Törmäsin ihanaan ja symppis miehen alkukesällä, tavattiin n. vkon välein, ja aina kun nähtiin, meillä oli tosi hauskaa ja nauroimme paljon. Sähköä ja kemiaa riitti meidän välillä. Jutut synkkasi. Ensimmäisen kerran tapasimme baarissa, ja seur. kerran myös, mutta menin kumpanakin kertana kotiin. Mies tekstaili minulle miltei päivittäin, ehdotti tapaamisia, mutta kolmena kertana hän on ilmoittanut ettei tapaaminen onnistukaan (tapaamispäivänä), tullut muka muuta (perhedinneriä ym. En ole Suomessa, olen toisessa pohjoismaassa). Näistä viime hetken muutoksista olin tietty todella pettynyt, mutta olemme kuitenkin näidenkin juttujen jälkeen tekstailleet ja nähneet. Kumpikin oli sitä mieltä että haluaa tutustua toiseen paremmin. Mies kyllä sanoi pelkäävänsä sitä, että palaankin takaisin Suomeen. Mutta se ei ole vielä suunnitelmissa minulla ja sanoinkin sen hänelle.
Sitten hän yllättäen muutama viikko sitten halusi näyttää minut äidilleen, ja samalla viikolla vei vielä veljensä perheen luo syömään, mutta sen jälkeen mies muuttui etäiseksi, enkä ole häntä enää nähnyt! Kun kysyin tekstarilla mikäs nyt tuli, hän sanoi että haluaa edetä hitaasti, ja minä hänen mielestä hätäilen. Ehdotti aiemmin matkaa Suomeenkin, mutta ilmoitti n. 2 vkoa sitten, että haluaa ensin tutustua paremmin ja ehkä myöhemmin matkustaa kanssani Suomeen. Vaikea tässä on tutustua paremmin kun herra ei ole enää ottanut mitään yhteyttä... Mikähän miehiään... ihme "katoaminen" yhtäkkiä?? Tai sitten hänellä on jtn muuta suhinaa tai puput meni pöksyyn. Saa tästä selvää. Itse en kyllä hänelle viitsi tekstailla enää. Onko tässä nyt parempi antaa vaan hänen olla rauhassa.
Ollaan molemmat yli nelikymppisiä eli ei mitään teinejä... Ja molemmilla suhteita takana... Harmittaa vaan että tähänkö tämä jäi.
Sitten hän yllättäen muutama viikko sitten halusi näyttää minut äidilleen, ja samalla viikolla vei vielä veljensä perheen luo syömään, mutta sen jälkeen mies muuttui etäiseksi, enkä ole häntä enää nähnyt! Kun kysyin tekstarilla mikäs nyt tuli, hän sanoi että haluaa edetä hitaasti, ja minä hänen mielestä hätäilen. Ehdotti aiemmin matkaa Suomeenkin, mutta ilmoitti n. 2 vkoa sitten, että haluaa ensin tutustua paremmin ja ehkä myöhemmin matkustaa kanssani Suomeen. Vaikea tässä on tutustua paremmin kun herra ei ole enää ottanut mitään yhteyttä... Mikähän miehiään... ihme "katoaminen" yhtäkkiä?? Tai sitten hänellä on jtn muuta suhinaa tai puput meni pöksyyn. Saa tästä selvää. Itse en kyllä hänelle viitsi tekstailla enää. Onko tässä nyt parempi antaa vaan hänen olla rauhassa.
Ollaan molemmat yli nelikymppisiä eli ei mitään teinejä... Ja molemmilla suhteita takana... Harmittaa vaan että tähänkö tämä jäi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei muuta kuin mies kiertoon.
Miksi näin päättelet..?
Jos miehellä ei ole aikaa tutustua miten se tutustuminen onnistuu ? Jäit roikkumaan nk. hyllylle.
a) jos Suomeen lähtöä ei tulekaan
b) jotain kiinnostavampaa ei vaan löydy. Olet 40 kieppeillä ja et tiedä että
MIES JOKA ON KIINNOSTUNUT PITÄÄ YHTEYTTÄ-. Näin se vaan on.
Saathan sä roikkua hänessä vaikka kuinpitkään mutta ei kannata. Ja kesää vielä jäljellä..
Aivan. Hyllylle jätti! Ja kyllähän nyt sen jo tässä iässä tajuan että jos mies ei ota yhteyttä, niin ei ole kiinnostunut. Ihmettelen vaan tuota hänen toimintaansa, ja logiikkaa, että ensin esitteli mut sukulaisilleen ja sitten häippäsi?!?
Sanokaas miehet jotain, miksi tuommoinen käytös..?
No voisko olla vaikka niin, että äidin tai veljen mielipide oli sinusta, että "Ei kannata ottaa tuota" tms. Kyllä miehillä esim. oman veljen mielipide ratkaisee aika paljon monesti, jos ollaan valikoimassa sopivaa kumppania. Koska rakkaus ja ihastuminen on sokea, niin muut läheiset pystyy paremmin arvioimaan ja kertomaan jos huomaavat jonkun asian joka ei tule menemään hyvin tms.
Tässä hommassa sukulaiset ja kaverit on miehelle avainasemassa.
Pakko kysyä että onko muka totta että mies ei oo kiinnostunu jos ei piä yhteyttä? entä jos se ei uskalla pitää yhteyttä, jos vaikka pelkää että sydän voi särkyä tms? pelkää ottaa sitä askelta?
Voihan mies olla todella kiinnostunut, mutta pelkää ryhtyä vakavaan suhteeseen kun on mahdollista että lähdetkin Suomeen. Olen itse kokenut vähän samanlaista, ei siinä oikein uskalla hypätä siihen juttuun. Ja tulee juuri noita eipäs-juupas-vaihteluja kun koittaa päättää mikä olisi paras ratkaisu.