Itse uskon Katolliseen näkemykseen ja minulle on jäänyt epäselväksi asia, jota moni luterilainen on minulle tuputtanut, mutta eivät ole osanneet selittää sitä.
Missä Raamatun kohdassa sanotaan, että pelkkä usko riittää?
Missä Raamatun kohdassa sanotaan, että pelkkä usko riittää?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Sitä, joka uskoo Häneen, ei tuomita. [Joh. 3:18]
Joka uskoo, sillä on iankaikkien elämä. [Joh. 6:47]
-- niin on Ihmisen Poika korotettava, että jokaiselle, joka uskoo häneen, olisi iankaikkinen elämä. [Joh. 3:14...15]
Joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on siirtynyt kuolemasta elämään. [Joh. 5:24]
Jumalan voimasta te varjellutte uskon kautta pelastukseen. [1. Piet. 1:5]
Raamatussa korostetaan tekojen välttämättömyyttä. Usko on tarpeen, mutta vain usko ei pelasta ketään. Tarvitaan tekoja ja tietyt toimitukset, joista kaste on ensimmäinen.
Jaak. 2
14 Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä? [Matt. 7:26,27; Room. 6:15; Gal. 5:6]
15 Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, [1. Joh. 3:17,18]
16 niin turha teidän on sanoa: "Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin", jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat.
17 Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut.
18 Ehkä joku nyt sanoo: "Sinulla on usko, minulla teot." Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani.
19 Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet -- pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat. [Mark. 1:24]
20 Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön?
21 Eikö meidän isämme Abraham osoittautunut vanhurskaaksi tekojensa perusteella, kun hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille? [1. Moos. 22:12; Hepr. 11:17]
22 Huomaat, että usko vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa, teoissa usko tuli todeksi.
23 Ja niin täyttyi Raamatun sana: "Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi", ja hän sai nimen Jumalan ystävä. [1. Moos. 15:6; 2. Aik. 20:7; Jes. 41:8]
24 Näette siis, että ihminen osoittautuu vanhurskaaksi tekojen, ei yksistään uskon perusteella.
25 Juuri tekojensa ansiosta portto Rahabkin osoittautui vanhurskaaksi, kun otti sanansaattajat luokseen ja auttoi heidät pois toista tietä. [Joos. 6:25; Hepr. 11:31]
26 Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja.
Ristin ryöväri. Missä on kaste ja missä ne hyvät teot?
40 Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: "Etkö sinä edes pelkää Jumalaa, sinä, joka olet saman rangaistuksen alainen?
41 Me tosin kärsimme oikeuden mukaan, sillä me saamme, mitä meidän tekomme ansaitsevat; mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt."
42 Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi".
43 Niin Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa."
Mutta ei etsivä löytää lainaamat jakeet ole merkityksettömiä. Pyhä Henki ohjaa ihmisen tekemään rakkauden tekoja. Ne eivät luterilaein uskon ja Raamatun mukaan ole pelastuksen syy vaan uskon ilmenemismuoto.
Mitenkä katolinen "selviää" ristin ryöväristä?
Todellinen usko on kuitenkin elävä, leimuava asia, joka johtaa mielenmuutokseen ja Jumalan käskyjen pitämiseen:
Joka uskoo minuun (Jeesukseen), myös hän tekee niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin kuin ne, sillä minä menen Isän luo. [Joh. 14:12]
Mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo, että hänellä on usko, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kai usko voi pelastaa häntä? [Jaak. 2:14] Sinä uskot, että Jumala on yksi. Sinä teet oikein; riivaajatkin uskovat sen ja vapisevat. Tahdotko tietää, sinä turhanpäiväinen ihminen, että usko ilman tekoja on hyödytön? [Jaak. 2:19...20] Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin ilman tekoja kuollut. [Jaak. 2:26]
Usko, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut. [Jaak. 2:17]
Ihminen vanhurskautetaan teoista eikä yksin uskosta. [Jaak. 2:24]
Teoista usko tulee täydelliseksi, vaikuttaessaan tekojen kanssa. [Jaak. 2:22]
Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä. Mutta joka ei ole kuulianen Pojalle, ei ole näkevä elämää, vaan viha pysyy hänen päällään. [Joh. 3:36] Koska he eivät tottele sanaa, he kompastuvat, ja se heidän osakseen on määrättykin. [1. Piet. 2:8]
Autuaita ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä. [Luuk. 11:28]
Olkaa sanan tekijöitä eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne. [Jaak. 1:22] Jos joku luulee palvelevansa Jumalaa mutta ei hillitse kieltään, hän pettää sydämensä ja hänen jumalanpalveluksensa on turha. [Jaak. 1:26]
Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia [Room. 2:13].
Oleellisinta pelastuksen kannalta lienee nähdä oma turmeltuneisuutensa. Ei hyvät ihmiset tarvitse vapahtajaa vaan pahat. Vain tekojaan häpeävät ymmärtävät kääntyä Jeesuksen puoleen. Sanoisitko olevasi itse hyvä ihminen vai näkeekö Herra sinut pilkkaajana, valehtelijana, varkaana, juomarina, sydämeltään huorintekijänä ja murhaajana?
Toisekseen totuuden etsiminen erityisesti henkilökohtaisen Raamatun tutkimisen muodossa tulisi olla kristityn tärkeimpiä tehtäviä. Esimerkiksi Efesoksen seurakunta sai Jumalalta kiitosta siitä, ettei voinut sietää pahoja ihmisiä ja oli koetellut ja havainnut valehtelijoiksi niitä, jotka sanoivat olevansa apostoleja, vaikka eivät olleet [Ilm. 2:2]. Jokaisen tulisikin tarkistaa, onko meille tähän asti tarjottu olematonta kangasta, niin kuin H.C. Andersenin sadussa ”Keisarin uudet vaatteet”, vai olisiko jossakin tarjolla sitä oikeaa kangasta.
Teot, joita katolinen kirkko korostaa, ovat uskon hedelmiä, eikä niitä saa laittaa Kristuksen sovitustyön rinnalle. Hyvät tekommekin ovat Kristuksen tekoa meissä.
Siunausta!
Kerrotko ihan konkreettisesti ja oikein esimerkein, mitä tuo tarkoittaa.
Kuulostaa muuten lähinnä pelkältä tyhjänpäiväiseltä sananhelinältä.
"Se on nii koska minä sanon." Eli kehäpäätelmä
"Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani." (Gal. 2:20)
Jos on uskossa niin siitä seuraa halu tehdä hyvää ja noudattaa Jumalan tahtoa. Omaan hyvyyttään ei voi kuitenkaan lukea pelastukseen vaikuttavaksi tieksi tai ansioksi, sillä Kristus on valmistanut tien pelastukseen eikä muuta tietä ole. Jos keskisytään liikaa hyviin tekoihin, niin metsään mennään, sillä kristillinen usko perustuu siihen, mitä meidän puolestamme on tehty, ei siihen, miten hyviä/kuuliaisia me olemme. Usko ja hyvät teot kulkevat toki käsi kädessä., sillä eihän usko voi olla näkymättä teoissa
Siunausta!
Onhan se hassu uskonto, jos viimeiselle tuomiolle saapuu kaksi henkilö, joista toinen on elämänsä läpi raiskannut ja tappanut, mutta uskoo, ja toinen joka on elänyt nuhteettomasti ja lähimmäisiään auttaen, mutta ei usko, niin ensinmainittu pääsee taivaaseen, mutta jälkimmäinen ei.
Käsittämätöntä.
"Onhan se hassu uskonto, jos viimeiselle tuomiolle saapuu kaksi henkilöä, joista toinen on elämänsä läpi raiskannut ja tappanut, mutta uskoo, ja toinen joka on elänyt nuhteettomasti ja lähimmäisään auttaen, mutta ei usko, niin ensinmainittu pääsee taivaaseen, mutta jälkimmäinen ei. Käsittämätöntä."
Jos joku on raiskannut ja tappanut, niin ei hän voi sitä koko elämäänsä tehdä, sillä tappajat ja raiskaajat otetaan kiinni ja tuomitaan maallisessa oikeusistuimessa vankilaan riippumatta siitä, uskovatko he vai ei, mikä on aivan oikein. Sitä paitsi tuntuu aika mahdottomalta ajatus, että joku väittäisi olevasna uskova ja kuitenkin raiskaisi ja tappaisi jatkuvasti. Ei tuommoinen tappaja ja raiskaaja taida olla lähelläkään uskovaa täysin riippumatta siitä, mitä mieltä hän itse on. Joku saattaisi ehkä vankilassa tulla synnintuntoon ja elää vankilasta päästyään suhtkoht normaalia elämää.
Luin muuten jokin aika sitten lehdestä luterilaisen pispan ja ortodoksipiispan välisen keskustelun. Kumpikin oli sitä mieltä, että taivas merkitsisi sitä, että ollan lähellä Jumalaa ja helvetti sitä, että ollaan kaukana Jumalsta.
Jos joku ei usko taivaaseen, niin tuskinpa hän silloin edes toivoo kuoltuaan pääsevänsä sinne tai mistäs minä sen tiedän.
Mitä se Jumalan lähellä olo sitten merkitsee, ja mitä kaukana olo?
Eihän tuo vankilaan joutuminen nyt kuulu tähän mitenkään!
Mitä se Jumalan lähellä olo sitten merkitsee, ja mitä kaukana olo?
Ne on ne - taivas ja helvetti. Mieti sitä!
Gal. 2:16
mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.
Pelastun uskomalla. Jeesuksen työ puolestani riittää siihen.
Mutta jotta muitakin pelastuisi, minun pitää kertoa Jumalan lahjaksi antamasta iankaikkisesta elämästä, että hekin voisivat pelastua uskomalla Kristukseen. Velvollisuuteni on elää Jumalan tahdon mukaan. Pelastuksessani ei mittailla sitä, miten hyvin tai huonosti olen siinä onnistunut.
Kuin suoraan Katolisen papin suusta.
Niin kuin Paavali sanoi LAKI ei koske kristittyjä, eikä meidän kuulu sitä seurata.
(Ainoastaan Protestantit vetää lakia ja siihen liittyviä käskyjä kuten kymmentä käskyä jatkuvasti esiin)
Ja sitten tekstissä tulee teot " Velvollisuuteni on elää Jumalan tahdon mukaan"
En tiedä oletko Katolinen, mutta tekstin perusteella kyllä.
Olen luterilainen. Suhtaudun kyllä myönteisesti katolilaisuuteen (ja ortodokseihinkin).
Luterilainen opetus kytkee yhteen kaksi eri jaetta lähtee siitä että tämä ei ole ihmisen omaa vaan lahjaa.
1. Piet. 4:10
10 Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. [Matt. 25:14,15]
11 Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.
Vain tämän Jumalan voiman avulla teemme niintä tekoja joista Jaak 2: 17-26 puhutaan.
Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut.Ehkä joku nyt sanoo: "Sinulla on usko, minulla teot." Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani. Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet -- pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat. Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön? Eikö meidän isämme Abraham osoittautunut vanhurskaaksi tekojensa perusteella, kun hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Huomaat, että usko vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa, teoissa usko tuli todeksi. Ja niin täyttyi Raamatun sana: "Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi", ja hän sai nimen Jumalan ystävä. Näette siis, että ihminen osoittautuu vanhurskaaksi tekojen, ei yksistään uskon perusteella. Juuri tekojensa ansiosta portto Rahabkin osoittautui vanhurskaaksi, kun otti sanansaattajat luokseen ja auttoi heidät pois toista tietä. Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja.
En tiedä ymmärtääkö hhhfchjlddgb
No luterilaisen käsityksen mukaan se raiskaaja pääsisi taivaaseen. (onhan näitä luterilaiseen kirkkoon kuuluvia rikoksen uusijoita varmaan aika paljonkin)
Katolisen näkemyksen mukaan hän ei pääsisi. Sillä tarvitaan usko, mutta ilman tekoja usko on tyhjä.
Se toinenkaan ei voisi pelastua, sillä meillä kaikilla on syntiä takanamme. Ainoastaan katumalla, pyytämällä armoa ja Jeesuksen ohjeiden mukaan menemällä (eli ne teot) pääsemme osallisiksi hänen ristinkuolemastaan.
Raamatussa sanotaan aika yksikantaan, että elämän kirjasta pyyhitään sinne kirjoitettu nimi pois, jos ei elä Kristityn tavoin sen jälkeen kun on kääntynyt Kristityksi.
Raamattu sanoo kyllä näin:
1. Joh. 2:1
Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.
Teoillamme emme voi ansaita pelastusta. Miksi Jeesus kuoli ristillä, jos teoillamme voisimme pelastua?
Ef 2:8,9
Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
Room 11:6
Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo.
Niin...
Yhdenkään meistä teot ei riitä pelastukseen... Juuri niin kuin Katolilaisuudessa opetetaan. Ilman armoa, kellään ei ole mahdollisuutta pelastua, ei edes sillä näennäisesti hyvällä. Puhtain pappikin tarvitsee armon, sillä me kaikki olemme syntisiä.
Tuo ei silti muuta sitä, että Kristityn täytyy elää Jumalan ehdoilla, ei omillaan.
Kristityn elämä, usko ja teot kulkevat käsi kädessä ja ei voi olla toista ilman toista.
Jos oikeasti uskot koko sydämestäsi ja olet kääntynyt Jeesuksen puoleen, niin et vain pysty tekemään joitain asioita ja jotkut toiset asiat sinun on (sisäinen) pakko tehdä.
Eli jos teot on jotain muuta kuin Kristityn = et ole Kristitty.
Katolisen teot:
- sinun pitää oikeasti katua sitä väärää mitä olet tehnyt
- sinun pitää turvata Jumalaan ja Jeesukseen
- sinun pitää yrittää elää Kristityn tavoin
- et saa tietoisesti tehdä pahaa ja jos retkahdat, niin sinun pitää katua (oikeasti) tekemääsi pahaa
Totta tuokin puoli, että ei voi miten vaan elää ja luottaa kaiken kattavaan armoon. Pelastukseen riittää armo, mutta "armon alla" eläminen ei oikeuta elämään jatkuvassa tietoisessa synnissä. Langeta toki voi, mutta tärkeintä on se nouseminen jälleen.
Aivan varmasti elävä usko näkyy myös tekoina, jotka usko synnyttää.
Luterilaiset väittävät että yksin usko riittää. Se on luteirlaisen kirkon virallista opetusta, mutta täysin ristiriidassa kristinuskon kanssa.
Raamattu kieltää jyrkästi luterilaisen pelastusopin: "ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä yksin uskosta” (Jaak. 2:24)
Katolinen kirkon pelastusopin mukaan ihminen pelastuu yksin armosta. Raamattu perustuu tähän katolisen kirkon oppiin: "meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen armo” (Ap.t. 15:11). Myös teoilla on vaikutusta pelastumiseen, sillä tekojen mukaan meidät tuomitaan.
Viimeisella tuomiolla määritellään tekojen pohjalta rangaistusaste helvetissä tai kruunun kirkkaus taivaassa, mutta itse pelastus on yksin armosta.
Pelastus tapahtuu katolisen uskon mukaan yksin armosta. Yksin usko ei riitä, toisin kuin luterilaiset väittävät. Se on Lutherin keksimä perinnäissääntö.
""ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä yksin uskosta” (Jaak. 2:24)"
- Etkö osaa lukea? Jae menee näin: "Näette siis, että ihminen OSOITTAUTUU vanhurskaaksi tekojen, ei yksistään uskon perusteella"
Huomaa nämä:
"Katsomme siis, että ihminen TULEE vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja. (Room. 3:28)
"Kristus on näet lain loppu, ja niin TULEE vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo" (Room. 10:4)
Ihminen siis OSOITTAUTUU vanhurskaaksi uskosta ja teoista, mutta ihminen TULEE vanhurskaaksi uskosta. Tämä asia, jonka Raamattu selvästi sanoo, on ilmeisesti katolisilta vielä jäänyt hoksaamatta
Siunausta!
Mitä me siis sanomme? Että pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee USKOSTA; mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut. Minkätähden? Sentähden, ettei se tapahtunut USKOSTA, vaan ikäänkuin TEOISTA; sillä he loukkautuivat loukkauskiveen, niinkuin kirjoitettu on: "Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka häneen uskoo, se ei häpeään joudu". Room. 9:30
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen. (Room. 3:23)
Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi". Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja (Room. 4:3)
Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo. (Room. 5:1)
Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo. (Room. 11:6)
Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta. (Gal. 5:4)
Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja-ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. (Ef. 2:8)
hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja (2. Tim. 1:9)
Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. (Tit. 3:7)
"Kohtia" esittää hyvän listan siitä, että pelkkä usko Jeesukseen Kristukseen todella riittää. Evankeliumi ei olisi ilosanoma, jos meidän täytyisi vielä osata lisätä siihen jotain omaamme ja joutuisimme pelastuksen eteen ponnisteemaan - jos vaadit 100% antautumista Jeesukselle, niin entäpä, jos antautumisesi onkin vain 99%:sta? Meidän tekomme ova aina puolinaisia, Jeesuksen risti on kokonainen.
Armon kirkastuminen uskonpuhdistuksessa oli ainoa mahdolinen lohtu syntisille, kuten se oli Jeesuksen ja alkuseurakunnankin aikana, Kammottava anekauppa ja paavin sekä munkkilatinamessujen ylivalta oli vienyt kirkon pimeyteen. Jos pelkkä usko ja armo eivät riittäisi, meillä ei olisi mitään ilosanomaa.
Vaikka "kohtia" selvittää Sanalla, että Raamatun mukaan pelkkä usko todella riittää, niin selitys ei riittäne avauksen tekijälle, jonk on menneisyyden opetuksen takia hyvin vaikea luopua lain alla elämisestä ja jatkaa tekojen tiellä. Avauksen tekijällä saattaa olla mielessä tilanne, josssa uskoon tullut jatkaa entisetä syntielämästään tekemättä siitä parannusta. Tämä on mahdolista, mutta todelliseen, eläväään uskoon kyseinen henkilö ei tuolloin ole tullut. Paavalin mukaan (2Kor.) tullainen uskovaksi itseään nimittämä, ja seurakunna suosioonkin noussut, on valheveli. Hän on siisa armon ukopuolella.
Meidän on tärkeää tiedostaa, että Jeesuksen lähellä on vaikea tehdä syntiä ja mahdotonta jatkaa tietoista syntielämäänsä. Meidän teoissamme näkyy siis uskomme Jeesukseen. "Mene, äläkä enää syntiä tee", sanoi Jeesus langenneelle naiselle ja niin hän sanoo meillekin - "mene, uskosi on sinut pelatanut, jatka nyt uskossa elämääsi ja jätä entinen syntielämäsi taaksesi".
Uskon ja tekojen suhdetta kuvaa mielestäni hyvin rakkauden suhde tekoihin. Armo - Jeesus armahti minua armossaa ja haluan elää tuolle Rakkaudelle kuuliaisena ja ojentautua elämässäni Hänen Sasnansa mukaan. Ei siksi, että pelastuisin, vaan siksi, että olen pelastunut.
Rakkaus - olen rakastunut ja rakata, siksi haluan miellyttää rakkauteni kohdetta ja toimia kaikin tavoin hänen parhaakseen. En saavuta sillä hänen rakkauttaan, se on minusta lopulta riippumaton, mutta sillä tavalla saan elää tässä rakkauen ilmapirissä ja nauttia siitä.
"Rakkaus - olen rakastunut ja rakata, siksi haluan miellyttää rakkauteni kohdetta ja toimia kaikin tavoin hänen parhaakseen. En saavuta sillä hänen rakkauttaan, se on minusta lopulta riippumaton, mutta sillä tavalla saan elää tässä rakkauen ilmapirissä ja nauttia siitä."
Hienosti sanottu, mutta edellyttääkö tuo konkreettista uskoa Jeesuksen ainutlaatuiseen autuaaksitekevään asemaan tässä tapahtumassa? Eikö näin voi kokea myös ilman että peruste rakastavaan ja armahtavaan Jumalaan, on muualla kuin Jeesuksen ristinkuolemassa? Puhtaasti vain Jumalan armossa ja rakkaudessa.
Jumalan armo ei ole sitä, että Hän katsoisi rikkomuksiamme "läpi sormiensa." Jeesuksen ristinkuolema on välttämätön edellytys sille, että voimme päästä Jumalan yhteyteen.
Jumala ei katso rikkomuksiamme läpi sormiensa VAAN ANTAA ARMONSA MEILLE LAHJAKSI!
EI ole peruste tuo vastauksesi. Yhtä hyvin voi väittää, että Jumala katsoo rikkomuksiamme läpi sormiensa koska Jeesus sovitti. EI SIIS EDES LAHJAKSI, VAAN VAATI MAKSUN.