Mieheni harmitteli, että miksi koskaan tuli tähän maahan, ja ilmoitti yllättäen, että aikoo joskus palata kotimaahansa. Sanoin, että noinko hän vaan sitten jättää avioliittonsa ja minut. Hän sanoi, että voithan tulla mukaan, jos haluat. Mutta minulla on lapset Suomessa. En voi jättää heitä. Eli käytännössä mieheni sanoi, että tulee - sitten kun hänestä tuntuu sopivalta hetkeltä - hylkäämään minut. Sen jälkeen hän veti sanansa takaisin, ja sanoi, että puhuu noin ramadanin takia, kun on nälissään. Vastasin, että en tiedä, voinko enää uskoa häntä. Minä en voi tuhlata elämääni, näitä viimeisä vuosia, kun haluaisin vielä lapsenkin. Jos katselen häntä tässä pari vuotta ja hän tietää jo ennakolta, että jättää minut, niin olen tuhlannut häneen viimeiset mahdolliset lapsensaantivuoteni ja samalla tuhlannut rakkauteni johonkin, joka ei ole rakkauden arvoinen, jos miettii vaan minun jättämistäni tulevaisuudessa.
shokki tämä
-pulassa-
25661
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Hyväksikäytetyn rooli ei ole jäävi.
Rakkaudella ei ihmiset pitkään elä, jotain mielekästä miehistä tulisi löytää. Suomessa maahanmuuttajien on vaikea sitä löytää = Ongelmia!
Köyhä jäinen maa.
sellaista se elämä on näiden kulttuurilähettiläiden kanssa.normaaleissa parisuhteissa suunnitellaan tulevaisuutta pitkällä aikavälillä,etnisten tuontiäijien kanssa ainoa realistinen asenne on päivä kerrallaan,huomenna voi ovi paukahtaa kiinni.
Teit niin tai näin niin jättää se sinut kuitenkin, äläkä missään nimessä mene tekemään lasta tällaisen miehen kanssa, yksin jäät sitten niiden kaikkien kanssa kuitenkin.
Jos jutut on tuollaiset niin suunnitelmat on tehty jo pitkälle etukäteen, usko pois näin tulee tapahtumaan. Anna mennä ja unohda, kaikista vähimmällä pääset.
Menee hakemaan/katsastamaan sopivaa oman maan puolisoa jo valmiiksi. Nyt alkaa jutut tulemaan tuollaisiksi, petaa eroa, oleskeluluvat varmaan jo avioliiton kautta kunnossa ja niitähän hän juuri tarvitsikin, joten se homma hoidettu.
Kyllä näin on. Suunnitelmat tehty, helpommalla pääsee itse kun heivaa tollasen hyväksikäyttäjän. Itsellä oli aivan samanlainen kokemus ja tosiaan lähti, ei tosin omaan kotimaahansa, vaan toiseen Schengenin maahan oman maanalaisen naisen kanssa. Sen verran tuli nähtyä koko tuota touhua, etten todella halua mitään ulkomaan elättiä. Jos nyt en suomalaista miestä sa, niin olen ennemmin yksin.
Aivan uskomattoman negatiivisia viestejä!
Mieshän perui sanansa, oli vaan sanonut niin väsyneenä ja nälissään.
Heti on täällä joukko syyttelemässä hyväksikäyttäjäksi jne.
Mitä se mies on muka hyväksikäyttänyt, jos hetken herkitsi omaan maahansa palaamista?
Aloittaja yrittää nyt vaan unohtaa kommentin, jonka toinen paastottuaan väsyneenä lipsautti - kukapa meistä ei olisi joskus väärää kommenttia lausunut, turha siitä nyt on näin suurta numeroa tehdä.
Liian suuren ongelman teette pienestä lauseesta - unohtakaa koko lause ja jatkakaa elämäänne.
Aloittaja jatka sinäkin elämääsi miehen kanssa , mutta vähän ymmärtäväisemmällä mielellä!
Aika omituinen kommentti, et voi tietää heidän todellista tilannettaan, joten sinun ohjeesi on täyttä potaskaa.
EI tuollaista sanota hetken mielijohteesta, eli mies on todella pohtinut vaihtoehtoa tosissaan, jos suutuspäissään menee uhkamaan asialla. Uhkaus on sen verran tarkkaan harkittu, ei itsellä tulisi uhata tuollaisella, jollen olisi tosissani. Sama asia, jos silloin tällöin pienessä riidassa toinen puoli vetää avioeron esiin, sen pitäisi herättää epäilyt parisuhteen tarkoitusperästä.
Väärä kommentti muuhun asiaan on aivan toinen, kuin kertoa omista suunnitelmista tai pohdinnoista, mitä on tehnyt mielessään. Ruusunpunaiset lasitko sinulla on päässä? No, joku päivä havahdut todellisuuteen.
Eikä meillä ollut edes riitaa! Riitojen yhteydessä hän aina uhkailee erolla ja kun leppyy niin vetää uhkauksen takaisin. Mutta tässä tilanteessa ei ollut edes riitaa. Hän oli vaan pottumaisella tuulella.
noin munkin exäni totesi kerran että ei aiokkaan jäädä tänne loppuelämäksi..aikoo palata kotimaahansa ja voin mennä mukaan jos tahdon.. myöhemmin sit käski unohtaa mitä oli sanonut, joopa joo siitä se meidän alamäki sit alkoikin.. ja loppu tuli :D
Älä valita. Menihän "jalat altasi" ainakin kerran. Se riittäköön.
Voit sanoa miehellesi että maa ei muutu yhden mukaan, vaan yksi muuttuu maan mukaan. Omaa kulttuuria ei tarvitse luovuttaa, mutta mieltä pitää avartaa.
Harmittaahan se, kun tämä maa on täysin päinvastainen kuin Islam opettaa. Silti kummasti noilla muslimeilla on tänne hinku.
Ihmeellistä että jos se Islam on niin autuaaksi tekevä uskonto, niin miksei sielunsisaret ja -veljet saa rakennettua kotimaastaan sellaista paratiisia josta ei tarvitse lähteä tänne syntiseen Eurooppaan harmittelemaan kun tänne on joutunut tulemaan.
Jokaisessa Islamin maassa tuntuu olevan vaan korruptiota, kouluttautuneisuutta, naisten alistamista, väkivaltaa, sotia sekä köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Onko ne ihmiset siellä tekouskovaisia vai miksi näin on päässyt käymään...
Siis kouluttamattomuutta tarkoitin...
Kun ne ei viellä örvellä kännissä ,niin vois kuvitella muslimimaiden olevan uskomattomia paratiisejä ,jonne kaikki haluaa.
osalle muslimeista jotka vihaavat kotimaansa"kulttuuria"ja vilpittömästi pois sieltä on islam aivopesun tuloksena juurtunut takaraivoon niin voimakkaasti he aikanaan alitajunnassaan kaipaavat lähtömaansa tapoja.tämän johdosta he pyrkivät muuttamaan uusia olosuhteita "kotoisaksi".kaikilta tämä ei onnistu ja he eivät tule elämään oikeasti onnellisena missään.
Ninhän sitä voisi kuvitella. Mutta mietis, jos ne vielä kaiken kukkuraksi örveltäisi kännissä! Selvinpäinkin saavat riittävän karmeaa jälkeä aikaan.
Ei sillä ole mitään tekemistä islamin kanssa. Kaikilla ulkomailla asuvilla tulee jossain vaiheessa koti-ikävä. Myös suomalaisilla, jotka asuvat ulkomailla. Jotkut pääsevät siitä yli, jotkut eivät.
Mielestäni aloittajan kannattaa erota, kun asenne on noin itsekäs, että "olen tuhlannut rakkauteni". Ei sinulla ole edes halua ymmärtää miestäsi ja hyväksyä hänen tunteitaan. Onneksi mies reilusti kertoi huolensa ennen kuin laitoitte lapsen alulle.
Heh heh, asuin ulkomailla 8 vuotta. Meninin vaimoni kanssa naimisiin jo ulkomailla asuen siellä 3 vuotta yhdessä.
En koskaan sanonut enkä koskaan tule sanomaan että haluaisin erota hänestä. Maita on maailmalla monia mutta vain yksi nainen josta oikeasti välitän.
Koti-ikävä ei ole mikään syy sanoa rakkalle ihmiselle typeryyksiä, ei Suomessa eikä ulkomailla.
Miehen tuntiessa ettei nainen ole suurempi asia mitä oma mielentila uhaten erolla, hyi soikoon, mikä mies ja mikä valuutta?
Muslimi kertoi reilusti huolensa, että mua naurattaa. Vaimollehan ne varsinkin ovat reiluja ja rehellisiä, buahahaa.
Heh, suomalainen nainen ilmeisesti kokee hyväksytyksi rakkaudella kiristämisen. Ei rakkaus, jos sellaista on sinun suhteessa, ole sellainen, että se vedetään kiristyskohteeksi riidassa kuin riidassa. Ehkä sinun kannattaa miettiä nyt omaa suhdetta, jos käytätte tuollaista normaalina aiheeta riidoissanne, ei meinaan lupaa hyvää suhteelleenne, jos koko ajan kyseenalaistatte suhteenne perustan.
Ihmettelen, kuinka paljon suomalainen nainen on valmis kestämään suhteessa ulkomaalaiseen mieheen. Ehkä kannattaisi pohtia omaa itsetuntoa ja miettiä, onko kumppani todella sitoutunut suhteeseen vai toimitko oleskelulupa-automaattina, kunnes pääset hakemaan uutta tuliaista.
Ajattele nyt vain niitä kahta lastasi jotka ovat täällä Suomessa !!!!!!
Tuollaisen miehen kanssa ei ainakaan kannata tehdälasta, ja onhan sinulla jo kaksi huollettavaa, vai onko ukko kolmas.
Eiköhän nyt olisi aika puhua asia kunnolla läpi.
Omalla miehelläni on ulkoisesti asiat hyvin ja hän on asunut Suomessa jo pitkään, mutta tiedän, että jos mua ja lapsia ei olisi, hän ei enää asuisi täällä. Se, että synnyinmaa on hänelle edelleen tärkeä, ei ole loukkaus mua eikä Suomea kohtaan.
Jo ennen lapsia hän oli puhunut, että aikoo jossain vaiheessa muuttaa takaisin, joten sinänsä asia ei ole ollut mikään salaisuus tai yllätys eikä mies ole sillä koskaan uhannut tai kiristänyt. Olemme sopineet, että kasvatamme lapset Suomessa. Katsotaan sitten. Mulle löytyisi kyllä töitä miehen kotimaasta, mutta eri asia, haluaisinko yrittää sopeutua siihen yhteiskuntaan ja työelämään.
Asiat muuttuvat, ja nähtäväksi jää, miten käy. Ei se synnyinmaakaan ole samanlaisena pysynyt, ja toistaiseksi mieheni on mielellään tullut takaisin Suomeen lomilta. Tällä hetkellä koti = puoliso ja lapset. Voi olla, että asutaan molemmissa maissa osan vuotta - vaikea sanoa vielä. Tilanteemme on siinä suhteessa erilainen kuin aloittajalla, että koskaan emme ole ottaneet eron mahdollisuutta esille.
Sieltä se totuus lipsahtaa,vaikka ramadanin aikaan.Luota vain omaan fiiliksiin mitä nousee pinnalle ton sanomisen jälkeen.Valitettavan moni menee papereiden takia vain naimisiin.Neljä vuotta kun on jaksanut kitkuttaa niin saa pysyvän oleskeluluvan.Sit kytkin ylös ja menoksi.Sattuu olemaan aika yleistä.Niiden mentaaliteettia ei opi kun tutustumalla niihin.Ja se on erilainen länsimaisen tapojen kanssa.Kun nyt puhutaan keskiaikaisesta! kulttuurista tulleista miehistä.Tällä kirjoituksella ei ole tarkoitus leimata kaikia.Vaan sitä ryhmittymää ihmisiä jotka menevät naimisiin jaadakseen jäädä eurooppaan.
AP, ole onnellinen, että olet sentään saanut kokea äitiyden omalla kohdallasi. Sitä onnea ei ole kaikille suotu...
Rakasta lapsiasi. Mies ei todella herätä mahdottoman suurta luottamusta näin etäältä katsottuna... Itselläni on hieman samankaltainen tilanne siinä suhteessa. Toisaalta, ilmeisesti hänkin sinua rakastaa, kun ei kerta ole jo lähtenyt, ja sentään varoittelee huonoa oloaan.
Jos tilanne ratkeaisi suuntaan tai toiseen jos vain puhutte siitä mitä olisi parasta tehdä?