Oikea elämä on kamalaa, haluaisin muuttaa pysyvästi omaan mielikuvitusmaailmaani, jossa kaikki haaveeni toteutuisi..Ei tarvitsisi kärsiä omasta paskasta itsestään, ei tarvtsisi ikinä tavata ilkeitä ihmisiä, jotka murentaa itsetuntoa tai tekee haaveista turhia. Kuka enää jaksaa uskoa mihinkään rakkauteen, parisuhteeseen..kun sitä vaan uskoo enemmän avioeroon ja sydänsuruihin. Kuka enää uskaltaa antaa itsensä toiselle...(särjettäväksi). Onko enää onnellisia loppuja. En usko, en usko että minulle niin kävisi. En uskalla ottaa riskiä. Onko olemassa miehä jotka pitäisi hyvänä, ja jotka sitten vaikka mielummin lopuksi ampuisivat minut kuin ikinä jättäisi sydän särjettynä jonnekkin..
Anteeksi tämä heikko hetki. Kasaan itseni kyllä vielä.
öhrm..Tervetuloa mielikuvitusmaailmaani, suosittelen kaikille seksuaaliväritteisestä romantiikkaa tms inhoavia jättämään tämän seuraavan tekstin väliin. Ehkä joku voisi samaistua vaikka tuona toisena kuvattuna (mies) osapuolena..hih, ainakin sit vois ajatella et joku toinenkin olis oikeasti siellä mielikuvitusmaailmassa mukana...Niin ja pahoitteluni, en ole mikään kirjailijalahjakkuus, joten teksti sen mukaista...
Astun bussiin, kaikki istumapaikat ovat ovat varattuja, kävelen peremmälle, toiseksi viimeisellä penkkirivillä ammottaa yksi paikka tyhjyyttään. Näen sinut, vaalean siniset silmäsi, maantienväriset lyhyet hiuksesi.. katsot minuun hieman ujolla katsellasi. Tiedät, että olen tulossa viereesi...Istun kevyesti penkille, makean mansikkainen tuoksuni tulahtaa sieraimiisi ja vedät syvään henkeä, imeäksesi kaiken mahdollisen nuoren naisen tuoksuni itseesi. Paljaat käsivartemme koskevat hieman toisiinsa.
Ajattelen sinua, katson varovasti käsiäsi, niin lähellä omiani... Voisimpa tarrata niihin, suudella sinua pehmeille huulillesi..Hieroa hiuksiasi...Palaan maan pinnalle, tässä me istumme, kaksi toisillemme tuntematonta, mitä minä sinua ajattelen? Miksi kaipaan kosketustasi, huomiotasi..Miksi haluaisin tutustua sinuun?
´´Asutko täälläpäin´´, pelästyn ääntäni..Mitä, sanoinko sen ääneen, ajattelen..Voi ei, pitäisikö jäädä seuraavalle pysäkille. Katsot minuun päin epäuskoisen näköisenä, hetken päästä sanot, että asut tässä muutaman kilometrin päässä, jos siis sinulle puhuin...´´Joo, tai siis minäkin asun ihan tässä lähellä..Tuota, haluaisitko tulla kanssani kahville, tiedätkö sen leipomon seuraavan käännöksen jälkeen?´´ Katsot maahan ja näytät hieman vaivaantuneelta, ´´no joo´´ - sanot äänellä jonka hädin tuskin kuulen. Vilkaset minuun ja hymyilen sinulle, ´´jäädään pois´´.
Aivan bussipysäkin vieressä oleva leipomo onkin jo sulkeutunut hetki sitten, ´´no jospa vaan kävellään´´ - sanon sinulle. En tiedä mitä puhuisin, tärisen ujostuksesta, pelkään että pidät minua tyhmänä tai outona. Saavumme pian puistoon, jossa istumme ensimmäiselle penkille. Yllättäen kysyt minulta:´´miksi pyysit mua kahville´´ - ´öö,en tiedä, näytit mukavalta..´´ -´´´Mukavalta?, mielestäni näytän kauhealta`` - sanot hieman vitsaillen...``Mitenniin, mielestäni olet söpö´´. Ajattelen että miksi hän noin itsestään ajattelee, hän on ihan tavallisen näköinen nuori mies..Tykkään juurikin sellaisista, jotka ei näytä sitä että peiln edessä on vietetty liikaa aikaa ja jokainen hiussäie aseteltu paikoilleen. ´´ai, no kiitos`` - vastaat minulle.
- tarina jatkuu täällä, ettei sisällön takia poisteta: http://keskustelu.suomi24.fi/node/11648960
Anteeksi tämä heikko hetki. Kasaan itseni kyllä vielä.
öhrm..Tervetuloa mielikuvitusmaailmaani, suosittelen kaikille seksuaaliväritteisestä romantiikkaa tms inhoavia jättämään tämän seuraavan tekstin väliin. Ehkä joku voisi samaistua vaikka tuona toisena kuvattuna (mies) osapuolena..hih, ainakin sit vois ajatella et joku toinenkin olis oikeasti siellä mielikuvitusmaailmassa mukana...Niin ja pahoitteluni, en ole mikään kirjailijalahjakkuus, joten teksti sen mukaista...
Astun bussiin, kaikki istumapaikat ovat ovat varattuja, kävelen peremmälle, toiseksi viimeisellä penkkirivillä ammottaa yksi paikka tyhjyyttään. Näen sinut, vaalean siniset silmäsi, maantienväriset lyhyet hiuksesi.. katsot minuun hieman ujolla katsellasi. Tiedät, että olen tulossa viereesi...Istun kevyesti penkille, makean mansikkainen tuoksuni tulahtaa sieraimiisi ja vedät syvään henkeä, imeäksesi kaiken mahdollisen nuoren naisen tuoksuni itseesi. Paljaat käsivartemme koskevat hieman toisiinsa.
Ajattelen sinua, katson varovasti käsiäsi, niin lähellä omiani... Voisimpa tarrata niihin, suudella sinua pehmeille huulillesi..Hieroa hiuksiasi...Palaan maan pinnalle, tässä me istumme, kaksi toisillemme tuntematonta, mitä minä sinua ajattelen? Miksi kaipaan kosketustasi, huomiotasi..Miksi haluaisin tutustua sinuun?
´´Asutko täälläpäin´´, pelästyn ääntäni..Mitä, sanoinko sen ääneen, ajattelen..Voi ei, pitäisikö jäädä seuraavalle pysäkille. Katsot minuun päin epäuskoisen näköisenä, hetken päästä sanot, että asut tässä muutaman kilometrin päässä, jos siis sinulle puhuin...´´Joo, tai siis minäkin asun ihan tässä lähellä..Tuota, haluaisitko tulla kanssani kahville, tiedätkö sen leipomon seuraavan käännöksen jälkeen?´´ Katsot maahan ja näytät hieman vaivaantuneelta, ´´no joo´´ - sanot äänellä jonka hädin tuskin kuulen. Vilkaset minuun ja hymyilen sinulle, ´´jäädään pois´´.
Aivan bussipysäkin vieressä oleva leipomo onkin jo sulkeutunut hetki sitten, ´´no jospa vaan kävellään´´ - sanon sinulle. En tiedä mitä puhuisin, tärisen ujostuksesta, pelkään että pidät minua tyhmänä tai outona. Saavumme pian puistoon, jossa istumme ensimmäiselle penkille. Yllättäen kysyt minulta:´´miksi pyysit mua kahville´´ - ´öö,en tiedä, näytit mukavalta..´´ -´´´Mukavalta?, mielestäni näytän kauhealta`` - sanot hieman vitsaillen...``Mitenniin, mielestäni olet söpö´´. Ajattelen että miksi hän noin itsestään ajattelee, hän on ihan tavallisen näköinen nuori mies..Tykkään juurikin sellaisista, jotka ei näytä sitä että peiln edessä on vietetty liikaa aikaa ja jokainen hiussäie aseteltu paikoilleen. ´´ai, no kiitos`` - vastaat minulle.
- tarina jatkuu täällä, ettei sisällön takia poisteta: http://keskustelu.suomi24.fi/node/11648960
Vastaukset 8
Vanhimmat
miksi tänne palstalle ihmettelen vain
Aika mallikkaasti ja ilman sen suurempi sähellyksiä taisi mennä itse homma, ottaen huomioon et kumpikin oli hermostuneita ja ekakertalaisia. Jotenkin olisin odottanut vähän muuta alun perusteella, joten vika kappale oli pienoinen pettymys (olisin odottanut pitempää kuvausta itse asiasta ja tilanteesta, joten jätti vähän kesken). Mut muutoin kyllä oli ihan mukavaa luettavaa. Ei oo ällöä.
Mikä sinussa muka on paskaa? Kunhan et vaan nyt lipsahda katkeruuden puolelle, niin ei tule olemaankaan.
On sellaisia miehiä tietysti olemassa. Ehkä jopa suurin osa.
Rakastuit siis pelimieheen joka petti ja jätti kun annoit pimppiä sille muutaman kerran.? Otan osaa, Lopeta se nirsoilu ja etsi sellanen vähemmän komea mies joka ei ole suosittu naisten seurassa niin voi silloin suhdekkin onnistua.
Niinpä niin, taas kerran nähdään että naiset haluavat seksiä ensitreffeillä. Olen liian romanttinen mies, kun haluan ensin tutustua naiseen ennen paneskelua. Siihen kaikki naisiintutustumisyritykseni kaatuvat.
Naiset menettävät kiinnostuksensa jos eivät heti saa seksiä. Siksi pelimiehet ovat niin suosittuja. He antavat naisille sitä mitä he haluavat, vaikkakin jättävät heidät sen jälkeen.
Jaa, että taas kerran nähdään mitä? Käytä järkeäsi. Kuten sanoin toi on vaan mielikuvitusmaailma, jossa jo ekan tapaamisen jälkeen tiesin että hän on ´´se oikea´´. Oikeassa elämässä näin ei kävisi todellakaan kun ei osaa ennustaa tulevaisuutta, enkä ole luonteeltani noin estoton ja halukas seksiin tuikituntemattomien kanssa. Minähän olen oikea pihtari, varmasti kymmenen kertaa ketään pahempi. En suostuisi seksiin ennen kuin luottaisin, ja minun tapauksessani se olisi useamman kuukauden(vai vuoden?) projekti. Elämäni aikana olen käynyt kahden ihmisen kanssa treffeillä, olivat ihan kivoja, mutta halusivat seksiä parin tapaamisen jälkeen. Eivät saaneet. Joten kyllä ne useimmat miehetkin sitä seksiä haluavat mahd.nopeasti, tulevat sitä ehdottelemaan ilman treffejäkin.
Joka tapauksessa olen sen verran menetetty tapaus (seonnut?), että miulta sitä seksiä(tai parisuhdetta) ei tule saamaan kukaan, joten turpa kiinni sinäkin atm siellä ylempänä kun kyse ei ole mistään nirsoilusta, joka liittyisi mihinkään ulkoisiin tekijöihin.
Ihan kivaa luettavaa. :)
"Oikea elämä on kamalaa, haluaisin muuttaa pysyvästi omaan mielikuvitusmaailmaani, jossa kaikki haaveeni toteutuisi..Ei tarvitsisi kärsiä omasta paskasta itsestään, ei tarvtsisi ikinä tavata ilkeitä ihmisiä, jotka murentaa itsetuntoa tai tekee haaveista turhia. Kuka enää jaksaa uskoa mihinkään rakkauteen, parisuhteeseen..kun sitä vaan uskoo enemmän avioeroon ja sydänsuruihin. Kuka enää uskaltaa antaa itsensä toiselle...(särjettäväksi). Onko enää onnellisia loppuja. En usko, en usko että minulle niin kävisi. En uskalla ottaa riskiä. Onko olemassa miehä jotka pitäisi hyvänä, ja jotka sitten vaikka mielummin lopuksi ampuisivat minut kuin ikinä jättäisi sydän särjettynä jonnekkin.."
Oikea elämä se vasta mahtavaa onkin! Luulemme sen vain olevan kamalaa, koska emme varsinaisesti useinkaan elä oikeaa elämää. Mielikuvitusmaailmaan pakeneminen ei ole ratkaisu. Se on pakenemista. Kärsimys jatkuu pakenemalla. Emme pääse siitä eroon selättämällä se tuosta vain ja juoksemalla pakoon. Se saavuttaa siten meidät ennemmin tai myöhemmin uudestaan. Oma itse on paska silloin, kun itsensä leimaa joksikin, esim. epäonnistujaksi ja samaistuu siihen. Ihmiset ovat ilkeitä, koska ajattelemme niin. Minä kyllä uskon rakkauteen, vaan en parisuhteeseen.