Erottiin poikaystävän kanssa reilun kahden vuoden yhteielon jälkeen. Minulle tämä oli pisin ja vakavin suhde ikinä, joten kun ero tuli "voimaan" olin ja olen edelleen rikki sisältä. yöunet mennyt ja tuntuu ettei ruokakaan maistu. Olen koittanut keksiä tekemistä, mutta kaikki tällä paikkakunnalla muistuttaa siitä ihmisestä. Ajattelin, että muutto pois yhteisestä kodista auttaisi jotenkin selviämään ja selvittämään ajatuksia enemmän, mutta toisin kävi. Nyt ne kaikki ajatukset on mukana myös siellä uudessa kodissa. Hankittiin yhteinen kissa, joka jäi minulle ( kissa kun on mammanpoika) muistuttaa hänestä.
Ero oli meidän molempien päätös ja ikävältä tuntuukin sanoa et en kadu ollenkaan. Meillä on erilaiset haaveet ja suunnitelmat elämälle niin ei sitä kannata jatkaa ihmisen kanssa joka ei niitä pysty toteuttamaan toisen kanssa. Raskasta olla se ihminen joka huoltehtii ja muistuttaa aikuista ihmistä joka ei halua tai kykene hoitamaan itse asioitaan. Olen muutenkin aika herkkäuninen ihminen niin kai siinä alkoi mielenterveys ja jopa intiimikanssa käyminen kärsimään jos olet se ihminen joka koitat käydä töissä ainakun saat niitä ( muutamia krt kk) hoidat sossukäynnit ja molempien työkkärijutut ja siihe päälle murehdit riittääkö rahat kuitenkaan. ja saako kissa hiekkaa. Jos tilillä oli 30 e niillä ostettiin hänelle tupakkaa ja oltiinkin sitten syömättä.
ja surullisen tästä tekee sen, että olit suunnitellut tälle kesälle vaikka mitä, lähdetty reissuun, kiertelemään vaikka suomea ja hän toteaa ennen reissun alkamista että ei häntä kiinnosta tuollainen. Hän haluaa olla kotona, mitä me ei tehtykkään kun molemmat työttömiä ! koita siinä tehdä edes jotain että saadaan kiva kesälomareissu tai sitte ihan ravintolaan asti syömään ! ei niin ei.
Nyt ollaan oltu erossa jo 3 viikkoa ja vieläkin se osaa loukata. Ihan henk.kohtalaisuuksista lähtien. Mä mietin että milloinkahan sille riittää?? muutenkin mieli maassa ja koittaa tehä kaikkensa et pärjää ja toinen tulee ja taas heittää vettä kasvoille.
Jos tämä vuodatus auttaisi jotenkin saamaan ajatuksia jotenkuten aisoihin ja edes jotenkin selväksi..
Ero oli meidän molempien päätös ja ikävältä tuntuukin sanoa et en kadu ollenkaan. Meillä on erilaiset haaveet ja suunnitelmat elämälle niin ei sitä kannata jatkaa ihmisen kanssa joka ei niitä pysty toteuttamaan toisen kanssa. Raskasta olla se ihminen joka huoltehtii ja muistuttaa aikuista ihmistä joka ei halua tai kykene hoitamaan itse asioitaan. Olen muutenkin aika herkkäuninen ihminen niin kai siinä alkoi mielenterveys ja jopa intiimikanssa käyminen kärsimään jos olet se ihminen joka koitat käydä töissä ainakun saat niitä ( muutamia krt kk) hoidat sossukäynnit ja molempien työkkärijutut ja siihe päälle murehdit riittääkö rahat kuitenkaan. ja saako kissa hiekkaa. Jos tilillä oli 30 e niillä ostettiin hänelle tupakkaa ja oltiinkin sitten syömättä.
ja surullisen tästä tekee sen, että olit suunnitellut tälle kesälle vaikka mitä, lähdetty reissuun, kiertelemään vaikka suomea ja hän toteaa ennen reissun alkamista että ei häntä kiinnosta tuollainen. Hän haluaa olla kotona, mitä me ei tehtykkään kun molemmat työttömiä ! koita siinä tehdä edes jotain että saadaan kiva kesälomareissu tai sitte ihan ravintolaan asti syömään ! ei niin ei.
Nyt ollaan oltu erossa jo 3 viikkoa ja vieläkin se osaa loukata. Ihan henk.kohtalaisuuksista lähtien. Mä mietin että milloinkahan sille riittää?? muutenkin mieli maassa ja koittaa tehä kaikkensa et pärjää ja toinen tulee ja taas heittää vettä kasvoille.
Jos tämä vuodatus auttaisi jotenkin saamaan ajatuksia jotenkuten aisoihin ja edes jotenkin selväksi..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aika parantaa haavat, vaikka nyt tuntuukin pahalta!
Teidän haaveenne eivät kohdanneet, mutta elämä jatkuu, teillä kummallakin.
Pää pystyyn, sinua odottaa parempi tulevaisuus:)
Ai 3 viikkoa "jo" erosta :D Tuota suolaamista kyllä vielä riittää pidemmällekki, ainaki mulla, hahah. Itellä menny kohta vuos ja vieläki ahistaa (8v suhde) (no offence :D) Vasta nyt oon pikkuhiljaa alkanu katella sillei tosissaan muita, ja muistot ei ahdista sillälailla enää, vaikka tänne kirjotankin.. :D Ei kannata ainakaa vielä ajatella mistä löydät uuden ihmisen, tai (löydänkö ikinä ketään) Ennenkö olet onnellinen iteksesi, ja viihdyt kotona. Tai mistä sitä tietää, mut tuntuu et suhteet liian äkkiä eron jälkeen ei voi toimia (joskus tietenkin voi, jos oikea sattuu kohdalle) Suosittelisin myös, et poistat kaiken mikä muistuttaa sun exästä, (kissa tietenkin jää.. :) ja melkein tärkeintä minkä oon ite huomannu, niin urheilu! Ja sillei raivolla, monta kertaa viikossa, mitä ikinä nyt tykkäätki tehdä. Alkoholia en myöskään suosittelisi, ainakaan paljoa.. Ja kaikki nää neuvot mitä tässä kerron, niin ennoo todellakaa niitä itse noudattanut, ainakaa nii paljoa ku ois pitäny :D Mut tajuan näin jälkeenpäin, et se ois helpottanu huomattavasti mun oloa. Ja en voi sulle muuta sanoa kuet sulla on tosi vittumaiset ajat eessä.. :D sorry, mut niin se vaa on. Itellä ne pahimmat ahdistukset tuli vasta sitten kun ero oli "todellinen" eli oiskohan siinä mennyt joku 2-3kk. Voimia sulle!
M -77