Eli oon siis nettideittailun osalta täysin kokematon, ei mitään omakohtasta kokemusta hommasta. Tosin tiedän ihmisiä, jotka tätä "harrastavat".... Ja se mitä tiedän, ei kovin kaunista ole... Esim. ystäväni sukulainen on kehitykseltään lievästi kehitysvammainen, tätä ei huomaa käytöksessä, ellei ole muutoin tietoinen asiasta. Hemmetin hyvännäköinenkin tuo kyseinen mies on, osaa puhua ja käyttäytyä fiksusti, mutta itsehillintään hän ei pysty. Yksikin väärä sana ja turpaan tulee. Mies on vaihtanut paikkakuntaa useaan otteeseen, mutta maine kirii perässä. Nimenomaan siitä syystä hän nettideittailuun onkin päätynyt. Suhteet eivät tietenkään kestä ensimmäistä sairaala/putkareissua pidemmälle...
No, toinen ryhmä on sitten tämä, joka äärimmäisyyteen asti elää ja vaikeroi epätoivossaan. Kun joku ottaa netissä yhteyttä, he oitis kuvittelevat toisen olevan "se oikea", eletään unelmissa ja kuvitelmissa, ripustaudutaan toiseen jo ennen ensi tapaamista. Livetapaamisen jälkeen toinen puolisko sitten ymmärtää tilanteen ja pakenee pian pois tilanteesta, ja suru ja epätoivo ovat taas edessä.
Jotenkin siis elän uskossa, että tota kautta seuraa etsivät lähinnä epätoivoiset "ripustautujat", sekä sellaiset joiden on netissä helppo esittäytyä aivan jonain muuna mitä ovat.
Olenko oikeassa????
En tahtoisi olla, itse meinaan alan myös tuntea epätoivoa, ja harkinnut tarttuvani tuohon viimeiseen oljenkorteen. Itse olen siis tilanteessa, jossa railakas, villi baarielämä, matkustelu, maailman näkeminen, alkaa olla takanapäin. En tiedä, miten avoimesti täällä kannattaa itseään kehua, mutta olen hyvin kaunis, ja kerään paljon huomiota missä ikinä olenkin. En ole itserakas, mutta tiedän arvoni. Miesten saaminen on siis helppoa, mutta kyse onkin siitä, etten löydä sitä mitä haluan.
En kestä baarissa notkuvia, alkoholiongelmaisia miehiä, en niin ollenkaan. Enkä kestä myöskään salilla itseään peilistä tuijottavia ylimielisiä lihaskimppuja. Tahtoisin niin perus suomalaisen miehen, jonka kanssa viettää sitä aivan tavallista elämää. Sellaisen joka ei käytä alkoholia, ei tupakoi, ja joka harrastaa liikuntaa sen hauskuuden takia. Jolla järki ja huumori pelaa, ja joka ei unelmoi kuuta taivaalta, vaan elää tässä ja nyt. Jostain syystä tällaiset miehet eivät minua lähesty, enkä enää tiedä onko heitä edes olemassakaan??!
Nettipalstoilla kyllä moni kertoo olevansa tätä, jonka takia se viimeiseksi oljenkorrekseni alkaakin hahmottua... Siksi siis kaipaisinkin tietoa siitä, mitä toi homma oikein TODELLISUUDESSA on? Sen kuitenkin ymmärrän, ettei se ihan niin mustavalkosta ja ruusuista touhua ole, miltä päältäpäin vaikuttaa.
Mikä edes on luotetuin/suosituin sivusto? Ovatko ne kaikki tänä päivänä makullisia? Ihan kaikki tieto aiheesta on tervetullutta, ja jos joku on halukas kumoamaan uskomukseni, otan tuonkin tiedon vastaan mielelläni!
No, toinen ryhmä on sitten tämä, joka äärimmäisyyteen asti elää ja vaikeroi epätoivossaan. Kun joku ottaa netissä yhteyttä, he oitis kuvittelevat toisen olevan "se oikea", eletään unelmissa ja kuvitelmissa, ripustaudutaan toiseen jo ennen ensi tapaamista. Livetapaamisen jälkeen toinen puolisko sitten ymmärtää tilanteen ja pakenee pian pois tilanteesta, ja suru ja epätoivo ovat taas edessä.
Jotenkin siis elän uskossa, että tota kautta seuraa etsivät lähinnä epätoivoiset "ripustautujat", sekä sellaiset joiden on netissä helppo esittäytyä aivan jonain muuna mitä ovat.
Olenko oikeassa????
En tahtoisi olla, itse meinaan alan myös tuntea epätoivoa, ja harkinnut tarttuvani tuohon viimeiseen oljenkorteen. Itse olen siis tilanteessa, jossa railakas, villi baarielämä, matkustelu, maailman näkeminen, alkaa olla takanapäin. En tiedä, miten avoimesti täällä kannattaa itseään kehua, mutta olen hyvin kaunis, ja kerään paljon huomiota missä ikinä olenkin. En ole itserakas, mutta tiedän arvoni. Miesten saaminen on siis helppoa, mutta kyse onkin siitä, etten löydä sitä mitä haluan.
En kestä baarissa notkuvia, alkoholiongelmaisia miehiä, en niin ollenkaan. Enkä kestä myöskään salilla itseään peilistä tuijottavia ylimielisiä lihaskimppuja. Tahtoisin niin perus suomalaisen miehen, jonka kanssa viettää sitä aivan tavallista elämää. Sellaisen joka ei käytä alkoholia, ei tupakoi, ja joka harrastaa liikuntaa sen hauskuuden takia. Jolla järki ja huumori pelaa, ja joka ei unelmoi kuuta taivaalta, vaan elää tässä ja nyt. Jostain syystä tällaiset miehet eivät minua lähesty, enkä enää tiedä onko heitä edes olemassakaan??!
Nettipalstoilla kyllä moni kertoo olevansa tätä, jonka takia se viimeiseksi oljenkorrekseni alkaakin hahmottua... Siksi siis kaipaisinkin tietoa siitä, mitä toi homma oikein TODELLISUUDESSA on? Sen kuitenkin ymmärrän, ettei se ihan niin mustavalkosta ja ruusuista touhua ole, miltä päältäpäin vaikuttaa.
Mikä edes on luotetuin/suosituin sivusto? Ovatko ne kaikki tänä päivänä makullisia? Ihan kaikki tieto aiheesta on tervetullutta, ja jos joku on halukas kumoamaan uskomukseni, otan tuonkin tiedon vastaan mielelläni!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Hanki koira ja dildo. Saat uskollisen palvelijan ja himojesi tyydyttäjän.
Nettideittisivut eivät edelleenkään ole mikään adonisautomaatti, josta jokainen nainen voi tilata oman toivelistansa mukaisen miehen. Ei vaikka olisi mielestään se kaunis ja ihana ja fiksu ja mukava jajaja... Sitähän on lähes jokainen nainen omasta mielestään.
Ihan samanlaisia ihmisiä siellä nettideiteissäkin pyörii. Jos kukaan livenä tapaaamistasi miehistä ei kelpaa, niin tuskinpa sinulle kelpaisi kukaan treffisivuillakaan pyörivä mies.
Mielestäni tuolta nettideitistä löytyy ihan mukavia tavallisia ihmisiä...itse olin liikkeellä hyvin avoimin mielin...lähinnä kokeilemassa jos jollekin treffeille vaikka 'pääsisi' :-)
Ei kannata olla liian tosissaan...huumorilla ja pilkettä silmäkulmassa, kuitenkin niin ettei tahallaan loukkaa ketään...
Taas yksi ihan turha ulina-avaus. Ihan tavallisia ja mukavia ihmisiä täälläkin deittailee. Useamman olen tavannut eikä yhdessäkään ole mitään perustavanlaatuista vikaa ollut.
Samaten on moni tuttu täältä tai muilta vastaavilta aiemmin puolisonsa löytänyt.
Ei ne perus suomalaiset tavis miehet kelpaa naisille joten totuus on että naiset katsoo ulkonäköa ja jos ei ole komea niin ei naiset halua tutustua. Itsestäni voisin sanoo että olen rauhallinen mies ja käyn baareissa ehkä kerran vuodessa. Olen siis baareillut jo lopettanyt ajat sitten. Alkoholi ei vaikuta mun käytökseen eli olen rauhallinen jamppa. Se tosin on naisista tylsää ja pitkä miinus mulle-
Kirjoitan naisille ainoastaa yhden viestin ja jos ei vastaa niin en ala ilkeeksi.
itse en tupakoi ja liikuntaa harrastan sopivasti. Aloittaja siis saisi miehen mutta etsii täydellistä miestä joten kovin nirsolta vaikuttaa vaikka sanoo että että tahtoo perus suomalaisen miehen. Suurin osa on tavallisia miehiä mut ei ne kelpaa nirsoille naisille. Mee kadulle ettii sitä miestäs.
Mielestäni nuo kriteerini eivät todellakaan kohtaa "täydellisen miehen" kanssa. Ei sitä kutsuta nirsoudeksi jos ihminen tahtoo kumppaninsa olevan tietynlainen yksilö. Minun kohdallani henkilö, joka ei käytä päihteitä ja ole täynnä omaa itseään. Ne ovat vain ne kriteerit, jotka mahdollistavat suhteen juuri minun kanssani. Kaikki me olemme erilaisia, ja minä en yksinkertasesti vain sovi yhteen ihmisen kanssa, joka elää toisin. Sehän tarkoittaa siis sitä, että minulla ei olisi mitään yhteistä kyseisen henkilön kanssa.
Toki olen mieluummin yksin, kuin pakosta jonkun toisen kanssa, joka on täysin erilainen kuin itse olen. Sama pelaa molemmin päin, en tahtoisi itsekään elää ihmisen kanssa, jolla ei olisi mitään kriteereitä minua kohtaan. Sehän olisi toiselle ihan sama kenen kanssa on, eikä tuntuisi että toinen näinollen arvostaisi minua yksilönä mitenkään. Täytyyhän niitä kriteereitä olla, miten muuten voisi luoda edes kaverisuhteita?!
Enkä odota myöskään mitään "adonisautomaattia" netistä löytäväni, ulkonäöllä ei ole sitten niin nitään merkitystä, jos luonteet vaan kohtaavat. En omassa elämässäni tapaa muunlaisia miehiä, kun näitä kahdentyyppisiä, jotka jo mainitsinkin, ja tämä koko alotus siksi, josko netin kautta saattaisin löytää ihmisen, jota en muutoin tapaisi.
Alkaa kyllä vaikuttaa toivottomalta touhulta, mutta silti vielä tota kohtaa kyselisin, että ovatko kaikki em. sivustot maksullisia, ja mitä sivustoja ihmiset käyttävät?
Ilmaisiakin sivustoja on mutta yleensä niissä on jokin rajoite jonka voi sitten maksamalla poistaa, ilmaisena ne ovat enemmän tai vähemmän torsoja. Itse käytin 99%:sesti tätä S24 treffisivustoa ja monet treffit tuli sitä kautta tehtyä oikein mukavien naisten kanssa. Myös yksi 10-vuotinen suhde josta lapsi sekä tämä nykyinenkin tulivat tämän kautta. Sekä muutama lyhyempi 1-2kk sähläys kunnes totesimme että juu ei meistä mitään tule :) Mutta nyt on kaikki ok ja taisin löytää ihan just sitä mitä etsinkin. Sen takia en lyttää S24 treffejä, sanokoot muut mitä haluavat.
Loppujen lopuksi sinäkin valitset treffi kumppanin ulkonäön perusteella. Tavis tuskin pääsee sun kanssa treffeille ikinä vaikka sillä olis mukava luonne mutta olis ulkonäötään ruma. Jos se komea mies ei ole sun makuusi niin etsit toisen ja etsit niin kauan kunnes löydät sellasen komean miehen jonka luonne sopii sulle.
Turha maksaa samasta minkä saa yhtä hyvänä ellei parempanakin ilmaseks.
Iskurissa saat taatusti ja paljon vastauksia vaikka niiden laatu vaihtelee melkosesti ja feikit oppii ajan myötä tunnistaan, ja täähän on valitettavasti seksinhakusivuston maineessa.
Muualla on sitten hiljasempaa, vastauksia tulee satunnaisemmin, esim.
suomi24-treffit, deitille.fi, treffit.fi ja suomideitti.fi. Näiden lisäks on koko liuta ilmasia sivustoja joissa on niin kuollutta että tuskin kannattaa edes vaivautua.
Totuus on että naiset on nirsoja ja nettideittailu ei kannata .
Jätin illalla ilmotuksen yhteen maksuttomaan seuranhakupalveluun. Yön aikana oli tullut noin pari sataa yhteydeottoa, joihin en kyllä ala jokaiseen vastaamaan. Vai onko tuo jotenkin sopimatonta/törkeää? Jättää siis vastaamatta?
Jokseenkin kyllä ahdistavalta tuntui noita lukea, illalla kun ton ilmotuksen tein, ja läpi yön oli useampi henkilö kirjoittanut useamman viestin, jotka jo aamulla olivat melko aggressiivisen suuntasia... Siitä syystä siis etten ollut ehtinyt vastata mitään. Onko tää homma todella ihan turvallista?! Vai onko vaarana saada jotkut pahemman luokan stalkkerit elämäänsä?
Jotenkin heräs kyllä pelko vastata edes niille muutamalle mielenkiinnon herättäneelle... Eikä toi pelko nyt ihan pieneks jäänyt, olihan omat, suht henkilökohtaset tietoni kuvien kanssa täysin vieraiden ihmisten nähtävillä. Kuvani otin pois samantien.
Ehkä tää nyt ei ole mun juttu sittenkään...(?) En edes ajatellut, miten paljon rohkeutta tässä tarvitaan. Tällä hetkellä ainakin tuntuu et yhteenkään livetapaamiseen en ilman pippurisumutteita ja sähkölamauttimia menis ikimaailmassa!
Vai ylireagoinko sittenkin.....?:)
Mitäpä vaaraa siinä olisi, jos vaan kylmästi jättää vastaamatta asiattomiin viesteihin.
Jos kuitenkin kirjoitit oman profiilisi kunnolla, niin niissä vastauksissa voi olla tutustumisen arvoisia tapauksia. Mielestäni, jos laittaa riman siihen, että joko viestistä tai viestin lähettäjän profiilista pitää löytyä persoonallista, asiallista tekstiä muutaman kappaleen verran, niin ei pitäisi vaatia kovinkaan kummoista ihmistuntemusta pystyä erottelemaan vastaajien joukosta ne, joiden kanssa uskaltaa alkaa viestittelemään.
Ja viestittelyn perusteella ei taas pitäisi olla rakettitiedettä rankata ne, joiden kanssa uskaltaa tavata kasvotustenkin.
"Yön aikana oli tullut noin pari sataa yhteydeottoa, joihin en kyllä ala jokaiseen vastaamaan. Vai onko tuo jotenkin sopimatonta/törkeää? Jättää siis vastaamatta?"
Niin,tuo kuvastaa vain siis hyvin suhdannetta mies-nainen....miehiä on siis monenkertaisesti enemmän.Ja ei ole töykeää jättää vastaamatta asiattomiin viesteihin.Mutta,jos joku on tehnyt pitkän viestin,nimenomaan sinulle,on mukavaa saada jotain vastineeksi..vaikka sitten vain "kiitos viestistä mutta ei kolahtanut.Hyvää loppukesää".Mutta,ei tästä kannata ottaa stressiä.
Kaikki törkeät,agressiiviset viestit voit jättää noteeramatta ja jos suomi24treffi kyseessä niin käymällä kyseisessä profiilissa,löydät näppäimen jolla voit blogata tyypin viestit.
Ja onko nettideitti turvallinen niin 3 vuoden kokemusella sanoisin että kun pitää huolen yksityisyydestään ja ei kerro liian yksitysikohtaisia asioita esim.lähikauppaansa niin kyllä,on turvallista.Tapaaminen aina julkiselle paikalle missä on muitakin ihmisiä.Jollekkin voi myös kertoa että menossa tapaamaan deittiä.
Ja kuinka itse koen nettideittailun,niin siinä on hyvät ja huonot puolensa.Hyvää on että voi löytää ihmisen jota ei muuten olisi löytänyt.Mahdollisuus on myös tutustua toisen ihmisen ajatusmaailmaan,elämänarvoihin yms.
Huonoa on sitten kyseiset kahjot ja tietynlainen pintaliito kulttuuri.
Mutta,jos minulta kysytään,niin jooo,parisuhteen voi löytää,jos tuuri käy ja tietää mitä etsii.
Ja vielä tuosta kun mainitsin olevasi kaunis ja ettei normaalit miehet lähesty, niin yksi syy on varmasti se että moni mies ajattelee etteivät riitä.Sinun ehkä kannattaisi kokeilla sitä,että etsit mielenkiintoisia profiileja joille pistät viestiä.Näin,voisit kenties löytää etsimäsi.
Kannattaa suhtautua asiaan kylmän rauhallisesti. Älä odota liikoja, älä lue rivien välistä.
Kieltäytyä voi kohteliaastikin. Monelle tämä tuntuu olevan mahdotonta. Lisäksi on niitä tyyppejä jotka eivät osaa olla edes ilkeitä vaan poistavat oman profiilinsa yhteydenoton jälkeen.
Törkyviestien ja häiriköiden profiilit voi blokata heti.
Vastaaminen on kohteliasta, vaikka viestejä olisikin paljon.
Kysehän on siitä ettet voi tietää kuka on sopiva ennenkuin tunnet ao.henkilön jonkin verran.
Ulkonäöstä kaikki on kiinni. Jos lähettää asiallisen vastauksen, kyselee ja on kiinostunut niin ei saa vastausta jos miehen ulkonäkö ei miellytä. Eli ihan turhaa on nettideittailu. Mulla on kyllä profiili mutta en enään kirjoittele naisille koska se on ihan turhaa.
Suurin osa on hulluja ja sitten on pieni osa niitä jotka ovat fiksuja mutta eivät saa yhtään vastauksia kuten minä. Montako seksi ehdotusta sait, varmaan yli puolet?
Totuus nettitreffaillusta?
Oman kokemuspiirini perusteella sanoisin, että yksi asia yhdistää nettitreffeillä kävijoitä. Rajautuneisuus ja ongelmat löytää seuraa joka Suurin osa on lopulta varmasti ihan tavallisia, mukavia ihmisiä, vaikka ainahan joukkoon muutama mätämuna mahtuu jotka pilaa koko joukkion maineen.
Syy siihen miksi sitten seuraa ei netin ulkopuolella löydetä onkin useita. Ja menestykseen nettimaailmassa vaikuttaa vahvasti se, minkä takia sinne on päädytty. Luulisin, että jos törmää toiseen samanlaiseen netissä, hommalla on mahdollisuuksia. Lisäksi jotkin näistä ryhmistä saattaa olla hyvä match toisilleen. Luonnollisesti kaikkien henkilökohtaisten omainaisuuksien lisäksi joiden on toimittava, oli netissä syystä mistä tahansa.
Ainakin seuraaviin luokkiin olen törmännyt:
Ujot ja arat. Osa porukasta vaan on sellaisia jotka eivät yksinkertaisesti pysty tekemään aloitteita. Tai jos hienovaraisia sellaisia omalle osalleen osuu, eivät niitä näe tai osaa niihin reagoida. Eivät varmaankaan myöskään helpolla pääse nettitreffeillä, sillä sittenkin se lopulta tulee eteen se hetki, kun kasvotusten pitäisi pystyä tekemään vaikutus ja ilmaista tahtonsa. Asiaa ehkä netissä helpottaa se, että voi olla jo melko varma siitä, että toinenkin on ainakin kiinnostunut parisuhteen mahdollisuudesta (tai mistä hyvänsä on keskusteltukin).
Seksinhakijat. Heillä on omasta mielestään elämässään muuten kaikki hyvin ja kaikki tarpeellinen hallussa. Seksielämäänsä eivät ole tyytyväisiä. Saattavat jo olla parisuhteessa tai olla olematta. Eivät kuitenkaan pysty löytämään sitä seksiseuraa muualta, eivät vaikka niin väittävätkin.
Elämäntavoiltaan yksineläjät. Porukka joka harrastaa sellaisia asioita joissa ei törmää vastakkaiseen sukupuoleen. Todennäköisesti myös työelämä on tällaista. Liippaavat osittain ujojen ja arkojen maalle, sillä koska kanssakäymistä on vähän, eivät sitten oikein tiedä mitä tehdä kun kerran vuodessa se tyyppi hymyilee ja flirttaa. Merkittävä osa tässä on aika. Harrastukset tai työ vievät niin paljon aikaa (elämäntapaliikkujat, intohimoiset koiraharrastajat jne.) että tosiasiassa ei ehdikään tutustua toisiin. Illan pimeinä hetkinä kuitenkin kaipaavat sitä jolle kertoa huoliaan ja murheitaan. Siksi etsivät vakavaa suhdetta. Kolmas määräävä tekijä tässä ryhmässä on pienehkö ja hyvin staattinen kaveripiiri.
Elämäntilanteeltaan yksineläjät. Siis YH:t ja muut joilla ei vaan oikeasti ole paljon paikkoja törmätä mahdollisiin kumppaneihin. Tai ehkä onkin, mutta ei aikaa ja mahdollisuutta rakentaa suhdetta. Toivovat, että toinen hyppäisi suoraan omaan elämäänsä, koska sitä saattaa olla näennäisen hankala muuttaa. Halukkaita ei ilmaannu oikeassa elämässä joten he kirjautuvat nettiin.
Sairaat. On jokin sairaus tai vamma estää (ainakin heidän omasta mielestään) heitä tutustumasta ihmisiin. Esimerkiksi vakava masennus. Tai kuten aloittajan mainitsema esimerkki hänen sukulaisestaa.
Liiat odotukset. Tämä porukka ajattelee itsensä ja kohderyhmänsä epätasapainoisesti. Suhteita ei synny, koska mies ajattelee että hänen "kuuluu" saada jumalattoman kaunis nainen. Tai rikas, tai mitätahansa muuta ja tietysti myös päinvastoin. Suhteet ei toteudu, koska tämä ominaisuus johon liika odotus kohdistuu vääristää koko tutustumista ja olemista. Myöskään netistä ei löydy seuraa samasta syystä.
Itseään etsivät. Tämä ryhmä ei tunne itseään, ei tiedä mitä tahtoo ja siitä syystä kukaan ei tunnu oikealle. Ei netissä eikä sen ulkopuolella. Osa näistä on hyvin tietoisia omasta tilastaan, osa taas ei. Tietoiset saattavat toivoa, että joku tulisi ja näyttäisi heille tien. Mutta suhteet ei lähde kunnolla käyntiin koska taakka toiselle on liian suuri. Ja samasta syystä se ei lähde käyntiin heilläkän jotka ei asiaa tiedosta. Ei vaan "kolahda".
Joku ryhmä varmasti jäi ja ihminen ei ole näin yksioikoinen, monet ovat varmasti näiden sekoituksia. Bongaa omasi! Minä olen ainakin kombinaatio elämäntilanteeltaan yksineläjiä ja itseään etsiviä.
Olipas loistava analyysi edellisellä, kerrankin oikeasti fiksua pohdintaa tällä palstalla :-)
t: toinen eläntilanteeltaan yksineläjä ja itseään etsivä (tiedostamaton)
Kyllä netistä voi löytää hyvääkin seuraa. Olin aikanaan Match.comin deitissä. Naisena sain vastauksia enemmän kun uskalsin toivoakaan. Viestejä tuli ihan tavallisilta ihmisiltä, ei niinkään seksin etsijöiltä. Toki niitäkin mukaan mahtui. Muutamaa miestä tapasinkin, mutta jäi yhteen kertaan. Ei ollut tunnetta, että jotain yhteistä voisi löytyä.
Vajaan pari kuukautta ennätin profiiliani siellä pitää, kun sain todella kiinnostavan postin. Heti tuntui, että henkilö on kiva ja haluan tutustua paremmin. Kuvani olin laittanut profiiliin, hänellä sitä ei ollut. Mutta sain sen sitten aikanaan. Ensin kirjoittelimme tiuhaan, kerroimme aiemmasta elämästämme ja yms. Huomasimme, että molemmilla on suht samanlainen ajatusmaailma. Kuukauden päästä tapasimme ekan kerran, juttu luisti ja siitä se tapaileminen alkoi. Olemme nyt olleet yhdessä reilut viisi vuotta. Ja edelleen tuntuu juttua piisaavaan ,,,