Pitäisikö mielestänne:
-Tekstiviestillä
-Soittamalla
-Kasvotusten reilulla pelillä
-Katoamalla maisemista
Itse olen aina hoitanut asiat asiallisesti rehellisesti kasvotusten keskustelemalla. Mielestäni pitää sen verran olla selkärankaa kun suhteen on aloittanut kasvotusten niin sen myös lopettaa kasvotusten... Mutta nyt sain kuulla, että tämä tapa on erittäin teinimäistä, 13v tasolla olevaa toimintaa ja käskettiin kasvaa aikuiseksi...Hmmm...Olen kohta 40v nainen ja tuo joka nuo sanoi on 46v mies...
Mitä mieltä olette?
-Tekstiviestillä
-Soittamalla
-Kasvotusten reilulla pelillä
-Katoamalla maisemista
Itse olen aina hoitanut asiat asiallisesti rehellisesti kasvotusten keskustelemalla. Mielestäni pitää sen verran olla selkärankaa kun suhteen on aloittanut kasvotusten niin sen myös lopettaa kasvotusten... Mutta nyt sain kuulla, että tämä tapa on erittäin teinimäistä, 13v tasolla olevaa toimintaa ja käskettiin kasvaa aikuiseksi...Hmmm...Olen kohta 40v nainen ja tuo joka nuo sanoi on 46v mies...
Mitä mieltä olette?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sanoisin että on tuo 46v mies jäänyt itse henkisesti lapsen/teinin tasolle,
jos tuollaisia puhuu. Nimenomaan pitäisi olla selkärankaa lopettaa asiallisesti se,
minkä on aloittanutkin. Eli ne, jotka vain katoavat maisemista, eli häipyvät hiljaisuuteen, ovat lapsellisia ja pelkästään pakoon luikkivia hiiriä, eivät Miehiä.
Muutaman kuukauden intensiivisesti jatkunut suhde "ikäihmisinä" päättyi miehen totaaliseen häviämiseen. Ei vastaa puheluihin, ei meilaa, ei mitään. Tällainen katoamistemppu tuntuu aivan käsittämättömältä! Aluksi huolestuin, tietysti, mutta sitten tulin raivoihini. Monet asiat jäivät kesken, no. arkipäivään liittyvät ja suunnitelmat lomamatkasta tyssäsivät seinään.
Erittäin moukkamaista ja kädet ristissä kiitän tätä yksineloa tuollaisen jälkeen. Kaameinta olisi ollut tulla jätetyksi vasta sitten kun hynttyyt olisi yhteen pantu. Ei hemmetti vanha jaksa enää tällaisia pelejä ilman sääntöjä.
Lähes saman kokenut kuin surusilmä60v. Molemmilla ikää jo 55. no mies ei tehnyt katoamistemppua mutta jätti kaksi kertaa, joka toinen viikko halusi jatkaa seurustelua ja suunnitteli tulevaisuuttamme, joka toinen viikko lopetti suhteemme vedoten välimatkaan ym. niin ja tekstarilla sen hoiti.
Samaa mieltä että onneksi jätti nyt eikä sitten kun oltais oltu samassa huushollissa. antaa sen juosta juoksujaan, kai kahdeksankymppisenä jo rauhoittuu.
No jos suhde kerran pitää lopettaa samalla tavalla kuin se alkoikin, niin pitänee laittaa viestiä tuolta Treffien kautta, että se on morjes. Minun siis, yleisesti.
Kasvotusten suhteen päättämisestä ilmoittaminen ei ole mitenkään erityisen "reilua", koska jos päätös yllättää toisen, hänellä ei ole samaa tilaisuutta harkita vastaustaan ja "julkista" reaktiotaan kuten erosta päättäneellä ja sitä rauhassa itsekseen harkinneella. Tekstari antaa sen mahdollisuuden, että kumpikaan ei huuda, ei puhu toisen päälle, on pakko vähän harkita mitä sanoo, ainakin sen kirjoittamiseen kuluvan ajan verran.
Luultavasti suhteessa heikoilla olevat vaativat kasvotusten käsittelyä siksi, että tietävät kuinka vaikeaa tuollaisen sanominen kasvotusten on, ja pyrkivät siten väkisin saamaan suhteen jatkumaan, jos toinen, eroa harkitseva, on sellainen, ettei kasvotusten sitä kykene sanomaan. Eräänlaista riippumista toisessa siis.
Suhteen päättämiseen johtaneita asioita voi hyvin käsitellä sähköpostein tai tekstiviesteinkin, kasvokkainen keskustelu ei itse asiassa ole paras mahdollinen tapa jos oikeasti halutaan syitä ja seurauksia kiihkottomasti käydä läpi.
Ehdotuksesi ontuu siinä, että etänä eroaminen ei sovi kaikkien kohdalla. Jos sinusta tuntuu, että vaikka sähköpostitse on hyvä erota, niin ethän ajattele, että kumppanisi olisi siitä samaa mieltä kanssasi.
Itse olen kokenut niin, että elämässä on tilanteita, jotka kannattaa ratkaista yleisesti hyviksi koetuilla tavoilla, eli ero kasvokkain keskutelemalla. Perustelen tämän sillä, että vaikka miten kuvittelisi tuntevansa tai aavistavansa kumppanin reagointitavat, niin luulo ei ole koskaan tiedon väärti. Ihmiset myös muuttuvat vuosien saatossa.
Mä hyväksyn etänä eroamisen ainoastaan silloin, jos on jutskattu kuukauden päivät yhdessä tai, että kumppani on juuri nyt syyllistynyt johonkin väkivaltaiseen toimintaan, jolloin ei olekaan viisasta kohdata kasvokkain.
Aivan samoin kasvotusten eroaminen ei sovi kaikille, siksi jotkut ilmoittavat siitä etänä.
Käytännössä eroajalla on etuoikeus valita eroamistapa, hänhän sen eron haluaa ja siitä joutuu ilmoittamaan. Toki asian tarkempaan selvittämiseen on hyvä varata mahdollisuus, tekeepä sen eron kasvotusten, puhelimitse tai viestitse.
Perään kuulutinkin aiemmassa sitä, että vaikka etänä eroaminen ei sopisi "jättäjälle", niin hän voisi kuitenkin ajatella laajemmin eron tekemistä, eikä vain itsekkäästi sitä, että kun "mä menen puihin, en pysty sanomaan mitään järjevää, mä pelkään..." Mitä todennäöisimmin jätetylle jää parempi muisto ja maku suuhun siitä, että on jätetty kasvokkain kuin, että oltaisi etänä jätetty.
Tarkemman selvittämisen mahdollisuus on jätetylle osapuolelle sitten vähintä, mitä voi antaa...
Älä jatka suhdetta sellaisen ihmisen kanssa, josta et uskalla aikanaan erota. Tällainen käänteinen mietelmä loppuun.
Olen aina uskaltanut erota, siinä ei ole ollut vaikeuksia.
Jos minut jätettäisiin, toivoisin että se tapahtuisi etänä. Toki teen samoin toiselle kuin toivon itselleni tehtävän. Hirveintä olisi jos mies tuhlaisi aikaani sopimalla tapaamisen, johon laittautuisin iloisena odottaen mukavaa iltaa, ja tulisi täystyrmäys. Siinä menisi meikitkin pilalle. Ei niin, ei missään nimessä.
Kun kiihkeimmät tunnelmat on selvitetty viestein tai meilein, voidaan sopia tapaamisesta, jos molemmat sitä vielä haluavat.
Yrität nyt vain ajaa omaa mielipidettäsi väkisin, ikään kuin se olisi kaikille sopiva. Jokainen toimii omien mieltymystensä varassa tässä asiassa, minä en ikinä haluaisi setviä eroa tuoreeltaan kasvotusten. (Sellainen ero on tietysti eri asia, jossa asutaan yhdessä ja nähdään muutenkin toista päivittäin.)
Aah, näen riviesi välistä, että olet aina ollut se joka on uskaltanut JÄTTÄÄ, ja se on helppoa kun on vain hauskanpitoon tarkoitettuja kevytsuhteita. Rutiinia tuntuu olevan sinulla, kerropa meille vähemmän rutinoituneille kuinka monta eroa suhteista sinulla on aikuisiälläsi takana? Uskallatko kertoa rehellisesti?
Tarkoitan tällä, että jos vaikkapa henkilö on ollut vuosia yksin esim. eron jälkeen, ja sitten rohkeutensa kooten uskaltanut aloittaa suhteen, johon on tunnetasolla täysillä sitoutunut, niin ei sellaista voi kunnialla päättää yhdellä tekstarilla, ei mitenkään. Varsinkin jos toinen ei ole saanut sanotuksi mitään ennakkovaroitusta, ei ole ottanut puheeksi epäilyjään tai suhteen ongelmia. Raukkamaista rintamakarkuruutta miehen puolelta "pane ja pakene".
Mitä tarkoitat "tunnetasolla täysin sitoutunut"? Sitä kun ei toisesta ja sen tunteista tiedä, jos ei se osaa puhua asiasta ihan itse.
Minä lähden siitä, että ellei mistään sitoutumisesta ole sovittu eikä tunteista, suhteen laadusta ja/tai tulevaisuudesta ole puhuttu, niin turha myöskään olettaa että ero tehdään jollain etukäteen taivaassa päätetyllä tavalla. Arvostan kyllä miestä, joka rohkeasti ottaa perusperiaatteet puheeksi ja ne käydään läpi.
Kuten aiemmin jo sanoin, en päätä suhdetta yhdellä tekstarilla, vaan annan kyllä kysyttäessä lisäselvitystä eropäätökseen johtaneista syistä tai tunteistani, voin jopa tavata jos toinen sitä ehdottomasti tahtoo. On kuitenkin reilua ilmoittaa etänä siitä, että haluaa lopettaa suhteen, niin toiselle jää tilaa ja aikaa harkita reaktiotaan, ilman että olen paikalla todistamassa järkytystä, kiroilua tai muuta primitiivireaktiota. Samoin toivon, että minulle tehtäisiin, jos joku ei kanssani haluaisi jatkaa.
Suhteita minulla on ollut erilaisia ja eripituisia. On tapailusuhteita ja vuosien suhteita. Ne ja niiden laatu ovat yksityisasiani.
Tämä oli niin itsevarmuutta uhkuvaa tekstiä, että se jätti teennäisen vaikutelman.
Vaikutelma on jokaisen oma asia, tärkeintä on asiasisältö. Trolleilla tai ilman.
Rotta jättää viestille/maililla. Aikuinen kasvotusten.