Kertokaa oma näkemykseni tilanteestani sen perusteella mitä kerron ja kysykää tarvittaessa lisää. Olen kärsinyt nyt pari vuotta suunnilleen lähes jatkuvasta väsymyksestä, keskittymisvaikeuksista ym. Oireet ovat tulleet nyt hiljattain sen jälkeen kun aloitin rankan laihduttamisen sairaalloisen ylipainon takia. Nyt olen jo menossa kohti normaalipainon alarajaa, 3 vuotta laihduttamisen aloituksen jälkeen. Tosiasia on, että ennen (siis ylipainoisena) olin huomattavan paljon virkeämpi, maanisempi ja jaksoin ajatella, miettiä, suunnitella, olin menossa aina. Edelleen minulle ruoka maistuu, mutta ei läheskään niissä määrin kuin ennen. Lisäksi urheilen jatkuvasti, teen joka päivä väh. noin 10 km edestä lenkkejä, yleensä kuitenkin reippaasti kävelleen. En voi jättää päivääkään tuota lenkkeilyä väliin koska syön paljon herkkuja ja pelkään painon nousua. Yleensä urheilu tyssää pariksi päiväksi vasta sitten, kun sairastun pahemmin.
Yöuneni ovat varsin heikkolaatuisia ja unirytmini on hyvin tarkasti noin 02-11. En kuitenkaan tunne itseäni virkeäksi herättyäni, päinvastoin. Joskus särkee päätä, joskus on nenä ihan tukossa, tai muuten kropassa tuntuu valtava rasitus ja väsymys heräämisen jälkeen. En pääse olotilasta eroon. Lisäksi ärsyttää kun ulkoa alkaa kuulua meteliä jo aikaisin aamulla jolloin olen sikeästi unessa. Heräilen usein 3-4 kertaa 8-11 välillä ja nukahdan uudelleen. Ensimmäisenä aamulla istun koneelle ja olen siinä noin tunnin ennenkuin syön mitään. Sitten lähden lenkille.
Olen huomannut, että keskittymiskykyni on heikko nykyään. Joku saattaa esim. puhua minulle ja olen kuuntelevinani mutta sitten en muista yhtään mitä juuri kysyttiin. Sama jos olen vaikka yliopistolla luennoilla, niin yleensä meinaan nukahtaa siihen paikkaan eikä juuri mitään jää mieleen. Kun yritän lukea jotain, ajatukset harhailevat muualle. Olen myös noin 6-8 tuntia päivässä tietokoneella. Silmätkin ovat rasittuneet välillä, enkä jaksa keskittää katsetta yhteen paikkaan, vaan katson ''läpi''.
Välillä tuntuu myös, ettei happi riitä. Hengitän ilmeisen pinnallisesti. Välillä tulee pakko vetää syvään henkeä, koska ilmeisesti pidätän hengistystä usein jostain syystä. Minua myös useasti huimaa esim. noustessa jostain ylös.
En lainkaan käytä mitään päihdyttäviä aineita, tupakkaa tai alkoholia, joten syy ei ole niissä. Mikä voisi tilanteessani auttaa ja mitä minulle ensinnäkin on tapahtumassa?
Yöuneni ovat varsin heikkolaatuisia ja unirytmini on hyvin tarkasti noin 02-11. En kuitenkaan tunne itseäni virkeäksi herättyäni, päinvastoin. Joskus särkee päätä, joskus on nenä ihan tukossa, tai muuten kropassa tuntuu valtava rasitus ja väsymys heräämisen jälkeen. En pääse olotilasta eroon. Lisäksi ärsyttää kun ulkoa alkaa kuulua meteliä jo aikaisin aamulla jolloin olen sikeästi unessa. Heräilen usein 3-4 kertaa 8-11 välillä ja nukahdan uudelleen. Ensimmäisenä aamulla istun koneelle ja olen siinä noin tunnin ennenkuin syön mitään. Sitten lähden lenkille.
Olen huomannut, että keskittymiskykyni on heikko nykyään. Joku saattaa esim. puhua minulle ja olen kuuntelevinani mutta sitten en muista yhtään mitä juuri kysyttiin. Sama jos olen vaikka yliopistolla luennoilla, niin yleensä meinaan nukahtaa siihen paikkaan eikä juuri mitään jää mieleen. Kun yritän lukea jotain, ajatukset harhailevat muualle. Olen myös noin 6-8 tuntia päivässä tietokoneella. Silmätkin ovat rasittuneet välillä, enkä jaksa keskittää katsetta yhteen paikkaan, vaan katson ''läpi''.
Välillä tuntuu myös, ettei happi riitä. Hengitän ilmeisen pinnallisesti. Välillä tulee pakko vetää syvään henkeä, koska ilmeisesti pidätän hengistystä usein jostain syystä. Minua myös useasti huimaa esim. noustessa jostain ylös.
En lainkaan käytä mitään päihdyttäviä aineita, tupakkaa tai alkoholia, joten syy ei ole niissä. Mikä voisi tilanteessani auttaa ja mitä minulle ensinnäkin on tapahtumassa?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ylikunto?
Muista venytellä aina kaikki lihakset liikunnan jälkeen.
Sun täytyy levätä.
Syöthän kunnon ruokaa riittävästi?
Viljat sekä riisi (n. 70% hiilihydraattia), sokeri (100% hiilihydraattia) ja peruna (runsaasti tärkkelystä) nostavat verensokerin nopeasti, jolloin haima alkaa tuottaa runsaasti insuliinia. Liiallinen insuliini veressä laskee verensokerin liian alas ja liian nopeasti. Tällöin ihminen on taas nälkäinen ja haluaa syödä. Insuliinin tehtävä on varastoida ylimääräinen veressä oleva sokeri (glukoosi) kudoksiin rasvaksi. Insuliinitason pysyessä vakaana elimistö polttaa rasvaa. Perunan, riisin ja viljat voi korvata muilla kasvikunnan tuotteilla, joissa on huomattavasti vähemmän hiilihydraattia (alle 20%). Viljat ovat myös huono kuitujen lähde. Energiatiheyden suhteen vihanneksissa, juureksissa, marjoissa ja kasviksissa on kahdeksan kertaa enemmän kuituja kuin viljassa. Viljat ovat myös huono vitamiinien lähde. Jauhatuksen jälkeen B-vitamiinit häviät nopeasti jauhoista. Eräiden arvioiden mukaan jopa 24 tunnin jälkeen jäljellä on vain puolet vitamiineista ja viikon jälkeen ei juuri lainkaan. Lisäksi viljat ovat perunan ohella todellinen tärkkelyspommi. Tärkkelys on aine, joka on käytännössä pelkkää pakattua glukoosia, siis sokeria, joka hajoaa nopeasti suolistossa nostaen huomattavasti veren sokeritasoa.
Eli yksinkertaistettuna: Aikuinen tarvitsee hyvää rasvaa ja proteiinia n. 80 grammaa päivässä sekä vähintään 500 grammaa kasvikunnan tuotteita (kasviksia, vihanneksia, juureksia, hedelmiä ja marjoja). Kaikissa kasvikunnan tuotteissa on kuituja ja hiilihydraatteja, joten sitä suomalaisten kansallisruokaa runsashiilihydraattista täysjyväleipää EI kukaan tarvitse kuidun takia.
Olethan käynyt lääkärillä perusverikokeissa?
Syöthän vähintään D-vitamiinia?
100µg/vrk
En ole koskaan oikeastaan venytellyt. Mutta en sillä tavalla koe olevani ikinä jumissa, en tee mitään niin raskasta, että seuraavana päivänä oikeasti tuntuisi kropassa. Se on sellaista pitempää väsymystä, tiedättehän, kun esim. heräät 4-5 tunnin unien jälkeen monta päivää putkeen. Minulla se vain on joka aamu 9-10 tunninkin unien jälkeen.
Perunaa en juuri syö. Leipää toki, ruista. Ja mysliä, muroja. Mutta vain kerran päivässä. Vitamiineja syön purkista lisäksi. En muuten syö kovin paljoa, vaikka saatan tunkea suuhuni päivässä jotain 20 kertaa. Kalorit jäänevät 1500 pintaan per päivä.
Verikokeet otettiin vuosi sitten, silloin oli sama tilanne. Kaikki arvot kunnossa, hemoglobiini hieman matalempi kuin keskimäärin, mutta normaali. Luulisi sen kyllä olevan korkea runsaan urheilun takia...
Tuli ensimmäisenä mieleen kilpirauhassairaus. Onko sinulla tutkittu kilpparia ?
Eiköhän se tutkittu samoissa verikokeissa vuosi sitten. Jos sitä edes niin pystyy tutkimaan... Tosin äidilläni on tuo sairaus, samoin kuin hänen äidillään. En tiedä miten periytyvää on.
Jos vuosi sitten katsottu, niin kyllä ne on aiheellista jo nyt taas katsoa! Vuosi on pitkä aika, jolloin arvot voi muuttua kovastikkin. Kilpparisairaudet menevät suvussa ja sinun suvussasi sitä näyttää olevankin.. Monilla ihmisillä kilpirauhanen tekee oireita, vaikka veriarvot olisivat viitteissä. Käys lukemassa tuolla sisätaudit-osiossa. Sieltä löytyy kilpirauhassairaudet.
Taas tämä 5 5 jonka mielestä d-vitamiinin yliannostus pelastaa ihmiskunnan ja joka tietää aina kaiken..Voiskohan aloittaja vähentää herkkujen syöntiä, tekis varmaan hyvää välillä tasainen verensokeri? Voisi sitten myös ottaa iisimmin noilla lenkeillä ja pitää kerran viikossa bulkkisafkapäivän, johon vois ajoittaa sen herkkujen syönnin. Ja siis herkkuja vaan kerta viikkoon, ei ihme että on vähässä hapessa jos verensokeri sahaa edestakas pitkin päivää.
H i s t o r i a
Riisitautiin liittyviä muutoksia on todettavissa jo muumioilla. Kaupungit olivat 1700- ja 1800-luvuilla äärimmäisen huonoja paikkoja elää. Viemäreitä ei ollut. Kadut olivat likaisia ja ilma oli täynnä hiilen tai puun poltosta tulevia pienhiukkasia. Aurinko ei juurikaan paistanut kaupungin slummeihin. Englannissa taudin kuvasi 1640 D. Whistler. Englantilainen F. Glisson antoi 1650 taudille nimen rachites – sitä kuitenkin kutsuttiin myös englannin taudiksi. Riisitauti oli yleistä. Lääkärit suosittivat sairaille lapsille ulkoilua ja hiekkarantoja. Suomessa syötiin runsaasti kalaa ja sieniä, mutta Pohjolan pitkä talvi teki tehtävänsä. Kyseessä ei ole siis mitenkään uusi asia. Tietyssä mielessä D-vitamiini tai ainakin hoito löydettiin ennen kuin D-vitamiini varsinaisesti keksittiin. Nobelin palkinnon sai Adolf Windaus D-vitamiinin rakenteen selvittämisestä 1928. Suomessa lastenneuvoloiden kehittäminen toi D-vitamiinin ja kalanmaksaöljyn yleiseen tietoisuuteen 1930-luvulla. Arvo Ylppö oli myös keskeinen vaikuttaja ja hän uskalsi jopa altistaa lapset auringolle ja ulkoilmalle.
D-vitamiinin saantisuositus on ollut Suomessa 100-125 µg/vrk vuosina 1940-1964.
In Finland, from the mid-1950s until 1964, the recommended intake of vitamin D for infants was 4000–5000 IU/d (100–125 µg/d). In 1964 it was reduced to 2000 IU/d (50 µg/d), and in 1975 it was further reduced to 1000 IU/d (25 µg/d). In 1992, on the basis of the US RDA, the dose was reduced again to 400 IU/d (10 µg/d). Under this controlled supplementation regimen, even at the highest intakes, neither idiopathic infantile hypercalcemia nor any other health problem was ever described. However, what was described in a retrospective study was a dramatic decrease in type 1 diabetes later in life in infants who received high-dose daily vitamin D supplementation.
http://www.ajcn.org/cgi/content/full/79/5/717?ck=nck
Ja palstan vakihäirikkö se ei muuta osaa kuin haukkua. Taidat ite olla herkkujen tarpeessa, kun oot noin v---n kiukkunen aina. Mikä mättää?
Onko sulla jotain ihan omaa sanottavaa? Että et keskity haukkumaan lääkkeitä tai sairaanhoitoa yleensä tai laita aina tuota samaa vitamiinikarppauspropagandaa kaikkialle? Jotain rakentavaa ja positiivista. Pinnistä ja koita löytyykö.
Hänellä on d-vitamiinin yliannostus ja pitkälle viedyn karppauksen aiheuttama ketoosi. Ymmärretään häntä, hän ei tiedä itse mikä mättää.
Karppaus?
Tiekkönä härikkö, edes mitä karppaus on?
Silloinhan minä olen onnistunut parhaiten, kun alkaa tulla epäasiallisia kommentteja. Silloin saan jopa tampiot edes jollekin ajattelun alku-asteelle. Taputan aina innokkaasti karvaisia käsiäni, kun saan epäasiallisen kommentin!
D-vitamiini:
Ei ole kyse vitamiiniuskosta
Ei ole kyse karvahattusetien eikä muidenkaan foliohattukeksinnöstä
Ei ole kyse pelkästä mainonnasta ja markkinoinnista
vaan kansanterveydestä
http://personal.inet.fi/koti/remeli/D3.htm
Palstalle tulee uusia kävijöitä, jotka eivät välttämättä kahlaa koko terveysaluetta läpi ja lue kaikkia viestejä, jos ei otsikossa jo ole samaa vaivaa kuin itsellä.
En karppaa enkä ole VHH:lla. En juo kahvia enkä teetä. En ole lääkevastainen. Syön lääkkeitä. Olen allerginen viljoille. Syön silti välillä viljaa, kun herkuttelen esim. kekseillä tai muilla leipomuksilla.
Koululääketieteellä on paikkansa, mutta niin kauan kun ravitsemuksen ja kokonaisvaltaisen hoidon merkitystä ihmisen hyvinvoinnille ei tunnusteta, ovat koululääketieteen lääkärit melko kyvyttömiä auttamaan ihmisiä lukuisissa eri sairauksissa ja siten tuleekin hoidetuksi vain oireita, eikä potilas parane.
En ole joka ketjussa eli joku näkee minut monena henkilönä ;)
Kuka keksi karppauksen?
http://blogit.iltalehti.fi/varpu-tavi/2012/11/13/kuka-keksi-karppauksen/
d-vitamiiniä poskeen ni se on siinä
Niin ja karppaamalla pääsee taivaaseen.
Olette näemmä tehotarkkailussa täällä, niin pitää sitten tulla häiriköimään tänne?
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/4334
Miksi?