Olenkohan nyt ymmärtänyt elämästä jotain oleellista ihan väärin, kun tuntuu että suhteeni kaatuvat näennäisen pieniin asioihin. Ymmärrettäviä syitä olisivat esimerkiksi väkivalta, alkoholismi tai pettäminen, mutta kun minä en sorru mihinkään noista, joten niistä ei ole kyse. Sitten on tapauksia joissa kemiat eivät toimikaan loppujen lopuksi, mutta sekin yleensä todetaan ihan selkeästi syyksi puolin ja toisin, joten siitäkään ei ole kyse. Tarkoitan nyt tavallisia, arkipäiväisiä asioita. Otetaan esimerkiksi vaikkapa salaatin syöminen, koska lopettamisen syyt vertautuvat juuri tuon kokoluokan asioihin. Eli minä en esimerkiksi syö salaattia, ja kun tämä tulee ilmi niin muuten hyvältä vaikuttava orastava suhde päättyy naisen toimesta. Voiko tämä oikeasti olla tuollaisista asioista kiinni? Sen verran olen elämää nähnyt, että oikeasti sopivan kumppanin löytyminen ei ole mitenkään helppoa, niin tällaisiinko asiohin se sitten kaatuu? Ihan oikeasti? Parisuhteissa tapahtuu niin paljon oikeasti vahingollisia ja loukkaavia asioita että luulisi tuollaisesta selviävän kun oikein kovasti pinnistää.
Mikä tässä on takana? Onko se jotenkin pelottavaa jos mies ei syö salaattia? Vai onko se jotenkin sosiaalisesti paheksuttavaa? Pitääkö joka ikinen yksityiskohta elämässä olla samalla tavalla kuin naapurin Pentillä? Ettei vaan ole liian erilainen. Onhan se vähän uhkaava sellainen hullu kapinallinen, joka ei syö salaattia, eis en kanssa voi perhettä perustaa ;D
Pyydän ihan oikeasti naiset, kertokaa minulle mikä tässä voisi olla takana? Oletteko te oikeasti niin laumasieluja ja sosiaalisen statuksen orjia että salaattia syömätöntä miestä ei voi rakastaa kun muidenkin poikaystävät syövät salaattia? Kärjistäen voisi sanoa, että pienellä kotiväkivallallakaan ei ole niin väliä, kunhan mies syö salaattia, koska se on normaalia. Tuttu paha on parempi kuin vieras hyvä, sehän on ihmisluonto. Sitäkö tämä vain on? En ymmärrä, selittäkää! :D
Mikä tässä on takana? Onko se jotenkin pelottavaa jos mies ei syö salaattia? Vai onko se jotenkin sosiaalisesti paheksuttavaa? Pitääkö joka ikinen yksityiskohta elämässä olla samalla tavalla kuin naapurin Pentillä? Ettei vaan ole liian erilainen. Onhan se vähän uhkaava sellainen hullu kapinallinen, joka ei syö salaattia, eis en kanssa voi perhettä perustaa ;D
Pyydän ihan oikeasti naiset, kertokaa minulle mikä tässä voisi olla takana? Oletteko te oikeasti niin laumasieluja ja sosiaalisen statuksen orjia että salaattia syömätöntä miestä ei voi rakastaa kun muidenkin poikaystävät syövät salaattia? Kärjistäen voisi sanoa, että pienellä kotiväkivallallakaan ei ole niin väliä, kunhan mies syö salaattia, koska se on normaalia. Tuttu paha on parempi kuin vieras hyvä, sehän on ihmisluonto. Sitäkö tämä vain on? En ymmärrä, selittäkää! :D
Vastaukset 69
Vanhimmat
Hei mun mies on olutta rakastava persjalkainen kaljamaha ja musta hän on jumalainen adonis. Kyllä sä omas löydät kun jaksat etsiä:-)
Siis "naiset lopettavat" vai "sinun suhteesi kaatuvat"?
Otsikko antoi ymmärtää, että kyse on jostain laajemmasta ilmiöstä, mutta kun tekstin lukee niin siellä kerrotaan vain yhdestä sinulle henkilökohtaisesta tapahtuneesta episodista.
Yksikään _rakastunut_ nainen ei lopeta suhdetta siksi, että mies ei syö salaattia.
no ehkä tuossa on takana juurikin se, että potentiaaliset kumppaniehdokkaat toivoisivat saavansa terveitä elämäntapoja arvostavan ihmisen rinnalleen.
ja voin kokemuksesta sanoa että se on ihan helvetin ärsyttävää kun mies valittaa milloin mistäkin salaatintyngästä ruoassaan.. ja sitten, kuin pahainen kakara, ne salaatintyngät ja muut terveellisen ruoan osaset noukitaan haarukalla lautasen vierelle että oikein voidaan osoittaa mieltä siitä että nainen kehtasi tehdä terveellistä ruokaa..
ei, en jaksa semmoista enää.
mutta onneksi ei tarvitsekaan jaksaa, kun on nykyään mies joka nauttii meikäläisen tekeämstä ruoasta..on kuulemma "liian hyvää" kun tulee syötyä liikaa aina :D
mutta en nyt usko että kukaan nainen arvostaa väkivaltaisuuttakaan puolisossa ja sitä pelon ilmapiiriä kotona.
tosin jos mies on sellainen tylsä ja hiljainen ja kaikiin kysymyksiin on vastaus "ihan sama, päätä sinä", niin ei sellaista jaksa ja siinä nainen alkaa kehittämään riitaa vaikka värjäytyneestä sukasta kunhan saa miehenkin avautumaan ja sanomaan edes JOTAKIN.
Onko miehen pakko sitte laittaa syömään salaattia?!
Jos teen salaattia niin teen sitä iasoon kulhoon mistä jokainen halukas saa sitä ottaa, jos terveellisen ruoan on väkisin toiselta kysymättä työntänyt lautaselle, niin sillo on melko turha alkaa kitisemään yhtää mitää..!
Oma syy omana kurjuuteen tuossa vaiheessa.
Niin, kuten sanoin niin tämä oli vain esimerkki, tapauksia on useampia mutta naisen kehittämä ongelma on aina ollut vastaavaa tasoa. Pienestä tuntuu olevan kiinni.
No tuossa nyt oli jotain pointtia ettei jaksa arvuutella että syökö se toinen sitä ruokaa jonka on valmistanut, mutta eikö siihenkään muuta ratkaisua ole kuin laittaa muuten hyvä suhde roskiin? Kuinka vaikea on ottaa huomioon toisen mieltymyksiä ja sopia vaikka että se tekee salaattia kenen sitä tekee mieli? Kyllähän ongelman saa aikaan vaikka tikusta jos tahtoo mutta aika naurettavaa joustavuuden puutetta. Minä esim. pidän valkosipulista ja chilistä, mutta ei tulisi mieleenkään dumpata muuten hyvää naista sen takia ettei hän niistä pidä, haloo? Silloin vaan laitetaan omaan satsiin eri mausteet, eikä tehdä tyhjästä ongelmaa.
Tuokin on käynyt mielessä että eikö sitten ole oikeasti rakastanut, mutta sitten en ymmärrä miksi sellaista annetaan ymmärtää ja kostein silmin sanotaan. Mitä järkeä olisi hukata molempien aikaa?
Ja tylsä ja hiljainenhan minä nimenomaan EN ole, kai minä muuten kiltisti puputtaisin kaikki koivunlehdet mitä eteen kannetaan enkä ottaisi mitään puheeksi. Ongelma taitaakin olla niinpäin että kun minua ei saa tossun alle niin lähdetään karkuun. Tuolla kaupungilla kyllä näkee ihan tarpeeksi näitä tyhjään tuijottavia "Kyllä vaimo, kyllä vaimo" -tyyppejä joilla vaimot pysyvät vuodesta toiseen, mutta kun en sellaiseenkaan rooliin taivu.
Tuntuu vaan tällä elämänkokemuksella, että naisilla on supertarkka sapluuna mihin miehen täytyy mahtua viimeistä piirtoa myöten ja pienestäkin poikkeamasta seuraa armoton hylky. Kumma kyllä että toisaalta isommat ongelmat voidaan monesti sivuuttaa tuosta vain.
Tai ehkä sitten törmään jatkuvasti jotenkin epävakaisiin tyyppeihin, niin kummallista ja ailahtelevaa on meno välillä että huhhuh. Jospa se ihan oikeasti toisen sellaisenaan hyväksyvä yksilö vielä tulee vastaan..
Suhteen loppumiseen on isompi ja perustavampi syy, esim. ettei ole kemiaa, tai seksi on surkeaa. Sitä on vain vaikea määritellä, jolloin sanottavaa tulee pikkuasioista. Eli jos kaikki suhteesi päättyvät tuohon, niin vika ei ole naisissa vaan sinussa, joka olet suhteiden ainoa yhteinen nimittäjä.
En ihmettele että naiset lopettavat suhteen kanssasi, jos puputat paljon valkosipulia.
Jos ei syö mitään kasviksia, juureksia, marjoja tai hedelmiä koskaan, voi tulla peräsuolen syöpää (ei ole mikään vitsi). Eli kyse on melko tärkeästä asiasta. Ei niin että sen olisi juuri salaattia oltava. Ravitsemukseen (kehon hyvinvointiin ja verenpaine) kuuluu monipuolinen ruokavalio, vaikkei joka päivä vetäisi paljoa kasviksia tai hedelmiä (jotakin niistä). Pelkkä peruna ja liha ei ole monipuolista. En itsekään nauti kaikista kasvikunnan tuotteista, mutta jotakin on pakko syödä ja mielellään sitä mikä menee alas. Salaatin lehti itsessään ei ole pakollinen, se ei maistu kaikille. Voi myös kokonaisena haukata jotakin, ei ole pakko olla paloina (salaattina). :/
Ehkä siinä oli taustalla jotain muuta, kuin se salaatti. Mitä se voisi olla? Oliko toinen rakastunut aidosti?
Kyllä se ero on usein lopulta monien pienten asioiden summasta.. Sinussa on jokin piirre, jota naiset ei kestä? Haiset ja sotket? Et omaa mielipiteitä? Olet muuten liian outo? Ehkä et vaan nyt hoksaa jotain juttua, joka on oikeasti ollut syynä. Oletko vaan liian juntti? Tms. Otat aina samanlaisen vääränlaisen naisen ja lopputulos sama? Jstka etsintää, kyllä jossain on joku joka sinuakin sietää.
No joo, sanokaapa joku asia mikä nykyään ei aiheuta syöpää? Mulla on muuten kuitenkin moneen mieheen verrattuna hyvät elämäntavat, en polta, alkoholia menee vain silloin tällöin eikä ylipainoakaan juuri ole.
Jos suhteen päättymisen syy olisi jokin muu niin se yleensä sanottaisiin, mutta puheeksi ei koskaan tule kuin näitä pikkujuttuja. Sanoin jo että omaan mielipiteitä joten ainakaan niiden puutteeseen ei kaadu. Outoudesta en tiedä, mutta se ailahteleva ja epäväkaa käyttäytyminen mitä olen naisilta nähnyt ei kyllä anna heille varaa kutsua ketään oudoksi..
Ehkä tähän olisi hyvä saada myös miesten kokemuksia ja näkemyksiä, tuntuu että asia alkaa taas tyypilliseen tapaan kallistua siihen, että kyllähän sen vian täytyy miehessä olla, sehän ei ole ikinä mahdollista että naisessa olisi jotain kritisoitavaa ;)
Vikaahan on yleensä molemmissa. Mutta jos nyt kaikki suhteesi tuntuvat aina kaatuvan mielestäsi pikkuasioihin niin kyllä sitä kannattaa aina peiliinkin katsoa koska ei nyt sentään tavallisesti jokainen nainen pikkuseikkoihin suhteitansa kaada. Jos näin olisi, ei parisuhteita juuri syntyisi.
Mutta jos nyt jotain pitää sinua enempää tuntematta arvailla niin olisiko syy siinä tavassa joilla itse näihin pikkuasioihin suhtaudut? Teetkö niistä suuren numeron niin että vaikuttaa siltä että olet kovin mustavalkoinen ja yksioikoinen ihminen joka aina pitää päänsä? Se ei nimittäin välttämättä miellytä kaikkia naisia joilla on usein ainakin kuvitelma siitä miten he vähän "tuunaavat" miestään mieleiseksi. Enkä nyt sano että sinun pitäisi ryhtyä tahdottomaksi yes-mieheksi. Mutta on olemassa jotain myös vätyksen ja jääräpään välillä. Nimittäin ihminen joka kokeilee avoimin mielin uusia asioita eikä elä vain vanhojen tapojensa mukaan. Kaikesta ei tarvitse pitää mutta jääräpäinen jämähtyneisyys vaikuttaa vähemmän hyvältä ominaisuudelta.
Jos siis olet osoittanut voimakasta tahtoa aika pienissä asioissa, kuten vaikka salaatin syönnissä, nainen voi pitää sinua vaikeana luonteena jonka kanssa ei ainakaan elämän isoista asioista voi päästä kompromissiin. Ns. periaatteen ihmiset ovat yleisesti aika rasittavia.
hyvä kommentti. Sitäpaitsi aloittaja saattaa valita kumppanikseen dramaattisia ihmisiä (joiden dramaattisuus paljastuu sitten siinä, että asioista ei keskustella.) Itsekin hän pystyy tekemään salaatin syömättömyydestä ison haloon. Entäs jos olisi joku allergia.. huoh.. Ei tarivv kaikesta ruoasta pitää, mutta olla suhteellisuudentajuinen, ja joustava puolin ja toisin.
Jos kaikki naisesi jättävät, sinä itse hakeudut tietyntyyppisten naisten seuraan, ensin he vaikuttavat päämäärätietoisilta ja itsenäisiltä ja sitte kun teidän pitäisi alkaa hioutumaan pariksi, ei löydy keskustelutaitoa, joustoa, tahtoa eikä osaamista.
Tuossahan se naisten suurin virhe onkin, aina pitäisi saada tuunattua mies prikulleen sellaiseksi kuin itse haluaa. Ei siis rakasteta miestä aidosti sellaisenaan, vaan rakastetaan sitä ajatusta siitä, minkälaiseksi hänet saa muokattua. Tuo on kyllä tuttua monestakin yhteydestä. Milloin on jätetty vääränlaisen kampauksen takia ja milloin yritetty valita koko mun vaatevalikoima sellaiseksi kuin sen "pitäisi" olla. Ja naiset muka ovat niitä empaattisia ja aidompaan rakkauteen kykeneviä? Jepulis jee. Annapas olla jos minä kehtaisin miehenä vaatia tietynlaisia hiuksia tai vaatetusta, johan alkais ukkonen..
Kun naiset ovat huomauttaneet pikkuasioista, onko reaktiosi siihen ollut voimakas aggressiivinen vastahyökkäys?
Sellaisen kuvan kirjoituksistasi nimittäin saa.
Mitähän kuule, jos sinä ihan itse teet kärpäsistä härkäsiä raivostumalla pikku huomautuksista.
Uskoisin, että sinua on rakastanut sekin nainen, joka on kommentoinut jotain salaatinsyönnistäsi. Ihmisiä silti rakastetaan, vaikkei heidän kansssaan voi jostain syystä olla suhteessa. Olisiko ylireagointisi pikkuasioiden huomauttelusta olla syynä suhteiden kaatumiseen?
Pystytkö sinä rakastamaan naista, joka huomauttaa sinua salaatin syönnistä? Yritätkö itse muuttaa naista sellaiseksi ettei hän saisi sanoa mitä hän haluaa?
Eikös se mene niin, että kun yksi sormi osoittaa toista, niin neljä muuta osoittaa itseä kohti ;D
Olipas hyviä pohdintoja.
Juuri kuvaamasi kaltaisen vaikutelman aloittaja itsestään antaa.
No saatte väärän kuvan siitä kun vastaan täällä esitettyihin hatusta vedettyihin väitteesiin kärkkäästi. En tietenkään tuon tytön kanssa kiivastunut mitenkään. Puhuttiin ihan normaalisti asioista ja ruokatottumukset oli yksi asia muiden joukossa. Siinä tilanteessa asiasta ei edes tullut sen kummempaa, mutta ilmeisesti se jäi sitten tytölle hautumaan jotenkin. En kai minä tekisi tuosta mitään numeroa mutta kun se kumppani monesti tekee, siitähän tässä on kysymys.
No jos et kiivastunut, niin rauhallisellakin äänellä sanotut sanat voivat olla loukkaavia. Jospa sananvalintasi olivat jotenkin hänen korvaansa häntä arvostelevia tai vähätteleviä.
Vaikka seuraavaksi kirjoittaisit, että sanasi eivät olleet loukkaavia tai vähätteleviä, niin silti ne ovat voineet olla naisen korvaan sellaisia, vaikket itse sitä koskaan huomaisikaan.
Naisella on voinut olla traumoja syömisestä, ja sinä vain aktivoit vanhoja traumoja ja pahan olon tunteita, vaikkeivät ne sinuun liittyneet mitenkään erityisemmin.
Hyvä kommentti. Itselläni on joitain arahkoja asioita ja en haluaisi niitä mitenkään kaivettavan, varsinkaan uuden tuttavuuden kanssa. Jotkut asiat voivat eri henkilönkin sanomana viiltää, vaikkei niitä sellaiseksi ole tarkoitettukaan.
No onhan se nyt jos ei mies syö salaattia!!?? Mikä sellainen mies on? Onko se mies ollenkaan? Salaatti miehen tiellä pitää, ja naisen myös...pitää miehellä... salaatti.
Mutta entä jos ei mies syö porkkanaa? Voiko sellainen mies saada naista itselleen?
Kysynpä vaan.
Mulla on naisena kokemus miehestä jonka kanssa olin parisen vuotta suhteessa. Olin itse silloin yh-äiti ja ajattelin miehen kohdatessa että miten tuollainen mies voi olla vapaana ja vielä se että haluaa suhteeseen kanssani, ei juonu oikeestaan yhtään alkoholia, ei polttanut, treenattu kroppa, tunnollinen ja kaikkea mitä ns. kunnon mies yleensä on.
Alku menikin tosi kivasti mutta sitten alkoi miehen puolelta vänkääminen pikkuasioista ja hän oli todella kaavoihin kangistunut ja eli todella rutiinien mukaan vaikka oli lapseton ja olisi luullut että minä olen meistä kahdesta se kellontarkka.
Se oli toodella rasittavaa. Kun halusin jutella ja purkaa vaan asioita ulos, ilman että miehen niitä piti ratkaista tai tehdä yhtään mitään, vaan kuunnella koska naisilla on tarve puhua, niin aina hän takertui pikkuasioihin ja sanamuotoihin ja muuhun täysin epäolennaiseen eikä katsonut asiaa kokonaisuudessaan ja antanut mennä mun höpinöiden vaan toisesta korvasta ulos.
En tiedä oletko ap yhtään tälläinen mutta mun kokemus on se että jätin ns. kunnon miehen tämän takia että tuli riitoja jopa radionkanavista mitä autossa kuunneltiin kun hän oli aina tottunut juuri tiettyä asemaa kuuntelemaan eikä voinut edes mun mieleksi joskus vaihtaa kanavaa.
Täysin naurettavia ja typeriä asioita mitkä alkoi hiertämään todella paljon.
Olen ollut naimisissakin enkä silloin koskaan törmännyt tälläiseen. En tarkoita että miehen pitää olla tossun alla tai joo-joo mies mutta jos mies on pikkutarkka nipottaja ja oikaisee jokaisen lauseen mitä nainen sanoo se on todellinen turn-off.
Liian vahvatahtoinen mies jää yksin koska nainen ei kestä sellaista.
"Kun halusin jutella ja purkaa vaan asioita ulos, ilman että miehen niitä piti ratkaista tai tehdä yhtään mitään, vaan kuunnella koska naisilla on tarve puhua, niin aina hän takertui pikkuasioihin ja sanamuotoihin ja muuhun täysin epäolennaiseen eikä katsonut asiaa kokonaisuudessaan ja antanut mennä mun höpinöiden vaan toisesta korvasta ulos."
No, et sinäkään nyt ihan fiksusti käyttäytynyt. Tuohan on selvää miehen väärinkäyttöä.
Ja sinulta taas meni koko pointti tosta jutusta täysin ohi.
Naiset saa haluta millaista miestä tahansa. Ei ole maailman lakia, että sinun pitäisi kelvata jollekin naiselle.
En ottaisi kasvissyöjää tyttöystäväksi. Ruokavaliotaan asennevamman takia rajoittavan kanssa selviää hetken, muttei pitkään. Ruoka on minulle tärkeää ja haluan jakaa sen puolisoni kanssa. En ole valmis luopumaan suuresta osasta omaa ruokavaliotani enkä myöskään kahden eri jääkaapin järjestelyyn. Jos nainen ei söisi salaattia tai kasviksia ollenkaan, luulen, etten sellaisen kanssa olisi vielä vaikeampi elää kuin kasvissyöjän. Ei kiitos ruokauskovaisia.
Minusta kirjoituksestasi paistaa se, että olet erittäin joustamaton ja jääräpäinen. Moni nainen ei jaksa sitä, että aina pitäisi tehdä asiat miehen haluamalla tavalla. Parisuhde on aina kompromisseja ja suhde pitäisi olla sellainen, että tehdään kummallekin tärkeitä asioita. Uskoisin, että tyttöystäväsi ovat jättäneet sinut siksi, etteivät jaksa ryhtyä sellaiseen suhteeseen, missä pitää koko ajan yrittää pistää sinut kova kovaa vasten, että uskaltaisit kokeilla jotakin uutta.
Varsinkin jos on nuori ihminen, niin pitäisi olla ennakkoluuloton ja avoin asenne kaikenlaista uutta kohtaan. Esimerkiksi jos sanoo, ettei tykkää salaateista ja kasviksista osoittaa sen, että on vain jääräpäinen eikä edes halua yrittää opetella tykkäämään jostain sellaisesta, josta olisi itselle hyötyä. Itse olen aikamoinen kulinaristi ja käyn jopa joskus huippuravintoloissa, joten jos mies ei yhtään arvostaisi hyvää ruokaa, niin tuntuisi vaikealta jakaa arkea, jos toinen syö roiskeläppää joka päivä, kun taas itse arvostaisin ruokaan panostamista.
Nikille: 4 20, tuosta viestistäni kyllä sai sen kuvan että minä olin se joka halusin puhua, kirjoitin vähän huonosti koska koko suhteen ajan minä olin se joka tuki häntä työpaikkakriisissään ja ties missä ongelmissa, eli minä olin enemmän se maskuliininen joka oli kallio ja sinä kohtaa mennään jo metsään...
Halusin tuoda tuossa vaan esille sen että tässä suhteessa kun halusin vaan jutella ja saada itsekin asioita ulos niin hän takertui joka toiseen sanaan ja alkoi esittämään omia mielipiteitään vaikka niille ei ollut sille hetkellä paikkaa, vaan pelkkä kuuntelu mikä onkin vaikeaa monelle, olla hiljaa ja olla empaattinen ja kuunnella
Hienoa että on omia mielipiteitä mutta niitä ei tarvitse oikeasti joka paikkaan olla työntämässä, tilannetajua.
Mä olen jättänyt mieheni syystä että toinen petti ja toinen oli agressiivinen. Aina on ollut kunnon syyt. Kyllä se on niin että jos ei toisesta oikeasti tykkää, niin syitä alkaa löytyä aika tavalla! Mutta sittenkin minä sanon, että romanttiset tunteet eivät riitä toista kohtaan enkä keksi mitään tekosyitä salaatista tms. Nyt varmaan joku tulee sanomaan että voi kun sä olet hyvä kun itseäsi täällä kehut. Mutta mä tiedänkin miten mä toimin ilman että ollaan paskamaisia toisia kohtaan. Ottakaa oppia ja käyttäkää aivojanne.
En kai minä nyt siitä mitään numeroa tekisi, en vain ottaisi salaattia ja sillä selvä. Enkä myöskään puuttuisi siihen mitä tai miten toinen syö, ahdistaisi moinen. Miten tätä asiaa nyt katsoo, onko se minun jääräpäisyyttä kun en syö salaattia vai naisen jääräpäisyyttä että sitä nyt jostain syystä olisi pakko syödä, halusi tai ei? Mulla kuitenkin on periaatteena että antaa kaikkien tehdä tavallaan, mutta tuntuu että naisille ei tämä malli kelpaa, paitsi sitten kun on kyse jostain heidän omituisesta tavastaan.
Tässä viimeisimmässä keississä oli vieläpä ironista se, että tytöllä oli diabetes ja hän välillä ei syönyt ihan sen tahdin mukaan kuin pitäisi, eli meistä kahdesta hän oli vieläpä se jolla oikeasti olisi ollut syytä katsoa syömisiään. Mutta ongelma tehtiin mun puolelle. Tosin hänen itsetuntonsa oli ihan palasina edellisen suhteen pettämisten ja latistamisen takia ja hän itse myönsi että se vaikuttaa, joten ehkä se lopettamisen syy kuitenkin oli siinä, sitten vain sain puolivillaisia selityksiä että ollaan liian erilaisia esim. tässä salaattijutussa. Olen vaan tässä elämän varrella huomannut että naiset ovat kumman joustamattomia tuollaisissa pikkujutuissa. Tai sitten tosiaan olen törmännyt vain niihin tiukkapipoisiin peruspirjoihin, jotka tekevät joka asian siten kuin ovat vanhemmiltaan oppineet. Mielestäni parisuhteessa on kuitenkin tärkeämpiäkin kokonaisuuksia kuin ruokaympyrän synkronisoitu noudattaminen.
Aloittajalta on nyt jäänyt tajuamatta se parisuhteen yksi peruspilari, yhteisyys. Varsinkin suhteen alussa haetaan sitä erityistä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ja sitä tunnetta vahvistavat asiat jotka voidaan jakaa ja joita tehdä yhdessä.
Pitkässä suhteessa on myöhemmin ihan ok tehdä monia asioita kukin tavallaan jos siihen on jo totuttu. Mutta siinä alussa olisi tärkeää että tuntee sen toisen niin samanlaiseksi ja löytää niin paljon yhteistä että uskalta kiinnittäytyä siihen toiseen. Muuten tunteet eivät pääse vahvistumaan.
Olet sinänsä oikeassa siinä että jokaisen pitäisi antaa tehdä tavallaan. Mutta tutustumisvaiheessa se ei vain oikein toimi. Silloin vaaditaan niiden hyvien puolien näyttämistä ja paljon joustoa. Näin se vain menee. Moni tekee sen huomaamattaan kun on rakkauden huumassa mutta sinulta se varmaan vaatii vähän yritystä.
Ääh... ei ihmisten pidä muuttua samanlaisiksi, vaan olla valmiiksi riittävän samanlaisia.
Miten olisi jos toista voisi rakastaa sellaisenaan, vaikkei se ihan joka asiassa ole sinun kloonisi? Minusta tuo vaihe menee yleensä ohi teini-iässä, että sen toisen pitäisi kuunnella samoja bändejä ja tykätä smasta ruuasta.
"Mielestäni parisuhteessa on kuitenkin tärkeämpiäkin kokonaisuuksia kuin ruokaympyrän synkronisoitu noudattaminen."
No mutta, tuohan on vain sinun mielipiteesi. Ei sillä ole mitään merkitystä kun joku terveysterrosti-nainen päättää toisin ja pahastuu ikiajoiksi. Eikö olisi vain helpoin tie, kun alkaisit puputtamaan sitä salaattia, ihan niinkuin vaimo käskee. Ei tuollaisista pikkuasioista kannata tehdä periaattellisia, se on oikeastaan aika akkamaista, ainakin turhauttavaa. Miehet on luotu toimimaan suurten periaatteiden parissa, ei pienten.
"Eikö olisi vain helpoin tie, kun alkaisit puputtamaan sitä salaattia, ihan niinkuin vaimo käskee."
Käsi ylös, kuinka moni nainen haluaa miehen joka tottelee jokaista naisen käskyä kuin sotilas?
Mikä sinusta on "näennäisen pieni asia", voi toisen mielestä olla just se ratkaisevasti jurppiva piirre sinussa. Se yksi juttu ei yksinään kaada suhdetta, vaan on se viimeinen pisara.
Pitäisikö naisen "oman etunsa nimissä" valita sinut, kun et hakkaa, ryyppää ja petä, vaikka sinussa olisikin hänestä todella ärsyttäviä piireitä?
Onko se tyttö ihan suoraan ja kirjaimellisesti sanonut että hän jättää sinut koska et syö salaattia? Vai oliko salaatinsyönti esimerkkinä tai vertauksena jostain isommasta ongelmasta?
Salaatin syönti kuulostaa mitättömältä ongelmalta, mutta: salaatista jyrkkä kieltäytyminen merkitsee usein myös muiden kasvikunnan tuotteiden hyljeksimistä, mikä merkitsee usein epäterveellistä ruokavaliota, mikä kertoo ihmisen välinpitämättömyydestä itseään ja terveyttään kohtaan. Itsestään huolehtimattomuuteen liittyy usein myös vähäinen liikunta, mikä näkyy usein suoraan ihmisen ulkonäössä ja vaikuttaa siten puoleensavetävyyteen. Ihminen joka ei pidä itsestään huolta ruokavalion tai liikunnan saralla, voi väheksyä myös hygienian merkitystä, henkilökohtaisen hygienian lisäksi kun otetaan huomioon vaatteiden ja kämpän jaskaisuus. Salaatista kieltäytyminen voi siis olla vain yksi osa isompaa ongelmaa. Minulle ainakin terveelliset elämäntavat ovat tärkeitä, eikä minua viehätä eineksiä ja limpparia vetävät miehet vaikka eivät joisi tai polttaisi.
Kirjoitusten perusteella aloittaja ei luonteeltaankaan ole ehkä kaikkein helpoin ihminen. Kirjoitusten hieman hyökkäävän sävyn perusteella aloittajasta jää mielikuva huonosta itsetunnosta kärsivästä, katkeroituneesta miehestä joka on kovettanut pintansa ja lisännyt vielä teflonpinnoitteen päälle. Palautteen ja kritiikin käsittelyssä on ongelmia. Aloittaja pysty käsittelemään häneen itseensä kohdistuvaa kritiikkiä, vaan tarraa epäolennaiseen tekee siitä syyn syyttää vastapuolta. Ehkä aloittaja ei halua myöntää tosiasiaa että hänen täytyisi ottaa itseään niskasta kiinni ja parantaa elintapojaan, vaan sen sijaan alkaa syyttämään tyttöystävää kapeakatseisuudesta ja nipottamisesta ja ties mistä.
Ihmisen on paljon helpompaa "ulkoistaa" kritiikki tai suoraan ignoorata itsetuntoa koettelevat asiat. Otetaan esimerkiksi kuski, jonka kyytiin kukaan ei halua tulla. Joku on joskus sanonut hänen autonsa olevan oudon värinen, ja kun kaveri myöhemmin kieltäytyy tulemasta matkustajaksi, kuski alkaa suureen ääneen syyttää kaveria tyhmäksi kun tämä kuitenkin vain katsoo auton väriä eikä siksi halua kyytiin. Kuski ei välitä kaverin hienovaraisista vihjailuista että kyydissä olisi kivempi olla jos kuski osaisi liikennesäännöt.
Ohhoh, melkoinen analyysi, nyt siellä hypättiin jo salaatista siihen että olen muutenkin ihan rappiolla ja kämppääkään en siivoa koskaan. Luepas oma tekstisi uudelleen, melko perusteetonta hyppyä aivan kummallisiin loppupäätelmiin aivan tyhjästä. Kova on paine saada minut mustattua aivan demoniksi, koska eihän naisessa voi olla mitään vikaa koskaan.
"Kirjoitusten perusteella aloittaja ei luonteeltaankaan ole ehkä kaikkein helpoin ihminen. Kirjoitusten hieman hyökkäävän sävyn perusteella aloittajasta jää mielikuva huonosta itsetunnosta kärsivästä, katkeroituneesta miehestä joka on kovettanut pintansa ja lisännyt vielä teflonpinnoitteen päälle. Palautteen ja kritiikin käsittelyssä on ongelmia. Aloittaja pysty käsittelemään häneen itseensä kohdistuvaa kritiikkiä, vaan tarraa epäolennaiseen tekee siitä syyn syyttää vastapuolta"
Millä perusteella minulla on huono itsetunto? Siksikö että yritän ymmärtää täysin irrationaaliselta tuntuvaa selitystä suhteen päättymiselle ja haluan aidosti ymmärtää että voiko suhde olla tosiaan noin pienistä asioista kiinni? Katkeruutta ei ole vielä, mutta jos sama meno jatkuu niin se voi tietysti nostaa päätään tai sitten se vaan pitää hyväksyä että näillä asioilla ei ole järjen kanssa mitään tekemistä eikä erilaisilla parisuhdeongelmilla ole mittasuhteita, kaikki ongelmat ovat yhtä vakavia salaatinsyömisestä salasuhteisiin.
Palautteen ja kritiikin käsittelen kyllä, en tyhjiä olettamuksia jotka eivät perustu mihinkään. Myönnän että en syö salaattia, kaikki muu on ollut kirjoittajien spekulointia eikä todellisuuteen pohjautuvaa. Täytyyhän siinä miehessä muutakin olla vialla, sitähän tässä nyt yritetään väkisin hakea mutta voitaisiinko pysyä asiassa? Mihinkähän epäoleellisuuteen minä nyt olen tarttunut, kun koko homman pointti on se, että mielestäni tämä salaattikysymys on varsin epäolennainen parisuhteessa. Siinä kun tunnetusti voi mennä aika moni vakavampikin asia pieleen.
Kääntäkääpä asia toisinpäin. Paras ystävättärenne on tavannut miehen, ja molemmista tuntuu hyvältä ja upealta olla toisen kanssa kaikin puolin. Sitten jonkin ajan päästä ystävänne murheissaan kertoo miehen jättäneen hänet, koska hän ei pidä ruoasta X. Miten reagoisitte? Tietysti samalla tavalla kuin nytkin, eli moititte ystäväänne siitä että oma syynsä, kun ei syönyt mitä mies halusi hänen syövän. Ihan oikein mokomalle ämmälle. Eikö? Tuskinpa.
Ei minun kanssani pakko ole olla kenenkään. Tuntuu vaan kummalta kun purettiin hänen menneisyyttä ja oli ollut 8 vuotta on-off -suhteessa kaverin kanssa joka petti häntä ja arvosteli niin ulkonäköä kuin tekemisiäkin jatkuvasti niin että tyttöparka oli aivan säpäleinä. Kaipa se kaveri sitten söi salattia kun kuitenkin 8 vuotta jaksoi sen kanssa olla. Tyttö kertoi minulle miten hyvä kanssani on olla, kun tuntee että oikeasti arvostan häntä ja pidän hänestä kaikin puolin. Sitten yhtäkkiä rakkauden tunnustuksista ja loppuelämän puheista hypätään siihen että hän tekstarilla ilmoittaa meidän olevan liian erilaisia. Edellisenä iltana oltiin puhuttu esim. juurikin näistä ruokailutottumuksista. Kai se sitten on niin pienestä kiinni. Kyllä minussakin vikani on kuten kaikissa muissa, mutta jos parisuhteen suurin ongelma on se. että toinen ei syö salaattia niin sanoisin että hyvin menee. Minä en ainakaan joka päivä tapaa ihmistä, jonka kanssa menee niin upeasti kuin meillä muuten meni. Minulla ei olisi varaa heittää menemään hyvää suhdetta tuollaisen takia. Siksi tämä asia minua häiritsee ja yritän edes jotain järkeä ja selitystä tähän saada, mutta ei taida tulla mitään.
Se saattaa ola kiinni vielä siinä on/off suhteessaan ja salaatin syönti on tekosyy. Liian paljon on näitä mikä minullakin takana että olet parasta mitä elämässäni on tapahtunut ja vaikket olisi muuttanut tapojasi mitenkään sinusta rupeaa yht äkkiä löytymään koko aika jotain huomautettavaa.
Eli kuin kauan likalla erosta aikaa?? voipi olla ettei se vika sussa ja salaatissa ollukaan vaan likalla tunteet sekaisin eikä tienny itekkään mitä tahtoi vai ei mitään.
Koita jaksella mutta jos liian monta kertaa menee samalla kaavalla niin kenen puheisiin tässä enää uskoo?? Olen ollut sitä mieltä että pitäisi uskoa jos jotain sanotaan, esim toisen rakkauslopinät on helppo uskoa koska ne haluaa uskoa.
Kukapa meistä ei tahtoisi olla pidetty ja rakastettu.
"Millä perusteella minulla on huono itsetunto? Siksikö että yritän ymmärtää täysin irrationaaliselta tuntuvaa selitystä suhteen päättymiselle ja haluan aidosti ymmärtää että voiko suhde olla tosiaan noin pienistä asioista kiinni?"
Sinulle on yritetty lukuisia kertoja tolkuttaa että se tuskin on ihan vain noin pienestä asiasta kiinni vaan että takana on isompia kokonaisuuksia ja käyttäytymismalleja. Mutta itse olet näköjään halunnut hirttäytyä siihen käsitykseen että naiset nyt vain ovat käsittämättömiä ja jättävät miehiä aivan mitättömistä syistä.
Voit hyvin pitää sen käsityksen mutta se tuskin auttaa sinua elämässä tai suhteissaisi eteenpäin, vai mitä?
"Palautteen ja kritiikin käsittelen kyllä, en tyhjiä olettamuksia jotka eivät perustu mihinkään. Myönnän että en syö salaattia, kaikki muu on ollut kirjoittajien spekulointia eikä todellisuuteen pohjautuvaa. Täytyyhän siinä miehessä muutakin olla vialla, sitähän tässä nyt yritetään väkisin hakea mutta voitaisiinko pysyä asiassa?"
Itse olet antanut kovin vähän mitään muita tietoja itsestäsi joiden perustella muut voisivat päätellä mikä muu on oikein vialla. Joten sitä saa mitä tilaa. Jos et pysty itse keksimään kuin tuon salaatinsyönnin niin sen ympärillä mennään ja sitä kautta spekuloidaan, halusit tai et.
"Tyttö kertoi minulle miten hyvä kanssani on olla, kun tuntee että oikeasti arvostan häntä ja pidän hänestä kaikin puolin. Sitten yhtäkkiä rakkauden tunnustuksista ja loppuelämän puheista hypätään siihen että hän tekstarilla ilmoittaa meidän olevan liian erilaisia. Edellisenä iltana oltiin puhuttu esim. juurikin näistä ruokailutottumuksista."
Naisesi tunsi ja ajatteli puhuessanne, että arvostat häntä. Sitten kotiinpäästyä kelasi ja sulatteli keskusteluanne, ja ynnäsi, ettet ehkä sittenkään arvostanut häntä. Jos siis olitte puhuneet ruokavalioista, niin ehkä hän koki sinun "salaattihyökkäyksesi" hänen alentamisena.
Niin, olet alunperinkin itse tarttunut epäolennaiseen. Itsehän kerroit tyttöystävän ilmoittaneen eron syyksi teidän erilaisuuden. Mielestäni on ihan ymmärrettävää, että erilaiset elämäntavat, joihin mm. ruokailutottumukset sisältyvät, voivat olla syyän siihen ettei toinen osapuoli viehätä.
Ja spekulaatiotahan nuo luonnetulkinnat ilman muuta ovatkin, sitä en kiistä hiuskarvan vertaa. Luet viestejä kuin piru raamattua, teetkö niin oikeassakin elämässä?
Sulla on ollut vääränlaisia naisia :) Ehkä se nuoruus on sellaista että pidetään niin kiinni omista mielipiteistä eikä tajuta sitä tosiseikkaa että toista ihmistä et voi muuttaa eikä toista voi alistaa eikä käskyttää oman mielensä mukaan.Aikoinaan riitelimme ja kulutimme energiaa ihan turhaan toisen muuttamiseen ja vakuutteluun että oma mielipide on se ykkönen.Kun sitten me molemmat tajuttiin niin johan elo alkoi sujua :) Ja sujuu yli 20v yhdessäolon jälkeenkin..
En minäkään olisi miehen kanssa joka ei söisi salaattia. Aika jästipääjuntille sellainen kuulostaa joka jääräpäisesti ilmoittaisi että salaatti on pupujen ruokaa ei miehen. Tällainen käsitys kuulostaa todella vanhanaikaiselta, lapselliselta ja maalaiselta. Itselle tulisi mieleen että mies on juntti muissakin asioissa. Ei kiitos tuollaisille miehille.
Televisiossa on ollut sarja ihmisistä joille joku ruoka-aine on mörkö ja heitä on sarjassa terapioitu, Jos kyse on salaattifobiasta niin sen voi siis hoitaa ammattilaisen avulla. Jos kyse on vain nirsoudesta niin se on kyllä silkkaa typeryyttä. Jos kieltäytyy syömästä salaattia vain siksi että se ei maistu hyvälle, vaikka kuinka tietäisi että se olisi terveellistä, niin se on kyllä lapsellista, onko mies silloin valmis joustamaan missään asiassa mikä ei itseä miellytä?
Sellaisiakin miehiä kuule on jotka omasta tahdostaa syövät ja tekevät salaattia. He tiedostavat että salaatti on terveellistä ja hyvää. Fiksuja tuollaiset.
Voiko kuule olla ihanampaa ruokaa kuin valkosipulinen avokadosalaatti, nam.
Kuka haluaa mitäkin. Onneksi olemme erilaisia, sillä se juuri täydentää meidät kokonaisiksi. Olen kuvaamasi jästipääjuntin kanssa parisuhteessa ja kovasti tuntuisi muillekin kelpaavan. Kolmekymmenvuotisen yhteisen taipaleen mitättömin seikka on se, syökö toinen salaattia vai ei. Minua se ei koskaan ole häirinnyt.
Kiitoksia kannanotoista, vaikeahan näihin on sokkona kommentoida kun ei kukaan tiedä minkälainen suhde meillä oli. Typerää sinänsä edes kysellä tällaisia jossakin nettipalstalla :)
Olen itsekin tullut siihen tulokseen, että kyse täytyi olla jostain isommasta ja tuo selitys oli tosiaan vain selitys. Ainakin haluan uskoa niin ettei asiat voi olla tuollaisesta kiinni ja tiedänkin ettei aina niin ole, koska on ollut myös naisia jotka eivät ole takertuneet moiseen kun ovat muuten jotain hyvää löytäneet ;)
Ilmeisesti kuitenkin toisen syömisen tarkkailu on joillekin ihmisille kovinkin tärkeää ja olennaista, eli pitää vain hyväksyä se ja etsiä itselle muunlainen nainen. Kai sen pitää sitten olla vähän rennompi ja suurpiirteisempi ihminen, jolle riittää yhteisen kemian lisäksi se, että rakkaus, luottamus ja toisen arvostaminen ovat kunnossa, muu on kosmetiikkaa. Katson toiveikkaana eteenpäin. Tänne päin, tytöt, en pakota syömään mämmiä vaikka itse siitä pidänkin!
Hyvä, aukesi arvoitus sinulle vihdoinkin.
Salaatin syömättömyys on todennäköisesti vaan tekosyy. Joku ulkoinen seikka ei miellytä tai jotain. Todennäköisesti olet liian kiltti.
Minusta hän ei vaikuta ollenkaan "kiltiltä", jästipäältä pikemminkin.
Salaatin syönti on tekosyy, ellei kyse ole siitä, että yleisellä tasolla nirsoilet ruoasta, mikä on ihan v*tun rasittavaa, anteeksi nyt vaan. Monesti teki mieli hieroa nirsoilijan naamaa lautaseen sellaisen kanssa eläessä (mihin en enää suostuisikaan, kaikkiruokaiselle on ollut mukavaa kokkailla). Huvittavinta on, että näille epäluuloisille saa syötettyä lähes mitä vaan ruoka-aineiden rakennetta muokkaamalla tai suoranaisella tiedonpimityksellä. (Kokemusta lapsuudenkodista...)
Yhden kesäpojan jätin hienotunteisesti yhtä tekaistulla syyllä, en hennonut sanoa, että kaveri on tyhmä kuin saapas.....liikaa iskuja päähän ;)
Onko se sitten ylivoimaisen vaikeaa tehdä salaattia vain omiin tarpeisiinsa? Jos minä teen ruokaa ja se ei toiselle kelpaa, tehköön omansa. Miksi tästä pitää tehdä niin vaikeaa? Silläkö täällä onkin niin paljon sinkkuja, kun kumppanin pitäisi olla sellainen että makutottumukset menevät prikulleen yksiin? Onnea etsintään. Jokaisella on joku ruoka mistä ei pidä, tai sitten on allergioita. Miksi tuollaiseen asian varaan pitää niin valtavasti rakentaa? Kaipa tämä liittyy jotenkin siihen, että nykyään erotaan jatkuvasti kun ei yhtään jakseta yrittää, eikä nähtävästi osata edes keskittyä olennaiseen, vaan lapsellisiin makuasioihin.
Tätäkin palstaa kun lueskelee niin naiset kyselevät täällä että kun tuo mies jäi kiinni pettämisestä tai on täysin välinpitämätön hoitamaan koko parisuhdetta, että olenko nyt ihan asiaton kun mietin suhteen lopettamista. Noissa tilanteissa roikutaan vaikka vuosikausia ja mietitään että pitäisiköhän erota kun kohdellaan kuin paskaa, mutta jos salaattia ei syö niin PAM, poikki samantien, ei tarvitse miettiä. Joku tässä nyt ei täsmää, enkä kyllä tosiaan uskokaan että loppukädessä oli siitä kiinni. Siksi peräänkuulutankin sitä rehellisyyttä, vaikka oikea syy olisi kuinka vaikea sanoa. Se saattaisi jopa auttaa jätettyä. Mitä ei tiedosta, ei voi korjata. Tosin minun tapauksessani tyttö oli kyllä niin sekaisin ettei koskaan tiennyt mistä tuulee, joten ei varmaan oikein itsekään tiennyt miksi "pakeni".
Oletko puhuessasi yhtä runsastuottoinen kuin kirjoittaessasi? Jos se tyttö ei vaan ehtinyt saada salaattia pidempää selitystä ilmoille...
Ja tästä huomaa ettei se pointti ihan tainnutkaan mennä perille. SE nainen ei ole sinulle sopiva etkä sinä hänelle. Get over it.
Sä oot katkera siitä kun se otti ja jätti, ei muuta. Ei niitä syitä kannata hei jjädä miettimään liikaa.
Entinen jätkäkaverini luuli että kaikki on ok ja hänelle tuli MUKA ihan yllätyksenä se että halusin erota.
Hän oli huomionhakuinen ja muita huomioimaton paska.
Kunhan itsellä oli kaikki hyvin ja häntä tuijotettiin koko ajan kuin 5-vuotiasta kaikki oli hyvin. Hänen siskonsa sai lapsen ja aikuinen 23-vuotias "mies" sanoi huolestuneena minulle "mitähän nyt ku sisko saa lapsen, niin mä en saa enää niin paljo huomiota" Siis "aikuisen miehen" suusta kuului tälläistä!?!
Monesti kysyin onko hän tyytyväinen suhteeseen ja niin monesti kerroin mikä tässä mättää, miksi voin huonosti...
Se ei painunut hänen kalloonsa ja kolmas kerta toden sanoi. Pari vuotta mietin ettei tästä tule mitään, sen aikana kerroin yhä uudelleen ja uudelleen että hänen tekonsa satuttavat. Ei uskottu, sitte tuli mitta täyteen ja näytin tälle itsetunnottomalle, huomionhakuiselle kersalle, kuka ei vieläkään ollut osannut katkaista napanuoraa vanhempiinsa, ovea ja sanoin että annas heittää...
Mulle on sama syökö mies salaattia (en syö sitä itsekkään) syökö mies lihaa vai jättääkö syömättä.
Kunhan MIES osaa kunnioittaa muita ja ottaa huomioon myös muut kuin itsensä.
Pienistä asioista ei maailma kaadu, loppujen lopuksi minä olen nykyisen puolisoni kanssa ihan täysin eri maailmoista.
Mutta siltiki niin samanlaisia jollakin tapaa. En tiijä mikä minussa häntä viehättää, mutta hyvin menee kemiat yhteen.
Se on oikeasti pikkumaista jos tuo salaatinsyöminen pitää paikkansa, eiköhän siinä pohjalla ole kuitenkin jotaki syvällisempää..
No näin itsekin luulen ja kyllähän se on varsin todennäköistäkin kun tiedän miten ongelmainen tyttö oli itsetuntonsa kanssa. Toisaalta, jos hän tosiaan oli noin tarkka siitä että kaikki asiat pitää tehdä tasan samalla tavalla niin eipä me sitten oltaisi oltukaan sopivia toisillemme, vaikka alkuhuumassa siltä näyttikin.. Sääli vaan kun tuntui että kumpikin oli oikeastaan ekaa kertaa elämässään löytänyt juuri sen ihmisen, joka hyväksyy toisen omana itsenään aidosti. Väärä hälytys..
Miten pitkään tämä teidän suhteenne kesti? Ilmeisesti ette kuitenkaan ehtineet muuttaa yhteen tai mitään. Annat aika vähän infoa, joten sen perusteella on vaikea päätellä, mikä se todellinen syy siihen oli, että tyttö halusi lopettaa suhteen. Ehkä hän vain totesi, ettei tykkääkään susta. Tai että tykkää jostakusta toisesta enemmän tai että haluaa olla kokonaan yksin.
Mutta siis ilmeisesti suhteenne ei loppunut sen takia, että et syö salaattia, vaikka niin aluksi kirjoitit, vaan sen takia, että tytön mielestä olitte liian erilaisia. Eikö se ole ihan kelvollinen syy? Tai siis todellinen syyhän siellä taustalla on se, että tytön mielenkiinto lopahti, josko sitä oli koskaan ollutkaan.
Jos toisesta on kiinnostunut, jos toista rakastaa ja tuntee fyysistä vetoa toiseen, ei homma todellakaan pääty salaatin syömättömyyteen. Kai nyt sen itsekin tajuat. Tyttö ei vain ollutkaan sitten kiinnostunut, et ollut hänen mielestään tarpeeksi vetävä. Miksi et, siihen voi olla lukuisia syitä.
Miksi muuten et syö salaattia?
Jatkan vielä, kun pääsin vauhtiin. Yksi syy suhteen loppumiseen oudosta syystä voi olla se, että se ei ole suhde vielä ollutkaan. (En tosin tiedä, kun et kertonut tarkemmin.) Onko teidän tapauksessanne ollut kyse vasta tapailusta tai jonkinlaisesta tunnusteluvaiheesta? Tällöinhän mahdollinen ääneen sanottu syy jutun lopahtamiseen voi olla hyvinkin pieni ja mitätön. Varsinainen syy on kuitenkin se, että toinen ei vain sytytä. Ehkä helpompi sanoa toiselle, että ollaan liian erilaisia kuin että ei tunne toiseen mitään vetoa? Vakituinen parisuhde ei kaadu salaatin syömättömyyteen, ellei se ole osa jotain isompaa ongelmaa (epäterveelliset elintavat), kuten joku tuolla jo kirjoittikin.
No suhde oli kyllä vielä aivan alkutekijöissään, eli sekin varmasti vaikutti. Mutta vetovoimaa ei puuttunut, fyysistä ainakaan, se oli jotain aivan uskomatonta. Ehkä se sitten oli joku hormoonipyrähdys joka meni naiselta ohi kun oli saanut tarpeeksensa?
Nainen lopetti suhteen kanssani kun en maksanut naisen äidin 15 tonnin ulosottovelkooja. Ostin sen sijaan veneen joka maksoi 20 tonnia. Olenkin veneillyt ahkerasti tänä kesänä.
apstä tulee näiden txt perusteella kuva että on aika puolustusasemissa heti, kun hänen tapaansa elää (syödä?) kyseenalaistetaan. ei ainakaan näiden txt perusteella tullut kuva että mitenkään rento ja sopeutuvainen heppu olisi... eikös sitä rakkaushuumassa kokeile kaikkea hullua mihin toinen yllyttää.. ehkä et ollut itse rakastunut kun et vain purassut sitä salaattia.. sattaisit jopa pitää siitä ja elimistösikin pitäisi. hulluttele vähän, ei elämä niin totista torvensoittoa ole..
No kun on kovasti rakastunut ja sitten toinen kertoo jättävänsä sinut tuollaisiin syihin vedoten niin sitä ihminen tuppaa vähän kyseenalaistamaan että miksi näin, minä ainakin. Kai sitä olisi pitänyt sitten vaan sanoa että jaha, selvä?
Tarvitset vain avarakatseisemman naisen. Joko salaattijuttu oli tekosyy - siltä se minusta kuulostaa - tai jos se nyt salaatista on oikeasti kiinni, niin tyyppi oli muuten vaan ihan turhasta kireä. Kummassakin tapauksessa asiaa on turha jäädä vatvomaan. Joitain ihmiisä vain ei voi ymmärtää eikä heidän kanssaan pysty kommunikoimaan.
No tämä tapaus tuntui juurikin tältä. Oli muitakin asioista jotka minusta tuntui tosi oudoilta esteiltä meidän suhteelle mutta sain puhuttua ne selväksi hänelle. Lopulta se sitten tyssäsi kuitenkin. Tosiaan tuli sellainen aivan käsittämätön, turhautunut olo kun tuntui ettei voi puhua kuin aikuiselle ihmiselle vaan toinen lenteli ihan missä sattui ja teki ihmeellisiä päätelmiä asioista. Huhhuh, mutta minkäs teet kun olet ihan lätkässä.. Mutta se siitä.
harva ihminen lopettaa suhteen oikeasti syystä: ei syö salaattia.
Yleensä taustalla on ihan jotkut muut syyt, mutta helpompi keksiä joku tyhjänpäiväinen selitys, kuin alkaa oikeasti käsittelemään hankalia asioita.
Tämä on siis vain minun näkemykseni. Ei mikään lopullinen fakta. Eihän sitä koskaan voi varmaksi sanoa, ellei pääse avoimesti keskustelemaan tilanteen toisen osapuolen kanssa.
Tai näin, joku pikkuasia on viimeinen piste.
Olisi kiva tietää miten paljon plussia saaneen exälle kävi.
Jätin minäkin kaverin sellaisen pikkujutun tähden kun hän selitti ettei olisi vipannut rahaa jollei yhtään pitäisi minusta.
Yhdellä lauseella hän näytti mielestäni kuinka pienestä on kiinni. Itsekin ihmettelin jälkeenpäin miten tulistuin moisesta.
Toisaalta raskaitakin asioita kestää jos pitää jostakusta.
Tuli muuten mieleen toinenkin asia, joka ilmeisesti oli osa tätä ylitsepääsemätöntä "olemme erilaisia" -pakettia. Korujen pitäminen. Tyttö tykkäsi pitää koruja ja sormuksia, minä taas en ole koskaan käyttänyt, en ole edes rannekelloa oppinut pitämään. Puhuttiin sitten teoreettisesti kihlasormuksen pitämisestä. Selitin etten ole aikaisemmissakaan suhteissa sitä pitänyt koska en vain osaa pitää sormusta, ahdistaa. Tytön mielestä sitä pitäisi ehdottomasti pitää. Kysyin sitten, kävisikö jos pitäisin sitä kaulaketjussa, jos juttu on se että kaikkien pitää nähdä minun olevan varattu niin siitähän se sormus paistaa paljon kauemmas kuin sormesta. Ei käynyt missään nimessä. Lopulta, koska itse en halua kaataa suhdetta pieniin asioihin, sanoin että jos se on hänelle noin tärkeää niin opettelen pitämään sitä sormessani, no big deal. Ei tainnut enää auttaa, joku magiikka oli ilmeisesti jo kadonnut peruuttamattomasti vaikka ei oltu oikeasti edes kihloihin menossa vielä aikoihin. Tuntui että kaikki olisi pitänyt tehdä mahdollisimman perinteisen kaavan mukaan ja hänen mukaansa, eikä missään asiassa voi joustaa tai antaa olla. Myöhemmin tuli mieleen että koska hän oli jo valmiiksi hajalla edellisen suhteen pettämisten takia niin varmaan sen takia piti tuollaista seurustelun ulkoista merkkiä kovinkin tärkeänä ja jonkinlaisena "varmistimena" että olisin uskollinen ja muuta.. Ehkä tosiaan pilasin homman kun en heti ollut perusperttinä mukana tässä asiassa. Itselleni sormuksissa ei ole mitään taikavoimaa eikä mikään metallinpala mielestäni pidä ihmisiä yhdessä yhtään varmemmin, kyllä siihen toiseen pitää pystyä luottamaan muutenkin.
Ehkä näissä seikoissa sitten on tarpeeksi perustetta sanoa, että olimme liian erilaisia joidenkin mielestä. Toisin päin käännettynä minä en olisi tehnyt näistä asioista ongelmaa jos suhde muuten olisi hyvä, enkä ole ensimmäisenä luovuttamassa, mutta meitä on joka rasiaan. Toivon että hän löytää hyvän miehen jonka pystyy hyväksymään, kunhan ei ota taas jotain alistajaa. Tai ehkä hän tarvitseekin sellaisen?
eli viestin lopussa toteat olevasi alistaja..empä yhtään ihmettele, että kaikkosi.
Jos toinen osapuoli on hiljainen, niin jatkuvasti äänessä oleva kumppani voi olla rasittava.
Ennen kuin kommentoit, lue koko ketju niin ymmärtäisit, mitä aloittaja tarkoittaa. Minusta aloittaja vaikuttaa tekstinsä perusteella fiksulta kaverilta ja varmasti vielä löytää sen itselleen sopivan naisen.
Tarkoitin alistajalla juurikin tätä minua edeltänyttä tyyppiä. Alistajat eivät yleensä luonnehdi itseään alistajiksi eivätkä edes näe asiaa sillä tavalla. Hiljaisuudessa oltiin aika samalla tasolla, eli puhetta ei säästelty.
No ei taida olla paljon kiinostusta kyllä sua kohtaan jos on tosiaan jäänyt salaatista kiinni :D
en ole kyllä kuullutkaan että suhde vois noin pienestä loppua. jos todella on kiinnostusta toista kohtaan niin ei silloin kyllä kaadu salaatin syömiseen suhde. Kyllä naista joko kyllästyttää koko suhde, ei tarpeeksi ole kiinnostusta toista kohtaan ja loppuu ennen kuin alkaakaan.