Anteeksi, että minulla on kova ikävä sinua ollessamme välimatkan erottamia.
Anteeksi, että haluaisin antaa koko sydämeni sinulle.
Anteeksi, että haluaisin olla mukana koko elämässäsi, en vain puolessa siitä.
Anteeksi, että en osaa kuvitella elämääni ilman sinua.
Anteeksi, että en tiedä, mitä sinä pohjimmiltasi tunnet ja haluat
Anteeksi, että haluaisin antaa koko sydämeni sinulle.
Anteeksi, että haluaisin olla mukana koko elämässäsi, en vain puolessa siitä.
Anteeksi, että en osaa kuvitella elämääni ilman sinua.
Anteeksi, että en tiedä, mitä sinä pohjimmiltasi tunnet ja haluat
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voisin niin kirjoittaa tämän saman yhdelle miehelle jota ikävöin, välimatkaa melkein 300 km.
Eihän tuo ole pitkä välimatka.. toisin kuin meillä välimatkaa on reilut 2000km, ei sinne noin vain lähdetä..
Voisin samaistua kirjoittamaasi tekstiin täysin.
Minulla miesystävä asustaa keskieuroopassa..
Ikävä on kova :(
Minulla vain 300km etäisyys. Alku oli aivan kamalaa, ikävä oli riipaiseva ja tuntui että pää halkeaa. Ajan mittaan ikävä helpottaa ja onhan muutaman viikon välein aina hyvä viettää pidempi aika rakkaan luona.
Voisin niin kirjoittaa tuon tekstin rakkaalleni, meillä 5000km etäisyys :(
No kun tämä ketju meni näköjään kilpailuksi että kenen mies asuu kauimpana niin omani asuu yli 9000 kilometrin päässä.
8 vuotta monen sadan km:n päässä, näemme viikonloppuisin, kun hän tulee takaisin kotiin. Yhteistä aviotaivalta takana 40 vuotta. Ei ole helppoa. Vieraantuminen pelottaa aivan hirveästi. Toisella menoa ja elämää suurten ihmisjoukkojen keskellä, toisella yksinäisyyttä tyhjässä kodissa, ei paljoa ihmissuhteita, masentaa. Hylätyksi tulemisen tinne raastaa, kun toiselle raha niin yrkeä, ettei edes halua puolisoa luokseen, kun SE MAKSAA!!! Siis yhteinen asunto, kun voi muulloin asua muualla maksutta. Vaikeaa!
Ouch, nuo sanat osuu niin oikeaan!
Ikävä on niin järjetön, että välillä sattuu ihan fyysisesti ja on aivan epätoivoinen olo. Pidämme yhteyttä skypellä mutta ei ole mahdollisuutta puhua niin usein kuin haluaisin.
yli 6000km ja vaikea tilanne muutenkin kun molemmat avioeroprosessissa. Omani on juuri ohi mutta miehellä vielä kesken. Olemme ikävöineet toisiamme kohta kaksi vuotta ja näemme kovin harvoin, mutta pahin vaihe on juuri nyt kun ei enää malttaisi odottaa että pääsemme toivottavasti vihdoin ensi vuonna oikeasti yhteen.
Tapasimme kun molemmilla liitoissa kovin vaikeaa, mulla pidempi liitto lopuillaan ja miehellä lyhyempi mutta epärehellisellä pohjalla.
Olisi kiva kirjoitella yksärillä jonkun vastaavassa tilanteessa olevan kanssa joka ymmärtää eikä syyllistä.