Mistä elämänilo

Tämä ei ole oikea palsta, mutta en oikein keksinyt parempaakaan palstaa.

Olin aikaisemmin narsistin kanssa naimisissa ja siitä tuli sen verran pahat arvet, että olen päättänyt olla loppuelämäni ilman parisuhdetta. Minusta tuskin enää edes olisi parisuhteeseen.

Aina välillä voimat loppuu, mutta silti sitä jotenkin selviää eteenpäin. Se on vaikeaa sillä en oikein näe mitään positiivista tulevaisuudessa. Olen urani "huipulla" ja ei minulla enää ole kunnianhimoakaan (egolähtöisyys, hyväksynnän osto ja suorittaminen jäi terapiaan, jossa lopulta opin hyväksymään itseni).

Aamuisin ei oikein löydy syytä nousta vuoteesta, ei ole mitään, mitä odottaa (matkat yms. ei auta asiaa). Kaikki maallinen tuntuu yhdentekevältä ja jos lääkäri kertoisi, että olisi jokin sairaus ja elinaikaa viikko, niin se olisi varmaan positiivinen uutinen...pieni lottovoitto.

Miten ihmeessä voi saada elämänilonsa takaisin?
7356
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Auttaisko tää...
Mikään ei ole ikusta ja elämä menee vaiheittain... niin oli avioliittosikin... niin on tämä nykyinen tilanteesikin... vaihe, joka ei ikuisesti kestä!!!
Tiedänniin tarkkaan miltä sinusta tuntuu.. itsekkin olin pitkässä suhtessa narsistin kanssa.. joka tuhosi sisältäni paljon...
Mutta kun oli niin paljon huonoa, löysin paljon hyvääkin jälkikäteen... nimittäin löysin oikean itseni, osaan pitää puoliani, enkä anna enää ikinä kenenkään kohdella itseäni sillä lailla...
Olen löytänyt itselleni täydellisen miehen, jpnka lanssa ollaan oltu naimisissa nyt 8 vuotta ja ensimmäinen lapsikin tulossa... :) en osaisi tätäkään onnea elämässä samalla tavalla arvostaa, ellei olis ollut niin huono suhde takana.... ; D

Kun alat tuosta jossain vaiheessa toipumaan, niin voin luvata sen että huomaat miten elämä on ihanaa, näet myös asioita hyvin erinlaisella tavalla, nautit myös eri tavalla ja rakastat elää joka solulla... aikaa se vie, ja anna sitä itsellesi roppakaupalla.

Kaikkea hyvää sinulle!!!

Äänestä

MULLA ON IHAN SAMA TILANNE KU ALOITTAJALLA... elämänhalua ei ole.. Olin narsistin kanssa lähes 9v. Eron jälkeen reilun vuoden päästä sain todella pahan burnoutin ja yritin itsemurhaa, kävin terapiassa ja pikkuhiljaa se oma itseni löytyi mutta noin pitkä aika narsistin kanssa tuhosi paljon.. KOKO aika toivon että saisin jonkun sairauden esim syövän tai jonkun muun jottei mun tarttis käydä edes hoidoissa vaan voisin vaan kuolla pois... Itsemurhayrityksen jälkeen kun heräsin pettymys oli aikamoinen kun olinkin vielä täällä... Joten voin samaistua aloittajaan todellakin, jaksamisia =(

Äänestä

Hei.. itse yritän löytää hyvänolon tunnetta tekemällä jotain "taiteellista". Esim. otan valokuvan jostain ja muokkailen sitä noilla ilmaisohjelmilla. Se on jännä kun jotenkin "se" tunne siirtyy siihen ja kun sen näkee, tuntee lohtua, toivoa, hivenen voimaa...

Äänestä

Hei!

MInulla on myös ollut monta vaihetta, jolloin tarkoitus elämälle on ollut ihan hukassa. Nyt kun on perhe, niin on tietysti aina syy elää. Mutta aiemmin, ennen äidiksi tuloa, harkitsin jopa itsemurhaa pahimpina aikoina. Minullakin on taustalla avioliitto narsistin kanssa, hyväksikäyttöä, alkoholismia ym. ym.

Kun yritin sitten selvitä kaikesta siitä, sain paljon voimaa muiden auttamisesta. Minun näkemykseni mukaan yksi syy, miksi meidän täytyy elää yhdessä tämä aika maan päällä on se, että opimme auttamaan ja palvelemaan toisiamme. Kun oppii saamaan iloa siitä, että on tehnyt jotain toisten hyväksi ihan ilmaiseksi ja ilman aineellista palkkiota, on elämällä ihan toisenlainen syvyys ja luonne.

Mene vapaaehtoistyöhön, vaikkapa SPR on hyvä ja luotettava paikka aloittaa. Saat muuta mietittävää, kun oman elämäsi tyhjyys. Ja sieltä saattaa löytyä uusia kivoja kavereitakin... :)

Äänestä

No itellä nyt ei avioero sentää mutta kihlaus purkautu.. suhteen viimeisten 3 kuukauden totaalisen tuittupäisen, agressiivisen ja epäkunnioittavan käytöksen jälkeen oli kaks kuukautta täysin hajalla. Mikä tähän autto, en antanu päivisin tilaa negatiivisille ajatuksille, purin ajatukset vaa itkien nukahtamalla. Ja miettimällä niitä selviks öisin. Ja päätin täysin systemaattisesti käydä vaan suruajan täysillä ohi. Mielummi se et kerta kirpasee ku vuosien kaipuu johonki mikä ei toimi. Kaks kuukautta tein raksahommia ja urheilin täysillä. Fyysinen pahanolon tunne katos pian ja henkinen siinä samalla.

Seksuaalisen itsetuntoni sain takasi sitte ku kolmikymppisen kuuman latino opiskelijan kanssa saanu viettää laatuaikaa. Itse parikymppinen kundi. Molemmat tietää tässä jutussa että ollaan kavereita joilla on yhteinen salaisuus ;).

Mutta joo ei siin muuta, teet asioita vapaa-ajalla mistä tykkäät. Tai paskasti sanottu ku tossa tilanteessa ku ei tykkää yhtään mistään. Mutta alat TAAS tekemään niitä asioita mistä nautit ennen avioliittoa jne. Mutta joo, ilmota vaikka narsistimiehes uus osoite mulle ni, voin käydä hieman keskustelemassa hänen kanssaan aiheesta naisten kohteleminen.

Äänestä

"Olin aikaisemmin narsistin kanssa naimisissa ja siitä tuli sen verran pahat arvet, että olen päättänyt olla loppuelämäni ilman parisuhdetta. Minusta tuskin enää edes olisi parisuhteeseen."

Sinä olet kaikista paras vaihtoehto parisuhteeseen, koska olet kokenut todella huonon parisuhteen. Koska tiedät mitä on olla huonossa parisuhteessa, niin osaat arvostaa hyvää parisuhdetta kun sellaisen kohtaat. Se mies joka sinut saa on todella onnekas!

Äänestä

Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


murtsinaama kirjoitti:

Tämä ei ole oikea palsta, mutta en oikein keksinyt parempaakaan palstaa.

Olin aikaisemmin narsistin kanssa naimisissa ja siitä tuli sen verran pahat arvet, että olen päättänyt olla loppuelämäni ilman parisuhdetta. Minusta tuskin enää edes olisi parisuhteeseen.

Aina välillä voimat loppuu, mutta silti sitä jotenkin selviää eteenpäin. Se on vaikeaa sillä en oikein näe mitään positiivista tulevaisuudessa. Olen urani "huipulla" ja ei minulla enää ole kunnianhimoakaan (egolähtöisyys, hyväksynnän osto ja suorittaminen jäi terapiaan, jossa lopulta opin hyväksymään itseni).

Aamuisin ei oikein löydy syytä nousta vuoteesta, ei ole mitään, mitä odottaa (matkat yms. ei auta asiaa). Kaikki maallinen tuntuu yhdentekevältä ja jos lääkäri kertoisi, että olisi jokin sairaus ja elinaikaa viikko, niin se olisi varmaan positiivinen uutinen...pieni lottovoitto.

Miten ihmeessä voi saada elämänilonsa takaisin?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu