Vähän taustaa eli olemme miehen kanssa olleet vasta yhdessä kolme kuukautta. Minä olen 23-vuotias ja mies 25. Molemmilla on takana vakavat suhteet ja miehelle on edellisestä avioliitosta 5-vuotias poika. Alusta asti vietimme tiiviisti aikaa yhdessä ja näin miehen pojankin jo kolmen viikon jälkeen tapaamisesta.
Olin vuoden verran sinkkuna ennen miehen tapaamista. Miehellä ei ollut vielä eropaperit edes kourassa, kun minut tapasi vaan ero oli täysin selvä, kun olimme olleet reilun kuukauden yhdessä. Mies on alusta asti halunnut suhteestamme "vakavan" eikä mielestäni meillä ole ollut kunnon alkuhuumaakaan vaan on aina tuntunut, että olisimme olleet kauemmin yhdessä.
Jotenkin tuntuu, että olen miehelle pelkkä laastarisuhde. Mies kumminkin heti tapaamisestamma halusi olla yhdessä ja nykyäänkin tuntuu ettei miestä oikeastaan kiinnosta minun asiat eikä hän loppupeleissä kyllä tiedäkään minusta mitään vaikka vietämmekin kaiken vapaa-ajan yhdessä. Meillä on kyllä mukavaa yhdessä, mutta enemmänn tuntuu, että olisimme kavereita, jotka harrastavat seksiä kuin oikea pariskunta. Seksikin on alusta asti ollut rutiininomaista enkä ole kertaakaan saanut miehen kanssa.
Alusta asti olemme kuitenkin saaneet riidan aikaan pikkuasioista, että ihan mutkatonta yhdessäolo ei koskaan ole ollut ja muiden mielestä olemme epäsopiva pari. Nyt mietinkin, että olenko itse vain niin hölmö etten ymmärrä luovuttaa ja näen meillä tulevaisuuden.
Olin vuoden verran sinkkuna ennen miehen tapaamista. Miehellä ei ollut vielä eropaperit edes kourassa, kun minut tapasi vaan ero oli täysin selvä, kun olimme olleet reilun kuukauden yhdessä. Mies on alusta asti halunnut suhteestamme "vakavan" eikä mielestäni meillä ole ollut kunnon alkuhuumaakaan vaan on aina tuntunut, että olisimme olleet kauemmin yhdessä.
Jotenkin tuntuu, että olen miehelle pelkkä laastarisuhde. Mies kumminkin heti tapaamisestamma halusi olla yhdessä ja nykyäänkin tuntuu ettei miestä oikeastaan kiinnosta minun asiat eikä hän loppupeleissä kyllä tiedäkään minusta mitään vaikka vietämmekin kaiken vapaa-ajan yhdessä. Meillä on kyllä mukavaa yhdessä, mutta enemmänn tuntuu, että olisimme kavereita, jotka harrastavat seksiä kuin oikea pariskunta. Seksikin on alusta asti ollut rutiininomaista enkä ole kertaakaan saanut miehen kanssa.
Alusta asti olemme kuitenkin saaneet riidan aikaan pikkuasioista, että ihan mutkatonta yhdessäolo ei koskaan ole ollut ja muiden mielestä olemme epäsopiva pari. Nyt mietinkin, että olenko itse vain niin hölmö etten ymmärrä luovuttaa ja näen meillä tulevaisuuden.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Helpompi luovuttaa nyt kuin myöhemmin, kun on lapsi kuvioissa.
Tuo laastarisuhde eli että mies ei olekaan vakavissaan kanssasi vaan etsi vain lohtua erolleen, voi olla hyvinkin totta.
Mutta se olisi pitänyt tajuta yhteen mennessä. Nyt tilanteenne on jo toinen ja siitä pitäisi puhua. Aikuiset puhuvat tällaisista asioista keskenään, siis siitä mitä odottavat suhteeltaan toistensa kanssa. Se on vielä teillä ilmeisesti keskustelematta. Kolmen kuukauden kohdalla se on kuitenkin ihan hyvä ajankohta ottaa puheeksi.
Puhukaa, ettei tarvitse sitten vuosien päästä harmitella, kun ajattelin silloin joskus, että tämähän oli vain laastarisuhde sille toiselle.