Liitossa ei mene hyvin ja vaimo haluaisi kokeilla asumuseroa. Kannattaako suostua?
En viitsi tähän avata sen paremmin yksityiskohtia, mutta meidän tausta on perinteinen "yhdessä 20-vuotiaasta saakka, 30-vuotiaana ei kiinnosta enää mikään". Lapsia ei ole.
Itse haluaisin pysyä yhdessä ja yrittää vielä eteenpäin, sillä pelkään että asumusero on ensimmäinen askel kohti varsinaista eroa.
En viitsi tähän avata sen paremmin yksityiskohtia, mutta meidän tausta on perinteinen "yhdessä 20-vuotiaasta saakka, 30-vuotiaana ei kiinnosta enää mikään". Lapsia ei ole.
Itse haluaisin pysyä yhdessä ja yrittää vielä eteenpäin, sillä pelkään että asumusero on ensimmäinen askel kohti varsinaista eroa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei kannata. Yrittäkää selvittää asiat saman katon alla. Jos se ei onnistu, niin sitten erotkaa...lopullisesti.
Minun mielestäni molempien tahtoa tulee kunnioittaa. Mikäli minä olisin sinun asemassani, todennäköisesti suostuisin asumuseroon, koska toinen osapuoli kerran niin tahtoo.
Ilmeisesti ette pääse keskustelemalla yhteisymmärrykseen. Se kertoo että on jokin ongelma. Tosin en tiedä kuinka monessa parisuhteessa osataan, tai edes yritetään kommunikoida. Kuitenkin se, ettei päästä yhteyteen, kertoo etäisyydestä.
Onhan mahdollista, että löydätte aivan uuden yhteisen tien. Tai että asumuseron jälkeen sinä et halua jatkaa yhdessä.
Ei kannata pelätä ratkaisuja.
Asumusero on aina iso askel kohti lopullista eroa. Kun asumuseroon on päädytty, ero on huomattavasti todennäköisempi kuin yhdessä jatkaminen.
Oliskohan niin, että vaimosi haluaa lapsia?
Ei halua (ainakaan tässä tilanteessa).
Itse kyllä haluaisin (jos tilanne olisi normaali), joten siitä tämä ei ole kiinni.
Suostutpa sinä asumuseroon tai et, on hyvin todennäköistä, että vaimosi lähtee joka tapauksessa... enemmin tai myöhemmin.
Nimittäin näkemyksesi siitä, että sinulla ylipäätään olisi valtaa pidätellä vaimoasi jos hän tuota haluaa, viittaa vahvasti siihen pyrit häntä sitomaan tai alistamaan suhteessanne.
Asumusero ratkaisuna saattaa johtaa tässä tilanteessa ainostaan liittonne mahdolliseen paranemiseen... tai sitten ei...
Suosittelen kuitenkin kokeilemaan asumuseroa.
Parempi se kuin vaimosi heittää suoraan eka vaiheen vireille..
Näette kumpikin alatteko ikävöimään toista.. parhaimmillaan se tuo lisää vipinää suhteeseen. Voitte treffailla, aikaa tulee käytettyä eri lailla kuin yhdessä saman katon alla.. ehkäpä jopa panostatte toisiinne, itseennekin ihan eri tavoin.
Jep, toki vaimosi voi tuntea itsensä kahlituksi, haluaa vapautta ja on uus kiikarissa.. silloin ei auta mikään mutta ei siinä auta väkisin roikkuakaan mukana miehen.
Meillä mies potki mut pihalle suoraan sanottuna pienituloisuuden vuoksi, johon ei muutosta sairauden vuoksi ole näkyvissä. Joku kaveri, sukulainen alkoi vuokrista ym jankuttamaan.. ok, nyt maksan vuokrani asumistuen avulla ja tapaillaan, kyläillään. Fyysisesti ollaan löydetty toisemme paremmin kuin alkuaikoina.. :)
Mies parin vkon jälkeen kuulemma alkoi tajuamaan mitä on menettämässä.. ;) mutta en todellakaan heti huomenna ole takaisin muuttamassa.. vaikka toinen on huomannutkin mitä toin yhteiseen kotiin, kuinka paljon lopulta olinkaan maksellut miehenkin kuluja. :D nyt saa ihmetellä kuinka niitä laskuja onkaan niin paljon enempi mitä ennen. Huoh.. itsellä on taas enempi rahaa nykyään käytössä.
Siioirikkoina-nimimerkille. Tuossa liitossanne ei sitten ollut kysymys rakkaudesta vaan rahasta, ja taloudellisesta kannattavuudesta. Miehesi ei arvosta sinua, 'heitti pihalle pienituloisuuden takia, mikä puolestaan johtui sairaudesta. Ja tuollaista miestä sinä sitten vielä tapailet 'fyysisen läheisyyden' merkeissä...
Et näytä itsekään pahemmin itseäsi arvostavan. Ensin miehesi potkii sinut pellolle, ja sen jälkeen päästät ko henkilön vielä vällyjesi alle, iho ihoa vasten. Annat toisen käyttää itseäsi pahaisena ovimattona.
Jos minä olisin sinä, en olisi ko herrashenkilön kanssa enää missään tekemisissä.