Mä oon tosi katkera. Oon kohta 40 vuotias ja asun vielä kotona vanhempani kanssa. Eikä naista oo koskaan ollut eikä taida tullakaan. Ja oon helvetin vittuuntunut kun muut meni ohi, vaikka ne ois rumempia, lihavempia ja vanhempia.
Katkera peräkammarin
40 vuotias atmi
50611
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Oletko kenties Alan hangover-leffasta?
Lähde etsimään sitä naista itselles,harvoin kukaan kotoa tulee hakemaan :)
Onhan noita paikkoja missä voit sen kultas löytää.Mutta vaatii kumppanilta tosin joustavuutta kanssasi,jos todellakaan et ole naisen kanssa ollut.Jospa löytäisit sen sielunkumppanin,silloin kaikki menis niinkun piti :)
joo, kyllä tossa tilanteessa alkaa olla keinot vähissä. Itse olen uus ätmi. 40 mittarissa ja naimisissakin oltu vuosia sitten, mutta enää ei ole ketään näköpiirissä. Jokseenkin hyväksynyt kohtaloni tällaisena oman tien kulkijana. Naisessa ei enää muuta osaa kaivata, kuin sitä seksiä ja läheisyyttä. Niitäkin vain koska himot ja halut johtuu hormooneista ja vieteistä joita ei pysty järjellä hallitsemaan.
Kannattaa muuttaa pois. Yksi treffikumppanini n. 35 kertoi, että asuu siskonsa ja äitinsä kanssa samassa omakotitalossa, jossa on siis aina asunut.
Ei kiitos vaan.
Tällä palstalla kun sitä on niin paljon sellaisia miehiä, jotka eivät joko uskalla tai halua muuttaa pois vanhempiensa nurkista edes vielä yli kolmekymppisenä ja sitten ihmetellään sitä, kun naiset eivät kiinnostu vanhempiensa nurkissa asuvasta aikamiespojasta.
Ei se auta vaikka muuttaa. Minä muutin 35-vuotiaana pois vanhempieni luota, ja nyt 10 vuotta myöhemmin ei edelleenkään ole mitään naista enkä ole edes panemaan päässyt, vaikka sitä varten ostin kunnon 2 hengen aviovuoteen, missä mahtuu hyvin naimaan ja olen myös baarissa kertonut naisille, että minulla on tällainen iso sänky ja siinä voi hyvi nussia, mutta eivät he silti ole suostuneet lähtemään sinne nussimaan, vaikka tiedän että muille miehille ovat antaneet, vaikka niillä on pienet yksiöt ja niissä pienet ja kapeat sängyt, ovat siellä maanneet oikein kiimoissaan haarat levällään ja varmaan liha märkänä ja nämä panijamiehet ovat niissä pienissä sängyissään näiden naisten päällää pumpanneet. Yksikin mies kehui miten oli nussinut niin kovaa että sänky oli romahtanut! Ja tämä on minusta väärin. Olen kunnon mies ja minulla on kunnon sänky ja kyllä 4-kymppisenä on jo kypsä sukupuoliyhteyteen taatusti. Se on naisten syytä etteivät anna, eivät nämä baarinaiset edes ole olleet missään parisuhteissa tai mitään rakastuneita, koska ovat muille miehille antaneet, ei mitään järkeä valikoida, ei edes katsota millainen sänky miehellä on, pitää antaa kaikille tai sitten ei ollenkaan. Se on väärin että ei anneta vaikka aikuinen mies on kypsä sukupuolisuhteeseen ja on nyt oma asuntokin eikä vanhemmat katso nussimista vieressä, jos naiset sitä häpeää. Ihan hyvin voi antaa!
Sinun perässäsihän naiset suorastaan juoksevat... ainakin aina kun menet yksin baariin tai laivalle?
On se sentään hyvä, että olet löytänyt tälle palstalle, jolla työssä käyminen jatkuvasti työpaikkaa vaihtaen ja vuokra-asunnossa yksin asuminen riittävät jonkinlaisiksi meriiteiksi.
Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei noita speksejäsi täälläkään silti kadehdi kukaan.
No on minullakin taatusti hienompi asunto kun monella nussimaan pääsevällä ikäiselläni miehellä ja takuulla sitä nussimista harrastetaan paljon huonommissakin sängyissä kuin mikä minulta löytyy. Voidaan siis päätellä ettei naiset ihastu siihen kuinka hieno asunto tai sänky mieheltä löytyy. Pitää olla mahdollisimman paska luonne menestyäkseen naisten kanssa.
Naiset ihastuvat yleensä vain ähkijäpaskoihin joilla on todella paska luonne. Niin ja itse olen "vasta" päälle parikymppinen mutta olisin halunnut nussia ja paljon jo vuosia sitten. Eihän sellainen kuitenkaan onnistu kun ei naisilta kuitenkaan heru sitä piparia. En tosin ole uskaltanut/kehdannut mennä naisilta baareissakaan kyselemään antaisivatko he piparia minulle joten onhan tämä omaakin syytä.
Vaikka tuskinpa ne naiset kuitenkaan olis antanut vaikka olisin kysellytkin. Todennäköisesti olisin saanut kuulla jotain tekosyitä miksi ei voi antaa ja sitten he olisivat menneet harrastamaan rajua panemista ähkijöiden kanssa.
Olisin kiinnostunut tietämään ovatko naiset kiinnostuneita darkfearista.
En ole koskaan yksin laivalla käynyt, enkä kyllä meinaa yksin sinne ikinä lähteäkään ja syyt varmaan jo tiedättekin!
Kyllä se työssä käyminen, omilleen muuttaminen ja muutto uusiin kaupunkeihin ovat mun mielestä ovat mulle ihan tarpeeksi suuria meriittejä ja kyllä näistä asioista voi ainakin tällä palstalla olla hyvin ylpeä, jos ei sitten muualla. Vai kuinka moni tämän palstan kirjoittajista on samoihin tekoihin uskaltautunut? Veikkaan ettei kovin moni, jos kerran ei olla uskallettu muuttaa edes pois vanhempien luota vielä yli neljäkymppisenäkään.
Mulle on ihan sama asia, että kuka mua kadehtii vai kadehtiiko yhtään kukaan, sillä pääasia on vain se, että mä oon itse tyytyväinen itseeni ja elämääni.
Eli et sittenkään mene tänä vuonna laivalle, niin kuin joskus alkukesästä uhosit? Omapa on tietty elämäsi, mutta kyllä se laivalla yksin käyminen on mun mielestä suuria meriittejä ja kyllä siitä voisi olla ainakin tällä palstalla hyvin ylpeä, jos ei sitten muualla. Vai kuinka moni tämän palstan kirjoittajista on laivalla yksin käynyt? Veikkaan, ettei kovin moni, jos kerran ei olla baarissakaan uskallettu käydä vielä yli kolmekymppisenäkään.
Kyllä mulla edelleen olisi tarkoitus mennä laivalle ja vielä tänä vuonna, mutta ei yksinään. Ei sinne laivaristeilylle olisi mitään mieltä yksin lähteä, kun siellä olisi vaan tylsää yksin ja sitten vielä kaikki muut ihmiset sitä kovasti ihmettelisivät ja tulisivat kyselemään siitä yksinolosta ja siitä että miksei nuorella miehellä ole ketään kavereita mukana laivaristeilyllä. Samanlaista se olisi aina baarissakin yksinään, joten eipä sinne ole yksinään mitään hinkua mennä.
Ei se ollut alkukesästä, vaan jo alkuvuodesta. Ehkä uudelleen alkukesästä.
Nyt on taas yli puolet vuodesta mennyt, eikä DF ole vielä saanut mitään aikaiseksi asian suhteen. Ei sitä seuraakaan taida mistään ilmestyä, jos ei tee asian eteen mitään?
Pari kuukautta kun vielä odottelee, niin voikin taas selitellä että ei enää tänä vuonna ehdi, mutta ensin vuonna kyllä ihan varmasti menen!
Joo joo, eli petit lupauksesi. No, minä olen nyt nähnyt Tukholman, palataan asiaan sitten kun sinäkin olet.
Hanki oma asunto ja aloita oma elämä. Turha nillittää jos ei tee mitään asioitten eteen.
Itsellä on ensi vuodeksi varattuna oma ensimmäinen uusi kämppä, olen silloin 28v, saas nähdä alkaako naiset sitten maagisesti kiinnostumaan vaikka en ole kyllä ennenkään päässyt edes siihen asteelle että kukaan minua kiinnostava nainen kysyisi asumisestani.
Voi olla ettei se oma asunto auta naisen saamisessa, ei ainakaan minulla ole auttanut. En ole päässyt edes siihen vaiheeseen että olisin päässyt naisille kertomaan minulla olevan oman asunnon. Voi olla ettei naiset edes pidä sellaisista miehistä jotka leuhkivat omalla asunnolla, omalla autolla tai jollain materialla ylipäätään.
Sulla on siis asunto varattuna vasta ensi vuodeksi? Miksi et muuta jo aikaisemmin omillesi tai miksi et ole pystynyt vielä tohon ikään mennessä muuttamaan pois vanhempiesi nurkista, vaikka oot sentään jo liki kolmekymppinen aikuinen mies?
Etkö yhtään mieti koskaan sitä asiaa, että mitä kaikki muut ihmiset ajattelevat siitä, kun asut vanhempien luona vielä aikuisiällä?
En oikein itsekään tiedä miksen ole muuttanut jo kauan sitten, ihan hyvin olisin voinut, mutta jotenkin omaa elämää on aina vaivannut sellainen aikaansaamattomuus ja kiinnostuksen puute niin koulutuksen, töiden ja itsenäistymisen suhteen. En tiedä onko masennusta vai mitä, mutta minkään näiden suhteen ei ole ollut ikinä omaa motivaatiota. Vanhemmat lähinnä patistaneet joka asian suhteen kuten nytkin heidän aloitteesta.
Muistan kun kaveri kerran kysyi vuosia sitten, että eikö olisi kiva, että olisi oma asunto mihin tuoda naisia. Eipä ole sitä ongelmaa ollut ikinä.
Oma ajatteluprosessi nytkin muuton suhteen on, että ihan jees kun voi vihdoin sanoa muille asuvansa yksin, mutta muuten vaikea nähdä etuja.
Olenko ainoa jolle itsenäistyminen on näin hällä väliä. Jos rehellisiä ollaan ja ajatellaan vain asumisen laatua niin mielumminhan sitä pysyisi tässä isossa omakotitalossa pihoineen ym kun vaihtaisi pieneen kaksioon.
Aivan oma valintasi jäädä sinne äitisi helmoihin vinkumaan.
Jos olisit mies, olisit itsenäistynyt ajat sitten. Vain prinsessoja tullaan kosimaan vanhempiensa kotoa ja sitäkin tapahtuu vain saduissa.
Tässä oon ihan samaa mieltä kanssasi, sillä on todellakin ihan oma valinta jäädä sinne vanhempien nurkkiin valittamaan. Ei vaan ole kaikissa miestä sen vertaa, että pystyisi/uskaltaisi aikuisiällä omilleen muuttamaan.
Mitä tällasille vajakeille, pitäisi sitten tehdä? Onko ideoita?
No ei heille mitään tarvitse tehdä. Asukoot kotonaan vaan, kun eivät kerran pysty aikuisiälläkään vielä omilleen muuttamaan. Voivat sitten kotona vanhempien luona odotella sitä, jos vaikka joskus joku parikymppinen nuori nainen tulee heitä sieltä hakemaan ja ehdottamaan yhteen muuttamista.
Joo, eikä kaikissa vaan ole miestä sen vertaa, että pystyisi/uskaltaisi aikuisiällä laivalla käydä.
Se nyt on ihan eri juttu muuttaa omilleen pois kotoa, kun että käydä yksin jossain laivaristeilyllä. Tuskin tätä ihan tosissasi sanoit, mutta kuitenkin.
Koska sinä ajattelit alkaa elämään omaa elämääsi, etkä aina miettisi mitä vanhempasi tai työkaverisi ovat mieltä siitä mitä teet ja missä käyt?
Ei se paljon auta vaikka asuisi omillaan, jos edelleen elää muiden mielipiteiden mukaisesti eikä uskalla mitään muuta.
No ei se yksin laivalle lähteminen ole mikään teko edes. Ihan hyvin voi mennä, taidan tehdä laivareissun yksin tässä syksyllä ja raportoin tänne miten mun kävi. Siitä sitten otat mallia DF.
ps. Muutin kotoa 16 vuotiaana ja oman asunnon ostin 19 vuotiaana. Naisia on ollut tähän asti, tällä hetkellä ei ole syystä tai toisesta. Tosin lauantai iltana lähden yksin baariin pokaamaan neitoja, ei tiiä vaikka pääsis pimpan makuun taas pitkästä aikaa.
Minkäs sille itse voi, jos ei vaan osaa olla ajattelematta koko ajan sitä, että mitä ne muut ihmiset mahtavat miettiä mun tekemisistäni?
Eikä sitä ole koskaan mitään intoa lähteä yksin yhtään mihinkään, kun kuitenkin sitten mietityttäisi koko ajan se asia, että mitä ne kaikki muut ihmiset oikein mahtavat ajatella mun yksinolostani ja siitä, että miksei nuorella miehellä ole siellä ketään kavereita mukana.
No itse en kyllä uskaltaisi ikimaailmassa lähteä yksin laivaristeilylle tai mihinkään ulkomaan matkalle, kun pelottaisi se asia, että miten kaikki muut ihmiset siihen suhtautuvat ja mitä he mahtavat siitä ajatella.
Hyvä juttu, että sä muutit jo nuorena pois kotoa, etkä jäänyt turhaan vanhempien nurkkiin pyörimään, kuten monet tämän palstan kirjoittajat ovat kertomuksensa mukaan tehneet.
Mutta nyt ei vaan oikein kuulosta uskottavalta, että oot muka ostanut oman asunnon jo 19-vuotiaana!! Oletko voittanut jostain veikkauspeleistä vai antoiko rikkaat vanhemmat sulle "vähän" alkupääomaa omistuskämppää varten?
Ostin todella oman asunnon 19 vuotiaana. Kerrostalokaksion keskisuuresta kaupungista ja asun edelleen samassa asunnossani. Minulla oli jo tuolloin vakaa työpaikka ja hyvät tulot, joten en nähnyt järkeä maksaa kallista vuokraa asumisesta. (kaupunki jossa asun, vuokrataso on todella korkea, kaksiot on huonollakin paikalla 600e/kk) joten halusin rahat omaan taskuuni ja ostin asunnon. Käytin velkarahaa, mutta nyt olen velkani maksanut ja nautin pienistä asumiskustannuksista. Aion tosin ottaa uutta velkaa, ostaa toisen asunnon ja vuokrata nykyisen lisätulojen hankkimiseksi ja varallisuuden kasvattamiseksi. Ehkä olen erilainen nuori, kun teen näin. Niin ja en ole saanut mitään alkupääomaa. Lainan vakuudetkin hoituivat oman varallisuuteni kautta. Veikkauksesta en ole voittanut yli satasen kertavoittoa.
Ja olen muuten oppinut elämään itsenäistä elämää. Kun tietää mitä haluaa, monesti saa mitä haluaa, kun kohtuudella toivoo. Eikä laivareissu yksin pelota. Huomenna uskaltaudun yksin baariin.
No sulle täytyy kyllä hattua nostaa, kun oot todella osannut hoitaa asiasi näin hienosti ja vielä noin nuorena. Aivan toista maata kun nämä tämän palstan peräkammarin pojat, jotka asuvat vielä yli kolmekymppisenä tai jopa yli neljäkymppisenä vanhempien nurkissa, eivätkä uskalla haaveilla edes omasta vuokrayksiöstä.
Mielelläni ostaisin itsekin omistuskämpän, mutta valitettavasti ei vaan ole rahatilanne sitä vielä sallinut ja sitten kun on myös asuinpaikat vaihtuneet. Mutta ehkä joskus jos vaan varat riittävät.
No sulla varmaan on kuitenkin paljon kavereita ja hyvä itsetunto, niin sen vuoksi sun on ollut sitten aina helppo liikkua yksin monissa paikoissa ja tutustua helposti joka paikassa uusiin ihmisiin. Toista se on mulla, kun joka paikassa ja tilanteessa saa aina miettiä ja pelätä sitä, että mitä ne muut ihmiset oikein mahtavat musta nyt ajatella.
Kerrostaloasunnon ostaminen paikkakunnalta, jossa on opiskelijoita, on siinä mielessä "turvallista", että asunnon vuokraaminen on mahdollista hyvään hintaan. Ja edelleen voi miettiä, maksaako 600e vuokraa kuukaudessa vai maksaako lainaa x summalla. Se X menee suurelta osin omaan taskuun kuitenkin.
En vois kuvitella asuvani muuten kuin yksin tai seurustelukumppanin kanssa...
Mulla on tosi vähän kavereita. Työ vie paljon aikaa, eikä mulla ole arkisin mahdollisuutta kavereita paljon nähdä. Teen pitkää päivää, enkä aamulla voi tietää tarkalleen, moneltako tulen edes kotiin. Viikonloppuisin olisi aikaa, mutta ei vaan kavereita ole. Nyt olen alkanut aktiivisesti hankkimaan uusia kavereita ja tinkinyt jopa vähän töistäkin, on jotain tapahtunutkin asian eteen. Kaverien puute on nyt näkynyt voimakkaasti elämässä, kun erosin puolisostani ja jäin todellakin yksin.
Mutta itsetunto on hyvä, osaan olla ja elää niinkuin haluan.
DF:n kannattaa korjata itsetuntoaan ja lisätä itsevarmuutta pienillä teoilla. Kun nämä kaksi asiaa ovat kunnossa, sulla alkaa uusi elämä. Kerron kokemuksesta, minäkin olin joskus ujo enkä uskaltanut tehdä asioita. Vielä ennätät, et ole vanha.
Joo no se on kyllä totta, että asunnon osto jostain suht isosta kaupungista on aina kannattavaa, kun se on mahdollista saada vuokralle hyvään hintaan, jos tarve niin vaatii. Mutta tietenkin tarvisin vielä lisää säästöjä tota omistusasuntoa varten ja tietenkin myös vakituisen työpaikan.
No suurin osa ihmisistä haluaa asua aikuisiällä yksin tai puolison/seurustelukumppanin kanssa, paitsi nämä tämän palstan aikamiespojat, jotka haluavat asua vielä aikuisiällä vanhempiensa nurkissa.
Mulla on hyvin samanlainen elämäntilanne kun mitä sullakin. Teen pitkiä työpäiviä ja vapaata on yleensä tosi vähän ja varsinkin viikonloput ja juhlapyhät oon oikeastaan aina töissä.
Mulla sen sijaan itsetunto on aina ollut todella surkea, kuten tossa jo kerroinkin. Eikä sitä kyllä mitenkään parantaa voi, jos se on jo ennestään yhtä surkea mitä mulla on aina ollut. Mutta ei mua kyllä muutenkaan kiinnostaisi yhtään lähteä yksin baariin tai laivaristeilylle, kun tollaisissa paikoissa on aina paljon mukavempaa just kavereiden kanssa. Jotenkin tuntuu muutenkin, ettei noista oikein saisi yksin mitään irti.
Hakeudu terapiaan tai psykoanalysoi itse itseäsi.
Miksi ajattelet koko ajan mitä muut miettivät sinun tekemisistäsi? Miksi se on niin tärkeää mitä muut ajattelevat että koko elämä on sen pelkoa? Mitä siitä voisi seurata? Olisiko se pahempaa kun mitä nyt jo on?
Esitä itsellesi nuo kysymykset, ja sitten kun sinulla on niihin vastaukset, kysy niistäkin että miksi.
Lähtisin minäkin oikein mielelläni hyvällä kaveriporukalla laivalle tai baariin. Satunnaisia kertoja baarissa kavereiden kanssa käyn, mutta todella harvoin, yleensä ne vähät kaverini eivät pääse ja ovat perheellisiä.
Enemmän saisi irti kaveriporukalla hauskanpidosta varmaan joo, voit olla oikeassa. Minulla on enemmän kokemusta yksin juhlimisesta, joten en oikein osaa ottaa kantaa. Baarissa ainakin on kavereiden kans sellainen olo, että heille on pidettävä seuraa vaikka tarjolla olis muutakin. Silloin on tullut vähän epämiellyttävä tunne, kun haluis kahta asiaa yhtaikaa. Yksin käydessä taas on vapaa tekemään kuten haluan, mutta fiiliksestä kiinnisaaminen on toisinaan hankalaa. Puolensa kummassakin. Ja yksinkäyminen vaatii sitä rohkeutta / itsetuntoa ja itsevarmuutta.
No nyt kuitenkin petyin baarireissuun. Yksin olin liikenteessä, kävin parissa baarissa, eikä ollut juuri ketään. Aivan säälittävän vähän porukkaa.
Lisäksi itselläni oli koko ajan paha olo... en ollut edes humalassa, mutta tuntui, ettei lonkero sisällä pysy. Siinä kun vielä yksin istuskelee ja potee huonoa oloa, ei tullut yksikään niistä muutamista naisista juttelemaan. Enkä saanut itseäni juttelemaan kuin yhden naisen kanssa, ja sekin loppui lyhyeen. Nyt oli kyse siitä fiiliksen puuttumisesta ja sen löytäminen yksin on tosi vaikeaa. Tällä kertaa olisivat kaverit olleet paikallaan! Taidan suunnitella baarireissun toiseen kaupunkiin, tämä kylä on näköjään yöelämän osalta kuihtumassa. (asukkaita n. 25 000 ja ainoa päivä kun baarissa on elämää, on lauantai. Ja toisinaan ei silloinkaan!)
Onneksi parempiakin kokemuksia löytyy, tämä oli aivan turha ja ennalta arvattavissa kaiken lisäksi, kun naapukaupungeissa on isoja tapahtumia ja ihmiset olivat varmaan lähteneet pois kaupungista.
No sitähän mä oon aina täällä just sanonut, että ei ne yksin tehdyt baarireissut ole yhtään mitään verrattuna siihen, kun saa olla liikkeellä kaverin/kavereiden kanssa.
Sitä kun ei koskaan tule kukaan yksinäiselle nuorelle miehelle baarissa mitään juttelemaan ja vaikka kukaan ei kysyisi mitään siitä yksinolosta ja siitä miksei ole ketään kavereita mukana, niin kyllä ne ihmiset aina vaan silti ajattelevat sitä, että miksi jollain yksinäisellä nuorella miehellä ei ole niitä kavereita siellä baarissa mukana. Monet myös miettivät kovasti sitä, että mikähän vika kyseisessä nuoressa miehessä mahtaa olla, kun hän on joutunut lähtemään baariin yksinään ja ilman ketään kavereita.
Kannattaa siis panostaa paljon enemmän niihin baari-iltoihin, kun pääsee lähtemään baareihin jonkun kaverin tai useamman kaverin kanssa, niin silloin se ilta kuluu just aina paljon mukavemmissa merkeissä, kun on juttuseuraa koko ajan ja muutenkin sillloin muut ihmiset saattavat tulla helpommin juttelemaan.
Yritä nyt muistaa se alkuperäinen taustatarinasi, trolliautisti. Aiemmin tultiin baarissa aina kyselemään siitä yksin liikkeellä olemisesta, mutta nyt
"Sitä kun ei koskaan tule kukaan yksinäiselle nuorelle miehelle baarissa mitään juttelemaan --"
Joo, mutta silloin kun ihmisiä on reilummin paikalla, pääsee helpommin fiiliksiin. Jos joku tuijottaa pitkin nenänvartta, se ei haittaa kun siellä on paljon muitakin. Mutta jos baarissa on vähän ihmisiä, ei pääse tilanteesta tavallaan pois. Tästä syystä olen käynyt baarissa vain lauantaisin, kun perjantaina tässä kaupungissa ei ole ihmiset liikkeellä.
Ja sitten se, että olis pitänyt lähteä jo aikaisemmin pois. Jos on niin paha olo, kuin mulla oli, ettei siideriä voi oikein juoda, niin parempi lähteä ja tulla toiste uudelleen.
Ja tarkennan; mun pöytään tuli kaksi kertaa naisia istumaan, kysyivät oikein, saako istua tähän? Ihan ku tyhjässä baarissa ei muita pöytiä olis. No, se oli ihan sama, mulla oli niin huono olo, etten saanut väännettyä naamaani hymyyn ja juttua en yrittänyt edes saada aikaan. Jos olisin ollut normi fiiliksillä, tottakai olisin keskustellut enemmän näiden naisten kanssa. Ettei ihan penkin alle, mutta edelleen omasta syystäni meni huonosti ja fiiliksiin en päässyt. Ens lauantaina uudelleen, en masentunut.
Mutta jos syystä tai toisesta tiedän, ettei ihmisiä ole liikkeellä, jätän suosiolla baari-illan väliin. Ja jos ihmisiä on liikkeellä runsaammin, menen mielelläni yksin baariin, jotta saan mennä oman mieleni mukaan ja antaa tilanteiden viedä jos niitä tulee.
Kerroin tämän nyt vaan, kun aina ei mee putkeen. Mutta myös siks, ettei kannata luovuttaa.
Peräkammarinpoikuus liitetään aina maaseudun ilmiöksi mutta todellisuudessa varmasti yleisempää kaupungeissa, varsinkin Helsingissä. Pelkästään asumisen hintataso siellä johtaa tuohon tilanteeseen.
Siks toisekseen, jos on ikänsä asunut vanhempiensa kanssa kantakaupungissa niin mihinkään Kontulaan ei suostuta muuttamaan ja omat rahat taas eivät riitä maksamaan Töölön tai Punavuoren vuokria.
No onko se nyt sitten välttämättä niin hyväkään asia kovin nuorena muuttaa omilleen? Suomessa on jostain syystä sellainen kulttuuri että täytyis muuttaa heti viimeistään 18 täytettyään omilleen. Täällä tunnutaan jostain syystä häpeävän vanhempien nurkissa asumista. Varmaan monella suurin syy omilleen muuttamisessa on se että pääsis aloittamaan seksielämän. Naisille se on helppoa, aika monella miehellä se taitaa jäädä vain haaveeksi. Mielestäni vähän päälle parikymppisenä on kuitenkin sopiva aika alkaa jollakin tapaa edes yrittämään sitä itsenäistymistä.
Kuitenkin itseäni lähinnä ahdistaa asua omillaan kun en erinäisten syiden takia kykene opiskelemaan enkä käymään töissä eikä naisseuraakaan ole löytynyt. Tässä tilanteessa ilman varallisuutta minulla ei olisi mahdollisuutta asua omassa asunnossa. Jotkut ehkä kadehtii minunkin elämäntilannettani, kuitenkaan itse en voi sanoa olevani tyytyväinen elämääni. Välillä jopa harkinnut takaisin vanhempien luokse muuttamista kun ei tässä tilanteessa ole juuri mitään etua asua omassa asunnossa. Olisihan se kuitenkin säälittävän tuntuista muuttaa takaisin vanhempien helmoihin kun on kuitenkin jo reippaasti yli 20-vuotias. En tosissani niin ole tekemässäkään.
Jotenkin ei ole ollut motivaatiotakaan itsenäistyä, lähteä opiskelemaan saadakseen hyväpalkkaisen ammatin ja sitten raatamaan koko ikänsä raskaassa duunissa. Miksi ihmeessä sitä edes tekis töitä kun tietää omat mahdollisuutensa parisuhteeseen ja seksiin melkein täysin olemattomiksi. En mihinkään tule tarvitsemaan suurta määrää rahaa jos elämä kuitenkin tulee kulumaan yksin. On minulla silti ihan oikeatkin syyt olla työtön eli kyse ei ole puhtaasta laiskuudesta.
Mistä sä muka voit itse tietää etukäteen mitään omia mahdollisuuksiasi, jos et ole parisuhteessa ollut, etkä ole vielä edes muuttanut omillesi pois vanhempiesi luota?
Tuntuu hieman että olisi vaan selittelyn makua siitä, ettei tarvisi itsenäistyä, muuttaa omilleen ja mennä töihin. Tällä palstalla kun sitä aina ymmärretään niin hyvin, jos nuori mies haluaa jämähtää kotinurkilleen sen takia, kun tietää muka jo etukäteen sen, ettei tule koskaan parisuhteeseen pääsemään.
Olenhan minä muuttanut omilleni kun asun omassa asunnossa.
Vai vastastasitko nyt minulle vai tuolle aloittajalle?
Niin sulle mä tossa vastasin. Mutta joo kyllä olisi sullakin aika alkaa työtä tekemään ja tienaamaan rahaa itselleen tulevaisuutta varten, sillä kuitenkin se työ ja varallisuus ovat ne elämän kaikkein tärkeimmät asiat, eikä niitä ilman ole elämässä oikeastaan mitään.
Mutta itse vaan sitten perustelit tota työttömyyttäsi erilaisiin tekosyihin vedoten.
Ei se ole mikään tekosyy että kärsin vakavista mielenterveysongelmista jotka estää työnhakemisen ja töissäkäymisen jos edes sattuis töitä saamaan.
Kelle sä olet siis oikeastaan katkera?
Vanhemmillesi jotka eivät potki sinua pois ja jotka siis mahdollistavat sen että pysytkin peräkammarin poikana?
Vaiko itsellesi, kun et uskalla itse lähteä?
Vähän oudolta tuntuisi syyttää kollektiivisesti kaikkia muita siitä, että kukaan ulkopuolinen ei ole tullut sieltä kodista ihmisten ilmoille repimään.
Aina voit muutta posi himasta ja alkaa duunaamaan naisia.
Kyllä kerkiät. T