Mieheni on pettänyt minua pari kertaa, olen antanut anteeksi, koska tilanteeseen ei näinä kertoina liittynyt "fyysistä" pettämistä.. On siis jäänyt "kiinni" ja kovasti pyydellyt anteeksi tekosiaan, vannottanut ettei enää koskaan satuta minua omalla typeryydellään. Sanoin myös, että seuraava kerta sitten jää viimeiseksi, sitten se on heihei lopullisesti. Uskonkin, että mies on ottanut opikseen, kovasti ainakin yrittää olla kaikinpuolin ihana minua kohtaan jne.
Kuitenkin minua kalvaa sisältäpäin kaikki sen tekoset, ne pulpahtaa mieleen aina välillä, enkä asiasta ole puhunut miehelleni, sillä hänen mielestään asia on loppuun käsitelty, ei siis halua enää muistella menneitä..omia tyhmyyksiään. Ymmärrän kyllä tuon hyvin.
Kysynkin miten te muut petetyt olette päässeet eteenpäin? Miten pystyn taas luottamaan häneen, niinkuin joskus??? Tiedän kyllä, ettei luottamus palaa heti, aikaa se vaatii. Ja toinen omilla teoilla osoittaa sen, että vilpittömästi haluaa panostaa meihin... Voi, kaikki niin vaikeaa. Miksi kaikki aina palaa mieleen, surku olo.
Kuitenkin minua kalvaa sisältäpäin kaikki sen tekoset, ne pulpahtaa mieleen aina välillä, enkä asiasta ole puhunut miehelleni, sillä hänen mielestään asia on loppuun käsitelty, ei siis halua enää muistella menneitä..omia tyhmyyksiään. Ymmärrän kyllä tuon hyvin.
Kysynkin miten te muut petetyt olette päässeet eteenpäin? Miten pystyn taas luottamaan häneen, niinkuin joskus??? Tiedän kyllä, ettei luottamus palaa heti, aikaa se vaatii. Ja toinen omilla teoilla osoittaa sen, että vilpittömästi haluaa panostaa meihin... Voi, kaikki niin vaikeaa. Miksi kaikki aina palaa mieleen, surku olo.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ikuisuusaihe,johon ei valitettavasti löydy kunnon tyhjentävää vastausta.
1)ruvetkaa harrastamaan jotain yhdessä,tanssia ilman alkoholia?
molemmat saavat/joutuvat tanssimaan myös muiden kanssa,kasvattava kokemus henkisesti
2)ei kaiveta toisen mokia esille
3)mies haluaa omalta osaltaan unohtaa menneet,yritä sinäkin
4)rakentavaa keskustelua ja avautumista sillointällöin
Moi,
Mulle kävi samoin kuin sinulle, mies on pettänyt pari kertaa eikä ole jaksanut edes 'tsempata' suhteemme eteen, seksielämämmekin on aivan surkuhupaisaa. Eletään vaan päivä kerrallaan eteenpäin elämää mikä maistuu katkeralta. Fakta on se, että koko ajan on pelko perseessä, että koska se mies taas uusii samat 'temput'. Luottamushan on ansaittava ja sehän kestää kauan, kunnes se palautuu.
Toivon sulle kaikkea hyvää sekä voimia jaksamiseen.
Kiitos, voimia toivon myös sinnepäin. Eipä tuohon auta kuin aika, että luottamus palaa entiselleen, jos on palatakseen. Meillä myös seksielämä aivan jotain olematonta, sitä siis ei yksinkertaisesti ole, kuin pari kertaa kuukaudessa. En tiedä vaikuttaako siihen työpaineet sun muut, varmasti.. Toivon todellakin, ettei mies enää mene tyhmyyksiä tekemään, silloin olen todellakin niin rikki.
Tuo uusi yhteinen harrastus voisi olla hyvä ajatus, niinkuin edellisen viestin kirjoittaja ehdotti. Ja pitää tosiaan yrittää olla ajattelematta ja ennenkaikkea puhumatta miehen tekosista, jatkuva muistuttaminen asiasta ei varmaan ainakaan auta asiaa yhtään eteenpäin.
Näillä eväillä siis eteenpäin. Asiaa ei ainakaan auta, että meillä tällähetkellä etäsuhde...
Voimia ja positiivista energiaa kaikille saman asian kanssa kamppaileville! :)
Mulla samanlainen tilanne, saanut tietooni eräitä asioita miehestäni, en tiedä onko petturuus mennyt sänkyyn asti, no selviää terveyskeskuksen laboratoriossa, itse kun olen ollut uskollinen hänelle. Seksielämämme on ihan ok, ainakin sanoo, ettei hän tarvi sen useammin kuin nykyisin harrastamme. Se luottamus...se pitää ansaita uudestaan, ja jos mä huomaan että en voi edelleenkään luottaa, niin se on heissulivei myös, lopullisesti. Nyt kun tiedän asiat, tunnen olevani vahvempi, jos havaitsen jälleen "selittelyjä yms" niin se on moro! Ei maailma yhteen mieheen kaadu, kyllä vielä löytyy mies, joka on rehellinen, luota siihen. Ja tsemppiä!
Jos aikoo suhdetta jatkaa on vain pakko yrittää unohtaa menneet.Helppoa se ei ole mutta ei myöskään mahdotonta.
En sano tätä ilkeydellä mutta minua kovasti mietityttää ja ihmetyttää, että miksi ihmisten on pakko vaan olla suhteessa, jossa on jatkuvasti onneton ja epätietoinen. Mielestäni elämä on aivan liian lyhyt hukattavaksi tällaisessa suhteessa. Parempi yksin kuin huonossa suhteessa.
Yksin (vapaana) ollessasi jonain päivänä voit löytää sen elämäsi rakkauden ja silloin voit miettiä, kuinka paljon onnellisempi nyt olenkaan tämän ihmisen kanssa!