Aikaisemmissa tämän palstan keskusteluissa on ollut paljon puhetta elatusmaksuista ja niiden määräytymisestä, kun toinen vanhemmista toimii yksinhuoltajana.
Mutta miten tilanne määräytyy (tai mikä olisi reilua) yhteishuoltajuudessa . Lapset (2 kpl) vuoroviikoin isän ja äidin luona. Toinen vanhemmista tienaa bruttona noin 1500 € ja toinen noin 3000 €. Vanhempi lapsista koulussa ja nuorempi päiväkodissa (maksu 180 €/kk).
Mutta miten tilanne määräytyy (tai mikä olisi reilua) yhteishuoltajuudessa . Lapset (2 kpl) vuoroviikoin isän ja äidin luona. Toinen vanhemmista tienaa bruttona noin 1500 € ja toinen noin 3000 €. Vanhempi lapsista koulussa ja nuorempi päiväkodissa (maksu 180 €/kk).
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jos lapset ovat vuoroviikoin niin onko järkevää kummankaan maksaa elatusmaksuja? Pienempituloiselle lapsilisät. Ja suuremmat ostokset puoliksi. Reilua kaikkien kannalta.
Yhteishuoltajuus ei vaikuta elatusmaksuihin sen kummemmin kuin yksinhuoltajuus tapaamisten määrään. Yhteishuoltajuus tarkoittaa vain, että etällä on oikeus saada tietoja lapsesta, käytännössä ei kuitenkaan etällä ole juurikaan päätäntävaltaa lapsen asioihin!?
Kumma juttu, koska avoliitossa jos on yhteishuoltajuus, niin molemmat päättävät, ja kun toinen muuttaa eri osoitteeseen, niin jännästi yhteishuoltajuus yht'äkkiä onkin vain toisen tiedonsaantioikeus!? Vaikka laki sanoo, että vanhemmat yhdessä päättävät lapsen asumisesta, hoitopaikasta yms. niin käytännössä lähi voi tehdä mitä haluaa.
Mutta elatusmaksuista vielä, jos lasketaan se yleisesti käytettävän kaavan mukaan, niin se menee näin:
2kpl lapsia = elatuskulut n.700€-800€ tästä vähennetään lapsilisät, vähennetään suhteessa aika jolloin lapsi etällä ja loppu jaetaan nettotulojen suhteessa.
Minulla on kaksi lasta jotka luonani aina, isä tapaa noin 2 vkoa vuodessa jos sitäkään (asuu ulkomailla eikä käytä edes niitä tapaamisia jotka saisi)
Miehen NETTOtulot noin 10 000€/kk ja maksaa kahdesta lapsesta 820€/kk eikä maksa penniäkään enempää eikä osta yhtään mitään, minä perustyömarkkinatuella, 470€/kk... Tällaista oikeutta, kyllä lapsilla on elintaso jonkinverran pudonnut...
... rahallisesti jokseenkin oikein menee, riippuu toki lasten aikaisemmista elinkustannuksista (eli iästä). Jos eron aikana harrastivat vaikka kouluratsastusta omalla hepalla niin pointtisi on perusteltu ja harrastus olisi pitänyt ottaa huomioon elareissa.
Nyt exäsi maksaa 100% lasten elatuksesta, mikä keskiarvoa korkeammaksi arvioitu, eli 510 e/kk (sis. lapsilisän).
Se mistä murhetta kantaisin ovat tapaamiset, tai paremminkin tapaamattomuudet ... ja sitä syntiä eivät mitkään elarit korvaisi.
Lapsilisät pienituloisemmalle vanhemmalle, päiväkotimaksut isompituloiselle niin varmaan menee elatukset tulojen suhteessa.
Huoltajuusmuoto sinänsä ei vaikuta elatusmaksuun - vaan tapaamisten määrä. Jos lapset ovat yhtä paljon kummankin luona ei yleensä makseta elatusmaksua - vaan pyritään siihen että isompituloinen ottaa jotain vakiomaksuja itselleen ja lapsilisät menee pienituloisemmalle.
siihen kyllä, että vuoroviikoin lapset molempien vanhempien luona??? Onko se nyt hyväksi lapsille? Eihän lapset ole kuin esineitä joita niin vaan jaetaan. Entäs millaiset oikeudet lapsilla on? Saada ja ylläpitää koti siis ydinkoti.
Jos vanhemmat eroavat niin joko lapsella on kaksi kotia tai yksi koti mutta menettää joko isänsä tai äitinsä. Tutkimukset ovat osoittaneet että lapsi voi paremmin jos saa säilyttää läheiset suhteet isään ja äitiin - ja vuoroviikkolapset voivat keskimäärin paremmin kuin muut lapset. Tietysti parasta olisi jos vanhemmat eivät eroaisi - silloin lapsi saisi pitää kotinsa ja isän ja äidin ...
Kuka aikuinen haluaisi muuttaa kotiaan joka toinen viikko? Lapsilta kuitenkin tällaista odotetaan.
Parasta on, jos vanhemmat ovat hyvissä väleissä keskenään vielä eron jälkeen. Eiköhän tämä ole suurin kriteeri lasten hyvinvoinnille eron jälkeen... Vuoroviikko järjestelyissä vanhempien välien tulee olla suhteellisen hyvät, muuten tällainen järjestely ei toimi.
Nykyisin näitä vuoroviikko järjestelyjä taas kartetaan, lapsilta kuluu aina vähän aikaa tottua eri systeemeihin eri kodissa. Koululaisilla taas ovat luistimet väärässä paikassa jne jne jne.
Harkintaa, harkintaa, harkintaa!
Ruotsissa neljäsosa erolapsista asuu sekä äidin että isän kanssa - ja järjestely on yleistymässä täälläkin. Syynä tähän on että on todettu että lapset voivat paremmin - ja myös aikuiset. Siihen tarvitaan toki että vanhempien välit ovat asialliset (toisaalta järjestely kyllä edistää sovinnollisuutta kun toiselta ei viedä lapsia) ja etäisyydet suhteellisen lyhyet.
Valitettavasti on niin että eron jälkeen lapsi joutuu siirtymään kodista toiseen - joka toinen-vkl tai esim vuoroviikoin - tai sitten menettää isänsä tai äitinsä.
Vuoroviikko saattaa yleistyä ja joillekin lapsille saattaa olla hyväksi mutta isommilta lapsilta voisi ainakin kysyä mitä mieltä ovat sellaisista järjestelyistä.
Oma lapseni ei missään tapauksessa halua vuoroviikkojärjestelmää vaan hän haluaa yhden varsinaisen kodin ja sovittuina aikoina vierailla etävanhemman luona.
Älkää uskoko kaiken maailman tilatoja ja tutkimuksia; kysykää myös lapsilta!
Isompien lasten mielipide pitää toki ottaa huomioon - ja vanhemmat myös suostua vuoroviikkoihin tai vaikka lähivanhemman muutokseen jos lapset näin haluaa. Jotkut lähit on vaan käsittänyt asiaa niin että he omistavat lapsiaan ja voivat yksipuolisesti päättää missä lapsi kulloinkin on ...
eivät "omista" lapsiaan ja lapsen toiveita tällaisessa erotilanteessa pitää kuunnella. Lapsia ei saa pompotella ja lapsen mielipidettä täytyy voida kunnioittaa.
Toisinaan valitettavasti käy niin, että vaikka etä asuu lähellä ja lähivanhempi kannustaa lasta käymään etällä aina kun haluaa, lapsi ei halua, koska etälle tuntuu uusi kumppani ja tämän lapset olevan tärkeämpiä kuin oma lapsi. Varsin lyhytnäköistä. Itse lähivanhempana toivoisin suhteen etään pysyvän lämpimänä ja hyvänä mutta lapsikaan ei voi yksin tehdä kaikkea lapsi-vanhempi -suhteessa.
Jos toinen vanhempi haluaa tehdä kiusaa vuoroviikkosysteemistä tulee helvetti sekä lapselle että 'kiusatulle'. Tavaroita 'unohtuu' A:n kotiin eivätkä koskaan palaa B:n luo, lapsi joutuu kuuntelemaan A:n luona B:n mustamaalausta. A on täysin joustamaton aikojen suhteen, aina. B huomaa että lapsi kärsii koska A:n uusi kumppani lapsineen eivät tule toimeen lapsen kanssa. Kuitenkaan A ei suostu vuoroviikko järjestelmän purkuun vaan riitauttaa asian korkeimpia oikeusasteita myöten jolloin haetaan psykologinlausuntoa ja muuta sosiaalitoimen päätöstä jonka jälkeen lapsi asuu säännöllisesti B:n luona.
Jos suhteet ovat hyvät niin vuoroviikkojärjestelmä voi toimiakin. Mikäli välit ovat huonot ne todennäköisesti vain huononevat. Tämä toimii VAIN mikäli vanhemmilla on hyvä keskusteluyhteys.
Mielestäni vuoroviikkojärjestelmä on ainoa mahdollisuus, mikäli molemmat vanhemmat haluavat hoitaa vanhemmuutensa samalla tavoin. Kenelläkään viranomaisella ei voi olla mitään todellista oikeutta alistaa toista vanhempaa elatusvelvollisen asemaan. Lapsikeskeinen lähtökohta on toki hyvä ja ainoa oikea, mutta ei kukaan voi todellisuudessa arvioida lapsen etua. Vanhempien keskinäiseen riitaan ei tule missään tapauksessa vedota missään yhteydessä. Vanhemmat ovat eronneet, ei heidän välinsä varmaankaan ole parhaat mahdolliset. Kunnioitetaan eroa, ei pakoteta olemaan yhteydessä. Lapsen asiat voi hoitaa kirjeitse ellei halua tai voi puhua. Riitaan vetoaminen ja riitelijän palkitsemien tyhmintä, mitä ajatella voi. Ja valitettavasti hyvin yleistä, mitsä seuraa runsaasti "riitoja". Yleensä vain yksi on riitelijä eli se joka esittää vaatimuksia joita ei voisi itseensä kohdistettuna hyväksyä. Arvatkaa kumpaa sukupuolta ja miksi näin?
Ei eronneiden perheiden lapsilla ole mitään ydinkotia. Koteja on vähintäänkin kaksi, koska vanhemmat ovat eronneet. Haloo järki hoi! Erot pitää kieltää kokonaan, mikäli asia on kuten esitit. Sitäpaitsi lapsilla on tapana vierailla ja oleskella isovanhempiensa luona, monet ovat hoidossa jossain päivällä ja joskus muulloinkin, kesämökkejäkin ihmisillä on. Lapsilla on siis aina useampia "koteja". Kyllä lasten koti on siellä, missä heitä rakastetaan ja missä heistä huolehditaan. Omien vanhempien luona nuo asiat varmimmin toteutuvat, joten koteja saa olla vaikka sata, ei lapset siitä kärsi. Monella varakkaallahan niin onkin, enpä ole hoksannut heitä sääliä! Sen sijaan säälin monia lapsia, joilta puuttuu todellisuudessa toinen vanhemmista (useimmilta puuttuu isä, miksiköhän?). Heitä tuntuu tuollainen esitämäsi kummallinen logiikka kovin pahasti jäytävän ja jopa särkevän.
Kirjoitat täyttä asiaa. Meillä on myös vuoroviikkosysteemi. Viikko/viikko ja sitten keskellä viikkoa aina muksut on yhden illan toisella vanhemmalla, joten ei tule ikinä
kovin pitkää aikaa erossa kummastakaan vanhemmasta.
Mua ainakin ärsyttää suunnattomasti nämä ahdasmieliset vuoroviikkosysteemin arvostelijat.
En keksi yhtään perustetta, miksi esim. meidän systeemi olisi huonompi kuin se että esim. minä ottaisin joka toinen viikonloppu ja mahdollisesti joskus arki-iltaisin lapsiani "kylään" kotiini.
Tosin näitäkään asioita ei voi yleistää.
Ei vuoroviikkosysteemi välttämättä sovi kaikille mutta nykyään kun lasten kasvatus jakaantuu paljon tasaisemmassa suhteessa naisten ja miesten välillä, on näissä tilanteissa vuoroviikkosysteemi
hyvä systeemi. Ehjää perhettä sekään ei tietysti korvaa, mutta ainakin se turvaa normaalit suhteet molempiin vanhempiin, ilman vieraantumisen pelkoa.
Lapsien ja molempien vanhempien keskinäisten suhteiden turvaaminen on tärkeintä. Tasan tarkkaan kuten esitit. Jos eronneet vanhemmat asuvat kovin kaukana toisistaan, voi asumisen vuorottelu olla hankalaa matkojen ja lasten ystävyyssuhteiden hoidon sekä koulunkäynnin kannalta. Silloinkin tulee hakea paras mahdollinen systeemi, jossa suhteet molempiin vanhempiin turvataan. Ehjä koti (mikäli olisi myös todellisuudessa "ehjä"), olisi (kuten totesitkin) paras, mutta mikäli sitä ei ole, tulee jättää ydinkoti-hurskastelu sikseen vastuuttomana muinaisreliikkinä. Onneksi yhä usemmat isät osallistuvat lastensa elämään aiempaa enemmän. Näin olen itsekin havainnut. On kuitenkin ollut jo kauan yksittäisiä sukuja, joissa isän rooli käytännön kasvattajana ja lastensa hoitajana on ollut vahvaa ja perinne on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Ja juuri näissä tapauksissa tuleekin todella raskas törmäys yhteiskunnassa edelleen vaikuttavan sukupuolirasistisen lasten huolto- ja tapaamislain soveltamiskäytännön kanssa.