Mikä sai sinut ihastumaan työkaveriisi?

Noteerasin miehen jo ensimmäisenä työpäivänä. Hän oli ystävällisin koko porukasta, hymy pisti silmään. Teemme tiiviisti töitä yhdessä ja mies kiusoittelee minua usein, en tiedä onko se flirttiä hänen osaltaan. Pitkiä salaisia katseita on vaihdettu. Miehessä ihastuin tyyliin (ei voi puhua ulkonäöstä koska tyyppi ei mikään kedon kukkanen!) ja äärimmilleen vietyyn kunnianarvoon työtä kohtaan ja jämeryyteen. Löysin paljon niitä puolia hänestä joita itse itsessänikin arvostan. Nyt tilanne vähän tasoittunut, ehkä liiallinen yhdessä vietetty aika on laimentanut hänen tunteitaan, jos niitä alunperinkään oli. Varattu mies kyseessä, joten turhauttavalta tuntuu tällainen pelailu. Kai se päiviin piristystä tuo, mutta lohduton loppu häämöttää jo edessä sillä emme työskentele enää kauaa yhdessä. Ehkä hyvä niin, en näköjään omia tunteitani muutoin pysty pysäyttämään.

Äly ja viehätysvoima, jotka sopivalla flirtillä höystettynä ISKIVÄT suoraan sinne, minne pitääkin. Ulkonäkö sivuseikka, vaikkei siinäkään vikaa ollut.

Ei meillä kai flirttiä ole ollut koskaan - itse olen todella "huono" siinä. Samanlainen huumorintaju tuttuuden tunne, vaikka oltiin just vasta tavattu ensimmäisen kerran alkoi vetää meitä toisiamme kohti. Aluksi emme olleet paljoakaan tekemisissä, mutta pidemmän päälle yhteiset projektit "tekivät tehtävänsä" ; kun toisen oppi tuntemaan ja arvostamaan ammatillisesti, ihastuminen/rakastuminen kävi siinä sivussa "puolivahingossa"... Ulkonäkö hänellä on ok, mutta se ei ollet se tekijä, joka huomioni herätti.

Ihastuin hänen mukavaan luonteeseensa oikeastaan ensi silmäyksellä, vaikka ajattelin, että hän on vain kohtelias. Kunnioitin ja ihailin häntä aluksi suunnattomasti. Jossain vaiheessa aloimme flirttailla ystävällishenkisesti ja nykyään myös keskustelemme aika paljon palavereissä. Mielestäni hänkin arvostaa suunnattomasti osaamistani. Hänen katsestaan näkyy ihailu. Myös hänen ulkonäkönsä on aina viehättänyt tarpeeksi, vaikka se ei olekaan pääasia.

Aktiivisesti olen yrittänyt olla ihastumatta, kaikkiin piirteisiin!

Katseet, flirtti ja hänen koko olemuksensa tihkuu seksiä. Harmi vaan, että hän on naimisissa.

Silmiin....pikku hiljaa aloimme pitää enemmän yhteyttä ja jutella töitä tehdessä...samanlainen huumorintaju... flirtti ja kosketusta..aina "vahingossa"...Harmi että molemmilla on jo elämä...toisen kanssa...

Vaihdoin työpaikkaa kesällä. Aloitin uudessa paikassa. Pari viikkoa myöhemmin tapasin tämän kesälomalta palanneen naisen ensimmäistä kertaa. Iski heti täysillä. Näin hänestä unta seuraavana yönä. Näin ei koko elämäni aikana ole tapahtunut kertaakaan; että olisin tavattuani jonkun naisen ekaa kertaa nähnyt hänestä unta heti seuraavana yönä.

Luulin että välillämme on jotain, mutta viime viikot ovat olleet aika kylmiä. Välillämme on kuitenkin jotain, koska tämä nainen kohtelee minua "kylmemmin" kuin työpaikan muita miehiä. En vain ymmärtää, miksi niin on En ehtinyt pyytää edes treffeille! Ymmärrtäisin kylmenemisen, jos hän joutuiusi antamaan minulle pakit ja sitten tunnelma menisi "oudoksi". Nyt ei ehtinyt tapahtua vielä edes mitään, mutta hän vain jotenkin välttelee minua.

Ihastuin yksinkertaisesti hänen täydelliseen takapuoleensa. Takapuolen omistaja osoittautui aivan ihanaksi naiseksi, valitettavasti myös varatuksi. Tietenkin.

Pakko kai vastata, vaikka se onkin jo mennyttä.

Niin komea kun olla ja voi. Jäyhä olemus. Herrasmiesmäinen avuliaisuus siellä jäyhän ulkokuoren alla. Ne silmät... Ja kasvot, jotka vastasivat hymyyni sulaen myös hymyyn, ja ilo tulvi silmistä asti. Aah...

Syvä sieluuni asti tuijottava katse söpöltä varatulta naiselta. Nykyisin pelkään tätä naista, aina kun kuulen hänen äänen, sydän hakkaa ja meinaa tulla paniikki. Tunteet ne vain jyllää kohta 1,5 vuotta putkeen.

Tämä mies sattuu olemaan pomoni ja yhteinen sävel löytyi jo työhaastattelussa. Heti, välittömästi. Sulin niihin silmiin. Ollaan onneksi vähän tekemisissä, vain noin kerran viikossa yhteisissä palavereissa. On hieno fiilis kun sellainen vähän alta 40 v. mies on tosi hermostunut kuin teinipoika seurassani, hellyttävällä tavalla. Pikkujouluissa tanssittiin parit hitaat poski poskea vasten. Kännin piikkiin. Nyt ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Koskaan en ole ihastunut noin lujaa kehenkään. Omat haluttomuusongelmat hävisi kerralla sen ihmisen vuoksi!

Huh, "MitäSilmätEiNää" kuvaili just mun tilanteen ja joku jo kyseli onko hän mustahiuksinen ja sinisilmäinen...nooo, minä olen. Phuuuh, työt jo loppui ja toivon ny ihastuksen laimenevan ajan saatossa vaik ei viel siltä tunnu.

Ihastuin naisen koko olemukseen, aurinkoiseen valovoimaan. Hänessä on sitä jotain, positiivista säteilyä... Ihana nauru, kaunis nainen, samanlainen huumorintaju... Ja ne ihanat kosketukset, katseet (jotka olen voinut tulkita väärinkin)

No heti kun näin miehen, heräsi kiinnostukseni, eli ulkonäkö oli se tekijä. En vain saanut silmiäni irti hänestä, mies oli vain juuri sellainen mistä haaveilin. Mutta muuten minulle jäi miehestä vähän jäyhä ja etäinen vaikutelma ekoilta päiviltä eikä hänen kanssaan tullut mistään keskusteltua puhumattakaan flirtistä. En siksi elätellyt toiveita hänen suhteen, olen sen verta ujo etten viitsi seuraan ängetä jos toinen ei näytä seuraa kaipaavan. Outoa kyllä, ei menny montaa päivää kun tilanne yks kaks vain kääntyi päälaelleen ja mies rupesikin lähentelemään minua, olin ihan ällikällä lyöty :D Mielipide muuttui heti miehen luonteesta tuon päivän jälkeen :)
Herran jestas, hällä on ihanan matala ääni.............

"lätkässä" ku kyseli tuol aiemmin mustatukaisen sinisilmän perään...jolla työsuhde lopuillaan ja tunnisti "MitäSilmätEiNää":n tarinan omakseen kuten minäkin.

Jäi mietityttään oletko se sinä...jos olet, tiät kertoa mikä olikaan se viimeinen työpäiväni yhteisessä työpaikassamme.

Hän oli jotenkin mielenkiintoinen, arvoituksellinen. Hyvännäköinen, hänessä oli sitä jotain, en osaa selittää. Vaikutti ensin ujolta mieheltä, vaikka ulkonäöllisesti erottuikin massasta pukeutumisellaan ja hiustyylillään. Jotenkin se tila missä tapasimme työpäivän aikana päivittäin täyttyi meidän siellä ollessa jollain ihmeellisellä kemialla. Vitsailtiinkin, että tuon paikan ilmaa olisi voinut leikata saksilla meidän poistuttua ;) ja sinne meidän jälkeen menevät aistisivat vielä meidän jälkeenkin sen seksuaalisen ja muun kemian. Kuulostaa hieman hölmöltä, mutta näin. Kaipaan sitä samperin sydänten särkijää.

uppia....

Ihan ensimmäinen päivä ja viimeisiä minuutteja tein hommia. Hän sitten ilmestyi ja kysyi voinko viedä nämä, kun hänellä oli muuta kiirreellistä hommaa. Nopeasti vilkaisin työn keskeltä, että mitä ja sanoin "joo" ja tilanne oli ohi. Mutta sitten aivot tajusi mitä olin nähnyt ja jalat lähti alta. Ensimmäinen ajatus oli: "Siinä oli erittäinen kaunis nainen." Työskentelimme muutaman kerran yhdessä myöhemmin ja juttelimme välillä taukotilassa ja lopulta ihastuin... Harmi vain, että ei ollut kiinnostunut. Vielä näin vuodenkin jälkeen hän on ajatuksissani. Ei sitä aina tapaa täydellistä ihmistä...

Mitä silmät ei nää, kerrotko mikä paikkakunta???

Onko yksikään mies joka varattu ja siihen ihastunut Oulusta???

"lätkässä", kerro se viimeinen työpäivä.

ollaan puhuttu tästä työkaverin kaa, hän kertoi ihastuneensa minuun jo monta vuotta sitten , vaikka olin silloin eri virmassa töissä. mutta jouduttiin kohtaamaan joskus työn puolesta. nyt sama työ ja ollaan tutustuttu, kaveerattu ja tykätään ihmisenä toisesta. meillä on vaan sattuu molemmilla olemaan yli kahdenkymmenen vuoden parisuhde kotona ja kunnioitetaan sitä, näin on sovittu.