Nykyinen käytäntö jonka mukaan jokaisen suomalaisen lapsen elatustarve on sama on ääliömäinen. Missään muussa Euroopan maassa (todennäköisesti ei missään länsimaassa!) ei perheestään pääse yhtä halvalla eroon kuin täällä. Elatusmaksun tulisi olla sidonnainen elatusvelvollisen tuloihin. Esim Briteissä yhdestä lapsesta maksetaan 15% NETTOtuloista, kahdesta lapsesta 20% ja kolmesta tai useammasta 25% nettotuloista. Mikäli elatusvelvollinen on niin vähätuloinen ettei minimielatusmäärää saada kasaan maksaa sosiaalitoimisto loput. Täällä jopa miljonäärit maksavat muutaman sadan euron kuukausittaisia elatusmaksuja.
Mielestäni lapsilla tulisi olla mahdollisuus nauttia vanhempansa elintasosta muulloinkin kuin satunnaisina viikonloppuina. Todennäköisesti lapset ovat tottuneet määrättyyn elintasoon joka eron seurauksena saattaa täysin romahtaa. Onko kohtuutonta olettaa että lapset pystyisivät pitämään edes likimain saman elintason kuin perheen koossa ollessa? Lakitekstissäkin näin sanotaan mutta nykyinen käytäntö ei tätä ota huomioon eikä oikeudessa kannata ottaa lasten elintasoa puheeksi (kokemusta on). Usein katkeruus entistä puolisoa kohtaan on niin suuri että elatusmaksu yritetään saada mahdollisimman alhaiseksi ymmärtämättä että lapsi siitä myös kärsii jos lähivanhempi elää kädestä suuhun.
Myöskin ehkä aiheettomat erot vähenisivät kun ero kirpaisisi myös kukkaroa. Tälläkin palstalla miehet oikeuttavat eroja paolla nalkuttavilta vaimoilta. Ehkä sitä parisuhdetta olisi mahdollista parantaa jollei lähtö olisi niin helppoa ja halpaa. Ehkä motivaatiokin liiton koossa pitämiseen olisi parempi jos tietäisi että ero käy kalliiksi. Miehet kyllä tietävät miten lastentulo estetään ellei niitä halua maailmaan saattaa ja elättää.
Myös eron hakemiseen tulisi palauttaa syyllisyysperiaate joka vaikuttaa elatusmaksuihin, näin esim. vaimo joka käy vieraissa saa vähemmän kuin "uskollinen vaimo" joka lähtee esim. väkivaltaista miestään pakoon, eli vieraissa käyminen kävisi myös vaimon kukkarolle pienempien elatusmaksujen muodossa (siis puhun prosenttiosuuksista)
Miehethän tästä eivät tykkää, heille tämä käytäntö on edullinen kun yleisesti ottaen elatusmaksut ovat Suomessa hävyttömän pieniä.
Mielestäni lapsilla tulisi olla mahdollisuus nauttia vanhempansa elintasosta muulloinkin kuin satunnaisina viikonloppuina. Todennäköisesti lapset ovat tottuneet määrättyyn elintasoon joka eron seurauksena saattaa täysin romahtaa. Onko kohtuutonta olettaa että lapset pystyisivät pitämään edes likimain saman elintason kuin perheen koossa ollessa? Lakitekstissäkin näin sanotaan mutta nykyinen käytäntö ei tätä ota huomioon eikä oikeudessa kannata ottaa lasten elintasoa puheeksi (kokemusta on). Usein katkeruus entistä puolisoa kohtaan on niin suuri että elatusmaksu yritetään saada mahdollisimman alhaiseksi ymmärtämättä että lapsi siitä myös kärsii jos lähivanhempi elää kädestä suuhun.
Myöskin ehkä aiheettomat erot vähenisivät kun ero kirpaisisi myös kukkaroa. Tälläkin palstalla miehet oikeuttavat eroja paolla nalkuttavilta vaimoilta. Ehkä sitä parisuhdetta olisi mahdollista parantaa jollei lähtö olisi niin helppoa ja halpaa. Ehkä motivaatiokin liiton koossa pitämiseen olisi parempi jos tietäisi että ero käy kalliiksi. Miehet kyllä tietävät miten lastentulo estetään ellei niitä halua maailmaan saattaa ja elättää.
Myös eron hakemiseen tulisi palauttaa syyllisyysperiaate joka vaikuttaa elatusmaksuihin, näin esim. vaimo joka käy vieraissa saa vähemmän kuin "uskollinen vaimo" joka lähtee esim. väkivaltaista miestään pakoon, eli vieraissa käyminen kävisi myös vaimon kukkarolle pienempien elatusmaksujen muodossa (siis puhun prosenttiosuuksista)
Miehethän tästä eivät tykkää, heille tämä käytäntö on edullinen kun yleisesti ottaen elatusmaksut ovat Suomessa hävyttömän pieniä.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Jos rahat menisivät lapselle, maksaisi mies varmaankin enemmänkin. Isossa työpaikassa työskentelevänä olen nähnyt kymmeniä eroja. Eräät ovat joutuneet ottamaan sosiaalitoimistoon yhteyttä kun rahaa ei löydy lasten vaatteisiin, ruokaan tai mihinkään muuhunkaan. Elatusmaksujen lisäksi yritetään isällä maksattaa kaikki mahdolliset kulut. Äiti käyttää rahat muuhun. Tässä syy. miehen ei tarvitse elättää ex-vaimoa ja mahdollisesti vielä tämän uutta miesystävää.
Tämän ajan jo ohittaneena, mutta kantaa haluan kuitenkin ottaa ko. asiaan. Jos mies maksaa lapsesta 125 euroa /kk. Mieti nyt hyvä mies, miten se riittää lapsen elinkustannusten kattamiseen, saatika ex-vaimon yleelliseen elämään???
pitäisi kattaa kaikki lasten kulut ja lisäksi kulut jotka ovat tapaamisen aikana? Eikö lähivanhempi olekkaan elatusvelvollinen?
Sorry nyt vaan, mutta ymmärsitkö luetun, että jos elatusmaksu on 125 euroa/kk. Niin vaikka se lähivanhempi laittaa siihen toisen mokoman lisää, niin ei se kata sittenkään kaikkia lapsen kuluja,laske nyt vaikka
-asuminen
-ruoka
-puhtaus
-vaatteet
-harrastukset
-opiskelu/lukukausimaksut yms.
-abiristeilyt
-vanhojentanssi vaatteet
-oppikirjat
-karkkirahat/elokuvat
Kysyn nyt tässä sitten tämän asian toisinpäin, että jos etävanhempi maksaa vain 125€/kk. Miksi lähivanhemman on maksettava kaikki muut kulut jotka ylittävät tuon 250€/kk. Siinä vaiheessa kun lapsilisä loppuu, yleensä alkaa toisenasteen koulutus ja se vasta on kallista. Esim. lukiolaisen ekavuoden kirjat maksavat noin 460€/1.lukuvuosi ja kun nuoren opiskelu on vielä kesken, niin etävanhempi lopettaa silloin tuon 125 euron elatusmaksun, lapsen täyttäessä 18-vuotta. Olisiko lähivanhemman silloin heitettävä lapset joilla on opiskelu kesken pihalle ja sanottava, että selvitkääpäs omin nokkinenne.
Mikäli kaikki eroon liittyvät lasten asiat olisi hoidettu asiallisesti, saattaisi lasten suhteet molempiin vanhempiin olla niin hyvässä kunnossa (ja vieläpä vanhemmatkin niin hyvässä kunnossa), että lasten kaikinpuolinen tuki voisi jatkua saumatta, vaikka "lasten oikeudet" katosivatkin. Itse olen ollut havaitsevanani lapsilla esiintyvän jo tuossa 40 ikävuoden vaiheilla orastavaa taloudellista itsenäistymistä ;))
Mitä pienempi elatusmaksu on sitä enemmän jää sitten rahaa mitä etävanhempi voi käyttää lapseen. Onneksi Suomessa on luovuttu siitä systeemistä että elari olisi joku prosentti toisen tuloista. Eihän se lapsen elatustarve kasva vaikka etävanhempi on olisi hyvätuloinen.
Parhaitenhan elatus toimii jos kumpikin saa elättää lapsensa myös eron jälkeen. Laajat tapaamiset ym takaa sen että etävanhempi voi osallistua lapsen elämään myös eron jälkeen.
Oma kokemukseni: Vaimo lähti toisen miehen perään ja meillä on kaksi lasta. Nyt hän valittaa että maksan liian vähän kun summa on 150 e/lapsi/kk. On hänellä varaa reissuta ulkomailla uuden miehen kanssa mutta kun kyse on lasten vaatteista ja muusta lasten menoista, niin hänellä ei ole koskaan rahaa.
No eihän se nyt niin ole. Äiti ne käyttää omiin tarpeisiinsa. Ja lapset saa nähdä nälkää. Äidillä on varaa vaikka mihin, kun uusi luuserimies ei pysty edes kalsareitaan ostamaan. Taitaisi olla syytä etsiä toisenlainen elatusmaksujärjestelmä. Tai sitten äidiltä kuitit esim elatusaputoimistoon. Onhan elatusaputoimisto isän perässä haukkana koko ajan. Ja myöskin laki että ex-vaimo ei saa isän osoittetta ja muita tietoja enää eron jälkeen.
Nimim. lapset syömään hakenut
Kokemusta myös toisenlaisesta isästä. Isästä joka ei ole lapsiaan tavannut joka toinen viikonloppu, tai pitänyt lapsiaan luonaan 3 viikkoa joka kesä, vaikka huoltajuuspäätöksessä näin kuitenkin on sovittu.
mistäs sinä tiedät kuka ex:äsi matkat maksaa. Voihan se hyvinkin olla, että hänen miesystävänsä on maksumiehenä, eikö totta? Ja nyt kun ex:äsi on löytänyt miehen, niin huomaa, ettei hänellä hyvänen aika ole kunnollisia vaatteita yms. ennen rahat ovat mennyt lapsiin ja kotiin. Ja huomaa ettei raha riitä omiin tarpeisiin. Eihän toki sinun elatusmaksajana tarvitse hänen vaatteitaan jne. maksaa, mutta rahaa hänellä kuluu tietty enemmän kun hänellä on uusi miesystävä. voisiko olla näin?
ei niiden perusteella voi ryhtyä muiden isyyttä arvioimaan. Niin, ja saattaahan siellä usein olla vikaa lähivanhemmassakin, mikäli exästä ja vielä lapsen isästä ei ole näkynyt juuri muuta kuin "skootterin takavalot".
** Elatusmaksun tulisi olla sidonnainen elatusvelvollisen tuloihin.
Ei missään tapauksessa tulisi. Tuohan olisi sama kuin määräys yhteiskunnan taholta, että eron jälkeen ei voi rakentaa uutta elämää. Millä oikeudella exän pitäisi päästä osalliseksi siitä, että etävanhempi laittaa taloutensa kuntoon?
**Mielestäni lapsilla tulisi olla mahdollisuus nauttia vanhempansa elintasosta muulloinkin kuin satunnaisina viikonloppuina.
Millä perusteella? Silloin kun lapset ovat minulla, heillä on oikeus minun elitasooni ja muulloin siihen, mihin heidät on viety.
**Onko kohtuutonta olettaa että lapset pystyisivät pitämään edes likimain saman elintason kuin perheen koossa ollessa?
Ei se kohtuutonta ole. Minulle sopii oikein hyvin että lasten elintaso on likimain samalla tasolla kuin silloin, kun perhe oli koossa. On se hieman noussut, kun tulee nykyisin laitettua kaikenlaista...
**Myöskin ehkä aiheettomat erot vähenisivät kun ero kirpaisisi myös kukkaroa.
Aivan. Juuri siksi olen tehnyt kaiken voitavan, että ero myös tuntuu kukkarossa. Lapsilleni järjestän, mitä he tarvitsevat, mutta siellä sopii haihattelijan ihan rauhassa miettiä, oliko kannattavaa lähteä haihattelemaan.
**Ehkä sitä parisuhdetta olisi mahdollista parantaa jollei lähtö olisi niin helppoa ja halpaa. Ehkä motivaatiokin liiton koossa pitämiseen olisi parempi jos tietäisi että ero käy kalliiksi.
Olen täsmälleen samaa mieltä. Nykyinen linja mahdollistaa naisille sen, että voi lähteä mistä tahansa hetken päähänpistosta ja hajottaa perheen, koska elarit lankeavat tilille kuin manulle illallinen ja vain poikkeustapauksessa lapset päätyvät isälle. Sosiaalitantat tekevät kaikkensa ja se ei ole vähän se, että lapset määrätään äidille erotapauksessa.
**Myös eron hakemiseen tulisi palauttaa syyllisyysperiaate joka vaikuttaa elatusmaksuihin,
No nyt puhut asiaa. Eiköhän alkaisi suominaisellekin löytyä mielenkiintoa sitoutua perheeseen ja avioliittoon, kun vaihtoehtona olisi joutua pelkkä matkalaukku kainalossa mierolle. Toimisi oikeudella ja kohtuudella toisinkin päin... vaimonhakkaajat ja muut luuserit kunnolla vaan maksamaan
Olipa kieroutunutta tekstiä! Eli miehen, joka rakastaa lapsiaan, pitäisi heistä luopumisen lisäksi maksaa EX-VAIMOLLE tähtitieteellisiä summia, jotka tekisivät eroamisen omista lapsistaan (EI vaimostaan) vielä tuskaisemmaksi??? Uskomatonta!
Ison firman esimiehenä, olen nähnyt about 20 parin eroavan ja ne ns. elatusmaksut eivät yhdessäkään tapauksessa ole todellakaan menneet yksinomaan lapsen / lasten elattamiseen, vaan useimmiten exän omiin turhuuksiin, reissuihin, vaatteisiin, ja pahimmssa tapauksessa myös uuden isäpuolikandidaatin kestitsemiseen. Ei saatana!
Vasta siitä vaiheessa, kun erotilanteessa sekä juridisesti, että käytännön tasolla sekä isät että äidit ovat tasan samalla viivalla (mm. lasten huoltajuus!!!!!) voidaan puhua rahalla kiristämisestä yhtään enempää kuin se nyt jo on.
Itse taistelin oikeudenpäätöksellä yksinhuoltajuuden itselleni. Ex-vaimo oli suostuvainen ratkaisuun, mutta kaksi sossuntätiä, jotka tiesivät ja myönsivät minun elämäni huoltajana moitteettomaksi, kielsivät tämän vaihtoehdon. He perustelivat vain ja ainoastaan sillä, että noin pieni lapsihan kuuluu automaattisesti äidin huostaan. Poikani oli silloin 3 vuotta! He sanoivat kuitenkin, että jos haen oikeuden päätöksen, niin he eivät puutu asiaa, mutta muuten huoltopäätöstä ei isälle myönnetä. Näin tapahtui.
Joten, älkää katkerat yh-ämmät tulko enää ikinä valittamaan elämän kurjuudesta, kuinka teillä on talous tiukalla, kuinka tietä kohdellaan huonosti, kuinka kaikki on epäoikeudenmukaista ym.ym. ym. Te olette väkisinkin halunneet tilanteen juuri tuollaiseksi!
Ei mene enää läpi!
Onneksi Suomalaiset miehet alkavat olla jo riittävän valistuneita, jotta eivät suostu enää ihan mihin tahansa.
Itsemuuten sanoin lapseni huoltoon liittyen, etten halua / tarvitse lanttiakaan elatusmaksua, kunhan pojallani on turvallinen koti ja rakastava vanhempi! Sossu määräsi exän maksamaan minimin, joka oli alle puolet siitä, minkä pykälät määräävät! Tähän tyydyin, sillä en todellakaan ollut rahan perässä, niinkuin eräät.....
tunteetonta miestä..kohdallasi on kyse yhdestä lapsesta, mutta miten olisit suusi laittanut, jos lapsia olisi ollut useampi 2-3kpl? Olisitko vaatinut elatusmaksuja? Tuskin siinä rehentelisit.
En ole laittanut, enkä tule koskaan laittamaan puntariin rahaa ja lapsia- ne ovat kaksi täysin eri asiaa. Ehkä moni muu tekee niin, mutta minulle on lapsi sijalla nro 1, ei ylellisyys itseni tai lapsen / lasten suhteen. Raha ei tuo onnea!
Sinusta on siis okei, että esim. rikas mies, ja vähemmän rikas nainen eroavat koska rikas mies on keksinyt että tuo vetyperoksidiblondattu silikoniämmä onkin kivempi kuin omien lasten äiti ja lähtee. Nainen jää neljän rääkymän kakaran kanssa yksin puille paljaille, ja joutuu anelemaan sossusta rahaa että saisi syödä muutakin kuin hernekeittoa, samalla aikaa kun mies ajelee miljoonan euron luksus-autolla ja elää hienossa lukaalissa silikoniblondinsa kanssa? Lapset olivat tottuneet hyvään elintasoon kun elivät perheenä, ja nyt he joutuvat elämään hernekeittoa/makaroonia/hernekeittoa-linjalla pienessä kämpässä, vaatteisiinkaan ei ole oikein varaa. Sitten kun mies on ex-vaimoltaan vienyt jo aivan kaiken, hän yrittää viedä vielä lapsetkin kiristämällä taloudellisesti, keksimällä huhuja "Se lutka petti!!!!!" (vaikka hän itse olisi se pettäjä) ja kerää sympatiapisteitä ja vaimoparkaa halveksuu kaikki perhetututkin "On se sitten kamala ämmä". (perhetututhan asettuvat tuossa tilanteessa sen rikkaamman osapuolen puolelle pysyäkseen "piireissä")
Tuossa vaiheessa olisi tietty ihan kiva, että herra multimiljonääri elättäisi edes ne kakaransa jotka on tähän maailmaan siittänyt ettei tarvitsisi sossussa rukoilla rahaa, mutta Suomessahan tuollainen 150e kuulemma riittää...
"Te olette väkisinkin halunneet tilanteen juuri tuollaiseksi!"
Kerro millä tavalla tuon yllä olevan tarinan nainen on halunnut tuohon tilanteeseen?
Minä en oikein ymmärrä tuota elintasoon tottumista. Moni perhe menetti rahansa laman seurauksena ja elintaso romahti myös lapsilla. Olisiko silloin valtion pitänyt maksaa perheiden kulut, koska lapset olivat tottuneet korkeampaan elintasoon?
Sitäpaitsi monet lapset elävät Suomessa hernekeitolla ja makaroonilla, eikä heillä ole kalliita vaatteita. He sopeutuvat siihen. Miksi siis erossa köyhempiin oloihin joutuvat lapset eivät sopeutuisi? Tekee hyvää yltäkylläisyydessä elävien lapsienkin oppia tietämään, mille tuntuu elää vähemmällä!
Kyllähän sitä vähemmälläkin pärjää, se on totta, mutta onko oikein että multimiljonääri-isukki (tai äiti) ajelee lamborghinillaan ympäri kaupunkia samaan aikaan kun lapset kulkee vanhoissa ja kenties resuissakin vaatteissa? Ei voisi edes tuota vertaa jälkikasvustaan huolehtia? Mielestäni kenenkään ei tulisi joutua elämään hernekeitolla ja makaroonilla, etenkään kasvuikäisten lasten joiden täytyisi syödä monipuolisesti.
Niin, voisihan ne lapset elää isänsäkin luona. Voisi olla siten helpompi. Suomessa on edelleen voimassa myös laki entisen puolison elättämisestä, vaikka sitä sovelletaan harvoin. Jos tuloero on todella järkyttävä (eikä ositus ole asiassa auttanut esim. avioehdosta johtuen), voi varakas puoliso joutuakin elättämään exäänsä. Se ei vain saa tapahtua lasten elatusmaksun kautta epäsuorasti, vaan aivan suoraan siihen tarkoitetulla maksulla.
Olen itsekin eroja nähnyt useampia, valitettavasti ja itsekin sen kokenut. Yhdeksässä kymmenestä erossa on mies lähtenyt jonkun muun perään ja sitten itkenyt oikeudessa kun on kurjaa kun joutuu exälleen maksamaan lasten elatuksesta. Vaimo joutuu yhtäkkiä sopeutumaan yksinhuoltajuuteen, tahtomattaan, ja vielä usein kiertämään oikeuden eri asteet saadakseen edes jotain tolkkua elatusmaksuihin. Yksikään mies ei näissä vastauksissa sanonut iloiten maksavansa suurempaa elatusmaksua kuin laki vaatii. Kumma kyllä suomalaislasten tarve näyttää olevan huomattavasti matalampi kuin muiden eurooppalaislasten...
Sehän miehillä kirpaisee että eron jälkeen joutuu maksamaan vielä vaimolle lasten elatusmaksut.Pelkkä lapsen iltapäivähoito on helposti 120€/kk jne jne. Monikaan mies ei todella taida ymmärtää mitä kaikkia kuluja lapsesta on kun lapsi asuu kokoajan kotona.
Kirjoituksessani myös selkeästi sanoin, että uskon että syyllisyysperiaate joka vaikuttaisi elatusmaksuihin hillitsisi vieraissa käyntiä. Sekä miehillä ja naisilla. En hyväksy avioliiton ulkopuolisia suhteita naisilta enkä miehiltä.
Miten prosenttiosuuden jakaminen lapsille voisi estää oman talouden ylläpitoa? Kyllähän lapsien kuluja on maksettu myös avioliiton aikana,eron jälkeen joka penni joka täytyy maksaa exän tilille tuntuu miehille olevan tosi katkera paikka. Siis perheensä jättäneille miehille, jotka kumma kyllä osaavat oikeuttaa toimensa toimimattomalla parisuhteella ja muilla höpölöpöillä.
Ihan elävästä elämästä tiedän useita tapauksia joissa miehet joiden NETTO tulot ovat enemmän kuin useimpien suomalaisten BRUTTOtulot itkevät kun 'joutuvat' maksamaan lapsistaan 300€/kk elatusmaksuja.Ja nämä ovat miehiä jotka ovat hylänneet vaimonsa ja lapsensa.
Käräjäoikeudessa tuomari minulle sanoikin että täällä eletään vielä bambumajoissa elatusmaksujen suhteen, sekä lapsille että vaimolle. Kotona olleelle vaimollehan ei tarvitse maksaa minkäänlaista korvausta kotona vietetyistä vuosista, mikä on myös täysin väärin. Mutta tämähän ei näille tasa-arvoisille suomalaismiehille sovi. Itse en kyllä suomalaista miestä huoli, suomalainen mies ei osaa arvostaa naista naisena. Onneksi Keski-Eurooppa on pullollaan fiksuja miehiä jotka osaavat kohdella naisia kunnolla, suomalainen mies ei osaa edes treffeillä maksaa yhtä juomaa naiselle kun kaiken täytyy olla niin äärettömän tasa-arvoista aina ja kaikkialla. Avioliitossakin pidetään omat erilliset tilit ja jaetaan sähkölaskut puoliksi.
Ex otti ja lähti toisen miehen mukaan, minulle määrättiin elatusmaksuja 300e. Siis tulojeni mukaan, eli määrähän on 8-10% bruttotuloista. Poikani käy luonani keskimäärin 15-20 päivää/kk, mikä on ihan ok! Mutt, kysymys täytyisikö hakea takasin elatusmaksua hältä noilta päiviltä! Koska kuitenkin elätän silloin poikani ja hyvä niin! Emmä viitsi, pääasiahan on se ,että pojallani on kohtuullinen olo eron jälkeen!
Ja toinen asia vuosien varrella jaoimme kaiken, kuitenkin tuloni oli huomattavasti korkeammat ja kuitenkin jaotuksessa laitettiin kaikki puoliksi,oikein vain väärin, en tiedä!
Ja eiköhän suhteessa asuva yleensä tiedä, mitkä on perheen kulut, olettaisin! Ellei sitt rahapussin nyörit ole vain vaimoll!
Elä ole katkera, emmäkään! Vaikka hävisi talo ja kesämökki, sainhan mahdollisuuden omaan parempaan elämään!
Poikanikin on nyt siirtymässä luokseni, joten "sormet syyhyää, rahan perään kait", kuin sinullakin!! Valitettavasti, vaikka viina halpeni, ei kait silti mikään riitä=)))
Sinä kirjoitat muuten ihan fiksuja, mutta näkökulmasi on hiukan yksipuolinen. Siis joku kommentti taas...
**Miten prosenttiosuuden jakaminen lapsille voisi estää oman talouden ylläpitoa?
Ei mitenkään. Itse ajattelen niin, että exät ovat taakse jäänyttä ja historialla ei ole oikeutta tulla kummittelemaan tässä hetkessä. Slloin elettiin niillä puitteilla ja eropäivämäärä on rajapyykki, johon entinen elämä päättyi ja siitä alkoi uusi. Tyhjästä lähdin lasteni äidin kanssa ja se, mitä yhdessä hankittiin, laitettiin reilusti puoliksi niinkuin oikeus ja kohtuus on. Se siitä sitten ja siitä poikki. Siihen, että olen eron jälkeen luonut uraa ja menestynyt työelämässä, ei ole minkään oikeuden ja kohtuuden mukaista päästä exän prosentteja kuittaamaan edes lasten nimissä. Lapsilleni annan suoraan, mitä parhaaksi näen, mutta aikuinen huolehtikoon itse omista asioistaan ja tuloistaan - niin minäkin teen.
** Itse en kyllä suomalaista miestä huoli, suomalainen mies ei osaa arvostaa naista naisena.
Surkuhupaisa yleistys. Sinun kokemuspiirisi mukaan näin voi olla. Minun kokemuspiirini mukaan on niin, että suominainen ei ole millään tavalla kiinnostunut miehensä hyvinvoinnista, eikä arvosta miestään tippaakaan. Erityisen altis suomalainen nainen on lemppaamaan luiskaan miehen, joka todella toimii perheensä hyväksi. Sellainen mies ei ole jännittävä eikä kiihottava. Ystävä- ja tuttavapiirini kaikkein tunnollisimmat perheenisät ovat tulleet ensimmäisinä jätetyiksi ja petetyiksi. Minä olen pikkasen jännittävämpi (= rentumpi) ja suht pitkän liiton tämän ajan avioksi sain aikaiseksi ennenkuin löytyi vihreämpää ruohoa muualta. Ja minä en todellakaan ollut se laitumienkaipaaja.
Totuus on jotain sinun ja minun kokemusten väliltä. Älkäämme siis tuomitko, vaan tutkikaamme ensin ja hutkikaamme vasta sitten!
** Avioliitossakin pidetään omat erilliset tilit ja jaetaan sähkölaskut puoliksi.
Juu niin ne kuuluvat tekevän. Tuollainen on minulle täysin käsittämätön toimintamalli. Siinähän jo suoraan kerrotaan toiselle, että en halua sitoutua sinuun ja haluan olla itsenäinen ja valmis poistumaan heti tilaisuuden tullen. Kammottavaa, mutta tähän on näköjään menty :(
Luuletko mielessäsi että miehet tulevat kateelliseksi siitä kun vertaat meitä keskieurooppalaisiin miehiin? Mene hyvä ihminen minne haluat. Sinun ajatusmaailman omaavaa ihmistä ei kukaan täysjärkinen mies suomessa halua kuin yhdeksi yöksi. Paljon matkustelleena ja kymmeniä maita nähneenä olen täysin varma (100%), että sinulla ei ole mitään jakoa missään muualla kuin Suomessa. Muualla olet patjan korvike. On meinaan sen verran eroa naisissa.
Useissa eronneiden naisten kirjoituksista paistaa SUURI vastuun pakoilu. Lapsi tulee loistavasti toimeen 125€ rahalla kuukausi kun tähän lisätään äidin maksama 125€ sekä lapsilisä. Kokonaissumma on tällöin n. 350€ (2100 mk). Pitää muistaa, että yksinäisten opiskelijoiden, joidenkin eläkeläisten ym. ryhmien on tultava toimeen pinemmällä summalla. Jos tämä raha ei lapselle riitä on jossain todella pahasti vikaa. Monissa perheissä on jopa 5 lasta. Tällöin isän nettotuloilla esim. 2100€ jää kulutettavaa 300€/henkilö. Kuinkas pärjätään? Sadat tuhannet pärjäävät.
Kirjoituksesta paistaa kosto ja perilaiskuus. Kanna vastuusi lapsesta, äläkä hauku ex-miestäsi jos hän ei mielestäsi vastuuta kanna. Olette kaksi täysin erillistä ihmistä ja tilanne ei varmasti muutu vastuuta pakoilemalla. Suomesta löytyy runsaasti miehensä menettäneitä äitejä. He eivät kuitenkaan ole täällä itkemässä.
Naisten perimmäinen syy elatusmaksuista itkuun on se, että miesten pitäisi pönkittää äitien taloudellista asemaa. Siinä ei lapsilla ole mitään tekemistä. Sosiaalitoimistojen pitäisi vaatia tarkemmin kuitteja niistä kuluista mitä äidit väittävät lapsilla olevan. Selittäkää miehet lapsillenne nämä asiat kun käyvät luonanne ja kysykää mihin äiti rahoja käyttää. Jos väärinkäytöksiä on, niin tämän jälkeen viestiä sosiaalitoimistoon.
Ja lopuksi. Niin makaa kuin petaa.
"Yhdeksässä kymmenestä erossa on mies lähtenyt jonkun muun perään..."
Mihin tuon perustat??? Jos noin tarkkaan tiedät asian olevan, niin sinulla on varmaankin pistää liitteeksi virallista tutkimustietoa???
"Vaimo joutuu yhtäkkiä sopeutumaan yksinhuoltajuuteen, tahtomattaan,..."
Kuinkahan monta kertaa miehelle on edes annettu mahdollisuuutta jatkaa yksinhuoltajana??? Satun omasta kokemuksesta tietämään, että ns. sopuratkaisua ei juurikaan ole, vaan miehen yh- käsittelyt tapahtuvat lähes poikkeuksetta oikeusteitse- ei sossun toimistossa! Jos mies aikoo saada yksinhuoltajuuden, on kyettävä aukottomasti todistamaan naisen / äidin kykenemättömyys hoitaa yksin lastaan. Ja sen todistaminen on vaikeaa, joska juuri kyseisten sossuntanttojen lausunnot painavat myös oikeusistuimessa enemmän kuin mikään muu fakta.
Itse sain yksinhuoltajuuden vain erittäin pitkän ja raadollisen oikeusprosessin myötä ja suuren firman lakimiehen ammattitaidolla. Tasa-arvosta ei todellakaan voitu puhua missään vaiheessa!
"Sehän miehillä kirpaisee että eron jälkeen joutuu maksamaan vielä vaimolle lasten elatusmaksut."
Tuo ja moni muu kohta kirjoituksessasi kertoo vain hlökohtaisen katkeruutesi eron myötä- tuskin tuossa lapsen hyvinvointi on etusijalla- ei ainakaan tuon lauseen perusteella!
"Monikaan mies ei todella taida ymmärtää mitä kaikkia kuluja lapsesta on kun lapsi asuu kokoajan kotona."
Jos eletään / ollaan eletty avioliitossa ns. tavallista perhe-elämää, niin varmasti jokainen kunnollinen (!) mies tietää, paljon lapsen elättäminen kokonaisuudessaan maksaa.
"Kirjoituksessani myös selkeästi sanoin, että uskon että syyllisyysperiaate joka vaikuttaisi elatusmaksuihin hillitsisi vieraissa käyntiä."
Siis tässä ei ollutkaan lapsesta ja lapsen hyvinvoinnista kyse, vaan kahden aikuisen ihmisen parisuhteesta, luottamuksesta ja ei-toivotuista syrjähypyistä??? Tuon mukaan -näin tasa-arvon aikana- naisille tulisi myös avioerot erittäin kalliiksi. Kokemusta on!
"Siis perheensä jättäneille miehille, jotka kumma kyllä osaavat oikeuttaa toimensa toimimattomalla parisuhteella ja muilla höpölöpöillä."
Tuokin menee nykyään vähintään Fifty-Fifty, eli aivan samalla lailla naiset pettävät, hankkivat rakastajia, lohduttajia arjen harmauteen tai toimimattomaan parisuhteeseen... Järjetöntä yleistämistä ilman minkäänlaista realiteettia.
"Kotona olleelle vaimollehan ei tarvitse maksaa minkäänlaista korvausta kotona vietetyistä vuosista, mikä on myös täysin väärin."
Miksi ihmessä naiselle pitäisi jälkikäteen maksaa elatusmaksuja yhtään mistään??? En tunne ainuttakaan tapausta, jossa mies olisi pakottanut naisen jättämään työnsä, ammattinsa lasten ja perheen vuoksi. Päinvastoin tunnen monia miehiä, jotka ovat opetelleet koti-isän roolin pienokaisen tullessa yhteiseen kotiin. Olet aika pahasti aikaasi jäljessä :)
"Itse en kyllä suomalaista miestä huoli, suomalainen mies ei osaa arvostaa naista naisena."
Tuollaisen yleispätevän, kaikkia Suomalaisia miehiä koskevaan lopputulokseen päässeenä voi olla vaan miesten kannalta hyvä, jos haet tulevan elämänkumppanin muualta... Otapa vaikka Turkkilainen mies, niin huomaat, mitä tasa-arvo parisuhteessa, perheessä ja taludenhoidossa todella merkitsee...
"Avioliitossakin pidetään omat erilliset tilit ja jaetaan sähkölaskut puoliksi."
Jos tuo on käsityksesi avioliitosta ja yhteisestä taloudesta, niin en todellakaan enää ihmettele tyrmääviä kommenttejasi :)
Et ole kaikenkaikkiaan tainnut tavata ainuttakaan herrasmiestä, koska kaikki yleistyksesi olivat kuin toiselta planeetalta...
Järjetön katkeruutesi paistaa läpi kauttaaltaan kirjoituksestasi, ei pätkääkään ilo ja onni siitä, että saa nähdä omien lastensa kasvavan omassa kodissasi...
Ulkomailla suurimman osan aikuisikääni eläneenä kommenttini eivät perustu virallisiin tilastoihin vain täysin subjektiivisiin havaintoihin täältä sekä muualta. Tuttavapiirissäni lähes kaikki erot ovat johtuneet miehen syrjähypyistä, yksikään lähipiirini eroista ei ole johtunut naisen vieraissa käynnistä. Mikä minua jurppii on se, että nämä tuntemani naiset jotka ovat jääneet yksinhuoltajiksi ilman omaa tahtoaan, ovat joutuneet palkaamaan kalliita juristeja ja kuluttamaan järjettömiä summia aikaa ja rahaa saadakseen kodin lapsille ja pystyäkseen jatkamaan elämää jota itse eivät valinneet.
Ehkä katsantokantani on niin perusmassasta poikkeava että se ärsyttää suunnattomasti, varsinkin miehiä. Ihan tahallani myös provosoin koska yleisesti ottaen nykytila on hyväksytty ja harvempi kyseenalaistaa tämän päivän käytäntöjä.
"En tunne ainuttakaan tapausta, jossa mies olisi pakottanut naisen jättämään työnsä, ammattinsa lasten ja perheen vuoksi." Niinpä niin.... entä jos lapsia on useampi kuin yksi. Ehkä jopa kolme tai neljä? Silloin varmasti kuluu useampi vuosi ilma että nainen voi panostaa uraansa tai kerryttää eläkettä. Tuskinpa montaakaan miestä raiskataan toistuvasti joten eiköhän ne lapset ole yhdessä maailmaan saatettu. Ylipäätään ihmettelen miten kukaan nainen uskaltaa Suomessa tehdä lapsia, niin huono ylimalkaan naisten asema on erotilanteessa. Mistäköhän muuten johtuu että täällä lapset ja nuoret voivat niin huonosti ja vähän päälle kymmenen ikäiset riekkuvat humalassa keskustassa... Onkohan lasten hoidon jättö päiväkotien varaan todella lapsen paras, vai olisiko lapsen parempi viettää ensimmäiset vuodet kotona toisen vanhemman kanssa? Valitettavan harva mies on valmis ottamaan useamman vuoden hoitovapaata...
Tasa-arvo alkaa vasta sitten kun miehet joutuvat ottamaan yhtä suuren riskin lasten synnyttyä kuin naiset. Sattuineista syistä naisen osalle lankeaa pakostakin ainakin jonkun verran äitiyslomaa mutta miehille tulisi myös saada pakollinen isyysloma tms.
Muutto ulkomaille onkin jo suunnitelmissa - täällä on vierähtänyt muutama vuosi eikä mikään enää pidättele. Turkkia en vielä lue Keski-Euroopaksi joten se ei pahemmin houkuttele. Varmasti täällä kunnollisia miehiä on mutta omalle kohdalleni ei ole osunut. Sen sijaan olen seurannut ystävättärieni eroprosesseja suomalaismiehistä enkä ulkomaan vuosinani kuullut kertaakaan niin uskomattomia tarinoita kuin olen kuullut täällä.
Katkera en ole itse. Mutta kyllä pistää vihaksi kun katsoo miten ystävättäret joutuvat korkeinta oikeutta myöten selittelemään jokaista sukkakuittia tai kun äiti ja neljä pientä lasta pistetään rivitalokodistaan pihalle ja kaupungin vuokra-asuntoon että mies pääsee rakentamaan omakotitaloa sihteerinsä kanssa.
Olet ilmeisesti 35 v. Lähdet ulkomaille. 35 10 = 45. Mitä luulet sieltä saavasi mitä et Suomesta saa? Kysy nyt kuitenkin ennen lähtöäsi haluvatko lapset lähteä (jos et sitä itsekkyydeltäsi ole huomannut kysyä). Miehesi voisi kenties huolia lapsesi ja hieman runsaamman elatusmaksun, jonka kommenttiesi perusteella olet valmis maksamaan nurkumatta.
Kovin olet pää pensaassa elänyt ja ihmettelen miten sinusta on tullut niin kovasti kanssasisaristasi huolehtiva äiti. Jos kuitenkin suuntaisit tarmon lapsista huolehtimiseen, niin ei ainakaan sinun kohdallasi huonovointisuutta esiintyisi lapsissa.
Olit kovasti huolissasi kuinka huono asema naisilla on erotilanteessa. Itse olen kuullut että mies joutuu yhteisestä kodista kadulle erotilanteessa. Sosiaalitoimisto ei välitä tippaakaan onko miehellä asunto vai ei. Huhupuhetta, vai kuinka ja ilman minkäänlaista totuuspohjaa. Huolettaako tämä sinua kun niin moni muu asia tuntuu ympäristössä huolettavan? Niin on huonosti äidin asiat ovat, että.
Sinä olet todellakin katkera. Etkö tosiaankaan ymmärrä, että mies voi eronsa jälkeen tehdä täsmälleen mitä haluaa (sihteerinsä, tyttöystävänsä, venäläis-tai thaimaalaisnaisen kanssa tai kaikkien kanssa yhdessä). Siihen ei ole kenelläkään oikeutta puuttua, kuten ei sinunkaan tekemisiisi. Vai että raiskattu. Enään ei puutu kuin murhayritys ja insesti. Sitten kaikki mustamaalaus onkin käytetty.
Peilin edestä voisit katsoa minkälainen ihminen sieltä vastaan katsoo.
"Vai että raiskattu. Enään ei puutu kuin murhayritys ja insesti. Sitten kaikki mustamaalaus onkin käytetty."
Oletan että viittaat edellisen kirjoittajan tähän kommenttiin:
"Tuskinpa montaakaan miestä raiskataan toistuvasti joten eiköhän ne lapset ole yhdessä maailmaan saatettu."
Tuossahan hän vain yritti sanoa että kyllä ne lapset maailmaan yhdessä on hankittu, tuskin ne naiset miesparkojaan raiskaa. ;)
"Yhdeksässä kymmenestä erossa on mies lähtenyt jonkun muun perään"
Tiedoksesi vaan, että yli puolet eroista tapahtuu naisen aloitteesta, eikä kyse ole läheskään aina siitä, että mies olisi väkivaltainen ja/tai alkoholisoitunut pettäjäsika!
Minunkin tapauksessani moraaliton pettäjäsika oli nainen!
Sanoin, että lähipiirissäni tapahtuneissa eroissa on liki jokaisessa lähtenyt mies hempukan perään, sitten on ollut joku nainen joka on kyllästynyt paapomaan aikuislasta muiden lapsien lisäksi (tilannetta johon ei auttaneet pariterapiat eikä muut). Tiedän kyllä tilaston johon vertaat, mutta minun tuttavapiirissäni yksikään nainen ei ollut eroamassa miehestään toisen miehen takia. Miehellehän on kovempi kolaus jos nainen lähtee ilman toista miestä - silloin on PAKKO myöntää että omassa käytöksessä on ollut jotain niin sietämätöntä että yksinelo naiselle on parempaa kuin avioliitto.
Mutta kyllä on ollut mielenkiintoista lukea näitä miesten kommentteja - heti haukutaan katkeraksi ämmäksi ja vaikka miksi kun vähänkin kyseenalaistaa nykykäytäntöjä. Kiitos miehet! :-)
Olen liikkunut ns. varakkaammissa piireissä joissa tulotasot ovat sitä luokkaa että parin sataa euroa kulutetaan ajattelematta vaikka kivaan kenkäpariin tai solmioon. Silti omille lapsille ei haluttaisi maksaa tuota summaa elatusmaksuina. Ymmärrän hyvin että pienipalkkaiselle pari sataa euroa on suuri raha mutta hyvätuloiselle se ei tunnu missään.
Totta kai eron jälkeen saa tehdä mitä vain ja kenen kanssa vain. Mitäs jos ero tulee sen takia että toinen on muhinoinut pimatsun kanssa ja sen seurauksena lapsilta ja äidiltä menee koti kun varat täytyy saada uuden elämän rakentamiseen kun oma vaimo ei enää ymmärrä jne jne...
Toistan vielä kerran että en hyväksy avioliiton ulkopuolisia suhteita kummaltakaan sukupuolelta. Kun lähdet toisen mukaan tuomitset exäsi tulevaisuuteen jota hän ei valinnut. Maailma on kovaa ja kaikilla on oikeus onneen jne. Toivoisin vain että töitä jaksettaisiin tehdä lapsen/lasten toisen vanhemman kanssa että kun arki on rankkaa niin silti yritetään. Nykymeno on vaan niin kaikki mulle heti nyt että siinä jäävät heikommat ja herkemmät jalkoihin, sukupuolesta riippumatta.
tyhmä. Toki ymmärsin heti että olet nähnyt sitä varakkaampaa elämää. Kirjoitushalun herätti kuitenkin se kun kirjoitit tänne tavallisten ihmisten palstalle. Olen nähnyt kuinka viimeisen päälle päntättyjä, minkkiturkkiin pukeutuneita entisiä varakkaita rouvia on käynyt kenties pitkään aikaan ensimmäistä kertaa lähiön maitokaupassa. Eksyksiinhän sitä joutuu.
Pointti on se, että raha on tavallisessa elämässä todella lujassa. Kun kirjoittaa esim. elatusmaksuista pitäisi pysyä maan pinnalla. Suurimmalla osalla raha on tiukassa joka päivä.
Elatus ex-vaimolle ei tule useinkaan kysymykseen. Tämä pitäisi hoitaa jo avioliiton aikana avioehtosopimuksella. Elatusmaksuilla et entiseen tulotasoon pääse, olkoonkin kuinka iso tahansa. Hankala tilanne.
Itse otin kantaa vain ja ainoastaan lasten tilanteeseen. en aivan tyhjätasku ole itsekkään ja olen täysin varma, että lapsen voi pilata helpoiten liialla rahalla.
No mutta Pekka, entäs kun ne lapsilisät loppuvat 17-vee ja elatusapu 18-vee ja siinä vaiheessa on vielä lapsen/lapsien koulut kesken. Silloinko tämä vain itseään ajatteleva ahne ex-vaimo (lähivanhempana asuva äiti) yksin maksaa lapsen/lapsien kaikki kulut??
Tosiasiassa kaksi kolmesta erosta on naisten aloitteesta tehtyjä. Syynä on kieroutunut huolto- ja tapaamislaki, missä vaikuttaa todellisuudessa vahva sukupuolirasistinen sekä muutoinkin täysin alkeellinen ja epäinhimillinen käytäntö. Mikäli todella typerä ja törkeä äitien ensisijaisuusperiaate poistettaisiin käytännön huoltolakia sovellettaessa, olisi siitä selkeää etua kaikille. Lisäksi pitäisi tunnustaa lasten käytännön huolto-, asumis-, tapaamis- ja elatusratkaisuissa inhimillinen vastavuoroisuus siten, että perheoikeudet ovat sekä lapsilla että vanhemmilla ja että lasten hyvinvointi ja "lapsen etu" on todellisuudessa riippuvainen molempien vanhempien hyvinvoinnista ja asiallisesta viranomaiskohtelusta.
Voi tosiaankin joutua siinä vaiheessa yksin elättäjäksi, mikäli on ollut todella ahne ja häikäilemätön aiemmin ja jos on vielä omalla toiminnallaan aiheuttanut lasten vieraantumisen toisesta vanhemmastaan. "Lasten oikeudet" katosivat eikä elättäjää sitten löydykään (saatika muutakaan turvaa). Varsin tavallinen tilanne.
"Muutto ulkomaille onkin jo suunnitelmissa - täällä on vierähtänyt muutama vuosi eikä mikään enää pidättele." Eikö lasten asiat pidättele? Merkillinen muija!! Heti lapset pois tuollaiselta potentiaaliselta lapsikaapparilta!!
" ...yksinelo naiselle on parempaa kuin avioliitto." Lasten huoltajuuteen tarvitaan kyllä kypsempää elämän otetta!
"Käräjäoikeudessa tuomari minulle sanoikin että täällä eletään vielä bambumajoissa elatusmaksujen suhteen, sekä lapsille että vaimolle. Kotona olleelle vaimollehan ei tarvitse maksaa minkäänlaista korvausta kotona vietetyistä vuosista, mikä on myös täysin väärin."
Väärin mikä väärin. Pitää lain mukaan maksaa osituksen (ellei muuta sopimut) ja jopa puolisonkin elatukseen tarkoitetulla maksulla (jonka oikeus voi harkittuaan määrätä) Ei kuitenkaan lasten elatusmaksujen kautta epäsuorasti. Yksittäisten käräjätuomareiden julkilausumat tai oletetut suullisesti ilmaistut mielipiteet ovat yhtä tyhjän kanssa. Heitä on myös (kuten meitä muitakin) joka junaan ja osa jää kokonaan asemalle.
"Mutta tämähän ei näille tasa-arvoisille suomalaismiehille sovi. Itse en kyllä suomalaista miestä huoli, suomalainen mies ei osaa arvostaa naista naisena. Onneksi Keski-Eurooppa on pullollaan fiksuja miehiä jotka osaavat kohdella naisia kunnolla, suomalainen mies ei osaa edes treffeillä maksaa yhtä juomaa naiselle kun kaiken täytyy olla niin äärettömän tasa-arvoista aina ja kaikkialla. Avioliitossakin pidetään omat erilliset tilit ja jaetaan sähkölaskut puoliksi."
Vai että sukupuolirasismin lisäksi vielä kansallisuuteenkin liittyvää rasismia. Eikös se ole kiellettyä Suomessa? No, itsekin Eurooppaa aika tavalla entisessä elämässäni kierrelleenä voi kertoa, että kaikenlaisia ihmisiä on kaikkialla. Pukeutumiskoodi on tosin joissakin kulttuureissa meidän kotimaahamme verrattuna tärkeämpää (en tiedä onko se hyvää vai paha), samoin ruokailu on enemmän arvossaan myös sosiaalisena tapahtumana perheissä (mielestäni pelkästään hyvä). Suomihan on pärjännyt parhaiten (kuulemani ja lukemani mukaan) juuri näissä naisten näkökannalta tarkastelluissa (yksipuolisissa) "tasa-arvotarkasteluissa". Ei ne varmaankaan miehet ole sitä "tasa-arvoa" tilanneet, mutta lienee siinä oikein ymmärrettynä ja sovellettuna paljon hyvääkin (ainakin eettisessä mielessä). Lasten asiat ovat tosin kärsineet, kun miehet eivät ole samaa tahtia omassa "tasa-arvossaan" edenneet.
Lasteni isä asuu ulkomailla eikä tapaa lapsiaan kuin pari kertaa vuodessa vaikka useamminkin saisi, eli häntä todennäköisesti ei vähääkään kiinnosta missä asumme. Voisi jopa käydä helpommaksi tavata kun välimatkat olisivat lyhyemmät! Eivät kaikki isät ole kiinnostuneita jälkikasvustaan... valitettavasti.
Taitaa olla niin, että haluat ITSE nauttia elatusvelvollisen hyvistä tuloista! Kirjoituksesi on muutenkin ahneen ja katkeran ämmän mäkätystä!
MENE TÖIHIN!
on kyllä totuuden siemeniä. Olen itse joutunut erotilanteeseen täysin yllättäen, koska toinen osapuoli oli viettänyt kaksoiselämää monta vuotta ja erosta sai puhuttua vasta monen "onnellisen" vuoden jälkeen. Uusi ihminen vei ja kaikki parikymmentä vuotta yhdessä rakennettu oli sen jälkeen merkityksetöntä. Jälkeenpäin kaiken paljastuttua, olen tietenkin ollut tyytyväinen päästessäni eroon kaksinaamaisesta puolisostani.
Etävanhempi maksaa elatusmaksun säännöllisesti ja olemme saaneet siitä sovittua sopuisasti. Lapsen kasvaessa se on kuitenkin varsin pieni; eihän elatusmaksu nouse samaa tahtia kuin lapsen menot. Kun etävanhempi järjestää matkoja lapsen kanssa, lapsi pyytää lähivanhemmalta rahaa matkaan. En tietenkään anna; matkat eivät kuulu peruselatukseen ja ovat extraa, jonka maksaa se osapuoli, joka niitä järjestää. Muutenkin etävanhempi on nihkeä maksamaan yhtään mitään ainoan lapsensa kuluja; kuvittelee niiden kaikkien sisältyvän elatusmaksuun.
Elatusmaksuilla kukaan ei Suomessa vietä kulutusjuhlaa, eikä suurin osa edes riitä lapsen elättämiseen.
On totta, että erota voi aivan liian helposti ja on todella väärin, että peliä sääntöjen mukaan pelannut joutuu kärsimään, olipa kyseessä sitten nainen tai mies. Mielestäni myös kotona vietetyistä vuosista pitäisi saada korvausta olipa kotiin jäänyt mies tai nainen.
Myös lapsen syntymän jälkeen pitäisi säätää pakollista isyyslomaa ainakin vuoden verran isille; näin naiset ja miehet olisivat oikeasti yhtä suuri riski työnantajille ja miehetkin tutustuisivat lastenhoitoon kunnolla.
En ole kuitenkaan täysin samaa mieltä siitä, etteikö Suomesta vielä löytyisi kunnollisia naista arvostavia yhtä kunnollisia miehiä; en usko ulkomaan elävien olevan yhtään sen kummallisempia kuin suomalaistenkaan kaikkien kauniiden sanojensa takana.
"Elatusmaksuilla kukaan ei Suomessa vietä kulutusjuhlaa, eikä suurin osa edes riitä lapsen elättämiseen."
Ei ole tarkoitus juhlia eikä edes elää. Molemmat (siis molemmat) vanhemmat ovat elatuksesta vastuussa omilla tuloillaan ja lisäksi yhteiskuntakin tulee Kelan kautta mukaan "elatustalkoisiin" lapsilisien sekä mahdollisten yh-korotusten muodossa. Osituksella on tarkoitus toteuttaa omaisuuden oikeudenmukaista jakoa ja tulevan tulonmuodostuksen päävastuullinen on eroava aikuinen pääsääntöisesti itse. Erittäin rajuissa tapauksissa oikeus voi määrätä määräaikaisen elatusmaksun ex-puolison elättämiseksi.
"Myös lapsen syntymän jälkeen pitäisi säätää pakollista isyyslomaa ainakin vuoden verran isille; näin naiset ja miehet olisivat oikeasti yhtä suuri riski työnantajille ja miehetkin tutustuisivat lastenhoitoon kunnolla."
Niin pakottamisesta ei välttämättä seuraisi hyvää lasten hoitoa (tai hoitoa lainkaan), mutta suositella asiaa ehkä voisi entistä painokkaammin. Työelämän perustekin on olemassa, mutta tärkeämpi on toki tuo lapsen ja isän suhteen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tapahtuva myönteinen kehittyminen. Itse lienen ollut niitä ensimmäisiä isiä, jotka käyttivät varsinaisen vanhempainlomakaudenkin isyysloman lisäksi. Ihmettelyähän se tuolloin herätti sekä työpaikallani että naapureissa, mutta lapseni ja minä itse olimme siihen tyytyväisiä (eikä se tuolloin haitannut äitiäkään, mutta en ole viime aikoina sattuneesta syystä asiasta keskustellut, saattaisi olla mieli muuttunut, mutta enpä tiedä). Se siinä vain mättää, että samaan aikaan kun "tasa-arvoa" haetaan työelämään ja jopa perhepolitiikkaan, niin silloin se rajautuu kyllä tarkasti ns. ehjiin perheisiin. Erossa lasten huoltajuus yms. asiat pidetään kyllä vakaasti entisellä, äitejä todella tökerösti ja perusteettomasti suosivalla linjalla. Siinä mielessä voisi vanha käytäntö eli "isä tienaa ja elättää ja äiti hoitaa" -periaate sekä ehjässä että hajonneessa perheessä olla avoimesti esitettynä reilumpaa kaikkia kohtaan. Se tosin tietysti edellyttäisi nykyisen "tasa-arvokehityksen" purkamista kaikilla elämänalueilla (siis myös työelämässä).
erinomainen vastaus ja tiivistelmä aiheesta ... mutta rohkenen epäillä ettäkö nykyisten pykälien mukaan (johon tuomiot kuitenkin perustuvat) ex voidaan velvoittaa maksamaan exälle elatusapua ... valoittaisitko kantaasi?
Joo, tai tehtäköön niin, että lapset annetaan aina paremmin toimeentulevan vanhemman yksinhuoltoon, niin ei tarvitse turhaan siirrellä rahoja eikä elättää lapsia kuin käenpoikasia vieraaseen pesään. Köyhempi vanhemmista voisi voivotella surkeuttaan ihan rauhassa eli ei läheteltäisi enää ulosottomiehiä eikä kyseltäisi mitään rahoja. Näinhän ne asiat tulisivat kerralla selväksi. Yhteiskuntakin (veronmaksajat) pääsisivät vähemmällä, kun ei tarvitsisi elättää niin monia (köyhiä?) yksinhuoltajia.
muuten tehtiin 1970-luvun Suomessa, että lapset elättämään kykenevä puoliso sai lapset automaattisesti ja esim. kotiäitinä olleella naisella ei ollut mitään mahdollisuuksia saada lapsia. Näin kävi sukulaisilleni. Ratkaisu ei kuitenkaan ollut hyvä lasten kannalta, koska henkisesti lasten isä ei ollut paras mahdollinen vaihtoehto. Leipä pöydässä ei kasvata kenestäkään tasapainoisia aikuisia jos ei leivän puutekaan.
Viestissäsi oli pikkumoka, joka kuitenkin asiana on suuri: pitäisi olla "isä ei aina ollut...", eikä "isä ei ollut...". Amerikassa on todettu, että isät ovat keskimäärin parempia lastensa yksinhuoltajia kuin äidit. Ero ei tosin miesten hyväksi ollut kovin suuri, mitta olipahan kuitenkin näin päin. Tutkimuksessa tarkasteltiin yksinhuoltajien lapsien elämänkokemuksia sekä menestymistä myöhemmin elämässään. Koko alkuperäinen kirjoitus oli niin provokatiivinen, että on hyvä "tuulettaa päitä" samalla oikein kunnolla eli mikäli lasten huoltajuus nähdään ensisijaisesti toimeentulokysmyksenä, ratkaisu on tosi helppo: lapset vain aina paremmin toimeentulevalle vanhemmalle. Mikäli asiassa taas halutaan nähdä muita (painavampia?) tekijöitä, ei elatusmaksuilla tule "ulosmitata" todellista vanhemmuutta eikä kenelläkään ole oikeutta "typistää" kenenkään vanhemmuutta "elatusvelvollisuudeksi". Ja vielä kolmanneksi: kyllä lasten olisi hyvä oppia jo "alaikäisinä" (hyvissä ajoin ennen kuin ne kaikki "oikeudet" katoavat 18-vuoden iässä), että itse he lopulta joutuvat elämänsä kustantamaan. Ei se voi ikuisesti jatkua elämä toisen kustannuksella, vaikka todella monet tännekin kirjoittelevat "yksinhuoltajat" näyttävät sekä asenteissaan että myös todellisuudessa elävän pelkästään ex-puolisonsa ja yhteiskunnan varoilla. Varsinaista yksinhuoltoa olisi vasta se, että he vastaisivat itse kaikesta myös taloudellisesti.
Kyse oli yksittäisestä tapauksesta 70-luvulta eikä mikään yleistys. Sisälukutaito sullakin heikoilla! Ameriikan tutkimukset voi jättää omaan arvoonsa. Se vanhemmista, joka on oikeasti aikuinen ja välittää lapsesta sopii paremmin lapsen pääsääntöiseksi huoltajaksi.
Kukakohan yh elää pelkästään exänsä ja yhteiskunnan varoilla? Sinäkö olet niitä, kun niin "hyvin" tunnut asioista olevan perillä? Have a nice life!
Sisälukutaitoni oli tosiaan heikko. Kyse ei (toisin kuin luin) ollut yleistyksestä. Vastaukseni oli silti tärkeä ja se taas oli nimenomaan yleistys. Tieteelliset selvitykset (johon viittasin) ovat ainakin jossain määrin yhteiskunnallista toimintaa ja lainsäädäntöäkin ohjaavia (ja kansainvälisesti sovellettuja), joten eivät ainakaan siinä mielessä aivan turhia (eikä vääriä). Suomessa lapset hoidetaan ja koulutetaan merkittävässä määrin yhteiskunnan varoilla, mikä mielestäni on toki hyvä asia. Siitä on kuitenkin seurannut myös sellaista asennetta, että kaiken tulisi tapahtua jonkun muun varoilla eikä tarvitse kovin kauan maailmaa katsella, kun havaitsee, että monet pyrkivät tätä asennettaan myös toden teolla soveltamaan. Lainsäädäntö ei saisi sitä kuitenkaan tukea. Ota "herne nenästä" ! Sisällön yleistykset olivat virhettäni oleellisempia: Suomessa "aikuisempi vanhempi" ei tule valituksi huoltajaksi, mikäli hänen sukupuolensa on väärä ja tästä seuraa todella paljon pahaa (ja tulee se taloudellisestikin kalliiksi veronmaksajille).
hmmmm.... noin puolet koko ketjun kommenteista ole lukenut, osa enemmän asiallisia kuin toiset ... mutta sitähän keskustelun kuuluu ollakin.
Kuten arvannet, ole elatusvelvollinen ja varsin hyvätuloinen mies (nettotulojemme suhde noin 70/30), elareita maksan 150 e/kk (melko laaja tapaamisjärjestely). Ei, en ole lähtenyt "toisen naisen perään" ... en ole väkivaltainen juoppo, eikä sitä ole ollut lapseni äitikään. Parin vuoden yrittämisen ja terapioiden jälkeen totesimme (ex hieman ennen), että lapsellemme on parempi elää kahdessa tasapainoisessa kodissa jossa vanhemmat onnellisia eikä pää hajoo.
Miksi alustus? Koska tilanteet, erot, lapset, ja vanhemmat ovat erilaisia ... yleistäminen edes ystäväpiirissä on väärin. On kieroilevia elatusvelvollisia, ja häikäilemättömiä lähivanhempia (kuten olemme saaneet lukea tässäkin ketjussa) ... onko se sitten syy muuttaa periaatteessa oikeudenmukaista järjestelmää ... Ei minusta.
Elatusmaksut eivät ole rangaistus, edes aviorikoksesta (jos nyt vanhan lain termiä haluaa käyttää). Elatusmaksut ovat vain ja ainoastaan etävanhemman osuus lapsen elinkustannuksista, sen jälkeen kun niistä on vähennetty lapsilisät. Kysymys onkin sitten siitä, miten tuo kustannus vanhempien kesken jaetaan … siitä toki voidaan ”väitellä”. Mielestäni hyvä yleissääntö on ”nettotulojen suhteessa”.
En mitenkään kykene ymmärtämään sitä, ettäkö prosentit elareiksi suoraan esim. miehen tuloista olisi mitenkään oikeudenmukainen … jo pelkästään siitä syystä, ettei se ota kantaa sen enempää lähivanhemman maksukykyyn, kuin lapsen tarpeeseenkaan.
Jos huolesi on lapsen elintaso … niin tarkoititko todellisuudessa huoltasi omastasi? Koska oikein lasketut elarit ottavat huomioon lapsen todelliset elinkustannukset, jos hän on tottunut harrastamaan hevospooloa, niin voivathan vanhemmat sopia sen huomioimisen elareihin (mistä lähivanhempi maksaa oman osuutensa maksukyvyn suhteessa). Ja jos ovat tottuneet kerran vuodessa päästä Kaukoitään ja talvella Alpeilla laskettelemassa, niin moni etävanhempi tuon perinteen suo lapsilleen jatkuvan … mutta ei exälle … eikä pidäkään.
Ositus on sitten se vaihe erossa missä saat kompensaatiota kotona vietetystä ajasta ja varallisuuden karttumisesta miehen tehdessä ”pitkää päivää” ja sinä kotoa hoitaen. Ei ole enää mitenkään tästä ajasta, että puolisolle pitäisi eron jälkeen maksaa elatusta … vaikka kyllä se varmasti monelle miehellekin sopisi, joiden puolisot ovat tienanneet heitä enemmän ja nostaneet kytkintä…
Niin, ja jos luulet että todellakin osallistun lapseni elatukseen vain 150 e/kk olet väärässä -- osallistun varmaan lähes 300 e/kk, mutta sen toisen 150 e/kk käytöstä päätän minä vanhempana… ja varmasti vielä suuremmalla summalla (mielelläni) kun hän opiskelee parikymppisenä.
********
PS. joillekkin aikaisemmin epäilleille... teen "työtäkin"... ja viikon vietettyäni ihmisten kanssa lähi-idästä, olen naisten vuoksi onnellinen yhteiskuntajärjestelmästämme ja sen normeista mm. eroon liittyen.
Olkiukko!
Naisethan niitä eroja eniten hakee. Mutta joo, siinä olen samaa mieltä että joku prosenttimäärä tuloista olisi oikeampi ratkaisu kaikille. Sillä Suomessahan voi käydä myös niin, että jos vaikka mies joutuu työttömäksi niin se on hirveä rumba taas koittaa muuttaa niitä aikoinaan sovittuja summia.
Mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin kyllähän se on mies jonka elintaso yleensä eron myötä tipahtaa. Muuttaminen rupuiseen vuokrayksiöön (talo kun jää tietty vaimolle) jne. jne. Aika turha olettaa, että elatusvelvolliset miehet eläisivät kuin kuninkaat. :-O
...se mikä voisi olla helpompi tapa "kuitata" asia, ei ole oikeudenmukaisempi. Vai minkähänlainen prosentti sulla oli mielessä tuloista... ellei koko ajatus lähdekään lapsen elatuksen TARPEESTA ?
Tosin sen verran tarvii antaa ruusuja, ettei ajatus toisaalta ole aivan mahdoton hieman soveltaen... ensin määritetään lapsen elatuksen tarve, ja sitten tarkistetaan elarit kerran vuodessa vanhempien nettotulojen suhteessa automaattisesti. Jos jollekkin tämä veisi kohtuuttomuuteen (joskus elatuskyky ja nettotulot ovat kaksi eri asiaa), niin sitten jollakin foorumilla asia käsitellään (ELLEIVÄT vanhemmat saa sovituksi keskenään).
Millä logiikalla muuten talo jäi vaimolle, ellei hän myös ottanut velkoja ... ja jos luovuit omaisuudestasi lasten vuoksi, niin hieno juttu ... mutta se sinun valintasi, ei systeemin vika.
Itselläni talo "jäi" minulle velkojen lisäksi, koska olin meistä se joka kykenee yksin hoitamaan velvoitteet pankille. Eikä elintasoni ole mihinkään pudonnut (käytännössä ei lapsenikaan) -- mutta se onkin uravalintakysymys.