Jotenkin ärsyttää kun täällä paljon kirjoituksia tasoista ja siitä, että komeat pelimiehet naivat vain kauniita tasoisiaan naisia. Vanhempani olivat ilmeisesti tilastopoikkeus kun isäni oli suurin piirtein tämän tyylinen ulkonäöltä . .
http://amourgloiretbeaute.free.fr/Stars/lauren09.kim03.06.02.jpg
Tosin isäni moraali ja alkoholismi olliva sitten alhaisimmasta alhaisinta.
Äitini taas oli mielestäni ruma ja miesmäisen näköinen neliskanttisine voimakkaine leukoineen ja isoinen nenineen ja V-mallisine vartaloineen, tosin hoikka ja nuori, mutta isäni valinta äitini suhteen oli jotain todella outoa ja eivät he kauaa naimisissa kyllä olleetkaan kun isäni alkoi pettää äitiäni piakkoin nuoren Goldie Hawnin näköisen naisen kanssa. Paha vain, että mä kerkesin saada alkuni ja jouduin syntymään eli vanhemmistani syntyi suomen tämän hetken rumin nainen.
Jossakin meni pieleen ja pahasti kun tulin tämän näköiseksi hirvittäväksi rumilukseksi. En tiedä onko se jotain kostoa entisestä elämästäni tai jotain, millään muulla en tätä ulkomuotani voi käsittää eikä sitä käsitä kukaan muukaan.
Eli ei niistä komeista miehistä välttämättä synny kauniita tyttäriä, tai ehkä se riippuu paljon äidistäkin. Isäni valinta äitini suhteen joka oli todella ruma nainen niin ilmeisesti sen vuoksi mä kärsin tästä kauheasta luonnonvastaisesta valinnasta jonka isäni teki eli meni naimaan ruman naisen. Tosin molemmat olivat tyhmiä ja yksinkertaisia.
http://amourgloiretbeaute.free.fr/Stars/lauren09.kim03.06.02.jpg
Tosin isäni moraali ja alkoholismi olliva sitten alhaisimmasta alhaisinta.
Äitini taas oli mielestäni ruma ja miesmäisen näköinen neliskanttisine voimakkaine leukoineen ja isoinen nenineen ja V-mallisine vartaloineen, tosin hoikka ja nuori, mutta isäni valinta äitini suhteen oli jotain todella outoa ja eivät he kauaa naimisissa kyllä olleetkaan kun isäni alkoi pettää äitiäni piakkoin nuoren Goldie Hawnin näköisen naisen kanssa. Paha vain, että mä kerkesin saada alkuni ja jouduin syntymään eli vanhemmistani syntyi suomen tämän hetken rumin nainen.
Jossakin meni pieleen ja pahasti kun tulin tämän näköiseksi hirvittäväksi rumilukseksi. En tiedä onko se jotain kostoa entisestä elämästäni tai jotain, millään muulla en tätä ulkomuotani voi käsittää eikä sitä käsitä kukaan muukaan.
Eli ei niistä komeista miehistä välttämättä synny kauniita tyttäriä, tai ehkä se riippuu paljon äidistäkin. Isäni valinta äitini suhteen joka oli todella ruma nainen niin ilmeisesti sen vuoksi mä kärsin tästä kauheasta luonnonvastaisesta valinnasta jonka isäni teki eli meni naimaan ruman naisen. Tosin molemmat olivat tyhmiä ja yksinkertaisia.
Vastaukset 18
Vanhimmat
En vähättele ongelmaasi. Se sulkee joitakin mahdollisuuksia elämästä pois. Suurin osa on kuitenkin tavoiteltavissa. Sinun pitää keskittyä niihin ja päättää, riittävätkö ne tekemään elämästä mielekkään.
Lopeta tyhmä filosofointi vanhemmistasi. Sinulla on ollut yhdessä suhteessa huono tuuri, mutta usko pois, että tässäkin maassa sadoilla tuhansilla on ollut vähintään yhtä huono tuuri asiassa tai toisessa. Toiset katkeroituvat, toiset eivät.
Kyllä se on sulkenut KAIKKI mahdollisuudet pois mun elämästä. Onneks mä en enää kauaa täällä oo.
"Kyllä se on sulkenut KAIKKI mahdollisuudet pois mun elämästä."
Äitisi sai sinut ja vielä komean miehen kanssa vaikka oli sanojesi mukaan ruma hänkin. Hän siis sain elämässään jotain, sekä miehen (ainakin vähäksi aikaa) ja vielä lapsen. Se on enemmän kuin ei mitään ja enemmän kuin jotkut saavat koskaan.
Et siis ole ollenkaan looginen asian suhteen.
Entisaikaan miehet hyväksyivät enemmän ruman naisen kuin nykyään. Omassa mummossani oli samaa näköä kuin minussa aika paljonkin ja siitä huolimatta teki 10-12 lasta, tais olla sama mies (vaarini) joka nämä lapset mummoni kanssa teki. Vaarini oli myös miehekäs ja maskuliininen.
Olen silti maskuliisempi kuin mummoni ja äitini varsinkin luustontakenteeltani joten se karsii paljon. Äitini on selvinnyt elämässään rumuudestaan huolimatta narsistisuutensa ansiosta eli hän oikeasti olettaa olevansa kaunis nainen joten se on ollut hänelle pelastus. Itse en kykene sellaisiin kuvitelmiin kykene vaan todellisuuteni on maanpinnalla.
En menisi käsi sydämellä vannomaan, että olet kauhean näköinen! Minäpäs en olekaan ikinä törmännyt sellaiseen ihmiseen! Kauneus on usein katsojan silmässä ja se koskee usein myös itseä, omaa näkökulmaa. Kun maailma sanoi minulle, että olen hirveän näköinen, niin minustakin olin. Näin vain vikoja katsoessani peiliin. Kaikki ihmiset näyttivät kauniimmilta. Pettymykset elämässäni olivat saaneet minut maahan. Sitten tapasin jotain, tai paremminkin jonkun. Jonkun joka sanoi, että minussa ei ole mitään vikaa, että olen täydellinen. Ja hän sanoi tämän minulle, ennen kuin kerroin hänelle näistä ajatuksistani, joten vilpitön hänen täytyi olla.
Kai pointtini on se, että ihminen, jota on kohdeltu kaltoin ajattelee itsestään kaikkea kamalaa. Mutta kun kuulee olevansa kaunis niin ulkoa kuin sisältä, joskus, ja ennen kaikkea oikealta ihmiseltä (jonka mielipiteitä oikeasti arvostat), silloin maailman mielipiteet ja oma mielipide itsestä muuttuu. Ei välitä enää mitä mieltä nuo ihmiset tuolla ulkona ovat, enhän minä edes tule kaikkien niiden ihmisten kanssa keskustelemaan koskaan! Miksi välittäisin toisten mielipiteistä? Ja itselleni sanoin, että olen väärässä. Sanoin, että olen oikeasti kaunis. Kun muuttaa omaa ajattelumaailmaansa, ja tekee asioita jotka saavat ihmisen voimaan hyvin, voit olla varma, että muutkin ( JA SINÄ ITSE!!!) tulee ajattelemaan niin! Nyt rohkeutta!
Mä en tapaa ketään joka pitäis mua edes normaalin näköisenä, mutta siihenhän mä oon jo tottunutkin. Uskon kyllä, että et ole koskaan törmannyt todella rumaan koska ne ei yleensä liiku ihmisten parissa kuten en mäkään paitsi joskus on pakko käydä asioilla.
En mä luule olevani ruma vaan tiedän sen ja sen näkee jokainen joka mut näkee, että mä oon poikkeuksellisen ruma eikä siinä auta, vaikka kuinka itselleen hokisi, että ei ole ruma koska se totuus tulee kumminki päin kasvoja viimeistään kun menen ulos koska ihmiset tuijottaa niin kauan kun olen näköpiirisä sekä osa haukkkuu joko mulle tai kaverilleen niin, että sitä ei voi olla kuulematta ja ne katseet nehän kertoo jo kaiken.
Eli mun tapauksessa se ajattelumaailman muuttaminen ei auta lainkaan, ei ainakaan jos menen ihmisten ilmoille. Ja voin sanoa, että olen yrittänyt aikanani todella paljon kaikenlaisia itsepsyykkamisia ja hokenut itselle, että en mä niin ruma ole oikeastaan, mutta kun ulos menen niin se hokeman tuoma itsetunnon hetkellinen kohotus lässähtää hetkessä kun ensimmäinen ihminen tulee vastaan ja kattoo kuin myrkyn nielemänä, pitkään, kuin suurinta saastaa.
Mulle ei auta terapiat (joissa olen vuosia ollut aikoinani.) No voimakas lääkitys tosin auttaa, mutta silloin ei tajua mistään muustakaan enää. Mutta nytkin kun olen melko selvänä on se elämä helvetillistä eli kyllä mun täytyy olla voimakkaassa lääkityksessä jatkuvasti, että kestän koska olen äärimmäisen itsemurha-altis.
Kadun elänässäni vain yhtä asiaa eli sitä kun en ole tehyt itsaria jo nuorena, miks mä päästin elämäni näin pitkälle eli mä oon jo lähes keski-ikäinen. Kuvittelinkohan mä jotenkin tän mun paskan elämäni kenties parantuvan tästä kun aikaa tarpeeksi kuluu?
No, ei kannata ikinä elämässään luovuttaa! Itsemurha on se viimeinen ja minun mielestäni "helpoin ja tyhmin" tie ulos kaikesta. Olen aina ollut sitä mieltä, että periksi en anna, vaikka itselläkin on niitä itsetuhoisia ajatuksia ollut.
Ensiksi tuli lukiessani mieleen, että millaisia ystäviä sinulla oikein on? Jos joku sanoo jotain pahaa sinusta, niin sanovatko ystäväsi sinun puolesta mitään?
Ja oletko varma, että ihmiset tuijottavat sinua ulkonäkösi vuoksi? Jos olet ujo ja vaivaantunut tuolla tiellä, niin ihmiset luultavasti tuijottavat sinua sen vuoksi? Ja jokainen vastaantulija tuijottaa toista!
JA kannattaa muistaa, että pinnalliset pas*at katsovat ja arvioivat ulkonäköä! Et kai haluaisi edes sellaisten ihmisten kanssa olla tekemisissä? Minä en ainakaan! Toisten hyväksynnän hakeminen on aivan turhaa, ei kaikki ihmisiä voi miellyttää! Kun saat itsetuntosi kohilleen ja ehkä sinun pitäisi aloittaa uudestaan siellä terapiassa käyminen? Tietoisesti sanot joka päivä yhden uuden hyvä asian itsestäsi!
Tekstisi perusteella vaikutat ainakin olevan mukava ihminen, siinä yksi plussa listallesi! ;)
"oletko varma, että ihmiset tuijottavat sinua ulkonäkösi vuoksi?"
Se täysin selvää, ei epäilystäkään. Kulen ihan normaalisti ihmisten parissa kuten muutkin normaalit, mutta mun ulkonäkö jaksaa aina hätkähdyttää ja sen näkee kyllä katseesta niin selvästi, että se mun ulkonäkö todellakin HÄTKÄHDYTTÄÄ.
Kaikki vain lähinnä mun naamani järkyttävän pituuden ja leveyden vuoksi ja tietenkin nää mun leukapiirteet jollaisia ei oo edes suomalaisilla miehilläkään, tuskin edes ulkomaisillakaan ja tää mun leuan kärki . . se on jotain järkkyä, jota vois verrata ehkä johonki satujen noita-akkaan ja sekin vielä 100x liioiteltuna.
Tuskin ne kaikki mua hätkähtäneinä tuijottavat ovat mitenkään ulkonäkökeskeisiä ihmisiä vaan ihan tavallisia vanhuksia, nuoria, lapsia, vammaisia, ulkomaalaisia, kauniita, vähemmän kauniita, todella rajusti ylipainoiset, anorektikot jne jne.. kaikki ne vaan . . . HÄTKÄHTÄÄ spontaanisti mut nähdessään. Sellaista ihmistä ei oo joka ei kummastelisi ja hätkähtäisi. Se on vähän sama reaktio kuin jos esim. todella kumman näköinen täysin eri rotua oleva avaruusolento ilmaantuisi ihmisten pariin.
Olen siis koko maapallolla täysin POIKKEUS.
Jotkut ulkonäköongelmat ovat aitoja. Oletko jutellut plastiikkakirurgin kanssa? Jos olet niin järkyttävän näköinen kuin väität, saattaa mennä yhteiskunnan piikkiin.
Oiotaanhan hampaitakin.
Lääkärille olen puhunut ulkonäkö ongelmastani, mutta eivät ala edes keskustelemaan siitä, että voisin harkita plastiikkakirurgille menoa koske luulen, että haluavat säästää yhteiskunnan varoja kohdallani koska se leikkaus tulisi olemaan äärettömän suuri ja kallis operaatio kun kyseessä kumminkin kasvojen luut joita vaikea muokata, pelkäävät siis hoitokulujen nousevan tähtitieteellisiin summiin.
Mulla kun ei ole vain yhtä tai kahta pikku virhettä vaan koko pää on täysin viallinen ja sen muokkaaminen saattaisi tosiaankin olla maailman suurin leikkausoperaatio eikä se edes takaa, että leikkaus välttämättä onnistuisi eli musta voi tulla vielä hirveämmän näköinen tai voin vammautua pahasti jos leikkaus epäonnistuu.
Ikääkin jo sen verran, että aika turha enää alkaa mitään suuria leikkauksia tekee. Tuskin edes elän muutamaa kuukautta kauempaa kun elämä näyttää nyt olevan täysin toivotonta mun kohdallani enää jatkaa.
Älyä sinulla ainakin on. Ehkä olet kääntänyt älysi julmuudeksi itseäsi kohtaan? Älä sitten katsele itseäsi peilistä. Mieti mitä haluat tehdä, mikä tuottaa sinulle mielihyvää, keskity siihen ja unohdat ulkoisen. Muuta saaristoon, tms. Tee jotain mistä tykkäät.
Ei älystä oo mitään hyötyä mun tapauksessa ja en oo niin älykäs, että olisin onnistunut tienaamaan miljoonia joilla ois voinut leikkauttaa itseään. En mä halua tehdä mitään, mun haluni on kuollu jo aikaa sitten koska tää masennus syö hirveästi haluja ja voimia.
Haluan eniten vain kuolemaa ja päivä päivältä se tuntuu yhä mahtavammalta ajatukselta.
Tässä on mielenkiintoinen ketju. Osa on törkyä, niin kuin aina, mutta osa on ihan mielenkiintoistakin tekstiä...http://keskustelu.suomi24.fi/node/10495356
toivottavasti nyt linkki toimii...
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10495356
Ap on tainnut aloittaa useita ketjuja tästä aiheesta vuosien mittaan. Puhut aina siitä, kuinka ihmiset katsovat sinua mutta et anna konkreettisia esimerkkejä tilanteista, joissa sinun sanotaan oikeasti olevan ruma. Jos on absoluuttisen ruma, niin jopa lääkäri tai terapeutti myöntää, että on ongelmia ulkonäön kanssa.
Jotenkin kuvittelen tämän asian olevan sinun päänsisäinen juttusi. Olen keski-ikäinen ja ainoat rumat naiset, jotka olen elämässäni tavannut, ovat olleet sairaalloisen lihavia. Normaalipainoisessa tai lievästi ylipainoisessakin on aina jotain kaunista tai viehättävää/kivannäköistä. Sama pätee miehiin.
Ei ne tarapeutit ja lääkärit kehtaa eikä edes saa alkaa sanomaan suoraan jos on ruma.
Kyllä niitä konkreettisia tilanteita on ollut elämäni aikana tosi paljon jossa on sanottu suoraan, että olen ruma ja haukuttu. Eihän oudot ihmiset tietenkään suoraan tule mulle kadulla sanomaan vaan ne sanoo yleensä mukana olevalle kaverille/kavereilleen niin, että mä sen myös yleensä kuulen. Jotku nuoret voi kyllä haukkua ihan suoraankin ohi mennessään.
Nuorempana pojat suoraan haukkui ja pilkkas joten ei jäänyt nuorenakaan epäilystäkään siitä mikä mä oon.
Sairaalloisen lihavatkin tuijottaa ja jos mä satun sairaalloisen lihavan naisen kanssa samaan paikkaan niin kyllä ne ihmiset aina mua katsoo kauhistelleen ja hätkähtäen. Yleensä ne oikein lihavatkin naiset on silti niiden läskien alla ihan tavallisen ja normaalin tai kauniin näköisiä naisen näköisiä naisia jonka yleensä näkee jo lihavan naisen kasvonpiirteistä, että niillä on normaalin naisen kasvonpiirteet, vaikka ne lihavia onkin.
Se on se LUUSTO joka ratkaisee ja sitä ei edes lihavuus tai laihuus muuta, luusto on aina ja pysyy samanlaisena malliltansa.
Vanhat mummotkin katsoo ihmeissään ne tietää ja muutkin tietää, että vanhuus on normaalia ja, että ne mummot on normaalin vanhan mummon näköisiä, mutta mä en ole normaalin näköinen ollenkaan.
ONNEKSI OLKOON!
Olet siis Suomen rumin nainen?!
Olet siis voittanut edes jonkun tittelin, minä luuseri kun en mitään. :-(
Ota ihmeessä kaikki hyöty irti! Varmasti keksit jonkun hyvän tavan tunkea itsesi esille ja ryhtyä jonkin tason "julkkikseksi"! Pääset lehtiin ja vaikka mihin, ties vaikka Hollyvootiin vielä!
Ei tää suomen rumin naisen titteli hyödytä mitään enkä mä halua tai edes pysty julkisuuteen, ei mun luonne sitä kestä, mä haluun vaan pysyä poissa silmistä poissa mielistä, se on parasta.