Olen ollut useamman vuoden parisuhteessa samanikäisen miehen kanssa, olemme 21-vuotiaita: elämämme kunnossa jne. Henkisellä tasolla meillä klikkaa tosi hyvin, viihdymme toistemme seurassa. Kummallakin meistä on mieleinen opiskelupaikka, minä käyn lisäksi keikkaluontoisesti töissä koulun ohessa. Taloudellinen puolikin on siis taattu, menot jaetaan tasapuolisesti. Kaikki on periaatteessa hyvin ja elämä rullaa. Fyysinen puoli on taas asia erikseen. Olen aina ollut miestäni aktiivisempi seksin suhteen, mutta aloitteet ovat tulleet alunperin kummaltakin suunnalta. Jossain vaiheessa miehen kiinnostus seksiin lopahti, koska hän pelkäsi niin kovasti minun tulevan raskaaksi. Pelko paisui hänen päässään ihan älyttömiin mittasuhteisiin. Hankinkin pillerit, mikä auttoi hetkisen aikaa: seksiä oli viikossa kolmesta neljään kertaa. Emme asuneet vielä yhdessä.
Muutettuamme yhteen ajattelin seksiasioiden helpottuvan: meillä olisi oma pesä, jossa rauha ja vapaus tehdä mitä huvittaa. Kuitenkin seksiä=yhdyntöjä on kuukaudessa keskimäärin kaksi kertaa ja muita "duunailuja" ehkä noin kerran viikossa. Eli erittäin hyvällä tuurilla vällyjen välissä saattaa olla sutinaa siis yhdestä kahteen kertaa viikossa. Mielestäni määrä on vähän tämän ikäisille, itse haluaisinkin seksiä huomattavasti useammin. Seksi tulee yleensä aina miehen aloitteesta - ja silloinkin se vaikuttaa siltä, että mies ei varsinaisesti halua/tunne panetusta/himoitse minua, vaan hän suurin piirtein katsoo kalenterista "jaahas, viime kerrasta onkin jo aikaa" ja alkaa hommiin. Mies katsoo pornoa "salaa", hän on kyllä vähentänyt sitä. Toisia naisia hän ei ole koskaan katsonut sillä silmällä. Nykyään en itse enää tee aloitetta, koska torjutuksi tuleminen tuntuu niin helkkarin pahalta. Suostun seksiin aina, kun mies sitä haluaa, koska en voi tietää milloin sitä seuraavan kerran saa. Viimeksi olimme sängyssä viime perjantaina. Itse olin ihan väsynyt ja valmis nukkumaan, mutta mies alkoi kosketella: viime kerrasta jo yli viikko aikaa. Yleensä kostun helposti, joten duunailut kyllä onnistuvat vaikka en ihan "sillä fiiliksellä" olisikaan: seksi ei koskaan tunnu fyysisesti pahalta. Joskus kuitenkin minulle tulee hyväksikäytetty olo jälkeenpäin, kun mietin asiaa. Sunnuntaina tein pitkästä aikaa aloitteen, ja mies sanoi ettei hänen nyt tee mieli: yleensä mies sanookin suoraan, ettei hän nyt pysty tms. Sanoin, että ei se mitään ja hymyilin. Pussasimme ja hän laittoi valot pois. Siinä se. Hän kyllä laittoi käden ympärilleni kun kävimme nukkumaan, mutta sisältäni kaihersi taas: miksi edes yritin, ei hän kuitenkaan halua kun minä sitä pyydän.
Vuoden sisällä olen kerran torjunut miehen ja hän meni siitä ihan tolaltaan. Ei suuttunut, mutta oli huolissaan: mikä minua vaivaa. Olen asiasta puhunut, ja yleensä puhumisen jälkeen seuraavan kerran kun haluan seksiä niin mieheni suostuu/pystyy. Tuntuu vain tyhmältä, että joka kerta täytyisi käydä hullut draamat ja keskustelut, ennen kuin voin tehdä aloitetta. Jos vedän kilarit tästä asiasta, mies menee niin paineisiin että seksi ei onnistu pariin kuukauteen. Hän tiedostaa oman haluttomuutensa siis jossain määrin eikä pidä tätä ainoastaan minun ongelmanani. Mies on sanonut, että jos minun tekee mieli ja hänen taas ei, hän voi hoidella minut yksinäänkin. En aina haluaisi olla kerjäämässä "käsihoitoa". Olen tämän sanonutkin miehelle, ja hän on luvannut yrittää kysellä useammin että haluaisinko hänen tyydyttävän minut, mutta yleensä asia unohtuu pian. Haluan seksiä hänen kanssaan, koska se on hyvää, mutta haluan sitä myös, koska siinä saa ihan erilaista läheisyyttä kuin mitä sohvalla löhötessä ja leffaa katsoessa. Minäkin haluan tehdä ja tuottaa miehelle hyvää oloa yhtälailla kuin tulla vastaanottaneeksikin huomiota.
(JATKUU ALAPUOLELLA!)
Muutettuamme yhteen ajattelin seksiasioiden helpottuvan: meillä olisi oma pesä, jossa rauha ja vapaus tehdä mitä huvittaa. Kuitenkin seksiä=yhdyntöjä on kuukaudessa keskimäärin kaksi kertaa ja muita "duunailuja" ehkä noin kerran viikossa. Eli erittäin hyvällä tuurilla vällyjen välissä saattaa olla sutinaa siis yhdestä kahteen kertaa viikossa. Mielestäni määrä on vähän tämän ikäisille, itse haluaisinkin seksiä huomattavasti useammin. Seksi tulee yleensä aina miehen aloitteesta - ja silloinkin se vaikuttaa siltä, että mies ei varsinaisesti halua/tunne panetusta/himoitse minua, vaan hän suurin piirtein katsoo kalenterista "jaahas, viime kerrasta onkin jo aikaa" ja alkaa hommiin. Mies katsoo pornoa "salaa", hän on kyllä vähentänyt sitä. Toisia naisia hän ei ole koskaan katsonut sillä silmällä. Nykyään en itse enää tee aloitetta, koska torjutuksi tuleminen tuntuu niin helkkarin pahalta. Suostun seksiin aina, kun mies sitä haluaa, koska en voi tietää milloin sitä seuraavan kerran saa. Viimeksi olimme sängyssä viime perjantaina. Itse olin ihan väsynyt ja valmis nukkumaan, mutta mies alkoi kosketella: viime kerrasta jo yli viikko aikaa. Yleensä kostun helposti, joten duunailut kyllä onnistuvat vaikka en ihan "sillä fiiliksellä" olisikaan: seksi ei koskaan tunnu fyysisesti pahalta. Joskus kuitenkin minulle tulee hyväksikäytetty olo jälkeenpäin, kun mietin asiaa. Sunnuntaina tein pitkästä aikaa aloitteen, ja mies sanoi ettei hänen nyt tee mieli: yleensä mies sanookin suoraan, ettei hän nyt pysty tms. Sanoin, että ei se mitään ja hymyilin. Pussasimme ja hän laittoi valot pois. Siinä se. Hän kyllä laittoi käden ympärilleni kun kävimme nukkumaan, mutta sisältäni kaihersi taas: miksi edes yritin, ei hän kuitenkaan halua kun minä sitä pyydän.
Vuoden sisällä olen kerran torjunut miehen ja hän meni siitä ihan tolaltaan. Ei suuttunut, mutta oli huolissaan: mikä minua vaivaa. Olen asiasta puhunut, ja yleensä puhumisen jälkeen seuraavan kerran kun haluan seksiä niin mieheni suostuu/pystyy. Tuntuu vain tyhmältä, että joka kerta täytyisi käydä hullut draamat ja keskustelut, ennen kuin voin tehdä aloitetta. Jos vedän kilarit tästä asiasta, mies menee niin paineisiin että seksi ei onnistu pariin kuukauteen. Hän tiedostaa oman haluttomuutensa siis jossain määrin eikä pidä tätä ainoastaan minun ongelmanani. Mies on sanonut, että jos minun tekee mieli ja hänen taas ei, hän voi hoidella minut yksinäänkin. En aina haluaisi olla kerjäämässä "käsihoitoa". Olen tämän sanonutkin miehelle, ja hän on luvannut yrittää kysellä useammin että haluaisinko hänen tyydyttävän minut, mutta yleensä asia unohtuu pian. Haluan seksiä hänen kanssaan, koska se on hyvää, mutta haluan sitä myös, koska siinä saa ihan erilaista läheisyyttä kuin mitä sohvalla löhötessä ja leffaa katsoessa. Minäkin haluan tehdä ja tuottaa miehelle hyvää oloa yhtälailla kuin tulla vastaanottaneeksikin huomiota.
(JATKUU ALAPUOLELLA!)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tunnen aitoa vetoa ja intohimoa miestä kohtaan ja olenkin sanonut sen hänelle: kerron haluavani häntä, kerron hänen olevan komea. Seksimme on erittäin nautinnollista silloin, kun sitä on, mutta välillä on vaikea uskoa miehen tuntevan todellista seksuaalista vetoa minuun. Hän sanoo minua kauniiksi, seksikkääksikin joskus kesken aktin. Hän kyllä pusuttelee, hieroo hartioita ja halailee muutoin ja kertoo rakastavansa minua, täysin ilman hellyyttä emme elä. Mutta välillä tuntuu, että olemme vain läheisiä ystäviä. Ystävyys ja kumppanuus kuuluu toki hyvään parisuhteeseen. Minä haluan kuitenkin olla myös tyttöystävä, avovaimo, rakastaja, ihan vaikka vaan himon kohde. Tuntuu pahalta, koska annan kaikkeni ja haluaisin nähdä hänen haluavan minua, mutta mies ei syty sitten millään. Olen yrittänyt herättää mielenkiintoa pitämällä itseni kunnossa: lenkkeilen, käyn kuntosalilla, syön terveellisesti. Ostan uusia (alus)vaatteita. Laittaudun nätiksi. (Joku kuitenkin epäilee, niin ei, en ole ylipainoinen lössö. Painoindeksini on 21,5. Vartaloanalyysissä kropan muodokseni on määritelty tiimalasi. Naama ei kuki finnejä eikä kehossani ole outoja epämuodostumia.) En polta, en ryyppää. Teen ruokaa, siivoan, vietän aikaa hänen kanssaan. Olen ostanut seksilelujakin ja erilaisia asuja. Olen kysellyt hänen fantasioistaan ja kertonut jonkinverran omistani: tuntuu vain, ettei mies halua välttämättä kuulla. Olen tehnyt aloitteita tavallisesta poikkeavissa paikoissa, suihku taitaa olla kaikista extremein paikka missä olemme olleet. Olen jättänyt alushousut tai rintaliivit kotiin. Ei vaikutusta.
Joskus tuntuu, että mies välillä häpeäisi minua. Kun menemme ns. ihmisten ilmoille (kaupungille, kaupoille, syömään, kävelylle, sukujuhliin, bileisiin), hän muuttuu hellästä, huumorintajuisesta ja hauskasta ihmisestä ihan toisenlaiseksi. En tarkoita, että kaupungilla kulkiessamme pitäisi kaulailla toista koko ajan, mutta esimerkiksi käsikädessä kulkeminen tai silmiin katsominen keskustellessa tuntuvat ylivoimaisilta. Keskustelumme mene lisäksi kireäksi: jos olemme kahvilassa, emme välttämättä puhu mitään, kotona kyllä juttu lentää. Mies ei halua tulla viettämään iltaa ystävieni/yhteisten ystävien ja heidän kumppaneittensa kanssa, joten edustan meitä yleensä yksin muiden pariskuntien keskellä. Mies ei myöskään ota minua mukaan koskaan mennessään tapaamaan kavereitaan, osa heistä on minunkin kavereitani ja tuttuja joten kyse ei olisi siitä, ettenkö tulisi heidän kanssaan toimeen. Samoin ystäväni hengailisivat mieluusti myös mieheni kanssa, kaveripiirimme ottaa kaikki uudet ja vanhat tutut tosi hyvin mukaan juttuihin. En rajoita häntä esimerkiksi harrastusten ja omien menojen suhteen, mielestäni on hyvä, että hänellä on omia aktiviteetteja ja myös omia kavereita, mutta mielestäni voin kuulua myös siihen elämän osa-alueeseen jollain tavoin, silloin tällön. Ja esimerkiksi baarissa ollessani (tottakai yksin, kaveriporukassa, eihän mies koskaan halua lähteä kanssani minnekään) miehet tulevat aina iskemään, tanssimaan kanssani ja tarjoaa juomia. He kehuvat hymyä, silmiä, kroppaa. Töissä ollessani sain treffipyynnön asiakkaana olleelta mieheltä. Tulen iloiseksi, kun saan tällaista huomiota, mutta tuntuu pahalta, että varmaan kuka tahansa muu mies maailmassa haluaisi mennä sänkyyn kanssani, paitsi oma mieheni. Se ainoa, jonka mielipiteellä on loppujen lopuksi merkitystä. Olen ystävällisesti aina torjunut muiden iskuyritykset ja kertonut olevani parisuhteessa, ja kommentit ovat yleensä olleet "se mies on kyllä onnenpekka!", "olisi pitänyt arvata, ettei noin kaunis daami voi kulkea vapaalla jalalla" jne. Sitten tulen kotiin ja haluaisin spontaanisti hypätä vällyjen väliin touhuamaan, mutta en saa minkäänlaista vastakaikua.
Jos meillä on tällaista nyt 21-vuotiaina, millaista on sitten kymmenen vuoden päästä? Rakkaus on liima, mikä pitää ihmiset yhdessä, mutta ei seksin ja seksuaalisen vetovoiman osuutta tule kuitenkaan mielestäni vähätellä. Voisiko jonkinlainen terapia olla avuksi? Olemme kaksin keskustelleet lukemattomia kertoja, mutta tilanne ei ole muuttunut.
Haluaisin tuntea itseni halutuksi, naiselliseksi, seksikkääksi, arvokkaaksi.
Teillä nyt vain on erilaiset halut ja käsitykset siitä minkälaista läheisyyttä parisuhteessa tarvitaan. Ei miehessäsi varmaan mitään vikaa ole. Hänen halunsa ovat vain vähäisemmät kuin sinulla. Yleensä se on toisinpäin, eli mies on halukkaampi mutta ei noinkaan päin se mitenkään harvinaista ole.
Sen kanssa voi joko oppia elämään tai sitten pitää vaihtaa sitä kumppania halukkaampaan. Toisen perusluonnetta ja halujen määrää kun ei vaan voi kauheasti muuttaa. Ei siinä hepenet tai aloitteet auta.
Toinen asia on tuo sinun "häpeämisesi". Jos kaikki kaverinne kuitenkin tietävät teidän seurustelevan, en usko että miehesi sinua sinällään häpeää. Ennemmin voi olla kyseessä se että miehesi ei jostain syystä tunne oloaan luontevaksi jos näyttää tunteensa ja parisuhteensa julkisesti. Miksi näin on, on hankala sanoa, Jostain lapsuuden kokemuksista tms. se voi kyllä johtua.
Nyt sinun kannattaisi keskustella vakavasti miehesi kanssa. Kerro avoimesti miltä sinusta tuntuu- Älä syytä häntä mistään mutta kerro että et ole suhteessanne täysin onnellinen jos et voi tuntea itseäsi rakastetuksi ja sellaiseksi että miehesi voi olla ylpeä sinusta. Se kun on kuitenkin se totuus vaikka tämä voi miestäsi satuttaa. Jos hänellä on itsellä aito halu muuttua ja hän tiedostaa ongelmat, voitte vielä onnistua. Kompromisseja se vaatii molemmilta eikä ole välttämättä helppoa. Myös sinun pitää tulla häntä vastaan ja ymmärtää että hän on erilainen ja rakastaa eri tavalla.
Yksinkertaisesti: miehelläsi on paineita siitä, ettei osaa/kykene tyydyttämään sinua.
Näistä paineista tulee ajoittainen kykenemättömyys, jota salailee, osin myös pelko sinun seksuaalista elinvoimaisuuttasi kohtaan.
Kaiken kaikkiaan miestäsi näyttää hallitsevan koko elämänpiirin, myös ystäviesi tapaamisessa hänellä on pelko.
Ei hän tietenkään sitä kehtaa sinulle tunnustaa, ehkä ei tunnusta itselleenkään kaikin osin.
Mies pelkää menettävänsä sinut, mies pelkää kauneuttasi, kyvykkyyttäsi, itsevarmuuttasi...
Mitähän jos todella antaisit löysää miehelle, rauhoitat hänet vaikka pariksi, kolmeksi kuukaudeksi.
Otat sen, minkä hän mahdollisesti tarjoaa, ja jos ei tarjoa, niin älä ihmettele sitä, älä toivo, älä painosta, älä keskustele, älä analysoi, älä "ota puheeksi"...
siis pieni, mutta täydellinen seksiloma, jonka aikana ei tehdä mitään houkutteluyrityksiä, houkutteluhepeneitä, ei keimailua, ei vietteleviä asuja...
olet jonkin aikaa kotonas ihan vaikka kulahtaneessa paitulissa ilman meikkiä.
Älä terapoi miestäsi, älä tee kohdetta hänestä äläkä ryhdy hänen henkiseksi tutorikseen.
Miehen pitää itse selvittää omat ajatuksensa ja tuntemuksensa.
Arkiasioista tietenkin keskustelette, ja muustakin maailman menosta, mikä on luontevaa molemmista. Mutta ei seksistä.
Joskus on siis näin parempi, että toinen saa tilaa "parantuakseen"-
Ja toki parisuhteessa on paljon, paljon enemmästä kyse kuin seksistä.
Seksi on lisämauste, elämän suola, jokaisella oma makunsa sen käytössä.
Eikä makuasioista sovi kiistellä.
Relaa vähän! Analysoit kaikkea liikaa.