http://m.iltasanomat.fi/perhe/art-1288585012472.html
Juuri tämän lukeminen muistutti minua miksi en ole vielä uskaltanut sitä tehdä. En koskaan halunnut lapsia. Menin naimisiin hetken huumassa 19-vuotiaana. Mies tahtoi ne lapset. Tein yhden. Nytten se on 7-vuotias. En tunne sitä lasta kohtaan mitään suurempaa rakkautta. Välitän kyllä siitä. Se vain muistuttaa minua siitä, että jos en olisi suostunut lasta hankkimaan, olisin todennäköisesti jättänyt mieheni jo kauan sitten. Mieheni ei ole paha mies. En vain rakasta sitä tippaakaan. Oma mokahan tämä koko tilanne on. Mutta olen vielä nuori ja yritän saada rohkeutta jättää kaiken ja aloittaa alusta. Lapsi jäisi miehelle. En uutta lasta aikoisi tehdä vaan ottaa takaisin menetetyt vuodet, ja löytää miehen joka ei myös lapsia halua.
Onko jollain vinkkiä antaa? Miten se uuden elämän järjestäminen on onnistunut?
Juuri tämän lukeminen muistutti minua miksi en ole vielä uskaltanut sitä tehdä. En koskaan halunnut lapsia. Menin naimisiin hetken huumassa 19-vuotiaana. Mies tahtoi ne lapset. Tein yhden. Nytten se on 7-vuotias. En tunne sitä lasta kohtaan mitään suurempaa rakkautta. Välitän kyllä siitä. Se vain muistuttaa minua siitä, että jos en olisi suostunut lasta hankkimaan, olisin todennäköisesti jättänyt mieheni jo kauan sitten. Mieheni ei ole paha mies. En vain rakasta sitä tippaakaan. Oma mokahan tämä koko tilanne on. Mutta olen vielä nuori ja yritän saada rohkeutta jättää kaiken ja aloittaa alusta. Lapsi jäisi miehelle. En uutta lasta aikoisi tehdä vaan ottaa takaisin menetetyt vuodet, ja löytää miehen joka ei myös lapsia halua.
Onko jollain vinkkiä antaa? Miten se uuden elämän järjestäminen on onnistunut?
Vastaukset 38
Vanhimmat
Tunnen naisen joka jätti lapsensa ja muutti kauas sieltä entisestä elämästään. Ei sen elämä sen merkillisempää kait ole, asuu kylläkin sinkkuna, käy töissä ja treffailee miehiä kumppanin toivossa. Eikä myöskään halua enää lapsia. Lapsensa, joka on jo aikuinen, käy toisinaan tapaamassa ja yökylässä viikonloppuisin mutta mitään järjestelmällistä systeemiä heillä ei ole, fiilisten pohjalta. Kyllä minäkin sitä alkuun ihmettelin että mitä fiddua miten äiti voi jättää lapsensa mutta hänkään ei kait kokenut suurempaa äidin rakkautta, aivan kuten sinäkään, joten otti ja jätti lapsensa isän huollettavaksi ja aloitti uuden oman elämän.
Lopetin ihmettelyn ja ajattelin että haskaako se mulle kuuluu. Tosin melko pinnallinen ihminen hän on noin muuten :(
Huh!
Sääli jos et kykene lastasi rakastamaan.
Lapsi sen tajuaa, että hän ei ole sinun taholtasi rakastettu. Kuitenkin hän joutuu elämään kanssasi ja joutuu kamppailemaan päivittäin sen tunteen kanssa, että jokin on vialla.
Minusta olisi jopa parempi, että eroaisit ja lapsi jäisi miehellesi.
Uuden elämän järjestäminen onnistuu varsin hyvin ja niitä miehiä, jotka eivät halua lapsia, löytyy runsain mitoin.
Jos olet vastuuntuntoinen ihminen, lähdet nykyisestä kodista, jossa asenteesi vie ilmapiirin rakkaudettomaan tilaan.
"Uuden elämän järjestäminen onnistuu varsin hyvin ja niitä miehiä, jotka eivät halua lapsia, löytyy runsain mitoin."
Tämä on kyllä suurta potaskaa. Tietysti, jos tyytyy mihin tahansa alkoholisoituneeseen kumppaniin tai muuhun, niin saattaakin onnistaa.
Yritäpä löytää lapseton, lapsia haluamaton, korkeasti koulutettu, hyvässä kunnossa oleva, kivannäköinen, huomaavainen, luotettava ja älykäs mies, niin... eipä niitä juuri ole.
Aivan ja yhtä painokkaasti kuin siinä yhdessä mainoksessa tuo aivan. Täyttä potaskaa on, että vaihtamalla paranee. Sen verran tätä toisten kusettamista aktiivisesti seuranneena voin kertoa, että kyllä se vanha totuus vaihtamalla ei parane, pitää paremmin paikkansa.
Ruususen silmälasit päässä on ja tiukasti, jos kuvittelee, että vaihtamalla paranee. Rehellisesti sanottuna siinä on vain sama p..a eri paketissa ja sen huomaa, kun kerros kerrokselta pakettiansa avaa. Tulee lopulta ja aika pian ymmärtäneeksi, miksi se toinen olikaan eronnut tai karannut. Ja ei kun uutta etsimään ja neulan silmä vasempaan ja sataa oikeaan. Uutuuden huuman kyllä löytää jokainen, mutta kun sitä ei sillä huumatasolla jaksa painaa vuosikausia, stressiksi sekin aijastaan muuttuu, jos yrittää olla joku muu kuin on.
Siis onkin parempi koettaa pärjäillä sen entisensä kanssa, sillä siellä ei enää kovin isoja yllätyksiä voi olla tulossa, jos jo on mustasukkaa kokeiltu ja maistettu naapurin pellolta muutamaa rikkaruohoa. Eikä sitä ihan kaikkea räkätystä rikkaruoholtakaan kestä edes sen huuman vuoksi.
Satukirjoissa tai herttasarjoissa on kuvailemasi miestyyppi ja ammatti taitaa olla prinssi. Mutta mitä väliä silläkään lopulta on, jos paljastuukin, että prinssilläkin on sitten vain nakkia tarjolla. Alennun nyt nakkitasolle, koska se on ilmeisesti tämän ajan tärkein kriteeri, jos on mediaan uskominen.
Pärjäilkää miestenne/ naistenne kanssa. Opetelkaa ensin rakastamaan ja selvittämään ongelmanne puhumalla entisen kanssa, tuppisuuna ei kannata viheriöille suunnata.
Jo vain! Taisit unohtaa sen äidin rakkauden puutteesta kärsivän lapsen, joka minulla oli mielessä, kun neuvoin alkup. muuttamaan pois.
Miltä tuntuu lapsesta, kun elää päivästä toiseen torjuvan äidin kanssa. Se vahingoittaa lasta enemmän kuin äiti, joka ei ole pilaamassa kylmyydellään ilmapiiriä.
Hitsiäkö tässä nyt olisi tärkemäpää se, että saako kyseinen äiti sen unelmaprinssin vai ei.
Hän halusi miehen, joka ei halua lasta. Kyllä niitä löytyy. Ei naisella muita toiveita ollut.
Lisäksi hän on nuori, jotta siinäkin mielessä mahdollisuudet ovat suuremmat löytää samanlainen lapsia inhoava kumppani.
Ei ollenkaan harvinaista.
Saanen olla erimieltä. Olen elämässäni seurustellut ainoastaan kolme kertaa vakavasti ja jo tällä kokemuksella voin kertoa, että vaihtamalla paranee. Itse suhteista oppineena olen todella löytänyt etsimäni. Usein vaihtamalla paranee! Muutoin en osaa ap:n tilanteeseen samaistua, sillä itse rakastan lapsiani enemmän kuin mitään tai ketään.
Mihin sinä sitä uutta miestä tarvitset? Elättämään itseäsi?? Eroa ja nauti vapaudesta. Ota vakihoito turvaamaan seksin ja hellyyden saanti.
Jos elättäjää tarvitset niin pysy nykyisessä liitossasi äläkä teeskentele olevasi villi ja vapautunut aikuinen nainen.
Terapiaan ja äkkiä!
Terapiaan ja äkkiä! ootkost ite tunne vammainen, taidat olla...
elämä pilalla jo nyt, otappa yhteyttä.... [email protected] autan sinua..
Hae terapeutin apua tai psykologin, niin muutkin tekevät noissa tilanteissa. Saa uusia näkökantoja. Ja keksitte miten lapsi ei saa ikuista traumaa, ellei ole jo saanut. -Suhde on ajanut sinut liian ahtaalle, eroa ja asu miehestä erillään. Lapsen kanssa voi syntyä parempi kommunikointi vielä. Lapsi kasvaa pian isoksi. Löydät uuden miehen.
En suosittele jättämään lasta täysin, koska lapsi tarvitsee rakastavaa äitiä. Et tarvitse rohkeutta aloittaa kaikkea alusta, moni on mennyt monta kertaa omaan kotiin. Sinne laitat omia juttuja. Lähde heti kun mielenterveys on vielä kasassa.. vai onko? Masennusta? Ahdistusta? Mitä jos se menee ohi ja lapsen kanssa olemiseen tulee eri näkökulmia. Vaikka elämässä on muitakin asioita olemassa, joita sinä voit vielä tehdä. Ei ole liian myöhäistä todellakaan, etkä ole ehtinyt menettää mitään suurempaa. Ensikerralla eroa ajoissa... eikä niin että ahdistus kasvaa. Suosittelen kyllä edes joitakin käyntikertoja ammattiauttajan puheilla, koska lapsen saanti saattoi olla liian äkillinen, vastentahtoinen ja sitten kun oli väkisin miehen kanssa - vaikka halusit mennä, epäröit lähteä. Mutta lähdettävä on. Muillekin käy näitä asioita. Kun saa etäisyyttä, perspektiivi muuttuu hieman, joskus enemmän.
Lapsi ei ole syyllinen teidän päätökseenne tehdä lapsi, hän ei ole tahallaan tullut pilaamaan kenenkään arkea. Ja hänen mielenterveys voi tuolla menolla loppua, lapsi aistii - ja kun et rakasta ja lähdet noin vaan. Äiti on Jumalasta seuraava tyyliin lapsille, käsittämättömän tärkeä ihminen ja emotionaalisen kehityksenkin kannalta. Mutta veikkaan että lapsesta tulee älykäs ja lahjakas, on varmaan jo jossakin taitava. Kuka huolehtii äitihahmon roolista. Onko hänellä mummuja tai muuta? Rakastaako isä lasta kuitenkin? Kuka huolehtii jos isää ei olisi, onko kummeja? Laita omat asiasi nyt ensin kuntoon, ja huolehdi omista tarpeistasi elämässä. Olet laittanut muut liian nuorena edelle (miellyttänyt miestä), ja se vei voimat/energian, nyt haet ehkä hyvitystä. Saatkin sen. Mutta älä hae lapsen kustanuksella, vaan eri kautta. Ikävää että mies sai ryhtymään sellaiseen mitä et halunnut TODellakaan. :( Muista, että lapsi on silti eri henkilö kuin mies, TÄYSIN. Lapsi ei saa miehestä muistuttaa, hän on ihan oma persoonansa. Isona varmasti kiva, 10 vuoden päästä jo 17. :)
Oma asiasi mitä teet tietysti, ei väkisin voi. Mutta katuu myöhemmin jos jättää sen sittenkin tärkeän lapsen. Miehen sinä olet jättämässä... Nyt. Muista erottaa ne kaksi asiaa, tai monet eri asiat. Oma sukusi auttaa sinua lapsen hoidossa ja miestäkin autetaan.
Ja kriisitilanteessa, masiksessa tai ahdistuksessa ei ole voimia rakastaa ja haluaa jättää kaiken. Jopa lapset. Siksi apua asiaan. Myös lepää riittävästi ja kehitä omaa identiteettiä elämää, omassa rauhassa. Lapsi ei ole este uudelle elämälle, mies hoitaa suuren osan ja hoitajia on. Ei väkisin kukaan halua sinua äidiksi todellakaan, vaan kyse on siitä että muistaa muutkin seikat, eikä mieti sitä yhtä ja samaa.
Ei ole mielenterveysongelmia eikä masennusta. Kaikista ei vain ole äideiksi. Erityisesti kun ei ole lasta halunnut. Mieheni on hyvä isä, joten lapsi ei jäisi heitteille. Tapaisin sitä silloin tällöin, ihan niin kuin viikonloppuisätkin. Ja onhan lapsella mummi ja ukki kummankin puolelta sukua. Ja aikanaan kun mieheni menee uudelleen naimisiin, lapsi saa siitä uuden äidin mallin. En olisi todellakaan väliin tunkemassa. Välitän kyllä lapsesta, mutta itsestäni vielä enemmän. En halua päätyä katkeroituneeksi vanhaksi naiseksi joka on elänyt muiden ehdoilla.
Ihan hyviä vinkkejä olen täällä saanut. Toivoin kyllä saavani enemmän kuulla kokemuksia niiltä jotka ovat lähteneet. Miten se uuden elämän saaminen on mennyt?
Itsekkäät ihmiset ja ne, jotka satsaavat siihen omaan elämään, ovat onnettomimpia. Ihmsiet, jotka välittävät muista ja tekevät asioita, joista myös muut nauttivat tai hyötyvät, ovat onnellisimpia.
Nykyaikana se omaan itseen ja elämän mukavuuteen (viihtyvyyskulttuuri) on täysin mahdollista kenelle tahansa ja moni sen tien valitsee ja siitä huolimatta meillä on masennusta ja muita henkisiä ongelmia sekä itsetunto ongemia enemmän kuin koskaan. Onnea ja elämän merkitystä etsitään aivan vääristä paikoista.
Onnea tarvitset valitsemallasi tiellä koska itsehän sinä arvosi ja ajatuksesi muodostat, ei kukaan muu.
Kaikki vanhemmat kipuilevat enemmän tai vähemmän samojen asioiden kanssa. Kun lapsen on tehnyt, siitä on vastuussa, olipa sitten onnellinen tai ei.
Sinun pitää vain pohtia, mikä on lapselle paras. Jos mielenterveytesi järkkyy, perheen jättäminen saattaa olla pienin paha. Mutta useimmat ihmiset kykenevät käyttäytymään asiallisesti ja hoitamaan perheen velvollisuudet.
Olet jaksanut jo 7 vuotta. Ehkä jaksat vielä 11 vuotta lisää.
Huh, huh, 12 12!
Ei tule mieleen, kuinka lapsi jaksaa?
Onko mielestäsi lapselle paras se, että äidin katseesta ei koskaan löydy lämpöä.
Kun äiti katsoo seitsenvuotiasta lastaan, hän miettii:
" en sinua halunnut, pilasit elämäni, katkeroidun sinun takiasi, joudun elämään sinun ehdoillasi, olen vankisi, menetän elämäni parhaat vuodet sinun takiasi, syntymäsi oli täydellinen moka, olet minulle pelkkä velvollisuus, en rakasta isääsi, minun pitää jotenkin vielä kestää sinua 11 vuotta, olen onneton vuoksesi"
Haluaisitko SINÄ elää tällaisen äidin kanssa!
Kuka haluaisi?
Lapselle täytyy myös antaa ainakin mahdollisuus löytää sellainen ihminen, vaikkakin äitipuoli, joka kykenee empatiaan ja rakkauteen.
Niitäkin on, suurisydämisiä naisia, emoja, joille vieraskin poikanen voi olla rakas ja arvokas ihminen.
Nimenomaan juuri näin, tämä oli yksi oman eroni syy ettei avokki tullut poikani kanssa toimeen lainkaan, koskaan mikään ei ollut hyvin tai hyvää mun lapsessa, kaikki oli aina mun poikani vikaa.. lopulta kaikkien säätämisten ja sovittelujen jälkeen meni hermot ja potkasin muijan pihalle kiusaamasta mun poikaa. Uusioperheen elämä on toisinaan helvetin vaikeeta mutta nyt on asiat paremmin ja poikakin alkanut toipua. Mä sen sijaan pidin paljonkin exäni lapsista ja olen feissikamuna kaikkien kanssa.
Poika sanoi minulle viime syksynä että "iskä sä tarvit uuden naisen" ja tuumaili hetken kunnes lisäsi että "ethän vaan ota samanlaista kusipäätä kuin N.N. oli"
Toki poikakin osasi olla vaikea mutta vaikea oli hänen varhaislapsuutensakin ja exä lupasi aikoinaan ymmärtää mutta paskat sitä sitten niin kiinnostanut ymmärtääkään. Lopulta multa palo käämit sen kanssa kun homma meni vaan pahemmaksi vuosien myötä..
Lisättäköön että tämä nyxä on sitten aivan eri planeetalta tässäkin suhteessa. Lämmin ja lempeä ja hyvin tunteellinen nainen joten nyt me kaikki pärjätään ihan kivasti :)
Tämä oli siis tiivistelmä, ei se nyt ihan noin kurjaa aina ollut, ei kait sitä olis muuten kestänytkään vuosia. Olihan niitä hyviä hetkiäkin mutta niitä olis pitäny olla enemmän.
Minun lapseni elävät tuossa tilanteessa (luultavasti tietämättään). Totta kai lapsi torpedoi omat unelmat.
"Totta kai lapsi torpedoi omat unelmat." ? Siis mitä, hä?
Ja taas huh 12 12!
Vai tottakai torpedoi? Miten niin?
Aliarvioit lapsen. Lapsi tajuaa todella tarkkaan vanhemman tunteet.
Lapset ovat merkillisen tarkkanäköisiä.
Isommat lapset osaavat ajatella omilla aivoillaan.
Kuinkahan moni torjuttu lapsi on joutunut aikuiselämässään hakeutumaan terapiaan, jossa on lopullisesti selvinnyt ja tiedostettu isän tai äidin rakkaudettomuus.
Omat unelmasi saattavat olla niin hataattia, että ne eivät olisi toteutuneet, vaikka sinulla ei olisi lasta.
Jotta aika typerää laittaa lapsen syyksi omat toteutumattomat pilvilinnat. Lapsen avulla olet saanut piilotettua oman kyvyttömyytesi?
Kysyn vaan.
. . jos lapset "torpedoivat" unelmasi, , osta kortsuja ja käytä muunkinlaisia ehkäisymenetelmiä, , , tai yksinkertaisesti pidä housut jalassa.
Niin tietysti jos ne unelmat juurikin ovat olla "ilman housuja", kts. ensimmäinen vaihtoehto.
"Vai tottakai torpedoi? Miten niin?"
Töiden jälkeen, viikonloppuisin ja lomien aikaan pitää omistautua perheen ja kodin hoitamiseen sen sijaan, että uppoutuisi omiin projekteihinsa. Ura ja asuinpaikka pitää suunnitella lasten parhaaksi eikä voi seikkailla ja ottaa riskiä.
"Kuinkahan moni torjuttu lapsi on joutunut aikuiselämässään hakeutumaan terapiaan, jossa on lopullisesti selvinnyt ja tiedostettu isän tai äidin rakkaudettomuus."
Mikä rakkaudettomuus? Puhuin unelmista.
"Omat unelmasi saattavat olla niin hataattia, että ne eivät olisi toteutuneet, vaikka sinulla ei olisi lasta."
Olet oikeassa, jo parisuhde esti ne.
Nämä on TV:stä tuttuja juttuja. Suurin osa ihmisistä kipuilee niiden kanssa. En minä ketään syytä. Elämä on suunniteltu näin. Ei meitä ole pantu tänne pitämään kivaa vaan tuottamaan uusi, ehompi sukupolvi.
AP on valinnan edessä: tavoittelenko omaa onneani vai lasten onnea? Lasten onni ajaa vanhempien onnen mennen tullen. Suomessa on suuri kulttuuriharha, jossa velvollisuus on häivytetty ja hedonismi on nostettu ylimmäksi arvoksi. "Jos vanhemmat ovat onnellisia, lapsetkin ovat" -- pah!
Joillakin voi olla näin. Minun unelmani oli lapsi ja sain niitä vielä triplasti ja päälle ihanan aviomiehen. Ei miehessä mitään sen kummempaa ole verrattuna muihin miehiin mutta hän on minulle sopiva ja olen jo aikoja sitten tiennyt onnellisuuden salaisuuden; ota vastuu omasta onnellisuudestasi ja tee muille se, mitä haluat itsellesi tehtävätn.
Olen onnellinen kolmesta, nyt jo aikuisesta lapsestani. Nautin äitiydestä ja kotiäitivuosistani - mikään ei vedä vertoja niille vuosille.
Nyt olen mielenkiintoisessa työssä, rahaa ja mainettakin on, ulkomaanmatkoja, kaunis koti ja voin toteuttaa itseäni niin kuin vain haluan. Olenko onnellinen? Kyllä mutta en noiden em. takia vaan siksi, että vierelläni on aviomieheni niin myötä- kuin vastoinkäymisissä ja olemme kasvattaneet kolme fiksua lasta, joiden seurasta ja olemassaolosta nautin yhtä edelleen ja tämä luo minulle sen onnen, mitä monet haikailevat ja jonka perässä juoksevat elämys elämyksen perään, eikä onnea saavuteta, ei vaikka kuinka "eletään omaa elämää"
”Pitää omistautua, , , Pitää suunnitella, , , parisuhde esti ne”, miten niin pitää ja esti?! Ei tosiaankaan pidä, eikä estä, jollei perusta parisuhdetta, perhettä, saati, hanki lapsia! Ei näitä asioita tehdä ”velvollisuuden” tunteesta!
”Ap on valinnan edessä” ??!! Valinta olisi pitänyt tehdä paljon ennen tätä hetkeä, ennen parisuhteen ja perheen perustamista!
Hieman nyt kuultaa läpi varsin naivi suhtautuminen parisuhteeseen ja perheeseen.
"Olet jaksanut jo 7 vuotta. Ehkä jaksat vielä 11 vuotta lisää."
Miten helvt*ssä jos on jo nyt rikki? Ollaan nyt edes realisteja!
Olet (ainakin olevinasi) aikuinen ihminen. Jos haluat elää elämääsi toisin, niin tee niin. Mihin ihmeeseen täältä muka vinkkejä tarvitset?
Ymmärrät kai, että "omaan elämään" tarvitaan työpaikka ja oma asunto. Loppu on sopimikuksia toisen osapuolen kanssa.
Jos olet tottunut jonkinlaiseen elintasoon, niin todennäköisesti se laskee. Sinunhan pitää maksaa elatusmaksuja lapsestasi. Samoin tietenkin lapsilisä menee hänelle. Laskut pitää maksaa yksin jne.
Miehiä on maailma täynnä. Kyllä heistä löytyy joku joka ei halua lapsia tai ei niitä saa. Mieluummin vanhempi mies, jolla jo hankittuna lapset, eikä halua muuta kuin nuoren naisen hellittäväkseen!
Tuossa olen täysin samaa mieltä. Vanhempi mies jolla on jo lapset, ei todennäköisesti halua uusia tilalle. Voi vain olla yhdessä. Vielä kun löytää sellaisen charmikkaan miehen.
Vaikutat hyvin itsekeskeiseltä ja ilkeältä ihmiseltä.Tuskin tulet koskaan ketään löytämään kun paremmin sinuun tutustuvat.Jätä vaan lapsi isälle, ei tollasesta ole edes äidiksi
Puhu sen miehesi kanssa tilanteesta.
Joskus rakkaan on mentävä kauas, että se ymmärtää missä sen sydämen oikea koti on. Vaikeata sen toisen on antaa sun mennä, mutta muuta vaihtoehtoa ei taida olla.
Ihan oma moka.
Mutta ei se nyt niin mene, että tehdään lapsi, "kyllästytään" siihen" ja sitten ajatellaan, että poistumpa tästä takavasempaan ja aloitan kokonaan uuden elämän ilman lasta tai puolisoa.
Kai sä käyt verotoimistossakin ilmoittamassa, että en maksa veroja sillä olen jättänyt sen homman taakseni.
Asiaa! Miksi on sallittua tehdä lapselle, mitä ei ole sallittua tehdä kissalle?
Miks h e l v e t i s s ä väännät pennun jos et sitä edes halua? Mieti miltä siitä lapsesta tuntuisi kun tietäisi mitä hänestä ajattelet. Todella vastuullista ja aikuismaista. Vinkkini onkin; kasva aikuiseksi!!!
"Miks h e l v e t i s s ä väännät pennun jos et sitä edes halua?"
Mistä sitä voi etukäteen tietää?
Se on vähän niin kuin kysyisi sinkulta, haluatko puolison. Sitten toimisto toimittaa randomin miehen tai naisen ja sanoo, että tässä tää nyt sitten on, hyvää loppuelämää. Ei se aina ole rakkautta ensi silmäyksellä.
Joo. Miks kukaan ylipäätään hakeutuu parisuhteisiin alta kolmenkympin. Kyllä nuoruus kannattaa elää. Parisuhteessa ja perhe-elämää ehtii harrastamaan ihan riittämiin 30 ikäisenäkin... Onko tuo nyt sitten niitä paljon puhuttuja harjoittelusuhteita, se vain, että sillä nyt oli tässä tapauksessa seuraamuksensa.
Kyllä se kannattas haistella, että se tunne on aitoa ennenku antaa itseään rengastaa. Kaltaisiasi naisia on paljon tällä pallolla. Et ole yksin siinä mielessä. Eipä tuollaisessa suhteessa kannata paljon kituutellakaan. Laps parka oli se joka tässä nyt joutui kärsijäks.
tässäkään keskustelussa ei kukaan ottanut sellaista asiaa esille, että miksi se on miehlille sallitumaa ja jopa "normaalia" hylätä perheensä, koska aika usein mies vain ottaa ja lähtee koska "ei ole valmis isäksi".
miksi naisen pitäisi vain ja aina sietää ja kestää?
ap:lle suosittelisin nyt että keskustelette sen miehesi kanssa tuosta mieltä painavasta asiasta ihan kuin aikuiset, ei syyllistämistä ja huutamista vaan keskustelua.
sitten voitte vaikka sopia lapsen hoidosta ja tapaamisista.
tähän loppuun: miksi miestä ei leimata hulluksi ja mielenvikaiseksi jos hän hylkää perheensä?miksi miehelle ei sanota että "mee hoitoon" jos hän ei haluakaan lasta(ensin kinuttuaan vaimolta/tyttöystävältään että tehdään lapsi), miksi miestä ei paheksuta jos hän hylkää perheensä eikä pidä yhteyttä lapsiinsa?
miettikää noita asioita ennenkuin avaatte suunne.
aina ei mene asiat niinkuin strömsössä.
"miksi se on miehlille sallitumaa ja jopa "normaalia" hylätä perheensä"
Eikä ole.
, , ," miksi se on miehlille sallitumaa ja jopa "normaalia" hylätä perheensä", , , kukas täällä sellaista väittää, , , sinun lisäksi??
Tämän viestiketjun aloittaja oli nyt nainen, eikö?
"miettikää noita asioita ennenkuin avaatte suunne." , , ,hmm, kenenkäs sen nyt pitäis vähän miettiä?