...roikkuvat tuolla deittisivuilla, hakemassa elämänkumppania, vaikka elämäntilanne ei anna edes aikaa treffailulle ym.. (Eivätkä edes hae seksiseuraa väärin nimikkein vaan oikeasti sitä elämänkumppania) Eihän kenenkään pysty kunnolla tutustumaan tekstiviestein!? Miten ihmeessä tuollaisessa tilanteessa voi päästä kukaan eteenpäin?
Miksi jotkut...
Kysympä vaan..
10233
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei pääsekään. Itse olen ihmetellyt samaa. Ollaan kovasti hakemassa sitä "oikeaa" , mutta eihän heillä ole edes aikaa tavata kun tekemistä omassa elämässä on vaikka kuinka paljon.
Nykyään en etsi elämänkumppania, vaan ihmistä, jonka kanssa viettää aikaa kun molemmille sopii. Itselläni elämäntilanne on rauhallinen ja olen kiinnostunut kaikesta tekemisestä, mutta eipäs ole vastapuolella aikaa eikä oikein kiinnostustakaan. Yritä tässä nyt sitten jotain.
Semmosii ne uranaiset on...
Työ ja työkaverit menee edelle. Jonkun 30min jossain välissä mielellään luonastauolla niin ei työt kärsi.
Vaikka ensinmäisistä viesteistä ja profiilista onkin jo saanut hiukan tietoa esim. lapsista, työstä, harrastuksista, mielenkiinnon kohteista ym.. Eli osaa nämä ottaa jo vähän huomioon tai siis pystyy itse samaistumaan tilanteeseen jollain lailla.
Mutta kun on yhdet treffit saatu sopimaan ja vietetty upeat treffit, jääkin odottamaan seuraavia.. Treffikumppani kertoo halusta tavata uudestaan ja myöskin kehuu treffit upeiksi. Jatkaa yhteydenpitoa tiiviisti. Mutta kun niitä uusia treffejä mietitään, niin ei ole hajuakaan koska sopii.
On sitten ne työt, viikonloppuisinkin, lapsella ma-ke-su harjoituksia, toisella lapsella to ja su harjoitukset ja niitä omia treenejäkin on jossain välissä, ainakin tiistaisin. Sitten kun lapset ovat lähes aina hänen luonaan, on tietenkin enemmän siivousta, pyykkiä, ruoan laittoa, kauppoja, miljoona muuta kotityötä ja tähän päälle tahdotaan vielä ihan sitä omaakin aikaa. Jo alko naurattaa ton listan jälkeen!
Niin ei sitä voi ymmärtää, että miksi tällainen henkilö hakee netistä sitä elämänkumppania, kun ei ole aikaa tutustua!? Saa aikaan jonkinlaisen ihastumisen ja sen jälkeen mahdottomuus alkaa. Mielestäni kannattaisi sieltä omien tai lasten harrastuksen kautta sitten etsiä, niin on ainakin harjoituksissa kasvotusten tutustumassa.
Ja tähänhän voisi kommentoida, että toista ei vaan kiinnosta. Mutta maailama kun on pieni, niin selvisi että hän työskentelee kaverini puolison kanssa samassa työpaikassa ja heiltä vähän kyselin tästä henkilöstä, koska itseänikin alkuun vähän epäilytti, mutta niin näin hänen elämänsä kuulemma menee.
En vaan taida itse olla valmis odottamaan kovin pitkään.
Et vain huomaa sitä tosiasiaa että kyllä kaikilla ihmisillä on aikaa SILLE OIKEALLE.
Jos tyyppi ei juurikaan kiinnosta, sille sanotaan kohteliaasti ajasta jotain.
Mistä voi tietää että tyyppi on se oikea? Tjaa-a, mutta tuossa se syy kuitenkin on.
Netissä profiilin pitäminen ei muutenkaan edellytä erillistä roikkumista missään.
Itselläni hyvin samanlaisia kokemuksia miehistä, että lupaillaan aikaa seurusteluun kyllä riittävän kun se sopiva kumppani löytyy.
Mutta, kuinka ollakaan, on sitä ja tätä ja tuota kuitenkin jatkuvasti. Yritä siinä sitten treffejä järjestää! Vaihtoon menee lopulta!
Itse olen eronnut 40-vuotias mies, kaksi lasta, yhteishuoltajuus, harrastuksia jne. Siitä huolimatta, kyllä sitä aikaa aina löytyy treffeillekin. Toki on siinä joskus sumplimista. Alkuun riittää pari tuntia, esim. viikon tapaamistiheys tai kaksi kertaa, päälle puhelut ja viesteilyt. Kyllähän siinä ikävä saattaa tulla, mutta kun tietää, että toinen on kiinnostunut ja jaksaa odottaa, niin kyllä se pikkuhiljaa alkaa sujumaan. Myöhemmin, voi lasten kerakin tavata. Mun on pakko sopeutua tähän tilanteeseen ja pyrin heti alkuun sen toiselle sanomaan, aikaa ei ole tavata joka päivä. Osaan kyllä huomioida ja pitää muuten yhteyttä.
Tekstisi on tavallaan tutun tuntuinen, aika monta tuttua lausetta. Vähän kuin omasta tilanteestani mutta siinä mies ei ole pystynyt/osannut/halunnut omaa kiinnostusta riittävästi ilmaista. Silloin ei ehkä jaksa odottaa, vaikka niin haluaisikin. Uudehkoon tuttuun ei pysty ihan heti luottamaan ja pelkää, että ovatko sanat totta vai ei. Pelkää, että toinen ei puhukkaan totta ja myöhemmin sattuu.. Pelkään, että olen ainoa riskinottaja, toinen saisi tulla enemmän vastaan.
Kuulostaa aika tutulta. Tuntuu aika ajoin siltä, että olen se aktiivisempi ilmaisemaan kiinnostusta. Olipa kyse sitten tekstiviestin lähettämisestä. Esim. olen parina kolmena peräkkäisenä päivänä ollut se, joka on aloittanut viestittelyn tyyliin miten päivä on mennyt jne. Vastauksen kyllä saan. Mutta vastapuolelta ei tunnu samanlaista kiinnostusta/aloitteellisuutta löytyvän. Voi mennä se pari kolme päivää, että ylipäätään mitään kuuluu...
Toinen saattaa omalla tavallaan olla kiinnostunut, mutta tarvitsee ehkä enemmän omaa rauhaa, ehkä syttyy muuten vaan hitaammin ja varovasti uudelle suhteelle. No tämä ei tietenkään miellytä sitä toista osapuolta, joka olisi heti valmis laittamaan kaiken peliin ja haluaisi enemmän huomiota.
Niin se vaan vissiin menee. Itse olisin ihan valmis ottamaan sen elämänkumppanin rinnalleni :) Kunhan vaan kemiat kohtaa. Nytkin istun yksin rantakalliolla, vaikka kivempaa se olisi kaksin.
ehkä siksi, ettei ole aikaa hakea mitään turhaa? Ehkei ole kiire sen elämänkumppanin löytymiseen, mutta pidetään silti silmät auki jos sattuisi löytymään vaikka aika ei nyt heti ole kypsä?