Olen eroamassa ja 2 alaikäistä lasta jääväät miehelleni. Tilanne on kuitenkin se että hän menee päivällä töihin ja tulee aina klo 22 kotiin ja kun lapset tulevat koulusta kotiin täällä ei ole sitten ketään niiden perään katsomassa (kun nyt itse vaihdan paikkakuntaa.) Nytkin tilanne on se että vanhempi tyttäremme on usein poissa kotoa ja yöpyy missä sattuua ja soittaa vain isälleen että saako hän jäädä taas yöksi ja usein näin käykin että lupa tulee ja me molemmat tiedämme varsin hyvin että siellä taas alkoholia nautitaan! Pienempi poikamme taas on omin nokkinensa kun koko päivän aina sinne 22 saakka ja mitäpä lienee puuhasteleekaan? Mietinkin sitä että miten asiaan pitäisi puuttua vai onko tämä aivan normaalia nyky yhteiskunnassa sillä lasteni tulevaisuus tässä eniten huolettaa omien murheiden lisäksi!
Onko tälle mitään tehtävissä?
epätoivoinen
17390
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Miksi lapset sitten jäävät isälleen?
Sen takia että muutan itse Helsinkiin ja en koe sitä mitenkään parhaaksi vaihtoehdoksi. Nyt asumme maaseudulla rauhallisella seudulla ja en halua että he joutuvat vieraaseen ympäristöön ja olen varma että mieheni hakee huoltajuutta oikeuden kautta jos niin kävisi.
Eli todellisuudessa sä haluat elää ilman lapsia ihan uutta elämää.
Nyt järki käteen! Onko sun pakko vaihtaa paikkakuntaa? Miksi jätät lapset miehellesi, jos hänellä ei ole mahdollisuutta heistä huolehtia? Mitä pakenet muutolla? Kyselet onko normaalia nyky yhteiskunnassa tuollainen? No ei ole. Jos sulla yhtään järki pelaisi, niin asettaisit lapset nyt etusijalle ja jättäisit muuttamatta. Huolehtisit heistä silloin kun isä on töissä. Mä en tajua sun ajatusmaailmaa yhtään. Lapsilla on pahoja ongelmia ja sä meinaat paeta paikalta.
En pakene mitään mutta minkäs teet jos taloudelliset seika ovat siinä mallissa että olet varaton ja sain työpaikan sieltä ja voisin ruveta rakentamaan elämääni aivan uudelle pohjalle. Parisuhteemme on jo muutenkin sellaisessa kriisissä ja lapsetkin kärsivät ainaisista riidoistamme. Miehelläni on kuitenkin taloudelliset asiat erittäin hyvällä tolalla! Minäkö tässä sitten syyllinen olenkin?
Et sä syyllinen ole. Mutta aattele vähän; vanhempi lapsenne juoksee missä sattuu, juopottelee, ei tule yöksi kotiin. Toinen joutuu olemaan yksin päivät pitkät ettekä tiedä, mitä hän puuhastelee. Mun mielestä osoitat suurta vastuuttomuutta, mikäli et puutu asioihin. Lapset tarvitsee huolenpitoa vaikka aikuisuuden kynnyksellä ovatkin. He tarvitsevat rajat, joita noudattaa. Paljon rakkautta ja hyväksyntää. Ei riitä, että taloudelliset asiat on hyvin. Mietihän ihan oikeasti, kannattaako sun muuttaa mihinkään ennenkuin lasten asiat on kunnossa? Teidän pitää yhdessä isän kanssa ne kuntoon laittaa.
Julma päätös on muuttaa Hkiin ja jättää lapset juopottelevan miehen hoitoon. Ei kai sulla oo uusi odottamassa siellä? Jos on, niin onko sun oma rakkautesi ja tuo mies sulle tärkeämpi kuin omien lasten paras?
Vaikka ei olisi uuta, sori epäily sitten, niin varattomana lasten perään katsellen on oikeampi teko kuin palkkaa nauttien Hkissä ja lapset on hukassa.
Ehdota miehellesi yhteishuoltajuutta, viikko-viikko.Jää paikkakunnalle niin lähelle että lapset voi tulla sun luo, jos kotona juopotellaan, vaikka ei oo rahaa, niin huoltajana saanet kunnan sosiaaliasunnon. Voi käydä niin, että jos lasten kotona tarpeeksi juopotellaan, olet lopulta yksinhuoltaja.
Missä kohtaa se mies juopottelevaksi muuttui?
Millä tavalla sinä ap haluaisit tilanteesen puuttua? Jollakin tavalla kontrolloimalla ex-miehesi elämää kenties?
Sinähän itse nyt vaikutat tilanteeseen erittäin voimakkaalla ja ratkaisevalla tavalla, kun "jätät menneen taaksesi" vastuuta kantamatta ja aloitat OMAN ELÄMÄN puhtaalta pöydältä uudella paikkakunnalla. Vaikuttaa hyvin kypsymättömältä toiminnalta.
Ja nytkö ne lapset yhtäkkiä ovat alkaneet alkoa käyttämään ja poissa kotoa yökausia olemaan? Olisiko koko kasvatusprosessissa ollut kehittämisen varaa jo vuosia sitten?!
Surullista, että taas on kasvamassa lapsia, jotka traumatisoituvat vanhempiensa kyvyttömyyden vuoksi....
Eihän tuossa ole mitään järjen häiventäkään. Lapsilla pitäisi olla huoltaja, oikeasti.
Ap:n kysymykseen: onko tälle mitään tehtävissä? vstaus on, että ap jää samalle paikkakunnalle kuin lapsensa ja ottaa vastuuta omien lastensa hyvinvoinnista. Kene asialle pitäisi jotain tehdä, ellei ap: itse?
Voiko joku oikeasti kysyä tällaista asiaa vai onkohan kysymys provokaatio tai pila???
Selvitetäänpäs tosiasiat. Kuten tuossa sanottiinkin, niin lapsilla tulisi olla oikeasti huoltaja, joka on läsnä. Te molemmat, sinä ja lasten isä olette lastenne huoltajia. Ei kukaan muu. Lasten isä tulee kotiin klo 22. Se on lasten nukkumaanmenoaika (pitäisi olla...). Eli lasten isä ei voi käytännössä huoltaa lapsia. Ts lapset ovat heitteillä, heistä voisi tehdä lastensuojeluilmoituksen.
Ratkaisuksi en keksi muuta kuin että muutat lasten nykyisen kodin lähettyville, ja etsit töitä - ihan mitä tahansa ja millä palkalla tahansa - jostain lähempää. Sellainen työ joka vaikkapa 7-15 on paras. Tai sitten olet yksinkertaisesti työttömänä! Lapset kasvavat pian ja itsenäistyvät. Ehdit myöhemminkin juoksemaan työn perässä. Oikeasti lapset ovat tärkeämpiä kuin työ, eikö vaan?
Alkuperäinen yhtälö ei toimi, ei, ellei isä saa sinne kotiin lastenhoitoapua esim. äidiltään, sisarelta, tai muulta lähellä asuvalta/lähisukulaiselta. Jos ei älyä järjestää ja sinä itsepintaisesti punkeat Hesaan ilman lapsiasi niin olet velvollinen tekemään lastensuojeluilmoituksen lapsistasi.
Kyllä Helsingissäkin lapsia asuu. Parhaiten yo-kirjoituksissakin pärjäävät koulut sijaitsevat Helsingissä ja Espoossa. Harrastusmahdollisuuksiakin on pilvin pimein.
Tekosyy, ettet halua lasten vuoksi ottaa heitä mukaasi, oikeasti taidat haluta elää lapsettomana.
Olen samaa mieltä. Ap lle lasten pitäisi tulla ykkösenä, muu elämä järjestyy eron jälkeenkin sen mukaan.
Lisäksi on epäkypsää haukkua täällä puolisonsa huonoa vanhemmuutta. Mitä se auttaa, vaikka kaikki haukkuisimme täällä häntä yhteen ääneen? Mikä ratkaisu se on?
Todellisena ongelmana taitaa olla se, että äitinsä pakenee vastuuta. Lähtee pääkaupunkiseudulle elämään uutta nuoruuttaan, ilman lapsiaan.
Tuossa on itseasiassa vain yksi ongelma: sinun Helsinkiin muuttosi. Eron jälkeen lasten olosuhteet pitäisi säilyttää mahdollisimman muuttumattomina verrattuna entiseen. Nyt lapsilla ei ole läsnäolevaan huoltajaa suurimmasta osasta elämäänsä. Se on väärin. Kuten tuossa oli sanottukin, työt odottavat, lapset kasvavat. Mitä vanhemmaksi lapset käyvät, sitä pienemmät mahdollisuudet sinulla on viettää aikaa heidän kanssaan. Mitä lapset muistavat aikuisena vanhemmistaan? Toinen oli aina töissä ja toinen asui kaukana. Ei kovin hyvät eväät elämään.