Erosin tänään poikaystävästäni kolmen vuoden suhteen jälkeen. Nyt itken kotonani, enkä saa hallittua itseäni. Päässäni pyörii sekavia ja itsetuhoisia ajatuksia. Olen yrittänyt syödä, mutta ruoka ei pysy sisällä.
Onko teillä vinkkejä mitä eron jälkeen pitäsi tehdä tai mitä olette itse tehneet saadaksenne muuta ajateltavaa? En haluaisi lähteä baariin juomaan itseäni humalaan, enkä muutenkaan lähteä ihmisten ilmoille.
Ahdistaa niin paljon, että en halua soittaa ystävälleni, koska kukaan heistä ei ole niin läheinen, että uskaltaisin heidän edessään itkeä.
Onko teillä vinkkejä mitä eron jälkeen pitäsi tehdä tai mitä olette itse tehneet saadaksenne muuta ajateltavaa? En haluaisi lähteä baariin juomaan itseäni humalaan, enkä muutenkaan lähteä ihmisten ilmoille.
Ahdistaa niin paljon, että en halua soittaa ystävälleni, koska kukaan heistä ei ole niin läheinen, että uskaltaisin heidän edessään itkeä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
se on aina paha..riippuu aina tietty suhteen laadusta ennen eroo ja kumpi jätti.Mutta paras tapa on riuhtoo ittensä liikkeelle ja harrastaa liikuntaa tai alottaa se liikunta.se lukee joka lehdessä vinkkinä mutta yksinkertasesti tehokkain.ehkä lisätä treffi ilmotus ja kattella muita miehiä.en tarkota että olis pakko treffata jos ei pysty mut saa ajatukset pois siitä entisestä ja auttaa selviään paremmin. Itse erosin naisesta vähän aika sitten ja sattuu ja ahdistaa eikä ruoka mee alas.yrittänyt keksiä koko ajan tekemistä mutta aina kun ei ole tekemistä niin ahdistaa pirusti.Mut niin se vaan menee ja aika parantaa mutta sitä voi nopeuttaa....tsemppiä!
Itselläni kanssa juuri päättynyt pitkä parisuhde ja toinen löytänyt jo uuden kumppanin rinnalleen. Kova ahdistus, ikävä ja tunteiden mylläkkä menossa. Olen hakenut lääkäristä apua, josta kirjoittivat reseptilääkettä ahdistukseen (pitäisi tosin vaikuttaa vasta 3-4 viikon kuluttua). Puhuminen auttaa. Etsi lähipiiristäsi sellaisia ihmisiä, jotka ovat kokeneet samankuin mitä koet nyt. Itselleni on auttanut paljon asioista puhuminen ihmisten kanssa, jotka kokeneet samat toivottomat ahdistuksen tunteet ym. Itkeäkkin saa ja pitää kun siltä tuntuu. Itselläni tulee ajoittain sellaisia hervottomia itkukohtauksia, joiden annan tulla. Se itkeminenkin auttaa välillä hetkellisesti.
Voimia kaikille tästä eron aiheuttamasta karmeasta olotilasta selviytymistä yrittäville.
Ero on aina paha paikka ja siitä selviämiseen ei ole olemassa oikotietä. On tärkeää käydä läpi syitä ja fiiliksiä, mutta siihen olotilaan ja itsesääliin ei saa jäädä roikkumaan. Myöskään entistä kumppaniaan ei saa liiaksi sääliä, sillä se ei johda mihinkään hyvään ja saa sut vain entistä sekavampaan olotilaan.
Koeta pitää itsesi aktiivisena ja aloita tahi jatka jotain harrastusta. Tuossa joku mainitsi liikunnan; se on erittäin varteenotettava vaihtoehto. Tapaa läheisiäsi, vaikka perhettäsi (esim. vanhemmat), jos ystäväsi eivät ole niin läheisiä.
Eli summa summarum: käy asia läpi, mutta älä jää siihen roikkumaan. Tee monipuolisesti sellaisia asioita, jotka auttavat sua jaksamaan eteenpäin. Koeta mahdollisuuksien mukaan pysyä mukana arjessa ja normaalissa päivärytmissä.
Mä erosin tyttöystävästäni pari kuukautta sitten, olimme yhdessä viisi vuotta ja risat, josta loppuaika oli jo lopullisen ratkaisun tekemistä. Alkukesä oli vaikeaa ja hajotti niin perkeleesti, mutta nyt alan hiljalleen toipumaan. Päivä pävältä kohti valoa, tästä on yksi suunta ja se on ylöspäin. Mua on auttanut liikunta, kirjat ja läheiset ihmiset.
Voimia sinulle ja kaikille muillekin erosta toipuville! Sä pääset yli!
Kun erosin, niin aluksi makoilin kaikki vapaapäivät kotosalla ja laihduinkin monta kiloa, kun ruoka ei todellakaan maistunut.Ajottain itkin ja puin samalla tilannettamme, siinä meni muutama viikko, kun itkuvaihe loppu ja aina tietysti sellaiset herkät jutut sai tunteet vieläkin pintaan. En suosittele lähtemään baariin juomaan, koska jossain vaiheessa itket myös siellä tai mukaasi tarttuu "laastari". Lähde mieluummin harrastustesi pariin ja muista kuitenkin yrittää syödä, nukkua ja liikkua. Jos sulla on vapaata aikaa ja rahaa, niin lähde vaikka matkalle, itse tein niin kun loma koitti ja pahin oli ohi sekä aloitin samalla kirjoittamaan myös päiväkirjaa omista tuntemuksistani. Jos todella pahalta tuntuu, niin mene ammattiterapeutin juttusille, jos et pysty ystäviesi kanssa tilanteesta puhumaan. Olen ihan varma, että vuodenkin päästä aika on jo parantanut kummasti haavojasi ja voit jopa kohdata sen sulle oikeamman ihmisen.