Noin 3 vuotta olen masennuslääkeitä vetänyt ja nyt suunnilleen 3 kuukautta ollut ilman.
Tuntuu että jäänyt jotenkin päälle sellainen olotila noista lääkkeistä,, mikään ei juurikaan kiinnosta, jaksan tehdä mitä vain mutta kiinnostusta ei ole mihinkään juurikaan.
Seksi ei kiinnosta ja sitä kautta se ei varmaan onnistuisikaan.
Haluttomuuden huomasin jo lääkkeiden aikana mutta oletin sen menevän ohi kun lääkitys loppuu, näin ei ole vielä käynyt.
En tietenkään voi olla aivan varma johtuuko tämä nykyinen olotila lääkkeistä sitten?
Mitähän tässä pitäisi tehdä, odotellakko vain?
Kiitos
Tuntuu että jäänyt jotenkin päälle sellainen olotila noista lääkkeistä,, mikään ei juurikaan kiinnosta, jaksan tehdä mitä vain mutta kiinnostusta ei ole mihinkään juurikaan.
Seksi ei kiinnosta ja sitä kautta se ei varmaan onnistuisikaan.
Haluttomuuden huomasin jo lääkkeiden aikana mutta oletin sen menevän ohi kun lääkitys loppuu, näin ei ole vielä käynyt.
En tietenkään voi olla aivan varma johtuuko tämä nykyinen olotila lääkkeistä sitten?
Mitähän tässä pitäisi tehdä, odotellakko vain?
Kiitos
Vastaukset 6
Vanhimmat
mullekin tuli melkein täys impotenssi noitten myrkkyjen takia, sain potenssin takaisin kuitenkin lopulta, esim nostamalla kolesterolitasoa kananmunilla ja voilla ja popsimalla aminohappoa varsinkin BCAA, melkein olin sortumassa viagraan, onneksi otin asioista selvää, olen paremmassa kunnossa nyt kuin koskaan aikaisemmin kaikinpuolin
Varsinkin noin pitkän käytön jälkeen kolme kuukautta ei ole kuntoutumisessa aika eikä mikään. Nyt puhutaan kuitenkin vakavan tason aivovaurioista, joiden korjaantuminen vie useampia vuosia. Se, että et tunne mitään tunteita on täysin odotettua. Niin kutsuttujen masennuslääkkeiden toimintaperiaate on aiheuttaa käyttäjälleen tunteettomuuden tila tuhoamalla hermoyhteydet etuaivolohkossa. Tätä kutsutaan myös kemialliseksi lobotomiaksi eikä syyttä. Koska seksuaalinen kinnostus on myös osa ihmismäistä tunnekirjoa, ja koska masennuslääkkeet pyrkivät tämän tunnemaailman lamaannuttamaan, on ymmärrettävää, että seurauksena on myös seksuaalisen kiinnostuksen katoaminen. Aivan, kuten olet itsekin huomannut kiinnostus häviää kaikkeen muuhunkin, ei siis pelkästään seksiin. Seksuaalielämän häiriöt, kiinnostuksen puutteesta seksuaaliseen kyvyttömyyteen, ovat erittäin yleisiä seuraamuksia. Tästä syystä SSRI-käyttöä kutsutaankin usein kemialliseksi kastraatioksi. Ainoa tiedetty tapa asioiden korjaantumiselle on aika, jota tarvitset paljon. Näiden neurotoksiinien kohdalla puhutaan yleensä minimissään puolesta vuodesta, mutta useimmiten kuitenkin vuosista. Pyri elämään mahdollisimman normaalisti sekä ulkoile ja harrasta liikuntaa. Yritä pitää mielesi virkeänä nukkumalla riittävästi ja syömällä terveellisesti. Oireesi johtuvat aivan varmuudella ainekäytöstä. Tiedän, ettei lääkärisi sinua varoittanut. Eivät he varoita ketään. Luotettavinta tietoa oireistasi saat internetistä. Voimia ja kärsivällisyyttä nyt sinulle!
Onneksi olkoon! Edellisellä kirjoittajalla täytyy olla vähintään lääketieteen professorin paperit, kun tietää asiat paremmin kuin psykiatrit!!!!!!!!!!!!!!!
Siihen, että tietää mielialalääkkeistä enemmän kuin psykiatrit ei kyllä vaadita paljoa.
Voi olla ,että tilasi jää pysyväksi.
Se on noiden lääkkeiden haittavaikutus.
Lääkkeet voivat muuttaa pysyvästi elimistösi kemiaa.
Ravinnolla voi kokeilla muuttaa sitä, mutta mitään takeita normaalista elämästä ei ole.
http://personal.inet.fi/koti/remeli/laakkeet.htm
Älä pelästy, pidän itsekin ssri lääkkeitä myrkkynä mutta mun mielestä on väärin pelotella ihmisiä vielä lisää kun tilanne tuntu kettumaiselta jo muutenkin.
Kävin ja käyn vieläkin läpi tosi vaikeat vierotusoireet ssri lääkkeestä. Se herätti aika paljon huolehtimaan itsestä paremmin. Tilanne ei vielä ole täysin parantunut mutta kun tästä vieroituspöhnästä pääsen pois ja jaksan niin aloitan liikunnan, teen kaikkeni että saisin paremman tukiverkon ja yritän syödä kunnollisesti ja opetella hallitsemaan stressiä paremmin. Ja KÄYN TERAPIASSA. Jos sulla ei ole hoitosuhdetta, niin hanki sellainen. Ei ole raavaallekkaan miehelle häpeä käydä silloin tällöin keskustelemassa omista tuntemuksistaan, ja usein se parantaa elämänlaatua.
Uskon että sun tunteesi tulevat vielä takaisin, ja sun pitää uskoa siihen itsekin vaikka et jaksaisikaan. Mä koin myös tunteiden osittaisen katoamisen. Kokonaan ei ole vielä tullut takaisin mut paranee.
Tosi suuri osa saa lääkkeen käytön aikana haluttomuutta eikä pysty enää laukeamaan tai saamaan erektiota. On totta että joillakin tila on saattanut jäädä päälle, mutta vielä en rupeaisi sitä murehtimaan, vaan sitten vasta jos vielä puolen vuoden jälkeenkään ei oikein miehiset paikat tahdo toimia.
Saattaa kuullostaa oudolta, mutta oletko kokeillut miten reagoit jos katsot vaikka pornoa? Tätä en suosittele kyllä kovin paljoa tekemään jos on muutenkin haluton, on ihmisiä jotka on katsoneet niin paljon pornoa että normaali kiihottuminen ilman sitä tulee vaikeaksi. Mut testaa ainakin, rupeeko veri pakkautumaan oikeeseen paikkaan ;) Itsellä ainakin käy usein niin että vaikka mua ei seksi kiinnostakkaan niin kun hommaan menee mukaan ja vähän aikaa leikkii kumppanin kanssa niin alkaakin sit kiinnostaa.