Naisia itseään kovin häiritsee, jos ovat karvaisia... Miten miehet suhtautuisivat, jos naisella on tummahko karvapeite miltei kaikkialla? Säärikarvat, kainalot ja privaatin nyt voi ajella ihan "puhtaaksi", mutta että käsivarret, maha (ihan rintaan asti) ja kasvoissa "viikset". Pehmeistä (mutta näkyvistä) karvoista kyse. Voiko tällanen nainen olla kenenkään ihanne, jos luonne on kohallaan ja muuten ihan ok kaunis olisi? Vai karkottaako kaikki lähestyjät, ettei ujompana naisena sitten tule tutustuttua keneenkään? Mitä muuta "näkyvää turnoffia" naisissa voi olla?
Ei niin kauniit naiset?
karvaturriko?
35693
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Toi on varmaan pahinta mitä naisessa voi olla...eli siis järkyttävät karvat! Pimpulakarvat ei haittaa, jos ne on edes hieman siistityt, käsikarvatkaan ei niin paljon, ellei ole kauheet apinakäsivarret. Kainalo-ja säärikarvat ovat totaalinen turn-off, pieni sänki toki ei haittaa koska kuka jaksaa joka päivä ajella. .. Viikset ja rintakarvat sitten taas on jo pahimman luokan juttu...Hyi.
Karvat käsissä ja vartalossa ovat ihan hirveät ! Varsinkin sellaiset tummat ja jäykät.
Näin kerran yhden tytön joka oli muuten ok mutta käsissä rehotti kunnon miesmäiset karvat, se oli aika iso turnoff. Miksi ihmeessä ei sheivaa käsiänsä..
Sitten on luomikarvat, luulisi naisten osaavan tsekata luomet ettei niissä törrötä sellaista ällöttävää pitkää karvaa. Luomien karvankasvu kun on aika nopeata.
Entä kelpaako edes kaveriksi? Niiku kaveri kaveri (naiselle/miehelle), vai eivätkö kestä kattoa...? Pitää viedä lyhythihaset paidat pois. Eikun säkki esiin. Paljon esillä olevia karvoja (siis jotka ny näkyy muutenki) ei aina uskalla nyppii pois ku ne voi tulehtua yms. jolloin lopputulos voi näyttää kauheemmalta. Kivat, saan sitten näköjään elää elämäni yksin ilmaan minkäänlaisia sosiaalisia kontakteja... :(
Maailma on ikävän pinnallinen paikka, mutta voin luvata, että kyllä miehistäkin löytyy sellaisia, joille tärkeämpiä ovat sisäiset asiat :)
Ole rohkeasti vain oma itsesi, oma persoonasi. Kyllä vielä törmäät ihmisiin, joiden kanssa asiat menevät syvällisemmäksikin. Tärkeintä on, ettet kaivaidu piiloon minnekään koloon surkuttelemaan kohtaloasi :)
Tosi asia on, että hyvin harvan ihanne on karvainen nainen, jollei sitten jokin fetissi ole. Mutta, kuten sanoin, vaikkei olisi ulkoisesti "ihannenainen", niin ei se kuitenkaan ole maailmanloppu :)
Hyväksy itsesi, hymyile ja naura, kyllä se siitä :)
En tarkottanu kylläkään, että olisiko karvanen nainen nimenomaan karvasuutensa takia jonku ihanne, vaan lähinnä et turmeleeks se mahollisuudet olla sellanen muulla tavoin. Ehkä ilmasin asian epäselvästi... Mut on se maailman loppu! Koska mussa ei ole mitään, _mitään_ hyvää syvällisesti mielenkiintosta. Jos nainen on ihan siedettävän näkönen niin löytää kumppanin varmasti, vaikkei kauheen kiinnostava muuten ois. Yksinäisyys on kyl tehny tehtävänsä. En tiedä mistä ihmiset pitää, millasia asioita tekevät, olen täys friikki. :'(
Kyllä on vaikee olla oma ittensä, kun kattoo itteään suurennuslasin läpi... Täytyy myöntää, että koloon kaivautuminen surkuttelemman on nyt paljon helpompi ja "turvallisempi" vaihtoehto.. En ole ikänäni törmännyt ihmiseen (naisystäviä ei lasketa), jolle ulkonäkö ei olis ollu selvä ykkönen. Ovat varmaan niin harvassa tuollaset syvälliset ihmiset, ettei niitä hevillä löydä - ja nekin menee nopeesti kauniimmille kun ovat usein niin upeita persoonia.
Mut kiitti Zadi Stumi kauniista sanoista, totuutta ei kyl kukaan voi muuttaa! Ehkä pystyn joskus edes itteni kanssa elämään... on siinäki hommaa kerrassaan...
Taitaa olla helpompaa vaan ajella ne karvat pois. Rehellisyys itselle kannattaa myös. Riippuu toki siitäkin mitä haluaa saavuttaa mutta ilmeisesti mies tässä olisi listalla.
Mun miestäni karvat ei haittaa. Kenenkään muun miehen (tai naisen) mielipiteellä ei ole mulle merkitystä.
Eiköhän niitä karvoja pysty joillain poistamaan tai ajalemaan jos ne häiritsevät.
Voi toki, mut siin on riskinsä. Ei ne kaikil ilman sivuvaikutuksii lähe. Jos vaik nyppii kasvoista niin joillaine (ei kaikilla) voi stimuloida siten et alkaa kasvaan nopeemmin jne. Tai laserista voi jäädä punaseks koko iho, ku jos se palaa. Ei en uskalla ainakaan toistaseks ottaa riskiä...
Hei,ei tosiaankaan jää laserilla käsitelty iho punaiseksi,korkeintaan tunnin pari punoittaa.Rohkeasti vaan,ainoa miinus,että käsittely maksaa paljon,mutta on kyllä sen arvoista,sitäpaitsi laserkäsittely hoitaa samalla myös ihoa.
Oon kuullu, et joillain on laserista "ruskettunu" iho... Ja jos ei rusketu ni palaa, oikeestaan ruskettuminen ois viel pahempi ku palaminen menee pois. Ja tosiaan toi hinta. Joku 88€ vaik huulen yläosa ja sen joutuu toistaan joku yli 10 kertaa, riippuu tietty yksilöstä. Ja koko prosessin ajan saattaa tulla ihost sellasii kuolleita karvatuppia (?) ulos ja ne näyttää kauheilt mustilt pilkuilt..
Nyppimises on sama juttu, et jossei lisää kasvua niin kuitenkin ainakin mulla joihinki kohtiin tulee sellasii mustii pisteitä, jotka näyttäs karmeelta kasvoilla...
No sittempä vaan olet karvojes kanssa ja toivot, että löydät miehen jota ne kiihottaa. :D
Kyllä taitas olla vähän itsetutkiskelun paikka.. jos "pienet pisteet" ovat pahempi asia. Pinnallista sekin on.. muutama hassu mustapään kaltainen juttu nassussa kun ei paljoa tunnu missään oikeasti. Joillain on paha akne ja osaavat helposti peittää nekin.. apteekista saa vaikka mitä rasvoja, jotka rauhoittavat ihoa.
Joten jos ei nyppiminen, laserit tms kelpaa niin voivoi. Älä valita. Toivo jotain karvapehkofriikkiä.. on niitäkin. Ja jos ei omasta mielestä persoona riitä, niin kehitä sitä. Ala harrastelemaan mielenkiintoisia juttuja.. sieltä voi se oma kultakin löytyä. ;) Ehkä suurin ongelma on vaan korvien välissäs..
Minusta on toisaalta ihan tervettä harkita näitäkin asioita ennenkuin menee tekemään yhtään mitään. Jos jossain toimenpiteessä on riskinsä niin silloin on, ja voit olla se yksi miljoonasta jolla homma menee reisille. Kun esimerkiksi kattoo Hollywoodin kuminaamoja niin ei voi kuin ihmetellä kenen idea oli edes alunperin ruiskutella myrkkyä ihon alle. Toivon mukaan ovat edes harkinneet ensin. Jos pähkäilyn jälkeen silti tuntuu siltä että haluaa ryhtyä toimenpiteisiin niin siitä sitten vaan. Ei pitäisi sitten ainakaan tulla yllätyksenä eikä kannata valittaa jos riskit on selitetty ja ne on hyväksynyt.
Kokonaisuus ratkaisee silloin kun kemiat aidosti kohtaavat sopivan henkilön kanssa ja niillä muillahan ei ole sen kummemmin väliäkään tässä suhteessa.
Lattarimaissa on paljon naisia joilla on karvoitusta eikä se suinkaan jarruna ole aidolle kohtaamiselle.
Keskimääräistä runsaampi karvoitus on vain yksi pieni osa ihmistä ja joillekin se on kiehtova piirre. Makuja on loputtomasti ja mitään ylivertaista standardia ei ole kuin jossakin muotilehdissä ja niissäkin se muuttuu tuuliviirin tavoin, trendit tulevat ja menevät, mutta ihminen on se oleellisin asia.
>> Ehkä ilmasin asian epäselvästi... Mut on se maailman loppu! Koska mussa ei ole mitään, _mitään_ hyvää syvällisesti mielenkiintosta.
Olet ilmeisesti vielä melko nuori henkilö ja silloin itsensä yli-kriittinen mittailu ja toisiin vertailu on liki kaikille luonollista, vaikakaan ei niin hauskaa itselleen, mutta se menee ohitse ja tasaantuu ajan kanssa. Myös persoona, kypsyys ja tieto-taidot kehittyvät vuosi vuodelta ja samalla ihminen alkaa olla yhä enempi sinut itsensä kanssa.
Sinun kannataa keskittyä kiinnittämään huomiota kaikkiin asioihin jotka sinua kiinnostavat ja mielyttävät ja koettaa aktivoitua sellaisissa asioissa. Opiskelu, erilaiset harrastukset, musiikki, liikunta, taiteet ja lukeminen jne.
Myönteinen energia - Judith Orloff
- http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=952553443x
Ps. Älä noteeraa tuossa ylempänä ketjussa olevia joiden henkisesti kakaroiden karikatyyrisiä ja jopa asiattoman sävyisiä kommentteja.
Kiitos rohkaisevasta viestistä.. Voisimpa ihan mielenkiinnosta vilkasta tota kirjaakin. :)
Kaiketi olen hieman nuori, mut aikunen kitenkin. Välillä tuntuu, et pitäs vaan muuttaa ulkomaille karvasten ihmisten paratiisiin. :P Mutta epäilen että pohjoismaisia miehiä kiinnostaa nainen, joka on karvanen. Mahdat puhua aika pienen prosentin murto miljoonasosan miehien puolesta, tai sitten olet nainen?
Mutta luetaan, opiskellaan, liikutaan...
Kun persoonat ja kemiat kohtaavat, niin siinä ei pieni karvaisuus tai moni muukaan toisarvoinen seikka paina.
Tarkkaileppa ihan hyviksesi kaupungilla eri ikäisiä pariskuntia ja havaitset miten on aivan kaikenlaisia yksilöitä yhdessä. Ihmisten erilaisuus on rikkaus.
Jos mahdollisesti harkitset vaikkapa laaserikäsittelyä viiksille, niin hakeudu ainoastaan oikeiden ammattilaisten pakeille ja kierrä kaukaa puoskarit joilla ei ole oikeaa lääketietellistä pätevyytä, sillä muutoin voi tulla jopa pysyvää vahikoa, eli ojasta allikkoon.
Ihotautilääkärin konsultoinnilla ehkä kannattaisi aloittaa ja hän voisi antaa viisaita neuvoja, pätevän kokonaisvaltaisen analyysin ja ehkäpä vinkin jollekin ammattitaitoiselle toimijalle, mikäli sellainen vaihtoehto olisi mahdollista.
Ps. Näillä palstoilla on vallalla varsin pinnallinen ja suunnilleen naistenlehti-kliseinen ilmapiiri suuntaan jos toiseenkin ja tämä koskee sekä miehiä että naisia. Todellinen elämä on sitten ioinen asia.
Oheinen artikkeli auttaa osaltaan hieman suhteuttamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Ennen finaali aon hyvä oppi olla ottamatta merheita toissijaisista asioista ja oppi ahyväksymäân itsensä, sekä nauttia kaikin palkein elämästä.
- http://www.iltalehti.fi/terveys/2011101714584465_tr.shtml
Ps. Ajattaele vaikkapa onnettomuuteen joutuneita, kasvonsa tai kehonsa vakavasti ja pysyvästi vammauttaneita, palovamoja tai pyörätuoliin jotuneita tai syöpään sairatuneita, joka joskun koskee suhteellisen nuoriakin.
Elämää tämä vain on, (terveellisesti) eläen ja antaen toistenkin elää ;-)
_ mies _
Ai sä olit mies sittenki.... miten tänne on noin asiallisesti puhuva/kohtelias joutunu? :)
Toi on totta, mä monesti ajattelen et kuin onnellinen olen ku mulla on toimivat kädet ja jalat, eikä ole ollu mitään vammoja muutenkaan.. Toisallta hävettää valittaa jostan näin "pienestä" asiasta. Kai siitä virheieden ettimisestä itsestään on tullu tapa, kun ei mulla ole paljon kavereita ja muutenkin tuntuu et toimin niillekkin riippakivenä.
Mä harkitsen tota laaseria, vaikka ei se kyl lähitulevaisuudessa ole mahdollinen, kun raha riittää vaan välttämättömyksiin. Ärsyttää, kun monet esim. tosta "viikset"-asiasta on ihan eri mieltä ja en oikeestaan ees tiiä kuin paha tilanne mulla on. Toiset, joiden mielestä mulla ei ole "mitään" ongelmaa ni varottaa laserista ja et ne kyl syyttäis mua jos homma menis täysin reisille (jota pelkään iteki). Sit toiset ilkkuu säännöllisesti viiksiveikoksi ja et oisin muka vahingossa syöny steroideja ja kaikkee tyhmää muuta. Kai sitä vois mennä jollekki asiantuntijalle tän kanssa, vaikka niilläkin on vaan joku mielipide....
Sehän tässä hassua on. mulle on ihan sama et millasii muut ihmiset on, ja erilaisuus on musta hieno asia... miks en pysty hyväksyy sitä itessäni? Mut haluun kyl mun kasvokarvoista eroon kyl..
Jotkut värjää karvansa vaaleiksi (viikset, käsivarret jne.). Käsittääkseni ulkomailla aika yleistä.
Tuossa on ideaa... voisi harkita. Mut miltä mahtaa näyttää jos kesäl sit ruskettuu kunnolla? Ja noi vaalennusaineet tuskin on kauheen terveellisiä?
Tuskin ne kovin näkyy jos ruskettuu, kun yleensä ne ulkomaalaisetkin jotka karvansa vaalentaa on hieman tummempia luonnostaan kuin me suomalaiset. Ainakin itselläni on aika karvaiset käsivarret, mutta karvat on vaaleita eikä se nyt omasta mielestä niin häiritsevältä näytä, vaikka olisinkin ruskettunut... Toki joku muu voi pitää näkyä vastenmielisenä, mutta ei se minua haittaa ja suurin osa tuskin edes huomaa tai ajattelee toisten karvoitusta, ellei nyt lähentele jotain luonnonoikkua tai anna rehottaa vaikka kainaloissa jonkun karsean luomupuskan.
Eihän ne vaalennusaineet terveellisiä tietenkään ole, mutta se nyt oli vain yksi ehdotus, jos et halua karvoja poistaa ihoärsytyksen vuoksi ja ne sinua itseäsi kuitenkin häiritsevät. Vaalennusaineitakaan ei varmaan kannata ominpäin mistään marketista ostaa, vaan kysäistä neuvoa ainakin aluksi joltain kosmetologilta, tai muulta alan ammattilaiselta. Toki sinulla on sekin mahdollisuus, että poistatat laserilla karvasi. Sehän tuhoaa ne juurineen ja toimii juuri erityisen hyvin silloin, jos on vaalea iho ja tummat karvat. Tietysti se on aikaa vievää ja kallistakin... Tai sitten vaan annat karvojesi olla, ja lakkaat stressaamasta niistä.
Brasialaista porno jos kehtaat katsoa jostain tubesta, niin törmäät hyvin pian naiseen, jolla on näkyvää vaaleaa karvaa rusketusta vasten. Joskus olen miettinyt, että aurinkoko sen polttaa valkoiseksi, mutta kai ne sitten tosiaan värjää alaselän ja pakarat.
Katsoin kerran ohjelmaa Brasiliasta ja siinä haastattelivat jotain mallipimua ja sitten toimittaja (länsimainen nies) ihmetteli että miten on rannalla bikinit päällä ja säärikarvat ajamatta. Kuulemma siellä ne vain vaalennetaan ja sitä tyyliä vielä sanottiin kultaiseksi suihkuksi :D Eli se on ihan vain kulttuurista kiinni mikä miehiä milloinkin yököttää...Voisivat mennä itseensä.
Ainakin Intiassa ja latinalaisessa amerikassa syntyvyys on suurta ja naiset myös tunnetusti karvaisia joten onhan niitä sitten miehet kovasti panneet kun niitä lapsiakin on niin paljon enemmän kuin länsimaissa tai pohjoismaissa.
Tuskin se on niin paha, mutta jos on, niin kosmetologilla vahauttaa säännöllisin väliajoin. Näin moni mies tekee varsinkin tuolla suuressa maailmassa. Toki kainalot, viikset ja häpy hoituu ihan itsekin ainakin ylläpitopuoli.
Hei, ajattelin kommentoida omat mielipiteeni tähän keskusteluun, vaikka ketju onkin ollut jo vähän aikaa hiljaa.
Toivottavasti saataisiin tähän vielä muitakin uusia kommentteja, ja toivon myös ap:n näkevän tämän viestin. Vaikkakaan en nyt tiedä osaanko mitään erityisen hyödyllistä sanoakaan silti.
Tottahan se varmaan on, että suurin osa miehistä ei suhtautuisi asiaan kauhean hyvin. Monet eivät välttämättä voisi kuvitella kauhean karvaiseen naiseen ihastuvansa ja he eivät välttämättä kyseistä naista edes haluaisi lähestyä. Maailmassa on hyvin paljon pinnallisuutta, se on fakta. Osin tämä varmaan johtuu juurikin siitä miten kaikkialla televisiossa ja muualla mediassa hehkutetaan naisten kauneusihanteita.
Asiahan on kuitenkin niin, että media luo omat ihanteet. Toki monet muodotavat juurikin tämän yleiseksi käsitetyn ajattelumallin ihmisen kauneudesta myös omaksi mielipiteekseen tai mieltymyksekseen. Enkä nyt väitä etteikö mediankin näkemys pohjaisi osin totuuteen. Kyllähän niitä leikeltyjä ja meikattuja, huoliteltuja ja timmivartaloisia Hollywood-tähtä monet miehet kuolaavat.
Väittäisin kuitenkin vastapainoksi että oikeasti kauneusihanteita on yhtä paljon kuin on maapallolla ihmisiä. Kukin tykkää mistä tykkää ja ihastuu kehen ihastuu. Luultavasti melkein jokaisen näköiselle naiselle voisi teoriassa löytyä ihailija, ainakin jos ottaa huomioon myös fetissi-kortin. Käytännössähän kaikki eivät kuitenkaan löydä sitä itseä ihailevaa kumppania, ja on ihmisiä jotka jäävät tahtomattaankin ns. vanhoiksi piioiksi. Johtunee varmaankin usein siitä että sitä toista on niin vaikea löytää, tai sitten voi olla ettei yritäkään tarpeeksi.
Tässä oli nyt vähän tällaista turhahkoa sepustusta ja mietintää, joilla yritin kuitenkin jotenkin vastata aloituksen kahteen ensimmäiseen kysymykseen.
Sitten kommentoin vielä vähän lisää, tuoden samalla myös enemmän omat mielipiteeni esiin.
Eli, kysyit kutakuinkin, että karkottaako karvainen nainen kaikki lähestyjät. Tähän voin suoralta kädeltä vastata että ei, ei karkota. Esimerkiksi mikäli itse olisin kyseinen lähestyjä, siis syystä tai toisesta kohtaisin sinut jonkun asian tiimoilta, niin en todellakaan juoksisi karkuun. Kohtaamisen tarkoitus tuskin olisi kuitenkaan iskuyritys, puoleen tai toiseen, johtuen siitä etten sellaista ole harrastanut ennenkään, ja siitä etten ole itsekään mikään adonis tai alfauros. :D
Pakko myös ihan rehellisesti sanoa, etteihän se minunkaan ensimmäinen ajatukseni ihannenaisestani mikään kauhean karvainen olisi. Mutta ei minua todellakaan haittaisi kaverina tutustuessa oikeastaan varmaan mikään ulkonäöllinen seikka. Ystävystyessähän merkitsee ainoastaan toisen ihmisen luonne, ja se miten kemiat osapuolten välillä kohtaa, sekä se että viihdytään toisen seurassa.
Seurusteluun alkaessa pitää sitten olla myöskin viehättynyt kumppanin ulkonäöstä. Tosin tietysti edelleen se luonne ja kemioiden yhteenpelaaminen ovat tärkein asia. Ja automaattisesti, jos vaikka kaveripohjalta alkaneessa suhteessa sattuisikin vaikka toiseen ihastumaan / rakastumaan, niin samalla alkaa ajatella tätä ihmistä maailman kauneimpana kaikin puolin. Tästä minulla on myös omakohtaista kokemusta.
Eli olen siis rakastunut parhaaseen ystävääni, ja kuten varmaan kävi selväksi kyseessä ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Vaikka kyllä minä häntäkin heti alussa ihan söpönä pidin, mutten kuitenkaan sen kauniimpana kuin monia muitakaan. Eikä tämäkään kyseinen ihanuus missikisoissa tai mallinhommissa varmaan pärjäisi. Rakkaus kasvoi tapauksessani siis pikkuhiljaa siinä kun tutustuttiin ja ystävystyttiin. Osin tämän henkilökohtaisen kokemukseni takia, pidänkin siis itse parempana myös ensin kumppaniehdokkaan kanssa ystävystymisen tai ainakin kunnon tutustumisen, ennen kuin kannattaisi mistään seurustelusta puhuakaan.
Palatakseni kaukaisilta Siperian sivuraiteilta takaisin enemmän aiheen pariin, kerron vielä voivani kyllä kuvitella, että itse myös ihastuisin joskus esimerkiksi juuri karvaiseen naiseen.
Karvaisista naisista muuten kun on puhe, niin olettekohan kukaan kuullut geneettisestä oireesta nimeltä liikakarvaisuus? Englanniksi hypertrichosis. Itse kuulin tästä ensimmäistä kertaa vasta nyt elokuun alussa, kun näin mielenkiintoisen dokumentin TV5:ltä meksikolaisesta perheestä, josta löytyy liikakarvaisuuden omaavia henkilöitä useampia. Suurin osa tästä perheestä oli / on ylpeitä omasta karvoituksestaan ja jopa ajatteli sen olevan lahja Jumalalta. Joku perheestä taitaa kyllä ajella karvojaan, mutta heistä löytyy myös niin miehiä kuin naisia, jotka eivät karvojaan aja.
Seuraavassa linkissä taas on sisarukset Intiasta, joilla on myös tämä "ihmissusisyndrooma":ksikin haukuttu oire.
http://naija247news.blogspot.fi/2012/02/werewolf-syndrome-werewolf-sisters.html
Artikkelista käy ilmi että nämä nuoret naiset eivät taida olla kauhean tyytyväisiä liikakarvaisuutensa. Itse kylläkään en näe oikein syytä miksi heidän pitäisi ainakaan ulkonäköään häpeillä. Tosin enhän heistä tiedäkään itse mitään sen enempää, ja ymmärrän hyvin, jos heitä ahdistaa esimerkiksi mahdollinen kiusaaminen tai muunlainen sosiaalinen painostus tai kummaksunta. Tosin saattaahan myös olla että he vain kuvittelevat etteivät saa karvaisina miestä, ja siksi haluavat niistä eroon. Sillä naimisiin menosta mainitsevat ainakin haaveilevansa.
En siis oikeasti väittäisi näitäkään neitokaisia mitenkään erityisen rumiksi, joskaan en ala myöskään erityisen kauniiksi tai söpöksi kehumaan. Ja varmaan vaikka keuhisinkin, niin minua edes tuskin kukaan täällä uskoisi, Ihannenainen palstalla kuitenkin kun ollaan, Tai ehkä minua haukuttaisiin tässä tapauksessa oudoksi fetistiksi.
Sitten kommentoidakseni vielä lyhyesti tämän ketjun aloittajaa ja hänen sanomisiaan:
Minusta sinun ei pitäisi hävetä itseäsi tai ulkonäköäsi, mitä tunnut juuri tekevän. Älä turhaan myöskään vähättele itseäsi. Olet varmasti hyvä tyyppi ja joka tapauksessa aivan yhtä arvokas kuin kuka tahansa kunnon kansalainen keskuudessamme. Ja toisin kuin väität, uskon että sinusta löytyy myös jotain "hyvää syvällisesti mielenkiintoista". Minusta tuntuu vähän siltä että suurin ongelmasi olisikin itsetunnon ja itsesi arvostuksen puute. Tällainen tietysti on ihan normaalia useimmille meistä jossain vaiheessa, varsinkin vielä nuoremmalla iällä.
Tiedän että jonkun mukaan naiselta ei olisi sopivaa kysyä ikää, mutta kiinnostaisi kyllä silti kuulla aloittajan ikä. Eli minkä ikäinen ap mahtaa olla? Vastaa jos tahdot. Päteekö tämä kohteliaisuussääntö muuten edes netissä, vai liittyykö se siihen, jos on naisen nähnyt henkilökohtaisesti. Kunhan mietin aiheen vierestä.
Nyt on tullut jo niin paljon sepustusta, että alkaa itse allekirjoittanuttakin jo puuduttaa, kun ottaa vielä kellonajankin huomioon. Ja tuskinpa kukaan edes jaksaa minun tekstiäni tänne asti tihrustaa, kun ottaa huomioon kuinka paljon on tullut asiaa myös aiheen vierestä...
Loput sanomiseni kommentoin siis enää parilla lauseella tähän loppuun.
Minua itseäni ainakin kiehtoo ja kiinnostaa ujot tytöt / naiset melko paljon. Ja mieluiten tutustun juuri sellaisiin hiljaisempiin ja salaperäisempiin, kuin niihin koko ajan esillä oleviin. Paras ystävänikin oli aluksi mielestäni aika ujo, ja on hän sitä vielä nykyäänkin vähän vieraampien ihmisten kanssa ainakin. Ja tosiaan ihan perusluonteeltaankin sellainen hiljaisempi ja välillä vetäytyvämpi hän on. Ja ilmeisesti hänen ei-aina-niin-hyvä itsetuntonsakaan ei ole kuitenkaan estänyt minua syvästi häneen ihastumaan.
Uskon siis myös että sinunkin kohdallasi, aloittaja, on kaikkea muuta kuin mahdotonta tutustua toisiin ihmisiin kaverina tai jossain vaiheessa löytää myös unelmiesi kumppania. Vaikka sitten päättäisit olla kokonaan tekemättä karvoillesi mitään. Jos et kuitenkaan ihan kohtaloon halua vain uskoa, niin suosittelen sinua petraamaan itsetuntoasi ja mahdollisesti rohkeuttasi, jos vaikka uskaltaisit itsekin ottaa avoimemmin kontaktia toisiin, tai ettet ainakaan tahtomattasikaan torjuisi henkilöitä, jotka haluaisivat tutustua sinuun.
Tähän viimein lopetan.
Kiitän kaikkia mielenkiinnosta, jos nyt joku jaksoi viesteihini edes vähän perehtyä.
Voin kyllä kommentoida ehkä jatkossakin, jos jotain keskustelua tähän ketjuun vielä syntyy.
Ystävällisin ja rohkaisevin terveisin aloittajalle ja kaikille muille, joita ketjun aiheet koskettavat ja kiinnostavat
Shallow Hal
PS. Olen kyllä itsekin erittäin pinnallinen kuten nimimerkkinikin viittaa.
Aloitusviestissä tiedusteltiin muita mahdollisia turnoffeja mitä naisissa voi olla.
Tähän vastatakseni, en voisi kovinkaan helposti kuvitella koskaan seurustelevani kovin ylipainoisen, isoluisen tai lihaksikkaan naisen kanssa. Ylipäätään ei oikein viehätä itseäni isommat tai edes pidemmät naiset. Tähän ajatteluuni olen ajatellut yhtenä perusteluna sellaistakin mielikuvaa, että haluaisin olla se mies, jonka kainaloon nainen voisi esimerkiksi sohvalla makoillessa käpertyä. Haluaisin myös voida auttaa naistani vaikka raskaiden kantamusten kantamisessa tai raskaiden töiden tekemisessä. Ensimmäistä kertaa yhteiseen kotiin astuessa, kynnyksen yli kantaminen on ihan must.
Toinen näkyvä turnoff naisissa on mielestäni liian isot rinnat, varsinkin niiden ollessa silikonia, sellainen jos mikä ei sytytä. Se tosin saattaa liittyä jo hyvin erilaiseen näkemykseen asioista, millainen minulla tällaisen itseään leikeltäväksi antavan naisen kanssa helposti varmaan olisi.
Kolmantena turnoffina mainittakoon tähän vielä vaikka sellainen heruttaminen ja huorahtava tai muuten liian paljastava pukeutuminen. Kuten myös liian estoton käyttäytyminen.
Pitkänpäs sepustuksen kirjootit. :) Mut kiitän joka sanasta, tuli vähän parempi mieli. :) Ja ensinnäkin, et mielestäni ihan kauheesti asian vierestä kirjottanut tai sitten mua jokatapauksessa kiinnosti noi aiheet muutenki... Hienoa vaan kun joku kirjottaa ihan _oikeesti_ asiallista tekstiä. Tiedä sitten jaksanko ite ainakaan ihan putkeen kommentoida kaikkea, mutta...
Tiedän kyllä, median luomat ihanteet tuppaavat olemaan myös omia ihanteita. Tai no oikeastaan minulla vaan naisten osalta (siis millasena koen et minun pitää näyttää), miehet julkisuudessa ovat monesti minusta vähän epämiellyttäviä, joskin komeitakin löytyy. Persoonalliset tavismiehet on paljon mielenkiintosia, kun eivät kaikki näytä samalta. :) Mutta juu, koskapa monet ihmiset on ottaneet ainaki naisista "Hollywood-ihanteen", niin tuntuu vaikealta olla ihana tai edes ok muuten. Ja poikkeuksiahan on, juurikin tuo kaveripohjalta ihastuminen, mutta epäilen että tulis koskaan onnistumaan mun kohal. Kun on ollut aina se joka koulus jää ilman paria ja joutuu sitten open kanssa tai kolmantena pyöränä tekeen, niin siinä itsetunto on aika mitätöitynyt kun on sama jatkunut jo näin pitkään. Varmaan kaikista pahin on kuitenkin se, että kaikkien miesten joiden kanssa olen "joutunut" olemaan tekemisissä niin ovat sanoneet rumaksi idiootiksi, sillai "hienovaraisesti" mut kuitenki (ja ei, ei "viiksien" takia - ne näkyy vain läheltä). Ehkä vain leikillä kiusatakseen, mutta kun joku on tuntenut sinut kauan ja sitten sanoo, "ettei kukaan mies ikinä voisi kiinnostua sinusta", niin kyllä se jotain kertoo. Ja olen muuten 2 kybänen :) väliäkö kai sillä jos netissä ikänsä kertoo, voisin olla kuka vaan.
Ja uskon muuten kohtaloon, mut täs tapaukses se taitaa olla ikipiikana oleminen, vastoin tahtoa. Tiedän, että valitan vähästä. Minulla ei ole tuollaista syndroomaa jonka linkkasit (olen lukenut siitä), tai mitään sairautta tai vammaa muutenkaan.. Mut on se masentavaa ajatella, ettei ite esim koskaan vois pitää pientä, herkkää lasta sylissä tai olla mies, joka oikeesti haluais olla mun seurassa ja jonka kainaloon vois ite käpertyä... Mut niin, eihä sitä tiedä jos vaikka ihme tapahtuis ja löytäs jonku, mut taidan olla jo siinä vaihees niin riekale ettei mua kukaan halua, vaikka karvat pois hoitelisinki.
Olen muuten myös pohtinut tuota mainitsemaasi turnoffia lihaksikkaista naisista. Ite olen (ilmeisesti muiden mielestä ainakin) laiha, ja en tiedä johtuuko nimenomaan siitä, mut tuntuu et jos alkaisin treenaa niin lihakset kasvais suht nopeesti ja saisin sellasen atleettisen lookin. Pohdin, et jossei kerta miestä tuu, ni kantsiis varmaan treenata itestä voimakkaampi ni selviäis sit jos tulee joku ryppyileen tai muuta. Mut sit toisaalt siinä pilaisin taas mahollisuuksia. Tuskin lihakset naisella nopeesti kasvaa, mut kun on muutenkin pieni eikä niin superkurvikas (ts. melkeen lauta, meikälääsen näkövinkkelistä) niin pienetkin saa näyttää miehekkäältä (omasta mielestä ainakin). Eli en uskalla edes alottaa tätä mielenkiintosta harrastusta, koska jos jään koukkuun niin tuhoon viimesetki mahollisuudet... Elämä on ihanaa. :P
Muuten ku mainitsit tuon paljastavan pukeutumisen. Niin, kun on karvasempi muutenki ni sitä tulee pukeutuun aika peittävästi. Mitäs siten jos joku sattuiski ihastumaan ja sitten myöhemmin paljastuis tämä kauheus, jos mies lähtis tämän takia veks (mahdollista), niin söis kyl viimeset rippeet itsetunnosta sekin. Kertoo vaan siitä, että saattasin torjuukkin puolivahingossa jos joku kiinnostusta joskus osottaaski, mitäköhän tälleki tekis...
Tuli paris asiaa mieleen..
Kannattaisi käydä lääkärissä. Tohtori arvioi tilanteesi, siis onko kyse hirsutismista. Hirsutismiin on olemassa lääkehoitoa. Ja luultavasti saisit kelakorvauksen myös laserhoidosta, jos siis sellaiseen päätyisit. Hirsutismi on siis hormonaalisista syistä johtuva liikakarvoitus. Tuo laihuutesi saattaisi olla oire hormoniepätasapainosta.
Toisaalta, kun itse toit esille että sinulla ei mitään karvankasvusyndroomaa ole (hirsutismi taitaa kuitenkin olla eri asia kuin noilla dokumentin tyypeillä oleva geenipoikkeama?), niin olisiko niin, että sinun ihokarvasi ovat kuitenkin kovin hienoja ja hentoja, sellaista "nukkaa"?
Usein liian laihoille ihmisille kasvaa ihonukkaa, johtuen liian vähästä rasvakerroksesta. Nukka häviää, kun painoa tulee lisää.
Nuoruus on aikaa, jolloin jokainen katsoo itseään liian kriittisesti. Muistan, kuinka itse mm. häpesin reisilihaksiani. Ne olivat mielestäni ihan hirveät: liian isot ja selkeästi erottuvat.. Muutenkin nuoruudessa näkee oman kehonsa jotenkin väärin. Kun ikää tulee, huomaa katsovansa itseään esim. valokuvista ihan eri ajatuksin.
Tämä absurdeihin ulkonäköihanteisiin painostava aikamme on siinä mielessä vaarallinen ja petollinen, että mitä useampi ihminen menee mukaan kaikenmaailman hömpötyksiin (leikkauksiin, täyttöihin, valkaisuihin jne) sitä nopeammin luonnottomat ihanteet aletaan nähdä normaalina, ja sitä myöten ihmiskunnan normaali monimuotoisuus aletaan nähdä epänormaalina.
Sitten aletaankin varmaan "korjailla" täysin terveitä ja toimivia ihmiskehoja verovaroilla.
Tämä ei ole mielestäni hvä suuntaus. Meidän ihmisten pitäisi iloita siitä, että meitä on monenvärisiä ja monennäköisiä.
Ja onhan se nyt suorastaan vuosisadan kusetus, jos kauneusbisnes ajaa ihmiset itseinhoon ja turhiin operaatioihin! Meni nyt vähän off topic, mutta menköön...
En oikein usko, että minulla hirsutismia on. Vaikka karvat onkin ärsyttävät ja ainakin minusta näkyvät huonolla tavalla (eli ei mitään ihan nukkaa), niin lähisuvusta löytyy karvasta ihmistä (mies), niin heiltäpä geenit olen tainnu perii... Mietin tota, et jos laihuus olisi aiheuttanut karvat, mutta en ole kuullt että se kasvoihin asti olis koskaan mennyt. Olkapäillä tosin on pikkasen sellasta nukkamaista, muttei se haittaa vaan ne "oikeet" karvat.
Olen kyllä samaa mieltä kanssasi, että on huono asia, että niin monet alkavat pitää median kaiken maailman muokattuja ihmisiä ihanteenaan ja sitten muuttavat itseään terveydenkin uhalla sellaiseksi. En ite menis mitään plastiikkakirurgiaa tekeen, paitsi ehkä laser, mutta häpeän samalla sitä etten tee asioille mitään. Toisaalta en voi oikeen mitään "normaalia" tehä. Siis kun olen minäki tyytymätön nenään, kasvoihin, appelsiinireisiin jne....
Menee vähän ohi aiheen, mutta kun täällä on moni (ainakin Shallow Hal) toitottanut tuosta itsetunnosta, niin miten ihmeessä sitä vois parantaa?
Rehellisesti sanottuna, en minä mielestäni ihan kauhea tyyppi ole (suurin osa naispuolisista kavereista myös samaa mieltä), mutta huono itsetunto saa kaiken näyttämään ylitsepääsemättömältä.
Eiks kukaan osaa auttaa karvaturria? :'(