Kai tänne saa omista burgeroinneistaan kertoa myös? Itse sain asperger.fi -sivuston testistä 140 pistettä, joten kaipa minuakin voisi jonkinasteiseksi burgeriksi kutsua. Olen aivan käsi kaikissa sosiaalisissa tilanteissa ja varsinkin tytöille puhuminen kuumottaa yli 9000 kiloscovillen verran.
Koska anonymiteetti, niin uskallan kertoa muutamia omia seikkailuitani.
>ole kirjasto
>havaitse söpö opiskelijatyty syventyneenä johonkin kirjaan
>katsele tytyä hyllyjen välistä ja tunne vihaa itseäsi ja ujouttasi kohtaan
>käy päässäsi läpi tuhansia skenaarioita ja vuoropuheluita
>älä tee mitään ja jatka tuijottamista
>tyty nousee pöydästä ja lähtee tiskille
>tytyn lompakko jää viereiselle penkille
>nappaa lompakko je lähde tytyn perään
>älä uskalla sanoa mitään tai muutenkaan ilmoittaa tytylle lompakosta
>kävele lompakon kanssa kotiin potien todella huonoa omatuntoa ja vitutusta
>etsi lompakosta ajokortti
>hae fonectalta nimen perusteella osoite
>mene yöllä (ettei kukaan näe) tytyn talolle (rivitalo)
>sujauta lompakkoon ylimääräinen 20€ seteli korvauksena aiheutuneesta vaivasta
>laita mukaan myös koneella kirjoitettu lappu (ettei kukaan voisi vahingossakaan analysoida käsialaani)
>lapussa luki "Osta itsellesi vaikka jäätelö tai muuta kivaa:) Pahoittelen, että lompakkosi palauttaminen kesti näinkin kauan."
>tiputa lompakko postiluukusta ja juokse seitsemäntoista Usain Boltin nopeudella kotiin
>kuumottele kotona koko yö ilman unta
>ei enää koskaan siihen kirjastoon
Lopulta tuostakin tuli ihan hyvä fiilis ja sain päähäni sellaisen varsin lapsellisen idean, että voisin käyttää vapaa-aikaani enemmänkin ihmisten auttamiseen erilaisin keinoin anonyymisti. Meno vitun Dark Knight, mutta olisipa edes hieman hyödyllisempi harrastus.
Kohta olen kaksi vuotta leikkinyt yön sankaria. Naurakaa vain, mutta rakentelin itselleni varustevyönkin Varustelekasta tilaamistani tavaroista. Vyölle ripustin taskulampun, pienen ensiapupakkauksen, hanskat, pillin, puhelimen ja muistiinpanovälineet.
Alkuun etsin lehtien ilmoituspalstoilta ilmoituksia kadonneista lemmikkieläimistä ja etsin niitä. Aika hyvin niitä myös löysin, ehkä 25% tapauksista parhaimmillaan, varsinkin kun käytin autoa apuna. Kuumotuksissani en tosin uskaltanut kertaakaan soittaa omistajille, vaan kaikki löytämäni kissat kuljetin aina omistajan etuovelle (fonecta auttoi taas tässä) isossa pahvilaatikossa (ilmareiät ja ruokaa ofc) ja jätin laatikon oven eteen soitettuani ovikelloa.
Haukkukaa valkoritariksi ja moraalihomoksi, mutta laajensin toimintaani myös mm. tekemällä anonyymejä ruokalahjoituksia väkivaltaa kohdanneiden naisten turvakotiin. Saan varsinaisesta työstäni kohtuullista palkaa enkä rahojani paljoakaan muuten tuhlaa, joten päätin käyttää n. sata euroa kuukaudessa erilaisiin lahjoituksiin. Kissayhdistykselle olen lahjoitellut rahaa jo vuosia ennen supersankarin leikkimistä.
Tässä kesällä olen käynyt pesemässä likaisimpia autojen tuulilaseja öisin. Siinä saa tosin olla aika tarkkana, koska kiinnijäämisen riski on suurehko.
Ajattelin sijoittaa lämpökameraan tai pimeänäkölaitteeseen tuossa syksyllä. Ne maksavat aivan helvetisti (pari tonnia minimissään), mutta kadonneiden eläinten etsiminen helpottuisi uskomattoman paljon. Lisäksi sellainen olisi muutenkin aika kiva lelu. Kuntoanikin olen alkanut kohottamaan systemaattisesti ja kohta pitäisi mennä cooperissa 3000 metriä rikki.
Nyt kun tätä kirjoittaa, niin aika perkeleen urpoltahan tuo kuulostaa. En siis todellakaan ninjaile missään spandexeissa, vaan ihan normaaleissa vaatteissa ja varusteenikin jäävät takin/paidan alle piiloon. Kerran olen tämän harrastukseni vuoksi saanut turpiinikin, kun paikallisesta baarista ulos potkittu alfa-Make näki varustevyöni ja alkoi ulisemaan ja pilkaamaan saadakseen huomiota muilta ihmisiltä. Koska en usko väkivaltaan ja kannatan Ghandin oppeja, en ollut kovinkaan paha vastus 100-kiloiselle kaapille. Tuon tapauksen jälkeen burgerointini vahvistui entisestään ja nykyisin välttelenkin kaupunkini keskustaa.
Huh huh, kylläpä hävettää. Onneksi tänne voi (vielä) postata anonyymisti.
Koska anonymiteetti, niin uskallan kertoa muutamia omia seikkailuitani.
>ole kirjasto
>havaitse söpö opiskelijatyty syventyneenä johonkin kirjaan
>katsele tytyä hyllyjen välistä ja tunne vihaa itseäsi ja ujouttasi kohtaan
>käy päässäsi läpi tuhansia skenaarioita ja vuoropuheluita
>älä tee mitään ja jatka tuijottamista
>tyty nousee pöydästä ja lähtee tiskille
>tytyn lompakko jää viereiselle penkille
>nappaa lompakko je lähde tytyn perään
>älä uskalla sanoa mitään tai muutenkaan ilmoittaa tytylle lompakosta
>kävele lompakon kanssa kotiin potien todella huonoa omatuntoa ja vitutusta
>etsi lompakosta ajokortti
>hae fonectalta nimen perusteella osoite
>mene yöllä (ettei kukaan näe) tytyn talolle (rivitalo)
>sujauta lompakkoon ylimääräinen 20€ seteli korvauksena aiheutuneesta vaivasta
>laita mukaan myös koneella kirjoitettu lappu (ettei kukaan voisi vahingossakaan analysoida käsialaani)
>lapussa luki "Osta itsellesi vaikka jäätelö tai muuta kivaa:) Pahoittelen, että lompakkosi palauttaminen kesti näinkin kauan."
>tiputa lompakko postiluukusta ja juokse seitsemäntoista Usain Boltin nopeudella kotiin
>kuumottele kotona koko yö ilman unta
>ei enää koskaan siihen kirjastoon
Lopulta tuostakin tuli ihan hyvä fiilis ja sain päähäni sellaisen varsin lapsellisen idean, että voisin käyttää vapaa-aikaani enemmänkin ihmisten auttamiseen erilaisin keinoin anonyymisti. Meno vitun Dark Knight, mutta olisipa edes hieman hyödyllisempi harrastus.
Kohta olen kaksi vuotta leikkinyt yön sankaria. Naurakaa vain, mutta rakentelin itselleni varustevyönkin Varustelekasta tilaamistani tavaroista. Vyölle ripustin taskulampun, pienen ensiapupakkauksen, hanskat, pillin, puhelimen ja muistiinpanovälineet.
Alkuun etsin lehtien ilmoituspalstoilta ilmoituksia kadonneista lemmikkieläimistä ja etsin niitä. Aika hyvin niitä myös löysin, ehkä 25% tapauksista parhaimmillaan, varsinkin kun käytin autoa apuna. Kuumotuksissani en tosin uskaltanut kertaakaan soittaa omistajille, vaan kaikki löytämäni kissat kuljetin aina omistajan etuovelle (fonecta auttoi taas tässä) isossa pahvilaatikossa (ilmareiät ja ruokaa ofc) ja jätin laatikon oven eteen soitettuani ovikelloa.
Haukkukaa valkoritariksi ja moraalihomoksi, mutta laajensin toimintaani myös mm. tekemällä anonyymejä ruokalahjoituksia väkivaltaa kohdanneiden naisten turvakotiin. Saan varsinaisesta työstäni kohtuullista palkaa enkä rahojani paljoakaan muuten tuhlaa, joten päätin käyttää n. sata euroa kuukaudessa erilaisiin lahjoituksiin. Kissayhdistykselle olen lahjoitellut rahaa jo vuosia ennen supersankarin leikkimistä.
Tässä kesällä olen käynyt pesemässä likaisimpia autojen tuulilaseja öisin. Siinä saa tosin olla aika tarkkana, koska kiinnijäämisen riski on suurehko.
Ajattelin sijoittaa lämpökameraan tai pimeänäkölaitteeseen tuossa syksyllä. Ne maksavat aivan helvetisti (pari tonnia minimissään), mutta kadonneiden eläinten etsiminen helpottuisi uskomattoman paljon. Lisäksi sellainen olisi muutenkin aika kiva lelu. Kuntoanikin olen alkanut kohottamaan systemaattisesti ja kohta pitäisi mennä cooperissa 3000 metriä rikki.
Nyt kun tätä kirjoittaa, niin aika perkeleen urpoltahan tuo kuulostaa. En siis todellakaan ninjaile missään spandexeissa, vaan ihan normaaleissa vaatteissa ja varusteenikin jäävät takin/paidan alle piiloon. Kerran olen tämän harrastukseni vuoksi saanut turpiinikin, kun paikallisesta baarista ulos potkittu alfa-Make näki varustevyöni ja alkoi ulisemaan ja pilkaamaan saadakseen huomiota muilta ihmisiltä. Koska en usko väkivaltaan ja kannatan Ghandin oppeja, en ollut kovinkaan paha vastus 100-kiloiselle kaapille. Tuon tapauksen jälkeen burgerointini vahvistui entisestään ja nykyisin välttelenkin kaupunkini keskustaa.
Huh huh, kylläpä hävettää. Onneksi tänne voi (vielä) postata anonyymisti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.