hei! Ollaan seurusteltu vuosi, olen huomannut että mieheni ja minä ei oikein ikinä puhuta mistään. Tajusin sen nyt kun ystäväni kertoi miten hän ja hänen uusi miesystävänsä ovat puhuneet IHAN KAIKESTA maan ja taivaan välillä.
Meillä puhutaan hieman työstä, tulevaisuudesta tai kaveripiirintilanteesta, juoruista.
Mieheni ei oikein osaa kertoa mielipiteitään mutta en oikeastaan minäkään. En ymmärrä politiikkaa enkä tiedä maailmanmenosta juuri mitään, se jää sellaiselle "hirveetä että tuollaista tapahtuu" -tasolle.
Eli: mistä hyviä puheenaiheita? mieheni ei yksinkertaisesti osaa aloittaa keskustelua tähän tyyliin "Mun mielestä tämä asia on ärsyttävä/miellyttävä/ajatuksia herättävä koska...". Kun olemme saunassa kahdestaan, istumme hiljaa tai jutellaan niitänäitä säästä.
Olen nyt yrittänyt pommittaa häntä kysymyksillä, esim. mitä mieltä hän on pakkoruotsista, terrorismista tai esim. jostain autosta (jotka häntä kiinnostaa). Hän vastaa yleensä hyvin lyhyesti tai sanoo ettei tiedä mitä ajattelee.
Mitä vielä voisin tehdä??? Emme ole kumpikaan mitään maailmanparantajia. Pitäisikö vaan olla vertaamatta meitä muihin pareihin??!
Meillä puhutaan hieman työstä, tulevaisuudesta tai kaveripiirintilanteesta, juoruista.
Mieheni ei oikein osaa kertoa mielipiteitään mutta en oikeastaan minäkään. En ymmärrä politiikkaa enkä tiedä maailmanmenosta juuri mitään, se jää sellaiselle "hirveetä että tuollaista tapahtuu" -tasolle.
Eli: mistä hyviä puheenaiheita? mieheni ei yksinkertaisesti osaa aloittaa keskustelua tähän tyyliin "Mun mielestä tämä asia on ärsyttävä/miellyttävä/ajatuksia herättävä koska...". Kun olemme saunassa kahdestaan, istumme hiljaa tai jutellaan niitänäitä säästä.
Olen nyt yrittänyt pommittaa häntä kysymyksillä, esim. mitä mieltä hän on pakkoruotsista, terrorismista tai esim. jostain autosta (jotka häntä kiinnostaa). Hän vastaa yleensä hyvin lyhyesti tai sanoo ettei tiedä mitä ajattelee.
Mitä vielä voisin tehdä??? Emme ole kumpikaan mitään maailmanparantajia. Pitäisikö vaan olla vertaamatta meitä muihin pareihin??!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kuulosti tosi pelottavalta ja masentavalta. Sinä vielä vaikutat ulospäinsuuntautuneelta,mutta miehesi vaikuttaa aika pahalta. Ajattele nyt hyvissä ajoin tulevaisuutta.
Ja ensimmäinen mahdollinen vilkaisu taakse joskus puolimatkan jälkeen!
Ihan oikeasti - olen samaa mieltä kuin sinä "Herttis". Täytyyhän ihmisellä olla mielipiteitä ja kykyä keskustella. Jotkut ns. parantavat maailmaa enemmän ja jotkut vähemmän, mutta kyllä minuakin huolestuttaisi, jos toisella ei oikein olisi mitään sanottavaa ja mielipiteitä edes itseä kiinnostavasta harrastuksesta.
Jos olet tähän asti ollut tyytyväinen miehesi kanssa, niin miksi yhtäkkiä pitäisi alkaa harrastamaan syvällisiä keskusteluja sen vuoksi, että niin kaverisikin miehensä kanssa tekee???
no hyvänen aika. älä turhaan stressaa tuosta. kaikki parisuhteet ei ole samanlaisia ja usein naisten vaivana onkin se että pitää välttämättä jutella, pakostikin välillä. kyllä teillekin yhteiset juttelunaiheet löytyy ajan mittaan, ei kannata painostaa tai väkisin yrittää puskea syvällistä keskustelua esiin. ei siitä saa muutakun riitaa ja itelle pahan mielen aikaseksi. anna miehelle aikaa. kyllä varmaan sulla on muitakin ihmisiä joitten kanssa voit ajatuksias jakaa. ja kyllä miestä varmaan kiinnostaa kuulla sun mielipiteitä.. ehkä hänellä ei _oikeasti_ ole kantaa tai mielipidettä kyseisiin asioihin. miksi stressata jos et itsekään ole maailmanparantajatyyppiä?
Miksi täytyisi verrata itseään johonkin muihin?!
Tommonen kamala kysely vaan alkaa ahistaa miestä niin että lähtee mieheltä järki kuin "Syfilis fron Tölö". Tietysti jos et ole tyytyväinen tilanteeseen niin sitten tarvitsee ruveta jo johonkin toimiin.
Ei kaiken aina tarvitse olla niin että voi kavereille kehua että; "Meillähän se on se vasta!"
Pääasia että itse on onnellinen.
Itse olen usein huomannut, että ne ystävät ovat kaikkein läheisempiä, joiden seurassa voi olla hiljaa. Mielestäni sama pätee usein myös parisuhteessa. Jos nyt mietitään, vaikka ensi treffejä ja tilanteita, joissa tapaa uusia ihmisiä, niin kuinka usein ventovieraan tai hyvänpäiväntutun kanssa voi olla hiljaa? Minun on ainakin pakko pitää keskustelua yllä, jotta en tuntisi oloani vaivaantuneeksi.
Sen sijaan todella läheisten ihmisten kanssa voin olla yhdessä puhumatta mitään. Toinen juttu tietenkin on se, jos parisuhteen ongelmat jäävät hiljaisuuden vuoksi selvittämättä.
Enempää et ehkä pystyisi enää olemaan oikeassa!
hehe, mitä mieltä hän oli pakkoruotsista?
...asiahan on niin, että teidän suhde on teidän suhde ja kaverilla on oma suhde. He sitten varmaa(?) puhuu kaikesta, mutta ei se tarkoita, että teidänkin pitää jatkuvasti käydä suuria ja maailmaa parantavia keskusteluja! Jokainen tavallaan! Jos oot onnellinen, niin kaikki on ok, muuta jos koet olevasi loukussa tms., niin lähteminen on yksi vaohtoehto tai sitten voisit puhua asiasta miehellesi.
Ja huom! Kaverisi ja hänen UUSI miesystävänsä ovat puhneet kaikesta maan ja taivaan välillä...aah, sitä uuden viehätystä ja yhteisiä suuria keskusteluja...
Kuulostaa hyvin tutulta, yli vuoden yhdessä olon jälkeen en tunne poikaystävääni lainkaan, hänkun ei halua puhua aioista kanssani, komentaa vain pitämään turpani kiinni. Niimpä on pakko lähteä puhumaan muiden miesten kanssa, joita kaveripiiristä löytyy ja siitähän oma kultani ei tiedä. Minkäs teet, kun jää vaille huomiota, etsii sitä automaattisesti muualta tai sitten pakenee kotoa töihin jopa vapaa aikana.
Ihmettelen samaa kuin muutama muukin, miksi nyt yhtäkkiä olet tyytymätön tilanteeseen? Vain sen vuoksiko, että kaverisi puhuu miehensä kanssa koko aja ja paljon?
Toisaalta kyllä ymmärrän sinua. Itselleni tuli aikanaan samanlainen tilanne eteen. Tuntui ettei meillä miehen kanssa ole mitään yhteistä keskusteltavaa, ei mitään mistä voisi puhua. Automatkat istuttiin aina hiljaa, tuntui että vaikka toista rakastaakin (??) niin ei ole mitään sanottavaa, ei mitään puhuttavaa.
Jotain kumman syystä niitä puheenaiheita alkoi myöhemmin löytyä, kun toiseen tutustui oikein perinpohjaisesti. Joillakin se tapahtuu heti alussa, joillakin vasta myöhemmin. Me emme suhteemme ensimmäisen 1,5 vuoden aikana tavanneet kuin viikonloppuisin ja lomilla, emme siis tutustuneet kuin toistemme ns. "pintaminään", kun emme viettäneet viikonloppua pidempiä aikoja yhdessä. Viikonloppuisinkin meillä molemmilla oli omat menomme, joten vietimme ehkä noin vuorokauden yhdessä. Se riitti silloin, suhde oli hauskanpitoa, seksiä, pinnallisia höpöhöpökeskusteluja ja kavereiden kanssa vietettyä aikaa.
Mutta kun alettiin olla enemmälti yhdessä, pidempiä aikoja yhteen menoon ja tutustuimme toisiimme enemmän, alkoi juttuakin löytyä ihan yllättävällä tavalla. Siinä vaiheessa olimme olleet ehkä noin kaksi vuotta yhdessä. Menimme kihloihin ja muutimme yhteen, ja tutustuimme toisiimme niin kuin vain yhdessä asuvat voivat toisiinsa tutustua. Nyt ollaan oltu yhdessä neljä vuotta, naimisissa puoli vuotta, ja kyllä löytyy puhuttavaa. Yleensä vitsailemme emmekä puhu kamalan syvällisiä, mutta niitä syvällisempiäkin asioita on välillä ihan helppo nykyään puhua, kun tuntee toisen niin hyvin ja pystyy luottaa ihan 110 prosenttisesti toiseen.
Kyllä se siitä ajan kanssa. Jos olet tilanteeseen tyytyväinen, älä ihmeessä kehittele itsellesi ongelmaa tästä aiheesta. Sinun suhteesi on sinun suhteesi, ja kaverisi suhde on hänen suhteensa.
etkä sitä saa, niin oletkohan oikean ihmisen kanssa lyönyt hynttyyt yhteen?
tuli vaan mieleen kun kaverini hehkutti heidän romanttisia iltojaan ja syvällisiä keskustelujaan. Yleensä olen ollut todella tyytyväinen suhteeseemme!!! alkuaikoina mekin puhuimme kaikesta kun oli vielä niin paljon kerrottavaa itsestämme ja menneisyydestämme jne.
Uskon siihen että kun opin tuntemaan mieheni vielä paremmin alkaa jutteluakin luonnostaan syntyä. Tuntuu etten tunne häntä juuri ollenkaan vielä, ehkä koska hän ei helpolla puhu itsestään.
Pelkään myös että mieheni kouluttamattomuus on osasyynä hänen vaikeaan ulosantiinsa siis juuri keskustelun saralla. Usein hän jopa tekeytyy "juntimmaksi" mitä edes on!
Olisi ollut vielä kiva kuulla mistä ihmiset yleensä puhuvat keskenään? kun alan miettiä että nyt pitäisi keskustella jostain (esim. pitkällä automatkalla)ei aiheita tule mieleen yhtään. Tosin itse nautin useinkin hiljaisuudesta...
Ehkä en ole vielä täysin tajunnutkaan että sehän olenkin minä joka on se hiljainen. Näin 2-kymppisenä ei oikein tunne vielä edes itseään.