Lääkäriä paikalla (escitalopram actavis)

KYLLÄ VOI JOHTUA LÄÄKKEESTÄ! Olen itsekin vieroittumassa 14kk Escitalopramista (7vkoa ilman) ja oireet jatkuu. Mutta, olen tutkinut paljon forumeita ja lukenut, että eräskin, joka otti vain yhen 5mg napin kyseistä lääkettä, kärsi 2 vkoa vieroitusoireista. Tämä oli vain yksi monien vastaavien tarinoiden joukossa.

"Kun lopetin niin ne "kohtaukset" jatkuivat ja pahenivat ja saan ainakin herätessä kamalan kohtauksen enkä edes tiedä miksi sitä voisin sanoa. Olen ERITTÄIN hermostunut, ahdistunut, AGRESSIIVINEN, aistiyliherkkä, levoton ja minulla on outoja pakkoajatuksia/mielikuvia. Pelkään satuttavani itseäni tai jotain muuta."

Tämä on ihan yleinen seuraamus SSRI:den aloittamisen ja lopettamisen kanssa. Kyseessä ovat vieroitusoireet, jotka voivat olla tyypiltään erittäinkin karmaisevia, kuten maniaa, psykoosia, itsetuhoisuutta, agressiivisuutta, sekavuutta, depersonalisaatiota, derealisaatiota ja niin edellen. Vieroitusoireet tulevat pahempina mikäli lääkkeen lopetus tehdään liian nopeasti. Voimakkuus ja kesto ovat yksilöllistä.

"Olen jo kysellyt tätä vaikka mistä mutta en ole saanut kunnollista vastausta että mitä tämä on."

Etkä tule saamaankaan, muualta kuin kohtalontovereiltasi. Lääkärit, jotka tuntevat mielialalääkkeiden vieroituksen ovat äärimmäisen harvassa ja vaikea löytää.

"Tähän asti olen luullut että tämä on sivuoire tuosta lääkkeestä MUTTA tänään sitten kun olin erittäin huolestunut ja soitin psyk. sairaanhoitajalle niin hän sanoi että lääkettä on otettu niin pieni määrä, ja se on poistunut jo elimistöstä ja sitä on syöty niin vähän aikaa että kyse ei voi enää olla lääkkeen aiheuttamasta sivuvaikutuksesta."

Ehkä sinua rauhoittaa tieto, että kyseessä on siis todellakin lääkevaikutus, ei mikään mielikuvitus sairaus. Sairaanhoitajasi ei valitettavasti tunne SSRI-vieroitusta eikä osannut siksi tunnistaa sitä.

Yksi psykiatrian ammattilaisilta useiten kuultu harhaluulo on, että kyseessä ei olisi lääkkeen vaikutus, koska aine on jo poistunut elimistöstä. No, hyvänen aika, silloinhan ne vieroitusoireet vasta alkavat arvon 'ammattilaiset'! Tupakoijan vieroitusoireet alkavat, kun nikotiini on poistunut elimistöstä, ei silloin, kun nikotiini vielä virtaa suonissa. Nämä ovat ihan lääketieteen perusasioita, joita moni psykiatrikaan ei ymmärrä.

Noin kaksi viikkoa essitalopraamia 5mg:n annoksella riittää hyvin aiheuttamaan kokemasi oireilun. End of debate.

"TODELLA voimakkaita ja minusta tuntuu ERITTÄIN agressiiviselta ja hermostuneelta."

Agressiivisuus on jo klassikon aseman saavuttanut SSRI-vieroitusoire. Juuri vastaavassa SSRI:n aiheuttamassa mielentilassa tehdään suurin osa mielialalääkkeiden aiheuttamista rikoksista, joista ehkä tunnetuimpina perhesurmat ja kouluampumatapaukset. Nyt jäitä vain hattuun. Olosi tulee tasoittumaan kyllä, mutta se vaatii oman aikansa.

"Mulle tuli entistä huolestuneempi olo kun hän kertoi että ei voikaan johtua lääkkeestä ja puhelun jälkeen suoraan sanottuna romahdin, taidan siis oikeastikkin olla hullu. Siitä olen nimittäin varma että nämä oireet ei millään tavalla mun sos.tilojen pelkoon/paniikkihäiriöön liity"

Et ole hullu. :) Lääke on syynä, kuten käytykkin jo ylempänä läpi. I guarantee it.

"Olenko nyt elinikäisesti sairastunut vakavaan psyykkiseen tautiin?"

Et ole sitäkään, mutta jos jatkat näiden huumeiden käyttöä seuraamuksia ei pysty takaamaan kukaan.

perusettiä! Juuri näin itsekin ajattelin kun luin aloituksen.

Hyvä että näillä palstoilla alkaa olla entistä enemmän faktatietoa lääkkeiden vaikutuksista. Tuhansien ihmisten kokemuksia ei voi väittää vääräksi.
On vain (toivottavasti) ajan kysymys, koska lääkärikunta alkaa tajuamaan, yksi kerrallaan, mihin heitä on koulutettu.

Niin tuttua huttua. Tässä itsekin valvoskellaan, niin ollaan nyt oltu enemmän ja vähemmän, yleensä enemmän sekaisin ssri-namujen lopettelun vuoksi. Miksi edes kokeilin kun piti olla niin hyvä lääke. Joops, joo niitä sivuvaikutuksia ei meikäläisen polla ja eläntilanne kestänyt eikä tunnu kestävän lopetustakaan. 10 millin valiumilla saa hivenen nukuttua mut ei viitsi sitäkään joka ilta ottaa. Aivan sairasta että lääkärit kitisee aina bentsojen ja vastaavien riippuvuuksista sun muista, mutta tällaista helvettiä ei ole tullut vaikka olen syönyt milloin mitäkin rauhoittavaa vuodesta toiseen ollut ilman pitkiäkin aikoja. Jokaisesta lääkkeestä voi tavallaan tulla "riippuvaiseksi" lääketehtaiden tarkoitus on että ihminen söisi ssri-nappeja koko lopun ikänsä, ja sekö ei sitten ole riippuvuutta !

En käyttänyt lääkettä kahta viikkoa viikkoa viidellä mg. Käytin ensin muistaakseni viisi päivää, tuli niin kamalat oireet että ajattelin että lopetan. Pidin yhden päivän tauon ja seuraavana päivänä ajattelin kuitenkin että jos vähennän annosta niin voin ehkä kestää sivuoireet. 2,5 mg käytin sitten varmaan n. viikon, ja lopetin sitten kun säikähdin tuota ärtyneisyyttä kun se oli niin voimakasta.

Lääkkeestä tuli myös hönökki olo ( siis tyhmä), ja en tuntenut/tunne vieläkään oikein minkäänlaista tunneyhteyttä miesystävääni. Huolestuttaa se että nämä oireet on yhä voimistuneet kun lopetin. Eilen kun heräsin niin en enää saanut tätä agressiokohtausta. Oli loistava olo koko päivän. Tänä aamuna herätessä sain sen taas, tosin se oli hieman laimeampi ja selvisin ilman diapamia kun olin vähän aikaa ylhäällä ja nukahdin sitten ihan itsekseen.

Tuo hönökki olo on lisääntynyt, siis tarkoitan kognitiivisten kykyjen heikkenemistä. Joidenkin arkisten asioiden tekeminen vaatii valtavasti ponnisteluja että pystyisin keskittymään ja saisin ne asiat tehtyä. Kömpelö olo. Pesin tänään pyykkiä. Laitoin ensin pyykit koneeseen mutta unohdin laittaa sen päälle kun lähdin tiskaamaan. Sitten kun pyykit oli pesty niin ne tietysti piti laittaa kuivumaan. Mietin suu auki pyykkiteline kädessäni että miten se avataan, en edes tiedä miten sain sen auki. Tämä säikäytti ihan toden teolla. Myös muistihäiriöitä on ollut, ja ajatuskatkoja. (Esim. juuri tälläkin hetkellä, kun kirjoitin "myös muistihäiriöitä on ollut," niin en muistanut ensin että mitä pilkun jälkeen piti kirjoittaa.) On vaikeaa muuttaa ajatuksia puheeksi, ja välillä kun puhuu niin saattaa ajatus karata niin ettei muista enää yhtä-äkkiä mistä puhui. Kun puhun puhelimessa niin saatan sanoa jonkun toisen sanan joka muistuttaa sitä sanaa mikä piti sanoa mutta ei kuitenkaan ole se (esim. jos haluan sanoa vaikka pelko niin saatan sanoa jonkun toisen peellä alkavan sanan..)

Miesystävä on aina ollut mulle tosi iso tuki ja turva, ja nyt tuntuu tosi orvolta ja yksinäiseltä kun jotenkin hänenkään lohdutusyrityksensä eivät auta millään tavalla, enkä koe saavani minkäänlaista iloa hänestä. Vaikea selittää, tiedän että rakastan häntä mutta hän tuntuu minusta jotenkin vieraalta. Tuntuu että muidenkaan ihmisten kanssa ei oikein ole sellaista "yhteyttä.."

Tänään on ollut taas tosi ahdistava päivä. Tiskaamisen ja pyykinpesun jälkeen sain rupesi ensin koskemaan niskaan tajuttomasti ja sen jälkeen päähän, ei mennyt kunnolla ohi edes särkylääkkeellä. Yrittän koko ajan tehdä jotakin, mutta tuntuu että tekisi asioita ihan kuin kone, ajattelematta yhtään.

Vielä pelottavampaa on kun yhdistin kaikki nämä oireeni, ja kaikki sopii skitsofreniaan, paitsi harhoja minulla ei ole. Vielä.

-toimintatason taantuminen
-mielentilojen vaihtelu
-olen välillä apaattinen
-tunteet ovat latistuneet
-puhevaikeudet
-kognitiivisten taitojen ja muistin heikkeneminen niin merkittävästi että se on selvästi huomattavissa
-olen koko ajan ahdistunut, peloissani, masentunut
-pitää ihan oikeasti pelätä että (ajatus katkesi tässäkin, piti pari minuuttia miettiä mitä olin kirjoittamassa) tulee halu satuttaa itseä tai muita
-nuo aggressiot
-on päiviä jolloin normaalisti minua ilahduttavat asiat ei tunnu yhtään miltään. esim. sen jälkeen kun lääkkeen aloitin niin en ole liikunnasta saanut sitä hyvänolontunnetta mikä vaikka rankan lenkin jälkeen tulee. Musiikinkuuntelu ei tuo minkäänlaisia tunteita, ei edes ne tosi hyvät kappaleet.
-olen sairaalloisen huolissani kaikista psyykkisistä sairauksista ja välillä tunnen oireita pakko-oireisesta häiriöstä, välillä maniasta, välillä skitsofreniasta, välillä masennuksesta jne.

Olen täysin kauhuissani. Lääkeannos oli todella pieni mutta vaikutti hirveällä tavalla, ja kun nämä oireet vain jatkavat voimistumistaan niin en ole enää varma että lähtevätkö ne pois, ja vaikka lähtisivätkin, niin kestänkö tätä ahdistusta niin pitkään etten sekoa lopullisesti? On kun ois jossain mustassa kuopassa ja yrittää kiivetä pois mutta ei pääse. Joitakin oireita ja pelkoja varmasti ahdistus itsessään lisää, mutta suurimmaksi osaksi oireet ovat täysin todellisia.

En tiedä voiko essitalopraami aiheuttaa skitsofreniaa, mutta jos minulle nyt sellainen puhkeaa niin uskoisin että se on kuitenkin seuraamusta lääkkeen aiheuttamasta suunnattomasta ahdistuksesta, ja ilman sitä se ei olisi saattanut puhjeta koskaan (jos sellainen nyt tulee.) Tuntuu että koko elämä on ihan pilalla. Pelottaa välillä niin kovasti että mietin että pitäisikö vaan lopettaa tämä tappamalla itsensä. Sekin pelottaa että miten uskallan kertoa tästä huomenna psykologille että hän ei laita minua pakkohoitoon, sen verran tajuan että kyllä mun tila alkaisi jo sairaalahoitoa vaatia, mut ahdistuskin siitä tuntuu tosi ahdistavalta.

Olen ollut ateisti jo pitkän aikaa, mut tänään on tehnyt mieli rukoilla, ihan sama mistä apu tulee kunhan jostain tulisi.

Enpä kyllä suosittele ainakaan essitalopraamia kenellekkään.

En usko, että näiltä palstoilta yhtään lääkäriä löytää, ja vaikka joku niin väittäisi kannattaa suhtautua kriittisesti. Vertaistukea varmasti sitäkin enemmän.

"en tuntenut/tunne vieläkään oikein minkäänlaista tunneyhteyttä miesystävääni. Huolestuttaa se että nämä oireet on yhä voimistuneet kun lopetin."

Täysin normaalia SSRI:lle. SSRI:den toimintaperiaate on latistaa käyttäjänsä tunnemaailma ja siten estää kokemasta erilaisia ihmismäisiä tunteita, joista masennuksen ja/tai ahdistuksen tunteet ovat vain kaksi. Siten samalla häviää positiivisetkin tunteet, kuten intohimo, kiinnostus asioita kohtaan, empatia, mielihyvä, ilo, innostus, seksuaalinen halu ja kiinnostus ja niin edelleen.

"Tuo hönökki olo on lisääntynyt, siis tarkoitan kognitiivisten kykyjen heikkenemistä. Joidenkin arkisten asioiden tekeminen vaatii valtavasti ponnisteluja että pystyisin keskittymään ja saisin ne asiat tehtyä. Kömpelö olo."

Täysin normaalia SSRI:lle. SSRI:t heikentävät käyttäjänsä kognitiivisia ominaisuuksia, kuten abstraktia ajattelukykyä, muistia, ongelmanratkaisukykyä jne. Ajatuskatkoksia voi esiintyä kesken toiminnan.

"Vaikea selittää, tiedän että rakastan häntä mutta hän tuntuu minusta jotenkin vieraalta. Tuntuu että muidenkaan ihmisten kanssa ei oikein ole sellaista "yhteyttä..", "Yrittän koko ajan tehdä jotakin, mutta tuntuu että tekisi asioita ihan kuin kone, ajattelematta yhtään."

Toistan jo itseäni, mutta... täysin normaalia SSRI:lle. Aine on lamannut kykysi tuntea tunteita.

"Vielä pelottavampaa on kun yhdistin kaikki nämä oireeni, ja kaikki sopii skitsofreniaan, paitsi harhoja minulla ei ole. Vielä."

Mikäli sinulle ei ole diagnosoitu skitsofreniaa ennen SSRI-käyttöä ei tarvitse olla huolissaan. Kyseessä ei ole skitsofrenia vaan lääkeainevaikutus. Harhatkaan eivät ole ennen kuulumattomia SSRI-käytössä.

"normaalisti minua ilahduttavat asiat ei tunnu yhtään miltään. esim. sen jälkeen kun lääkkeen aloitin niin en ole liikunnasta saanut sitä hyvänolontunnetta mikä vaikka rankan lenkin jälkeen tulee. Musiikinkuuntelu ei tuo minkäänlaisia tunteita, ei edes ne tosi hyvät kappaleet."

Myöskin kaikki ranskalaisin viivoin luettelemasi oireet ovat tunnettuja SSRI:n kohdalla. Poimin näistä yhden, joka osui silmään. Kyvyttömyyttä tuntea mielihyvää kutsutaan anhedoniaksi.

"Olen täysin kauhuissani. Lääkeannos oli todella pieni mutta vaikutti hirveällä tavalla, ja kun nämä oireet vain jatkavat voimistumistaan niin en ole enää varma että lähtevätkö ne pois, ja vaikka lähtisivätkin, niin kestänkö tätä ahdistusta niin pitkään etten sekoa lopullisesti? On kun ois jossain mustassa kuopassa ja yrittää kiivetä pois mutta ei pääse. "

Vieroitusoireet monesti vahvistuvat ennen kuin alkavat hitaasti häviämään. Onnesi on, että olet käyttänyt ainetta hyvin vähän aikaa ja pienellä annoksella, joten ei kannata huolestua liikaa. Oireilu voi kestää useammankin viikon, mutta sitä kuinka kauan tarkalleen on mahdoton sanoa.

"Tuntuu että koko elämä on ihan pilalla. Pelottaa välillä niin kovasti että mietin että pitäisikö vaan lopettaa tämä tappamalla itsensä."

Ei syytä paniikkiin. Vieroitus on monien kohdalla karmaiseva kokemus. Se on tiedettyä. Tarvitset jäitä hattuun ja tukea lähimmäisiltäsi. Tiedostathan, että itsetuhoisuus on myös yleinen vieroitusoire, joten älä anna lääkkeen hämätä sinua luulemaan, ettet haluaisi elää. Tämäkin tuntemus hälvenee muiden vieroitusoireiden mukana. Mikäli tilanne kuitenkin menee ylivoimaiseksi hallita, otathan yhteyttä johonkin terveydenhuollon tahoon, tai suoraan hätänumeroon, ja kerrot lääkereaktioistasi.

"pelottaa että miten uskallan kertoa tästä huomenna psykologille että hän ei laita minua pakkohoitoon"

Ymmärrän. Hoitopäätös riippuu varmasti monesta asiasta, Toivottavasti psykologillasi on jonkinlaista tietämystä psykoaktiivisten aineiden vieroituksesta. Ammatilaisillakin menee muutoin helposti puurot ja vellit sekaisin.

Ei tää on nyt jo ihan sekopäistä. Eilen illalla alkoi ahdistaa ihan tajuttomasti. Otin diapamin, ahdistusta ei vienyt pois, nukahdin kyllä. Heräsin tunnin päästä, järkyttävä olo. Silmät kiinni näki pelottavia kuvia, tiesin että vieressä on tuttu ihminen mutta en tunnistanut häntä. Tuntui et todellisuudentajussa on jotain häikkää. Mieheni kävi vessassa, tuli takaisin niin katsoin että ovensuussa oli avaruusolio. Oli sitten siinä vieressä niin sivusilmällä aina näytti että silmät on isot ja mustat kuopat. Sitten kun kääntyi katsomaan niin ihan normaaliltahan se näytti. Mietimme pitkän aikaa pitäiskö lähteä sairaalaan, mut oli niin väsynyt ja pelottava olo että en sit halunnut, vaan rupesin uudestaan nukkumaan. Kun heräsin niin kaipa todellisuudentaju oli taas takas ennallaan mut nyt ahdistaa ja pelottaa kamalasti, en tiedä miten uskallan illalla ruveta nukkumaan.Väsyttää niin paljon että en jaksa nyt edes kuvitellakkaam soittavani millekkään lääkärille ja että pitäis mennä vastaanotolle, vaikka varmaan kannattaisi että ei tila pahene entisestään. Neuroleptejähän ne alkaa syöttää.

nuo kaikki on minunkin mielestäni.

Oletko jo tutustunut sivuun www.benzo.org.uk/amisc/finnishmanual.pdf

Benzojen ja ssri-lääkkeiden vieroitusoireet ovat hyvin samankaltaisia.

Soitin psyk. Sairaanhoitajalle, sanoi taas et ei johdu lääkkeestä kun on niin vähän aikaa syöty ja niin pienellä annoksella. Konsultoi vielä päivystävää lääkäriä joka oli samaa mieltä. Sanoin että no eikö nää voi vierotusoireita sit olla niin ei kuulemma, huomenna kai lääkäri soittaa mulle päin. Ihme et lääkkeiden alottamisesta asti mulla on ollu myös huono olo, ripuli, nenä tukossa, niskat jumissa ja päätä särkee. Ruokahalu ei myöskään oo tullut takasin tai libido.

On tosi vaikee kun ei tiedä nyt mihin uskoo. Toisaalta lääkärit on ammattilaisia, toisaalta on vaikea hyväksyä sitäkään et olevinaan ois yhtä äkkiä seonnu päästä vaikka stressiä onkin ollu. Kuulemma pitäis aloittaa jokin toinen ssri.

En voi edes sanoin kuvailla miten paljon pelottaa ja ahdistaa, vähän ajan päästä kun pitäis taas mennä nukkumaan.

aika samanlaisia oireita koin, kun ensikertaa söin cipralexia (tai jotain sen rinnakkaisvalmistetta) muutama vuosi sitten. puhkesi jonkun asteen mania, en haluaisi ihan maniaksi sitä kutsua, mutta unettomuus, ruokahaluttomuus, jatkuva touhuaminen eikä väsymystä, dokaamista ja juhlimista läpi yön, krapulassa (mikä yleensä mulle kaaosmaisen kammottava, väsyttävä ja masentava tila jopa päiviä) soittelin luettelon läpi ja naureskelin tempuilleni. tavarat lenteli ja huutelin ikkunasta niin, että koko katu raikui, kun tuli jotain riitaa poikakaverin kanssa. olin hyvin pakkomielteinen, kerran vatvoin puoliyötä tyypin seksuaalisuutta, yritin rauhoittaa itseäni suihkussa, mutta sitten oli pakko mennä kiipeilemään sen ikkunasta eli putosin ikkunalaudalta ja herätin turhan monta naapuria huudollani. kivaa mulla oli kuitenkin. muistan sen ajan hyvin kauniina, vaikka makasin yöt sängyssä ja mietin, minne saisin kiinnitettyä hirttosilmukan tarpeeksi tukevasti. olin hyvin tuottelias niin kodin puhteuden, taiteen ja sosiaalisuuden suhteen, mitään takaiskuja en kokenut vaan menin läpi vaikka kiven. varastelinkin älyttömästi ja vaikka muutoin seksi on mulle ahdistavaa ja vaikeaa, tuolloin halusin jatkuvasti.

lopetin cipralexin, koska meno alkoi mennä hurjaksi, harhaluulot, pakkomielteet, agressiivisuus, heittelevät mielentilat.... vaikka pöllyssä olinkin, tunsin miten lääkkeen alla alkoi masennus ja väsymys vallata.

lähes vuosi ilman ja koin hetkellisen masennusryöpyn, jolloin aloitin lääkkeen uudestaan. rauhottavia olisin tarvinnut. meni taas unet ja alkoi pakkoliikunta ja muu pakollinen toiminta, en niinkään ihmisiin pitänyt yhteyttä, shoppailin, varastelin, urheilin ja olin paljon liikkeellä. mulla on syömishäiriö, ja tällä kertaa pelkäsin lääkkeen aiheuttavan ruokahalun lisääntymistä (unettomuus, ahdistuneisuus, yksinäisyys, pakkotoiminnot johtavat usein siihen) ja vaadin lääkäriltäni rauhoittavia. neuroleptit kehiin, ja muutama viikko levozinia ja cipralexia ja olin järkyttävässä kunnossa. päässäni jyskytti ajatus kuolemasta, en tuntenut juuri mitään, olin kai aika paljon omissa oloissani, omissa harhoissani. perheessäni oli tuolloin karmeita juttuja, mutten tuntenut muuta kuin syyllisyyttä ja ihmetystä, miksen tunne enempää. välitin enää vain poikaystävästäni, mutten kyennyt olemaan hänen kanssaan, ja lemmikeistäni, joita laiminlöin pahasti. lopetin lääkkeet ja kärsin viikkoja, varmaan pari kuukautta vieroitusoireista.

sähköiskut päässä
kunnon heikkeneminen, hengästyminen, hikoilu (olin treenannut sen verran, että olin hyvässä kunnossa, yhtäkkiä jaksanut kuin hetken salilla ja loppupäivä meni oireillessa sängynpohjalla)
masennus, kuolema-ajatukset, harhat
välinpitämättömyys
en saanut yhteyttä muihin ihmisiin
pelot siitä, että mut pakotetaan suljetulle, vaikka olin "kunnossa" eli en kertonut pahimpia juttuja terapeutille/kaunistelin paljon
paniikkia
pakkotoimintoja - sain päähäni öisin, että nyt on lähdettävä poikaystävältä (entiseltä jo) ja siinähän sitä mentiin, räntäsateessa, pakkasessa....
masennuksen lisäksi manian kaltaista, unettomuutta, joka helpotti kun sain opamoxit

Kamalaa kuultavaa toi kokemuksesi, hyvä että kuitenkin oot tavallaan kunnossa nyt, vaikkakin lääkkeen kanssa, jos mun nyt pitäisi päättää niin oisin syönyt lääkettä sivuoireista huolimatta, jos oisin tienny että tilanne menee tähän. En oikein usko että ssri:t voi tappaa, mutta kyllä kai melkoista on mennä sotkemaan kehon melkeinpä tärkeimmän osan toimintaa.

Itsellä kyllä varmaan kävi/on päällä jokin pienimuotoinen psykoosi/mikropsykoosi, ja kyllä on oikeesti pyörinyt mielessä että iskiköhän nyt esim. skitsofrenia, mun oireet oli ja on niin pahat. Tänään aamulla oli ihan kamala olo kun tuntui että ei oikeasti tunne YHTÄÄN MITÄÄN mut meni nopsaan pois ja on eka päivä kun derealisaatio on vähän helpottanut. Hauskaa kyllä mutta tein myös ekan kiinteän ulosteen siitä asti kun alotin :D Silti vielä ahdistaa ja pelottaa, mä en oikein ole varma että kuulenko harhoja. Esim miesystävä pelailee jotain kännykkäpeliä ja kävi vessassa, luulin kuulevani sen vieläkin ja säikähdinkin sitä kun ei ollu peli päällä, ehkä vaan tavallaan totuin siihen ääneen ja kuvittelin sen. Korvat on jotenkin jännästi tukossa ja haluan laittaa telkkarin ihan täysille että varmasti kuulen sen, kun tuntuu et jos se on hiljasemmalla niin ei voi olla aina ihan varma et kaikki äänet tulee telkkarista.

Mietin sitäkin kun joku sanoi että ssri:t ei voi skitsofreniaa aiheuttaa, niin miksi ei? Eikö skitsofrenia nimenomaan johdu välittäjäaineiden epätasapainosta? Niihin kun vielä lisää sen stressin ja ahdistuksen tuosta alotuksesta niin miksei siinä vois olla valmis kakku.. Englannin kielellä kun hakee niin löytää kyllä viitteitä et ssri:t ois aiheuttaneet skitsofreniaakin. Vieläkin mulla on suuria muisti- ja puhevaikeuksia, outoja ajatuksia, ei tee mieli oikein lähtee ulos ja kognitiiviset taidot ei oo palautuneet normaaliksi. Toivon todella että palautuvat, jos ei, niin haastan lääkeyhtiön oikeuteen 100% varmasti. Toivottavasti en huomenaamuna herätessä koe taantumusta tästä olosta vaan alkais oikeesti kemiat loksahtaa kohdalleen..

Mä en vaan ymmärrä että miksi ei lääketeollisuus keksi/tutki parempia, miedompia lääkkeitä joissa ei oo sivuvaikutuksia. Mietin jo sitäkin että jos joku skitsofrenia tulee päälle niin jos et syö lääkkeitä, oot huonona, jos syöt niitä, oireet saattaa helpottua (mut voi myös huonontua) mutta oot silti huonona lääkkeiden sivuvaikutuksien takia ja ne voi tappaa. Oisko tää nyt vähän niinku verrattavissa esim. syöpään ja sen hoitoon; Syöpä tappaa hoitamattomana, mut hoito on niin voimakas että voi tappaa myös ja jos se tehoaakin niin tekee kyllä ensin sairaammaksi ja aiheuttaa mm. hedelmättömyyttä yms.

Mielenterveyshäiriöisten pitäisi saada enemmän terapiaa ja hoitoa muulla tavalla kuin lääkkeillä(kin), mutta en mä lääkäreitä lähtisi siitä syyttämään että niillä ei yksinkertaisesti oo aikaa. Potilaita on niin paljon ja määrät vaan kasvaa niin ei se mikään ihme oo että julkisella puolella on vähän vaikea saada tarvittavaa hoitoa ja keskusteluapua. Lääkärit on ylityöllistettyjä ja väsyneitä ja masentuneita itsekin niin miten siinä jaksaa potilaita hoitaa kun toivoo vaan työpäivän äkkiä päättyvän? Itse kokisin tarvitsevani terapiaa ainakin 2-3 krt viikossa, mutta minnekkään osastolle en halua lähtee. En tiedä miten saisi kaikki mielenterveysongelmista kärsivät samaan paikkaan ja vaatimaan esim. helpommin saatavaa rahallista tukea terapiaan ja terapian lisäämistä. Varsinkin kun osa häpeää sairauttaan ja siksikin on vaikea nousta ns. barrikadeille. Mut jotain pitäisi kyllä tehdä, tosin eikai me mitään saada aikaiseksi jos kukaan ei mitään asian takia viitsi tehdä. Koska se on varma jos mikä että mielenterveyspotilaat ei päättäjien tärkeysjärjestyksessä oo listassa ensimmäisenä eikä ihan alkupäässäkään.. Enpä oo sellasta vaalilupausta vielä nähny jossa luvattaisiin parantaa nimenomaan mielenterveyspuolen palveluja..

Noista lääkäreistä tuli mieleeni, että ei ihme että he väsyvät kun pyörittävät itse aiheuttamaansa rumbaa. Lääkärit joutuvat hoitamaan aivan liikaa määräämiensä lääkkeiden sivuvaikutuksena tulevia oireita. Samat potilaat pyörivät vuodesta toiseen, eivätkä he tiedä mitä heille pitäisi tehdä. Heidän koulutuksessaan ei mitä ilmeisemmin ole opastettu heitä, eivätkä lääkeyhtiöt opasta muuhun kuin antamaan vain lisää lääkkeitä.

Terapeutitkin joutuvat tähän samaan rumbaan mukaan. Yksikään terapeutti ei voi poistaa lääkkeiden tuomia oireita. He voivat korkeintaan tukea elämistä oireiden kanssa.

Oli hyvä ajatus että potilaiden täytyisi itse aktivoitua. Aktivoituminen pitäisi aloittaa pakottamalla lääkärit katkaisemaan tuo lääkerumba ja vaatimalla niiden vieroitusoireiden kunnollista hoitoa.

Söin Escitalopram Actavis-merkkistä lääkettä 8kk 15mg/vrk.
Lopetin tämän vuoden helmikuussa seinään, eli päivästä seuraavaan en vaan niitä ottanut. Kuukauden verran naamassa oli sähköiskuja, varsinkin herätessä. Muuten ei mitään vieroitusoireita.

Benzoista rimpuilin irti jokunen vuosi sitten ni oireet kesti vajaat puol vuotta. Vielä muutaman kuukauden viimeisestä pillerin murusesta. Se oli huhhuh-aikaa, ei ikinä enää.

Sinulla saattaa olla depersonalisaatio ja derealisaatiohäiriö. Nämä lukevat tuotteen pakkausselosteessakin. Itse söin tismalleen samaa lääkettä kuin sinä ja sain sivuoireena kyseiset häiriötilat, oireesi kuulostavat ihan samalta kuin minulla kaikkine pelkotiloineen ja hirviöajatuksineen. Eli et ole hullu vaan alitajuntasi ja hermostosi käyvät ylikierroksilla ja tuottavat sen vuoksi kamalia olotiloja ja ajatuksia. Itse sain paljon apua dpselfhelp.com sivustosta. Kyseisiin häiriötiloihin auttaa vain aika ja kaikkein tärkeintä on ymmärtää, että et ole hullu kärsit vain lääkkeiden sivuvaikutuksista ja niiden kanssa on vain pakko oppia elämään niin pitkään kun ne kestävät, itselläni ovat kestäneet jo pari vuotta pikkuhiljaa helpottaen. Vittumaista tämä on mutta pakko on vain selvitä eteenpäin!

Derealisaatiota oli kyllä. Nyt ehkä vähän helpottanut se puoli, ahdistus väheni, mutta olen saanut riesakseni vieläkin kamalamman sivuoireen enkä tiedä meneekö tää ohi.

Lääke tietenkin vei yöunia heti kun sitä rupesi ottamaan, uni oli tosi katkonaista ja sain nukuttua aika vähän. Tällä hetkellä tilanne on se että nukuin viime yönä 0 tuntia. Unirytmi on muuttunut kokonaan. Olen tähän asti ollut öisin virkeä kun peipponen. Päivällä taas ihan täysi zombi. Päivällä saatan saada pari tuntia nukuttua, yritän kuitenkin välttää kun ajattelen että no jos ensi yönä nukuttaisi paremmin. Joskus 8 jälkeen illalla alkaa väsymys väistyä, tosin viime yönä kyllä huomasin että oli jotenkin vöttelö olo, keho varmaan alkaa tajuta tilanteen eikä jaksa enää "normaaliakaan" unirytmiä. Diapameilla ei unta saa pysymään.

Sanotaan että kaksisuuntaisessa mielialahäiriössähän yleensä uni-valverytmi muuttuu. Mun kohdalla ei siis ole enää kyse pelkästä unettomuudesta vaan siitä että koko unirytmi on kääntynyt päälaelleen, enkä saa sitä muutettua mitenkään. Pelkäänkin nyt että lääke on laukaissut manian/hypomanian, vaikken aiemmin ole kaksisuuntaista osannut edes epäillä. Tosin en kuvailisi että mulla on hyvä olo tässä vaiheessa, tai sosiaalinen tai että saisin paljon aikaan. Mut se vähän epäilyttää kyllä että vaikka en ole nukkunut niin voin silti olla öisin niin virkeä.

Meneekö hypomania itsestään ohi? Entä tää unettomuus? Nyt ymmärrän vielä enemmän itsetuhoajatukset, en muilta osin, mut en kyllä enää selviä viikkoakaan näillä unilla.

Rauhoittuisin jos tietäisin että aika auttaa, mut pelottaa että se ei auta. Olen selaillut varmaan tuhansien ihmisten kokemuksia, eikä kukaan joka on näitä syönyt näin vähän aikaa ole saanut tällaisia oireita. Lisäksi useimmilla unettomuus on parissa päivässä yleensä mennyt ohi, ja he pystyvät nukkumaan kuitenkin joitain tunteja. Minä en ollenkaan.

Pelottaa kun sehän on ihan yleisessä tiedossa että jos unettomuus kovin pitkään jatkuu niin siinä on psykoosit sun muut lähempänä kuin arvaakaan.

Juurikin samoja oireita täällä! Käytin essitalopramia 4vuotta! Aloitin lääkityksen 14 vuotiaana en edes muista mistä syystä mutta nyt olen 18 vuotias ja tässä alkuvuodesta rupesin vähentämään annosta hiljalleen ja huomasin melkeenpä heti juuri agressiivisuutta ja kaiken maailman aivo sähköiskut ja epätodelliset olot...koulussa en voinut olla kun 2h maksimissaan kun ahdistus oli niin voimakasta. Nyt on 8 kuukautta kulun eikä olo ole parantunut yhtään ja tällä hetkellä olen pakko hoidossa mielenterveys osastolla kun lääkärit ja psykiatrit sanoivat johtuvan psykoosista mutta nyt onneksi tiedän että johtuu noista lääkeistä... Saapua nähä pääsenkö ikinä pois täältä nyt ko kerran tämmöset oireet tullut eikä tietenkään lääkärit täällä usko että saatta johtua lääkityksestä...huoh oon ihan hermorauniona täällä en kohta kyllä enää jaksa....