Kun aloimme miesystäväni kanssa olemaan yhdessä, hänen itsetuntonsa oli todella huono (aivan kuten itsellänikin, mutta olen hyvä sitä piiloittamaan). Hän piti itseään epämiellyttävän näköisenä, vaikka on oikeasti hyväkroppainen. Pari valuvirhettä on mutta ei ne ainakaan minua häiritse yhtään. Olenkin näiden vuosien aikana auttanut hänen itsetuntonsa kohoamisessa imartelemalla häntä, näyttämällä että rakastan ja välitän, kehumalla hänen vartaloaan. Ja olen onnistunutkin siinä - hänen itsetuntonsa on nyt huomattavasti korkeampi, hän mm. kehtaa lähteä porukalla saunaankin ilman mitään ongelmia.
Mutta nyt kun hänen itsetuntonsa on kohdillaan, hän on alkanut pitää itseään paljon tasokkaampana kuin mitä minä olen. Minua hän ei ole kehunut aikoihin, eikä näytä kiinnostusta minua kohtaan samalla tavalla. Ei halua pussailla, ei halua koskettaa kehoani, huomauttelee minua vajavuuksistani eikä näytä huomaavan minun hyviä puolia enää ollenkaan. Eli tekee juuri päinvastoin miten minä tein hänelle. Ja vaikutuksetkin ovat olleet päinvastaiset, kunnes nyt muutamina viimekuukausina olen saanut sen itse takaisin kohdilleen ottamalla vahvemman asenteen.
Ja nyt häntä sitten harmittaakin se, että puhun liikaa ihmisille. Eli jos mennään kavereiden kanssa bilettämään, puhun hänen mielestään liikaa -> saan huomiota ja kanssani käydään pitkiäkin keskusteluja, toisin kun hän taas on aika hiljainen persoona eikä innostu samalla tavalla keskustelemaan.
Seksinkin puolella tämä näkyy; hän ei enää tule minuun kiinni, sivele kehoani, suutele ja sillä tavoin tee aloitetta. Ei, nykyään hän tekee aloitteen "heruttamalla", esittelemällä omaa kehoaan minulle jotta minä menisin hinkuttamaan häneen kiinni, palvomaan hänen kehoaan.
Kyllä, tykkään hänen kehostaan todella paljon ja haluan mennä häneen kiinni ja palvoa hänen kehoaan. MUTTA haluaisin että hänkin huomioisi minua...
Ja nyt häntä on selvästi ruvennut muutkin naiset kiinnostamaan paljon enemmän ja hän onkin ehdotellut jos haluaisin joskus jonkun naisen kanssa kolmenkimppaa. Noh, ei se minua niinkään haittaa vaikka niin tehtäisiinkin, mutta inhottaa vain kun hän ei selvästikään enää arvosta minua.
Olemme yli 20 vuotiaita, mutta alle 30 vuotiaita.
Ehkä ei olisi pitänyt nostaa hänen itseluottamustaan.... Ennen sitä hän oli niin ihana.
Mutta nyt kun hänen itsetuntonsa on kohdillaan, hän on alkanut pitää itseään paljon tasokkaampana kuin mitä minä olen. Minua hän ei ole kehunut aikoihin, eikä näytä kiinnostusta minua kohtaan samalla tavalla. Ei halua pussailla, ei halua koskettaa kehoani, huomauttelee minua vajavuuksistani eikä näytä huomaavan minun hyviä puolia enää ollenkaan. Eli tekee juuri päinvastoin miten minä tein hänelle. Ja vaikutuksetkin ovat olleet päinvastaiset, kunnes nyt muutamina viimekuukausina olen saanut sen itse takaisin kohdilleen ottamalla vahvemman asenteen.
Ja nyt häntä sitten harmittaakin se, että puhun liikaa ihmisille. Eli jos mennään kavereiden kanssa bilettämään, puhun hänen mielestään liikaa -> saan huomiota ja kanssani käydään pitkiäkin keskusteluja, toisin kun hän taas on aika hiljainen persoona eikä innostu samalla tavalla keskustelemaan.
Seksinkin puolella tämä näkyy; hän ei enää tule minuun kiinni, sivele kehoani, suutele ja sillä tavoin tee aloitetta. Ei, nykyään hän tekee aloitteen "heruttamalla", esittelemällä omaa kehoaan minulle jotta minä menisin hinkuttamaan häneen kiinni, palvomaan hänen kehoaan.
Kyllä, tykkään hänen kehostaan todella paljon ja haluan mennä häneen kiinni ja palvoa hänen kehoaan. MUTTA haluaisin että hänkin huomioisi minua...
Ja nyt häntä on selvästi ruvennut muutkin naiset kiinnostamaan paljon enemmän ja hän onkin ehdotellut jos haluaisin joskus jonkun naisen kanssa kolmenkimppaa. Noh, ei se minua niinkään haittaa vaikka niin tehtäisiinkin, mutta inhottaa vain kun hän ei selvästikään enää arvosta minua.
Olemme yli 20 vuotiaita, mutta alle 30 vuotiaita.
Ehkä ei olisi pitänyt nostaa hänen itseluottamustaan.... Ennen sitä hän oli niin ihana.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Ei halua pussailla, ei halua koskettaa kehoani, huomauttelee minua vajavuuksistani eikä näytä huomaavan minun hyviä puolia enää ollenkaan."
".. onkin ehdotellut jos haluaisin joskus jonkun naisen kanssa kolmenkimppaa."
Jo näiden perusteella lopeta suhde!
No voi potaatti sentään!
Oletteko jotain toistenne personal rainereita, tutoreita, vai terapeutteja?
Omaan loukkuunne olette nyt loksahtaneet kuitenkin!
Oisko aitona itsenään oleminen ollut mitään?
Koetko, että olet niinkon tämän komian Kenin rakentanut itse, omin käsin kehunut ja muotoillut yleiseen muottiin sopivaksi, hyvännäköiseksi perfekt 100% eikä yhtään enempää.
Ja nyt täytyisi sinut omin käsin kehua ylettömän kauniiksi kehoksi, sekä vielä hinkata.
Ei hjymmärrä, ei.
Miksette voi olla sellaisia kuin olette. Ihan vapaasti, alemmuudentuntoinenne. Kyllä ne omat alemmuuskompleksinsa ihmisen pitää itsensä kanssa sovitella, tai sitten vain elää ja nauttia. Hyväksyä.
Vajavuus.
Mikä ihmeen vaakakuppi sinulla on käytössä, kun mittaat jotain itsetuntoja ja kehumisia koko ajan?
Etkö voisi vaan elää? Omaa elämääsi, jakaa siitä toisen kanssa sen minkä toinen haluaa jakaa. Loput pidät itselläsi. Ja päinvastoin.
Olette vuosia olleet yhdessä. Voin sanoa, että suhde muuttuu aina ja koko ajan. Tulee laskukausia ja nousukausia. Joskus ollaan erillisempiä, joskus enemmän yhdessä.
Joskus ei muisteta kehua... aina...
ja miksi se omanarvontunto on toisen kehumisesta kiinni?
Ei mulla ainakaan. En tartte tietää toiselta joka päivä, olenko hyvä ja onko minut huomioitu. Tiedän olevani hyvä, ja joskus tuntuu ihan kivalta, että toinen ei huomaa ja saan olla rauhassa.
Jotta silleen.
Naisen ei montaa sanaa tarvii suustaan päästää kun miehen itsetunto on taas laskusuunnassa tai nollassa, voithan sitä käyttää, mut käytä varoen, ettei tuu loppu koko yhteiselosta