohtaan kasvaa. Sitten kun pääsevät "räjähtämään", niin vasta erotaan. Pitäisikö erota jo aiemmin? Ehkä pitäisi, todennäköisesti ei. Erosta tulee ikäänkuin pätevämpi, kun välit ovat kunnolla tulehtuneet eikä jotain sinnepäin.
Ymmärrä Aiheellista että aika kuluu. Kaikki se hyvä mitä oli liiton alussa, on lähes aina kadonnut liiton lopussa. Monella ei ole ollut edes mitään ns alkuhuumaa.
Kyllä ex-kumppanista saa keskustella muiden kanssa. Tottakai saa. Sen verran kuin kukin nyt haluaa ja jaksaa. Vain tabuista ei puhuta. Siksi ne usein hiipivät suhteeseen mörköinä, jotka tekevät hallaa.
No koetapa vikka aluksi miettiä itseäsi, oletko sinä ehkä se muuttuja, mitäajattelit kun menitte yhteen ja mitä ajattelit kun erositte. Miten sinun eläm'äsi muutokset ovat vaikuttaneet suhteeseen.
Kyllä palsta on sitä varten, että kerrotaan mikä meni pieleen, ei sitä varten, että syytätte ex-puolisoa ne ovat kaksi eri asiaa.
Aikanaan hyväksyit hänet jopa puolisoksesi ja nyt nyt et enää.
Onko se aiona se kolmas henkilö, joka tunkeutui väliinnen, tapasitte jossakin tilanteessa. Valitettvan usein puolisot monista eri syistä viettävät sen laatu-jan muualla kuin puolionsa kanssa, työnantajan yhteishengen parannuspippalot, joku eliitti harrastus. Monesti on vielä viinaa pää täynnä, sitten melko tuntemattoman kanssa sänkyyn ja ah kun oli niin ihanaa jsa siitä sitten useksimaan ja parjaamaan puolisoaan.
Ymmärrän oikein hyvin joidenkin eroamisen, jossa toinen sairastuu alkoholsmiin tai muuhuin sairauteen, joka muuttaa tämän ihmisen väkivaltaiseksi, aina pitää silloin osata erota, kun turvattomuus hiipii kotiin.
Mutta näitä yksinjuoksuja en oikein hyvällä katso puolisoille.
Muutama ilta sitten näytetiin Tv:ssä sellainen 70-luvun mukaan tehty perheen eläminen ja lomamatka.
Ei kuulunut siiehn aikaan matkapuhelimet, eikä netit, ei ollut facebookia, witteriä eikä muutakaan ajanviejää, perheet juttelivat paljon enemmään keskenään, elämä oli paljon antavampaa, ei siinä jätetty puolisoa yksin, vaan yhdessä kuljettiin paljon enemmän, eikä siihen aikaan työnantajakaan pitänyt pippaloita, joissa olisi ne kaatokännit ottanut, ei ollut työpaikalla keiken maailman ahdistavia
yt-neuvotteluja, ei jatkuvia kuukausi, viikko ja päivä kuulusteluja siitä mitnkä verran on aikaan saanut, silti yritykset voivat paljon paremmin kuin nykyään.
On suoranainen farssi nuo jatkuvat keskustelut. Itsekin olen ollut paikassa, jossa joka aamut juostiin kerroksesta toiseen taululle, jossa edellistä päivää ruodittiin jokaisen henkilökohtaiselta tasolta, piti seisoa tuo aika. Jatkuva kilpailu aina voimassa työtovereiden kesken, siinä sitten ei juuri yhteishenkeä synny. Mutta voi valtava kun sitten pidettiin näitä voiton juhlia, silloin viina virtasi ja joillakin meni aina överiksi, varsinkin nuorempi väki oli kova viinan perään ja samalla he sotkeutuivat niihin vääriin lakanoihin, monessa perheessä olisi nosita syistä eropuheet varmasti nyt, jos olisin avannut tietoarkkuni. Tosin päällikkö itse poltti liittoonsa, kun jopa usemman nuoren naisen kanssa alastomana hyppi. mutta kyllä näiden korkeasti oppineiden naisten moraali on hyvin alhaalla.
"Miksei oikeista, välttämättömistä asioista saisi "ilakoida"
Sanopa se. Kenties jotain vanhanajan ajattelumallia? Mukavista asioista ei saa ilakoida eikä ikävistä asioista saa puhua eikä olla surullinen.
"Aikanaan hyväksyit hänet jopa puolisoksesi ja nyt nyt et enää"
No niinhän siinä erossa usein käy! Kuitenkin se mikä joskus on ollut, on mennyttä. Nyt on nyt. Miksi se on niin vaikea tunnustaa?
"Mukavista asioista ei saa ilakoida eikä ikävistä asioista saa puhua eikä olla surullinen."
Tuo on nimenomaan vanhanajan kasvatuksen tulosta. Pitää olla hajuton, mauton ja väritön, prikulleen sellainen kuin muut. Oma itsensä ei saanut olla. Huonoksi käytökseksi laskettiin kaikki paitsi jonninjoutava lässytys. Onneksi oma sukuni on ollut sen verran taiteellista (?), että kaikenlaiset ilmaisut sallittiin, tai vaikkei ihan kaikkea sallittukaan, niin tunteiden ilmaisemisesta ei rangaistu.
"prikulleen sellainen kuin muut"
Tähän vielä lisäys: eli ongelmia tulikin, kun kinattiin siitä millaisia ne "muut" oikein olivat. Siihenkin aikaan jo nähtiin ja huomattiin, että "muut" ovat hyvin erilaisia, vaikka yrittivät kaikintavoin käyttäytyä samalla tavalla :).
Naulan kantaan! Ja jumalan kiitos, että tämä on onneksi ohi. Eikä enää palaa, toivottavasti! Ja onneksi nyky lapsia eikasvateta enää noin.
Hienoa, että joku nostaa nämäkin asiat esille.
Suurinta osaa lapsista ei enää kasvateta noin. Silti vanhemmissa, ja isovanhemmissa on hyvin paljon vielä tuolla vanhalla, tasapäistävällä ehkä mitätöivälläkin tavalla kasvatettuja.
Ainakin minulle tuli mieleen, että juuri "hajuttomasti, mauttomasti ja värittömästi" kasvatetut vanhemman polven ihmiset ovat juuri niitä, joiden mielestä ero on maailman kauhein asia, puolisosta ei ikinä sovi sanoa pahaa, se on aina "haukkumista", vaikka toinen käyttäisi 24/7 henkistä- tai ruumillista väkivaltaa. "H.m.v " kasvatus toimii niin, että ihmisen pitää vaieta, olla huomaamaton, ei saa koskaan ns. "pitää mölyä itsestään", täytyy olla kiltti eikä sanoa mitään, vaikka miten kohdeltaisiin väärin. Kun puoliso käyttää henkistä/ruumiillista väkivaltaa, voi korkeintaan kysyä "mitä voin itse tehdä toisin, mikä minussa on vikana?". Vaikka oikea kysymys kuuluisi "mikä puolisossa on vikana?" Fyysisen väkivallan kohdalla pitäisi paeta välittömästi eikä edes jäädä miettimään puolison muita vikoja tai vaikka hänen lapsuuden traumoja.
Ihminen, joka on tietoinen itsestään, omista rajoistaan ja tietää mitä tahtoo näkee eron vähintään uutena mahdollisuutena, luonnollisena asiana, jos liitto ei tyydytä. Erosta on onnellinen.
"Naiset jopa pahempia"
Sinulla on omat vankat ihanteesi, joiden mukaan elämän pitäisi mennä. Se ei kuitenkaan mene niin, etenkään kenenkään toisen elämä. Jokaisella on oma tie. Kenenkään tie ole parempi kuin toisen, erilainen vain.
Itse olen 70-luvun nähnyt ja kokenut. Perheet olivat yhdessä, joku perhe enemmän, toiset vähemmän. Tärkein ero oli se, ettei vaikeista asioista saanut puhua. Tai liian erilaisista sekä uskonnosta ja politiikasta. Vaikeita/erilaisia asioita oli mm. avioero, avioliiton ulkopuoliset lapset, alkoholismi, huumeet, mielenterveysongelmat, homoseksuaalisuus, transsukupuolisuus, transvestiitit. Eli kaipa elämä jotenkin sujuu, kun saa puhua säästä ja kaikesta tyhjänpäiväisestä. Se, että ehkäpä tärkeimmistä elämän asioista ei puhuttu ei kuitenkaan tarkoittanut, etteikö niitä olisi ollut.
Nykyisin voi puhua mistä vaan. Voi myös ilmaista tyytymättömyytensä puolisoon, erota tästä, ellei kestä. Ei tarvitse sietää väkisin. Hieno homma. Jokainen voi sanoa omalta osaltaan mikä meni pieleen, miksi erosi, mikä puolisossa mätti niin paljon. Esim, ex puolisoni sieti minua varsin hyvin ja olisi halunnut jatkaa liittoa. Minulle se ei sopinut. Ex-puoliso oli energiavaras pahimmasta päästä. Meidän kohdalla meni niin, että aluksi ex ei varastanut energiaani. Vuosien varrella se tuli ilmi. Minä muutuin ymös. Ennen olin aivan liian kiltti, siis exälle, en itselleni. Kuten lähes aina muutoksessa, on käytävä pohjalla. Kaikki suru, ahdistus, viha, inho ja mitä tunteita niitä nyt onkaan, näytti minulle tien eroon, karaisi ja rohkaisi.
"Nykyisin voi puhua mistä vaan."
Ni niinpä voikin, muttei kenelle tahansa ;).
Minulla oli hyvä ero. Siksi en tarvitse hyvää listaa :D.