millaiseksi yhteydenpito muuttuu etäsuhteen aikana?

Hei,

Vastaan omaan viestiini.
Juttelimme asiasta ja puolisoni sanoi, että olen (viimeaikoina) tukahduttanut hänet ja hän on osittain ahdistunut siitä. Hänellä ei ole ollut ns. aikaa hengittää itsekseen ollenkaan. Olen siis ollut liian läheisyysriippuvainen ja näin ollen ärsyttävä takertuja ja saanut suhteemme osittain tukahtumaan.
Jäin viestittelymme jälkeen miettimään asiaa ja aluksi en osannut samaistua hänen tuntemuksiinsa ollenkaan. Katsoin tilannetta sekä kokonaiskuvaa liian suppeasti. Mietin vain, että eihän se alku kaukosuhteessa ollut tällaista sekä jollain tapaa yritin mielessäni selitellä omaa pahanolontunnettani toisen käytöksellä jne.. Kuitenkin useamman tunnin pohdiskelun jälkeen tulin tulokseen, että olen itse ollut todella ääliö käytökseltäni. Ja tämä käytös ei johdu pelkästään aikaan meidän kaukosuhteemme osalta vaan jo pitemmälle meidän seurusteluaikana. Olen jollain tapaa takertunut liiaksi toiseen ja roikkunut vain hänessä. Näin olen vahingossa ilman omaa tarkoitusta rajoittanut liiaksi hänen tekemisiään, menojaan sekä omaa persoonallisuuttaan. Oli oikein terveellistä saada kuulla tuo ja miettiä yksinään ajan kanssa omaa käytöstään. Vaikka se jotenkin niin ylimieliseltä kuulostaa niin en aikaisemmin ajattellut, että juuri minä ja minun käytös on aiheuttanut tämän tilanteen.. Ylimielinen en ole, mutta en ole vain osannut ajatella näin syvällisesti aikaisemmin.
Illalla soitin ja pyysin anteeksi käytöstäni. Toivoa sopii, että kaikki menee loppujen lopuksi vielä hyvin, ainakin itse usko niin. En usko, että muuten vakaa suhde tähän kaatuu varsinkin kun nyt itsetiedostan asian ja sen olen ilmaissut ja pyytänyt anteeksi. Muttta mikä parasta koko asiassa, niin muistan taas, että toisen käyttäytyminen mitä useimmin johtuu omasta käytöksestä, tehdyistä tai tekemättömistä asioista ja tiedostan itse tilanteeseen johtaneet asiat sekä sain taas mielenrauhan.

Täytyy vielä loppuun sanoa, että en ole aikaisemmin kirjoittanut oikeastaan millekään foorumille. Omia tuntemuksiani kirjoitan monesti paperille ihan itseä varten tai sitten puolisolleni, koska kirjoittamalla on helppo ilmaista asioita, joita nopeassa tilanteessa ei välttämättä osaa suustaan sanoa oikein tai ollenkaan.. Kirjoittaminen joko paperille tai foorumille on terapeuttista, jos teitä ihmiset vaivaa asiat kokeilkaa kirjoittaa niistä johonkin. Näin ollen saattee konkreettisesti purkaa tuntonne johonkin ja myös käsitätte tilanteen koko kuvan paremmin. :)

Olemme olleet kaukosuhteessa (tapaamme vain viikonloppuisin) jo melkein 2 vuotta. Kirjoittelemme tekstareita päivittäin ja yleensä minä olen se, joka soitan hänelle ehkä kerran viikossa.
Joskus se on vaivannut mua, että miksei mies koskaan soita... tai soittaa, mut tosi harvoin. Hän tykkää mieluummin kirjoitella tekstareita kuin jutella puhelimessa. Olen jo tottunut siihen.
Muuten meillä menee hyvin ja viikonloppuisin puhutaan kyllä tuntikausia ja kaikenlaisista asioista - mikä on mun mielestä ihanaa :)

Kyllä joka päivä yhteydenpito on liika ahdistavaa kenelle tahansa.

Riitaisaksi naisesta tuli välinpitämätön kaiken suhteen.

Olen ollut yli kaksi vuotta etäsuhteessa ja yhteydenpito tällä hetkellä muutama tekstari ja nähdään ehkä kerran kuussa. Jos meinaat pidempään olla etäsuhteessa ja muutto yhteen ei ole mahdollinen, niin pidä huolta säännöllisestä yhteydenpidosta, jotta ette vieraannu toisistanne. Omalla kohdallani yhteydenpito alkoi tökkimään, kun mies jätti vastaamatta viesteihini ja teki ohareita sovituista tapaamisista muutaman kerran.Petyin ja suutuin, mutta kokosin jälleen itseni ja yritän luottaa.Emme oikein tohdi keskustella kumpikaan suhteestamme.Suhteemme ei ole myöskään edennyt,vaan jäänyt junnaamaan paikoilleen tapailun asteelle. Ei puhuta enää yhteisestä tulevaisuudesta niin kuin alussa ajatuksia siihen suuntaan oli. Nyt pohdin, että tyydynkö tähän tilanteeseen tapailuun harvoin vai menetänkö päättämällä suhteen koko miehen:(

ei naisesi tv:tä katso kun ei keskity juttelemaan. siellä on toinen mies nuolemassa naisesi värkkiä ja sen takia se ei keskity sinuun. luuletko että se sinuun keskittyy jos naaman edessä heiluu iso kikkeli. ai että nämä etä suhteet on ihania

Vuosi etä(kauko)suhteessa ja meillä ainakin pidetään yhteyttä txtarein monta viestii päivässä, vaikka vaan olet rakas viesti. Joka ilta puhelu ja joka viikonloppu yhdessä oloa. En mä ainakaan pystyisi olemaan suhteessa johonkin joka ei haluaisi päivittäin vaihtaa ajatuksia. Niinhän yhdessä asuessakin tehdään, kerrotaan päivän tapahtumat ja tehdään jotain yhdessä.
Kaukosuhde vaatii oikeasti panostamista siihen että pysytään läheisinä.

Puoltoista vuotta etäsuhteessa ja joka päivä soitellaan kuulumisia. Lähetellään pieniä lahjoja toisille ja muutenkin yritetään ilahduttaa toista "etänä". Nähdään noin kerran kuukaudessa pitkän viikonlopun merkeissä.

Rakastan häntä enemmän kuin ketään koskaan, mutta silti tuntuu että joka päivä etäännytään ja ollaan enemmän vain pelkkiä kavereita.

En haluaisi menettää häntä, mutta tuntuu että ero on väistämättä edessä, koska samalla paikkakunnalla ei ole mahdollista asua. Kerään rohkeutta ottaa asia puheeksi ja itse asiassa itkettää jo nyt... :(

Surkeita nämä etäsuhteet. Tsemppiä kohtalotovereille!

Minä myös pitkäaikaisen aviomieheni kanssa ajautunut aikamoiseen muutokseen, ja toisen kokoaikainen vierellä olo vaihtunut kaukosuhteeksi, mieheni kun meistä riippumattomista syistä joutunut neljäksi kuukaudeksi muuttamaan toiselle puolelle eurooppaa. Harmi kyllä normaalielämäm on jatkuttava, työy tehtävä ja arki hoidettava, ja joinain päivinä ei keretä juttelemaan edes puhelimessa, joskus puhutaan maratoonipuhelut, mutta normaaliin soittoon sisältyy kuulumisten vaihtamiset ja ikävän kertomiset. Itse en edes haluaisi päivittäin puhua enempää, ikävä niin helposti siinä kasvaa. Muostan ja käyttäydyn parisuhdettani arvostaen, mutta mieheni paluuseen asti aion sen pitää taka-alalla!

Olen ollut ulkomaalasen poikaystäväni kanssa reilu 2v etäsuhteessa. Tosin olemme olleet kesät tiiviisti yhdessä ja muulloin nähdään noin jokatoinen kuukausi, 1-2vk kerrallaan. Meillä taas on yhteydenpito lisääntynyt! Eka puol vuotta juteltiin kyllä mesessä joka päivä ja skypessä nähtiin yleensä viikonloppusin. Myöhemmin alettiin sitten nähd skypessä päivittäin ja se pätee viel tänään :) Meidän kohdalla ainakin sopii mainiosti enkä tässä tarkoita, että nämä olisi jotain maratonpuheluita, joskus nähdää ihan vain pari minuuttia :) Ihan riippuen miten sopii molempien aikataluihin. Aina välillä juttelemme suhteestamme, tulevaisuudesta, mutta yleensä kyselemme vain toistemme kuulumisa; miten päivä mennyt jne. Tämä on minusta todella tärkeetä. Tietenkin tämä on ihan parista kiinni kuinka usein näkevät skypessä ja kuinka usein tekstailevat.

Fizz sinun kannattaisi puhua tunteistasi miehesi kanssa, ei siinä muu auta. Voin sanoa, että itsekin kamppailen samanlaisten tunteiden kanssa. Poikaystäväni asenteeni on selvästi "positiivisempi" ja niinpä yritän myös itse, ikävöinnin ja murehtemisen sijaan, miettiä niitä positiivisiä asioita mitä suhteessamme on.