Siskollani on kaksi lasta, minulla kaksi pientä koiraa. Olen ollut lukemattomia kertoja hoitamassa hänen lapsiaan, ja aina väläytellyt että hän kai voisi sitten joskus ottaa koirani hoitoon. Ei siihen ole oikein vastannut mitään. Minun on todella vaikea saada koiria mihinkään, kun molemmat ystäväni ovat pahasti allergisia. Hoitolaakin olen kokeillut huonoin tuloksin. En uskalla jättää koiriani kenellekään tuntemattomalle, niin kuin ei siskonikaan uskalla jättää lapsiaan, ymmärrettävästi.
Siskoni saa lapsia hoitoon myös miehensä puolelle, mutta minulla ei ole lähipiirissäni siis ketään. Nyt sitten minulla olisi pitkästä aikaa tilaisuus lähteä etelä-Eurooppaan miesystäväni kanssa, ensimmäistä kertaa reissuun neljään vuoteen. Matka on nyt syksyllä, ja aloin jo puhua tästä siskolleni keväällä, jotta hän voisi varmistella vapaansa. Kysyin häneltä asiasta, ja hän sanoi että eiköhän se onnistu. Nyt sitten paljasti ettei hän oikein viitsi koirien takia ajaa meille. En voi viedä koiria heillekään, kun miehensä on allerginen. Itse olen saanut kulkea saman matkan vaikka ihan yhden illan vuoksi heille päin lapsia hoitamaan, talkoisiin ym. Ja kyse ei todella ole kuin kolmesta päivästä. No,turhaan anelin, tiesin että hän yrittää jollainen verukkeella koko ajan kieltäytyä. Sanoi vain minulle, että vie johonkin hoitolaan, vaikka tietää kuinka vaikeaa se minulle on.
Tätäkö se perheen tuki sitten on? Itselleen haluaa kaikki edut, mutta ei ole valmis tekemään muiden eteen uhrauksia. Nyt hän sitten kehtasi kysyä minua hoitajaksi kun lähtevät sen seitsemättä kertaa risteilylle tänä vuonna. Sanoin, että en viitsi minäkään enää ajaa heille. Siskoni loukkaantui ja sanoi, että koirat kai nyt on eri asia kuin lapset. Siis mitä??? Eli hän vähättelee sitä mikä minulle on tärkeää, ja näkee siis tässäkin vain itsensä.
Olen nyt todella vihainen, enkä tiedä miten pääsen yli tästä. Mitä voi enää tehdä?
Siskoni saa lapsia hoitoon myös miehensä puolelle, mutta minulla ei ole lähipiirissäni siis ketään. Nyt sitten minulla olisi pitkästä aikaa tilaisuus lähteä etelä-Eurooppaan miesystäväni kanssa, ensimmäistä kertaa reissuun neljään vuoteen. Matka on nyt syksyllä, ja aloin jo puhua tästä siskolleni keväällä, jotta hän voisi varmistella vapaansa. Kysyin häneltä asiasta, ja hän sanoi että eiköhän se onnistu. Nyt sitten paljasti ettei hän oikein viitsi koirien takia ajaa meille. En voi viedä koiria heillekään, kun miehensä on allerginen. Itse olen saanut kulkea saman matkan vaikka ihan yhden illan vuoksi heille päin lapsia hoitamaan, talkoisiin ym. Ja kyse ei todella ole kuin kolmesta päivästä. No,turhaan anelin, tiesin että hän yrittää jollainen verukkeella koko ajan kieltäytyä. Sanoi vain minulle, että vie johonkin hoitolaan, vaikka tietää kuinka vaikeaa se minulle on.
Tätäkö se perheen tuki sitten on? Itselleen haluaa kaikki edut, mutta ei ole valmis tekemään muiden eteen uhrauksia. Nyt hän sitten kehtasi kysyä minua hoitajaksi kun lähtevät sen seitsemättä kertaa risteilylle tänä vuonna. Sanoin, että en viitsi minäkään enää ajaa heille. Siskoni loukkaantui ja sanoi, että koirat kai nyt on eri asia kuin lapset. Siis mitä??? Eli hän vähättelee sitä mikä minulle on tärkeää, ja näkee siis tässäkin vain itsensä.
Olen nyt todella vihainen, enkä tiedä miten pääsen yli tästä. Mitä voi enää tehdä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Siskosi on itsekäs, älä anna hänen enää hyväksikäyttää itseäsi.
Minäkin olen hoitanut monesti sukulaisten lapsia. En ole mitään muuta saanut kiitokseksi kuin selän takana puhuttua pa*kaa. Kaikki ovat kateellisia elämästäni ja siitä, että olen opiskellut paljon. Ulkonäköäni ja kaikkea minuun liittyvää poljetaan. Kamalaa kun toista sorretaan vain sen takia, että yrittää mennä eteenpäin elämässä. Älä anna toisten enää käyttää sinua hyväksi!
Joo mulla sama juttu...Hoidin siskon koiria ties kuinka monta kertaa, mutta omaa koiraani joka minulla nyt ollut 7 vuotta en ole kertaakaan saanut siskolle hoitoon. Aina joku tekosyy, vaikka hyvin tulee siskon koirien kanssa toimeen...Varmaan sama juttu sitten kun molemmilla lapsia...
Käsittämättömän epäkypsää ja epäeettistä toisen ihmisen kohtelemista! Ymmärrän varsin hyvin huolenaiheesi. Itsellänikin oli kaksi koiraa, nyt yksi, enkä todellakaan voisi jättää koiraani kenellekään, joka ei ole koiralleni läheinen. Kerran jouduin jättämään äitini hoitoon pidemmäksi aikaa, ja vaikka koirat luottivat äitiini, heille puhkesi allergioita stressistä, mitä 'vieraassa' kodissa eläminen aiheutti.
Nyt toinen elossa oleva koira on jo vanha, enkä voi oikeastaan mennä päivää pidemmälle reissulle. Vaikka koira on kotona miehen kanssa. Vanhemmiten ainakin minun koirani ei kestä eroa. Jos lähtisin viikon reissuun, se voisi jopa kuolla suruun.
Älä missään nimessä laita koiriasi hoitolaan. Voiko joku tuttu asua kotonasi koiriesi kanssa reissusi ajan? Kuinka pitkä se nyy olikaan. Nuoremmat koirat voivat kestää eron, vanha voi jopa kuolla erosuruunsa.
Sisaresi käytös on loukkaavaa. On oikeudenmukaista, ettet enää auta häntä lastenhoidossa, olkoon vaikka kuinka hätätilanne. Sinun ei tarvitse kieltäytyä auttamisesta vihassa, vaan täydessä ystävällisyydessä kerrot syyn. On väärin odottaa sinulta enää apua, koska hän ei itse halua auttaa sinua. Kysymys ei ole lapsista tai koirista, vaan siitä että sinä tarvitsit apua. Hän kieltäytyi auttamasta sinua, kun pyysit apua. Kysymys on halusta auttaa toista.
Sinun ei tarvitse tuomita siskoasi, mutta ota onkeesi. Ilmiö on minulle tuttu. Tein isoja asioita rakkaan läheisen avittamiseksi. Kun sitten koitti aika, että minä olisin tarvinnut apua, hän kiersi auttamiseni verukkeilla. Totuus sattui. Muutoinkin koko suhteen luonne paljastui. - Toisia ei voi muuttaa.
Jos koirasi eivät ole tottuneet olemaan kenenkään hoidettavana, niin ehkä sinun täytyy lykätä matkaa aikaan, jolloin näitä koiriasi ei enää ole.
Juuri tämän takia ei kotieläimiä kun ne rajoittavat elämmä ja ainainen järjestäminen mohon koirat tai kissat hoittoon jos haluaa matkustella. Meillekkin otettiin aikoinan kun lapsemme halusi 2 kissaan ja olen naiseni kanssa päättäneet että kun näistä aika jättää niin haluan vapuden ja ei mitään eläimiä kun lapsikin jo 18v ja sitten saadaan matkustella ja tehdä reissuja ilman mitään säätöjä ja siskosihan voi ottaa ne lapset múkaan sinne risteilylle ja sanoppa siskolle että palvelus palveluksesta niin hyvä tulee ja meni siskosi laiskuus omaan nilkkaan.
Samaa mieltä, vaikka menee ohi aiheen. Miksi pitää ottaa eläimiä tai tehdä lapsia jos kuitenkin haluaa elää lapsetonta ja elukatonta elämää? Sen aikaa kun tarve vaatii niin mennään huollettavien ehdoilla, ei siinä sen kummempaa ole. Mennään sinne minne voi ottaa koko poppoon mukaan tai ei mennä ollenkaan mihinkään. Jos ei ajatus yhtään miellytä niin eläkää yksin/kaksin ainoastaan aikuisten itsenäisesti pärjäävien kesken. Hyvin yksinkertaista.
muuten tuo tyyli ei tule muuttumaan, vielä vanhanakin tälläiset siskot pitää muita palvelijoinaan..
Matkojen ajaksi on olemassa aivan mainioita koirien hoitolaitoksia, joissa pidetään lemmikeistä ensiluokkaisen hyvää huolta omistajien matkojen ajan. Sinuna ratkaisin probleeman viemällä lemmikisi hoitolaan ja nauttimaan matkastanne huoletta!
Vinkki?
Siis missä ja minkä nimisiä? Mihin voit oikeasti luottaa? Ilman oikeita suosituksia en enää laita minäkään koiraani mihinkään.
Olen Hämeestä. Mistä täältä löytyy mainio koirien hoitolaitos?
Oletko aiemmin käyttänyt hoitolaitosten palveluja?
Onko sinulla itselläsi huonoja kokemuksia vai uskotko jos joku sanoo : ei sun lemmikki kestä eroa hoitolaitoksessa?
Ammattilaisia siellä on. Takuulla saa parempaa hoitoa kuin vastahakoisten ja etukäteen koiran hoidosta ärsyyntyneiden sukulaisten luona.
Ei kannata olla ennakkoluuloinen kuulopuheiden perusteella.
Kun kokemus on hyvä, niin sitten rohkaistuu tarvittaessa käyttämään palvelua toistekkin mikäli tarve vaatii. Ärsyttää ennakkoluuloisuus joka perustuu kuulopuheisiin ilman omakohtaista kokemusta. Paljon on lemmikkihoitoloiden tyytyväisiä käyttäjiä, siksi ne pysyy pystyssä ja toiminnassa.
Googlettamalla löydät paikkakuntasi lähimmät lemmikkihoitolat.
kirjoita googleen vaikka lemmikkien lomakoti häme.
Tai sitten jäät yksinkertaisesti matkalta pois.
Mutta en veisi lemmikkiä sellaiselle ihmiselle hoitoon jota ei kiinnosta pätkääkään ottaa niitä vastuulleen, vaikka olis kuinka "tuttu paikka" koiralle.