Erottaako millään nettideitti maailmassa, kuka on oikeasti etsimässä sitä elämänkumppania ja kuka on "pelimies" ja haluaa treffata kaikki mahdolliset kumppaniehdokkat toisten tunteista välittämättä? Ymmärrän, että siellä todellakin voi ja monet treffaavatkin useimpiakin, jotta löytäisivät sen "oikean" mutta siinä kohtaa pitäisi puhaltaa peli poikki, kun tunteet tulevat mukaan ja niistä on vieläpä avoimesti puhuttu.
Löysin "hyvän" kumppaniehdokkaan, tutustuttiin, tavattiin ja ihastuttiin. Puheillaan ja viesteillän pitänyt minut koukussa. Kas kummaa, huomasimpa tai siis vihdoin tajusin, että taidampa olla vaan varalla, kun ei aikaa löydykkään minulle :(
Hiukan se kirpasee sisältä, mutta onneksi ei ollut kahean pitkä tuttavuus, joten siitä pääsee luultavasti helposti ylitse :) Nyt mietin, että uskallanko vielä yrittää uudestaan treffejä. Ei uudestaan haluaisi törmätä samaan.
Löysin "hyvän" kumppaniehdokkaan, tutustuttiin, tavattiin ja ihastuttiin. Puheillaan ja viesteillän pitänyt minut koukussa. Kas kummaa, huomasimpa tai siis vihdoin tajusin, että taidampa olla vaan varalla, kun ei aikaa löydykkään minulle :(
Hiukan se kirpasee sisältä, mutta onneksi ei ollut kahean pitkä tuttavuus, joten siitä pääsee luultavasti helposti ylitse :) Nyt mietin, että uskallanko vielä yrittää uudestaan treffejä. Ei uudestaan haluaisi törmätä samaan.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kuulostaa tutulta.
Insinööri mies vm 1981 Helsingistä on ainakin tällainen. Kuukaudesta toiseen sillä on treffiprofiili netissä. On kirjoitellut kaveripiirissäni useammallekin ja tapaillut samalla yhtä meistä. Eipä kerrottu sille.
Sitte mies ihmettelee ku joku nainen välillä jättää sen kuin nallin kalliolle.
Nämä naisten mafiaklaanit pitäisi kaasuttaa jossain uunissa. On sietämätöntä kiusaamista ja törkeää ihmisarvon alentamista vakoilla toisten nettitekemisiä ja raportoida ystävättärille ja virittää ansoja. Ihan normaalien miesten oikeus on yrittää vilpittömästi etsiä sitä oikeaa netistä ja sitten joutuukin tällaiseen mafian virittämään ansaan ja leimataan pelimieheksi ja syytetään ties mistä. Millä oikeudella naiset jakavat miehet keskenään jopa netissä? Ei paljon enää uskalla edes lähestyä ketään, kun ei koskaan tiedä kenen kaveri ja kuinka mones vakoiluprofiili ja mihin naisklaaniin kuuluva se on. Aika heikoksi on mennyt miesten mahdollisuudet löytää ketään naista itselleen netistä.
Olisitte rehellisiä.
On kuvottavaa joutua valehtelevan miehen höynäyttämäksi.
Varmasti onkin, mutta olen joutunut mafian ansan uhriksi ihan ilman mitään valehteluja ja pettämisiä. Selän takana juonitaan ja keksitään jotain ja mustaa väitetään valkoiseksi.
"Avoimesti puhuminen" ja "ajan löytyminen" ovat monesti ymmärretty hyvin eri tavalla naisten ja miesten välillä. Jos nainen sanoo miehelle, että hänellä on tunteita mutta mies ei ole vastannut, niin onko siitä silloin avoimesti puhuttu ja vielä niin, että suhdetta voidaan pitää seurusteluna? Ja onko se ajan löytymistä naiselle, jos hän olettaa että pitäisi tavata aina silloin kun hänelle sopii ja miehen näin karsia omat menonsa, mutta nainen ei koskaan muokkaa omia menojaan miehen takia? Ja tämä ei siis liity ap:n tilanteeseen millään lailla, jollei sitten yleisellä tasolla.
Ai naiset vastaa joillekin nettitreffien kautta. Ei ainakaan minulle. Kuulin sitten yhdeltä kaveriltani, että naiset juu kyllä hakee sitä kivaa ja rehellistä sitoutuvaa miestä, mutta jos se jännittävä linnakundi on näkyvissä, niin kyllä se voittaa tämän kisan. Rehelliselle miehelle nettitreffit on pelkkää ajanhaaskuuta.
Haistakaa nyt ihan oikeasti pas-ka noiden linnakundienne kanssa. Ne naiset, jotka hakevat kriminaaleja, ovat todella pieni marginaaliryhmä niin netissä kuin livenäkin, ja usko pois: he eivät itsekään ole rehellisiä, sitoutuvia ja sellaisia joita "kunnon" mies ylipäänsä haluaisi tavata.
Ei jaksaisi kuulla tuota ikivanhaa jankutusta enää kertaakaan.
Monet/useimmat naiset hakevat miestä, joka on rento, positiivinen, sosiaalinen, ulospäinsuuntautunut JA kiva, rehellinen, ja sitoutuva ihan tavallista rehellistä työtä tekevä mies ilman ongelmia alkon, mielenterveyden tai oikeusjärjestelmän kanssa.
Kumma kyllä mut ei naiset vastaa jos mies kertoo olevansa mukava ja kohtelevansa naista hyvin. Naiset valitsee miehen ulkonäön perusteella ja kohta ne ovatkin silmät mustana ihmettelemässä et miksi se unelmien mies olikin väkivaltainen. itse en ole kummoisen näköinen ja sen takia en varmasti pääse koskaan treffeille kun siihen luonteeseen ei haluta tutustua jos mies eiole komea.
Vastaa kyllä, jos miehellä kiinnostava profiili ja osaa kivan viestin laittaa. Ainakin minä olen sitä rehellistä ja sitoutuvaa miestä vailla, enkä todellakaan mitään jännittäviä linnakundeja tai vastaavia. Ja voihan se rehellinen ja sitoutuva mies olla välillä vähän jännittäväkin ;)
Joopa joo. Naisen vastasi että mulla kiva profiili ja haluaa tutustua mut sitten kun mainitsin että olen mukava ja kiva luonteeltani niin eipä enään vastannut takas.
Et kyllä tais etsii sitä linnakundia.
Onko se sit vaan sitä huonoa tuuria, mitä minullakin? Kaikkein villein nuoruus jo mennyt, ni enää ei jaksais mitään pelejä.
Tuskinpa linnakundia sentään etsi - luultavasti ihan vain tyyppiä, joka osaa kuvailla itseään vähän mielenkiintoisemmin kuin sanoilla "mukava" ja "kiva".
Ihan oikeesti: ei naiset mitään linnakundia etsi, mutta sen verran pitää ihmisessä olla särmää, että suurimmat ansiot ja merkittävimmät luonteenpiirteet eivät ole pelkästään "juomattomuus" tai "kiltteys". Väkisinkin syntyy vaikutelma tyypistä, jossa ei ole oikein mitään mielenkiintoista, mutta eipähän sentään tappele ja öykkäröi. Sellainen on hakijalle kuitenkin on jo ihan peruslähtökohta, ei mikään erityisvalttikortti.
Näin se vaan tuntuu menevän. Itsellä kanssa vähän vastaavanlainen kokemus. Tai sitten en tiedä olinko liian hätäinen tms.? No koko kesä ollaan satunnaisesti viestejä vaihdeltuja pari kertaa soiteltu, kerran tavattu. Itselläni nousi suuri kiinnostus tätä naista kohtaan ja annoin kyllä sen myös mielestäni selkeästi myös ymmärtää hänelle. Nykyään välillä vastaa viesteihin, välillä ei. Soittoihin ei ole enää vastannut vaikka ollaan suurinpiirtein sovittu milloin voisi soittaa ja jutella. Tapaamista on varmaan turha ehdottaakkaan. Ehkä aiempi elämänkokemukseni on jotenkin yliherkistänyt, mutta voisi kuvitella että yhtednpito sieltä suunnalta olisi aktiivisempaa ja oma-aloitteisempaa, jos aitoa kiinnostusta minua kohtaan olisi.
Eihän tämä maailmanloppu todellakaan ole, kun oikein mitään ei ole kerennyt edes tapahtumaan. Koin vain monessa asiassa kemioiden kohtaavan tavalla mitä kenenkään muun naisen kanssa en ole kohdannut. En tarkoita että kipinät olisivat sinkoilleet mitenkään erityisesti, enkä edes äkki-rakastumista saati ihastumista ole etsimässäkään. Se jäi tietysti harmittamaan, että ei lopulta päässyt tutustumaan tähän naiseen, enkä näyttämään itsestäni, "mitä olen miehiäni". Parempi varmaan vaan olla ja katsoa kuuluuko enää mitään, koska koen että enempää ei kannata minun puolelta enää vääntää. Jpspa sitä joskus vielä kohtaisi naisen, kenen kanssa kiinnostus puoli ja toisin löytyisi täysin pyyteettömästi.
Katkerako? NÄÄÄHH!! Yhtä kokemusta rikkaampi kyllä :)
Tää on niin tätä. Jos viestiyhteys edelleen on olemassa, niin mikset sano suoraan että sinulla olisi kiinnostusta ja jos hän vastaa ettei häntä kiinnosta, yhtäpaljon niin unohda koko juttu ja suuntaa keula kohti uusia vesiä. Jossittelut on aina turhia ja se, että jää odottamaan jotain ihmettä. Nainen saattaa olla varattu jo toisaalle ja pitää sua vaan hätävarana tai jonossa, jos suhde toisen kanssa lopahtaakin.
On turhaa ajatella, että voi kun olisi ollut mahdollisuus hurmata häntä enemmän tai tehdä jotakin toisin. Nainen on tehnyt sinusta jo päätöksen ja häntä ehkä kiinnostaa sinussa jokin asia, koska ei ole laittanut kokonaan poikki muttei kuitenkaan koko paketti. Naiset ovat yleensä tosi hyviä ja ovelia tekemään näin. Joissain tapauksissa nainen voi myös epäröidä suhteesi eli ei ole varma sinun tunteistasi tai omista tunteistaan ja haluaa miettimisaikaa tai muuten edetä hitaasti. Yleensä tällöin pystyy vaistoamaan mistä on kyse, mutta suora lähestyminen saattaa kuitenkin olla paras vaihtoehto. Eli sanot suoraan, että sinulla olisi haluja syventää suhdetta ja kysyt onko hän valmis siihen.
Itsellä on oikeasta elämästä kokemus naisesta, johon olin tosi kovasti ihastunut, mutta hän ei halunnut syventää suhdetta ns. normaaliparisuhteeksi. Edelleen tapaillaan aika-ajoin, silloin kun hänelle sopii mutta ei ole koskaan sovittu pelisäännöistä. Ymmärrettävästi en voi itsekään suhtautua häneen enää kovin vakavasti, mutta kun on ihastunut niin tosiasioiden tunnustaminen on kovin vaikeaa ja voi kestää pitkään hyväksyä asia.
Nettituttavuuksien kanssa ei kannata jäädä samalla tavalla roikkumaan, koska heitä ei muutenkaan tunne niin hyvin. Nettituttavuuksiin kannattaa suhtautua siten, että heti aloitetaan tutustumaan mahdollinen parisuhde mielessä ja jollei jompi kumpi ole vakavissaan niin peli kannattaa viheltää poikki, ennenkuin ehtii kehittämään minkäänlaisia tunnesiteitä.
No joo. Tuosta kirjoittamastani kieltämättä jää kuva kauheasta haikailijasta ja jossittelijasta. Toisaalta en edes yritä kieltää, etteikö tämä mainitsemani nainen ole mielessäni päivittäin ja useammankin kerran. Kun "kokemusta on" mainitsit, että ottaa suoraan yhteyttä ja kertoa, niin olen toki sen tehnytkin. En nyt ehkä heti suoraan asiaani töksäyttänyt, mutta ihan varmasti kiinnostukseni tuli hyvin selväksi, kun keskusteltiin ensin yleisesti nettideittailusta ja siitä, kuinka tosissaan porukka nettideittailussa yleisesti ottaen on. Toki muihinkin olen ollut yhteyksissäja reilusti kertonut heillekkin reilusti kertonut, jos ei ole kiinnostanut.
En nyt voi sanoa, että suuria tunteita olisi minullakaan ollut vielä pelissä. Sen verran olen mielestäni "jalat maassa" tyyppi ja halujeni/himojeni herra, että pystyn järkitasolla tekemään päätöksiä ja punnitsemaan omia tunteitani. Ehkä tämän naisen kohdalla näin jotain sellaista, että kemiat täsmäsivät siinä määrin, että jossakin vaiheessa voisi antaa sijaa myös tunnepuolella. Tunsin, että tämän naisen kanssa voisi järki ja tunteet olla kavereita keskenään.
Ainahan on toki mahdollisuus olla vielä yhteyksissä uudestaankin, mutta taidanpa ottaa nyt etäisyyttä vähän ja katsoa ja makustella taas, miltä asiat alkaa tuntumaan ja antaa mahdollisuus myös muille yllätyksille, mitä elämä voi tuoda tullessaan. Mutta hyviä poinneja sulla "kokemusta on". Itse kuitenkin lopulta ristini kannan, jos jälkeenpäin alkaa enemmänkin harmittamaan.
Veikkaan, että tuollainen "menetetty mahdollisuus" tulee vielä monesti pyörimään mielessä. Varsinkin, jos et suht pian löydä uutta verrokkia. Ilmaan roikkumaan jätetyillä suhteilla on tapana tehdä niin ja erotessa heitetty "soitellaan, palataan tai nähdään" voi tarkoittaa sitä, että joskus todella tehdään niin tai sitten ei tavata enää koskaan. Solmimattomien lankoja päättäminen ei ole helppoa, myönnän sen mutta rivien välistä ei kannatta lukea liikaa eikä suhdetta elää vain yhdessä päässä. Etäisyyden ottaminen on varmaankin hyvä asia. Kokemuksesta tiedän, että jos todellista kiinnostusta sittenkin, löytyy niin uusi yhteydenotto voi tulla pitkänkin ajan päästä.
Tulee varmaan pyörimään mielessä, sitä en epäile. No mutta eiköhän tuostakin "haasteesta" selviä. Jännä vaan, miten joku nettideittituttavuus jää niin mieleen, vaikka on ihan "reaalimaailmassakin" tässä tullut tavattua uusia naistuttavuuksia. Toki tämänkin kanssa ollaan tavattu kerran ja se kerta olikin juuri käänteentekevä juttu kiinnostumisessa. Se, mikä hänessä oli varmaankin viehätti oli että tuollaisen ihmisen kanssa voisi kuvitella pikkuhiljaa tutustuvansa ja rakentavan hyvin vahvaa pohjaa kestävälle parisuhteelle.
Tavallaan tuo juttu jäi ilmaan roikkumaan, ehkä jopa niin, että lopulta itse heitin jotain kuvailemasi tapaista viimeisessä yhteydenotossa. Olin kai vain kyllästytnyt "pikkuohareihin", vaikka tässä vaiheessa ei pitäisi niin vakavaa ollakkaan. Pitäisi kai pyörittää montaa naista yhtäaikaa, niin ei menisi liian vakavaksi :P No ei nyt sentään. Ei sovi minulle!
No onpa tuota pahemmistakin "kriiseistä" tullut selvittyä. Halusin vain alunperin kertoa omaa tarinaani aloittajalle, jos siitä nyt mitään iloa lopulta oli.
"Erottaako millään nettideitti maailmassa, kuka on oikeasti etsimässä sitä elämänkumppania ja kuka on "pelimies"
Joo, minut erottaa helposti. Peli mies en voi olla jo naaman perusteella. ja kun ei ole edes naisystäviä niin en voi olla kovin suosittu eli pettämisen mahdollisuus on olematon.
En tiedä, liittyykö tämä kysymykseni ketjuun. Mutta kysyn miehiltä! Pitäisikö olla epäluuloinen treffikaverini suhteen...Ilmoitti tapaamisen jälkeen, että olen puoleensa vetävä nainen ja hän ihastui minuun ensi tapaamisen jälkeen..ihmetteli sitä itsekkin.
On lomamatkalla nyt, mutta soittaa ja tekstaa mulle.
Tapasimme livenä torstaina..Puheet ja viestit eivät ole missään vaiheessa liittyneet seksiin ja oli uusi profiili deittipalsoilla...
Itse olen tullut skitsoksi deittimiesten suhteen, mielestäni en ole hyvä saalis taloudellisesti.Onhan mulla hyvä koulutus, varma työpaikka ja okt..
Tämä mies on tavallinen, ei liian hyvä ollakseen totta:)
Netti on täynnä friikkejä, huijareita, varattuja, pelimiehiä ja itsekkäitä sitoutumiskammoisia ikuisia poikamiehiä. Muista se!
Tiedän, treffeillä tutustunut muutamaankin.Mutta tämä mies vaikutti hyvinkin normaalilta,viestit ja keskustelut liittyneet yhteiseen kiinnostuksenkohteeseen, luontoon ja kädentaitoihin, josta molemmat pidämme..Kaikesta luonnonläheisestä..
ihan kuin mies jonka kanssa pikku virittelyä..oulun seudulta. päästin menemään mokoman. ennen vahtii kapallisen kirppuja.
Juu, no itsellä tälläinen nettideitti höynäytys jo kohta vuoden verran takana. Siis on vuoden verran pitänyt minua varalla. Täysin platonisesti, mutta aina jotain välillä antaen ymmärtää. Olen yrittänyt tapailla muitakin, mutta kun ketään ei oikein ole enää 30 miehissä tarjolla. Ei miehellä muita ole, mutta siis tässä mielessä aika onneton.
Taidan olla yhä "varalla" mutta palasin takaisin nettitreffisivuille katselemaan ja selailemaan miesten profiileja, mutta en vielä sieltä kautta ole alkanut viesteilemään tai siis tutustumaan kenenkään toiseen.
Tämä "hyvä" kumppaniehdokas pitää yhä yhteyttä aika tiiviisti, jopa päivittäin, mutta ei vieläkään löydy sitä aikaa minulle tai luultavasti hän ei vaan sitten halua treffata.. Hän selitti hyvin kiireensä ja elämäntilanteensa, mutta ehdotin tähän, että voisimme vaikka käydä ihan vaan kahvilla jonain päivänä. Koska sellaiseen löytyisi kyllä molemmilta aikaa. Siihen asiaan hän jätti vastaamatta. Treffit sivuilla hänkin käy yhä, joten taitaa siis hakea vielä jotain!?
Hänen käyntinsä siellä treffit sivuilla auttoi minua vähän laannuttamaan omaa ihastumistani, vaikka ihan yli en hänestä ole päässytkään, vielä. Enkä varmaan pääsekkään kokonaan, ennenkuin yhteydenpito vähenee, loppuu tai kun löydän miehen, kenellä on aikaa treffata useammin kuin kerran. Ja tuohon viimeiseen voi olla hyvä mahdollisuus, koska sain treffikutsun live-elämästä eräältä puolitutulta mieheltä, johon vastasin kyllä :) Joten kyllä tämä tästä, ehkä.. Osaan nyt ainakin olla varuillani tämän nettideittimiehen suhteen ja pystyn jo ajattelemaan muitakin miehiä.. Avoimin mielin jatkan ja katselen mitä elämä tuo tullessaan =)