Hei vaan.
Olen 21 vuotias työssäkäyvä ihminen.
Olen aika isossa firmassa töissä, mutta olen tietojeni mukaan firman nuorin henkilö.
Olen aina tehnyt hyvää työtä (jos/kun verrataan muihin jotka ovat olleet työelämässä pitkään ja vieläkin samassa firmassa edelleen), olen saanut vain hyvää palautetta esimieheltäni ja asiakkailta, viihdyn myös hyvin. Olen saanut paljon enemmän ja haastavia töitä eteen siitä kun aloitin ja olen tehnyt ne hyvin, joten on kiva tietää että minuun luotetaan (varsinkin pomot).
Tämän kaiken hyvän ohessa on kuitenkin sellainen fiilis, että jos ja kun muut saavat tietää iästäni, niin he eivät sen jälkeen ota minua enää vakavasti joissakin tapauksissa. Eli suoraan sanoen harmittaa että olla vielä näin nuori (vaikka tuntuu että olen päässyt hyvin pitkälle ja että on hyvä tulevaisuus edessä). Hävettää kun joku kysyy että kuinka vanha olen, sillä en halua että luottamus menee tai että minua sen jälkeen ei oteta enää vakavasti.
Tuo asenne, että "ethän sinä tiedä vielä mitään" ärsyttää älyttömästi. Onneksi kuitenkin tiedän, että olen tehnyt työni hyvin ja huolellisesti. Teen jatkossakin.
Onko tämä kerta kaikkiaan vain sellainen asia joka kuuluu elämään? Eli se että jokainen käy läpi tällaista "v*ttumaista" aikaa työelämässä? Vai olenko liian kriittinen itselleni?
Onko täällä muita nuoria? Miten teillä menee työilmapiirissä, jos on vanhempia työkavereita? Entäs jos jollain on nuorempia työkavereita, niin vaikuttaako ikä mihinkään?
Olen 21 vuotias työssäkäyvä ihminen.
Olen aika isossa firmassa töissä, mutta olen tietojeni mukaan firman nuorin henkilö.
Olen aina tehnyt hyvää työtä (jos/kun verrataan muihin jotka ovat olleet työelämässä pitkään ja vieläkin samassa firmassa edelleen), olen saanut vain hyvää palautetta esimieheltäni ja asiakkailta, viihdyn myös hyvin. Olen saanut paljon enemmän ja haastavia töitä eteen siitä kun aloitin ja olen tehnyt ne hyvin, joten on kiva tietää että minuun luotetaan (varsinkin pomot).
Tämän kaiken hyvän ohessa on kuitenkin sellainen fiilis, että jos ja kun muut saavat tietää iästäni, niin he eivät sen jälkeen ota minua enää vakavasti joissakin tapauksissa. Eli suoraan sanoen harmittaa että olla vielä näin nuori (vaikka tuntuu että olen päässyt hyvin pitkälle ja että on hyvä tulevaisuus edessä). Hävettää kun joku kysyy että kuinka vanha olen, sillä en halua että luottamus menee tai että minua sen jälkeen ei oteta enää vakavasti.
Tuo asenne, että "ethän sinä tiedä vielä mitään" ärsyttää älyttömästi. Onneksi kuitenkin tiedän, että olen tehnyt työni hyvin ja huolellisesti. Teen jatkossakin.
Onko tämä kerta kaikkiaan vain sellainen asia joka kuuluu elämään? Eli se että jokainen käy läpi tällaista "v*ttumaista" aikaa työelämässä? Vai olenko liian kriittinen itselleni?
Onko täällä muita nuoria? Miten teillä menee työilmapiirissä, jos on vanhempia työkavereita? Entäs jos jollain on nuorempia työkavereita, niin vaikuttaako ikä mihinkään?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olisiko pomosi narsisti? Katsoo tarkoitusperäisesti kieroon kaikkea tekemääsi jne?
Itsellä on sama tilanne, ikää löytyy ns. vasta 21 vuotta, mutta työtehtävät ovat jo vastuulliset ja työkavereista suurin osa yli 40-vuotiaita.
Ikäni on yleinen vitsin aihe ja koitan vain sivuuttaa asian. Työtäni kyllä arvostetaan ja saan myös paljon kehuja.
Valehtelisinhan minä, jos väittäisin etteikö hävettäisi kertoa omaa ikääni. Se on jännä huomata, kuinka monien naama vaihtaa ilmettä heti :).
Niin sen pitäisikin mennä, että työpaikoilla on eri-ikäisiä ihmisiä töissä. Olin itse 19-vuotiaana työpaikalla, jossa muut lähimmät työkaverit olivat noin 55-60-vuotiaita eli nykykatsannon mukaan kai eläkeputkeen joutavia tai joutuvia. Opin niiltä sisseiltä yhtä sun toista ja toivottavasti hekin jotain minulta.
Nyt kun työpaikka on vaihtunut useampaankin kertaan, minä itse opin nuoremmilta paljon, mutta kyllä hekin oppivat jotain minulta. Ja pidän mielessä, että minuakin kohdeltiin nuorena asiallisesti. Joidenkin kanssa tosin heitetään melkoista herjaa, mutta siinä pitää olla pelisilmää puolin ja toisin. Kaikki eivät herjanheitosta pidä, se on vähän semmoinen luonnekysymyskin.
Voi voi sentään. On se niin ikävää. On ne varmaan onnellisempia, joilla ei ole ollenkaan töitä.
Ajattelet varmaan myös, että syömishäiriöistä ei kannata täällä välittää, vain sen takia koska Afrikassa lapset kuolevat nälkään?
Sua siis vituttaa se, että olet nuori ja palkkatöissä. Tiedätkö, kuinka monta työtöntä nuorta tässä maassa on?
Lohduttaudu sillä, että sinulla on mukiinmenevä työpaikka ja toivottavasti terveitä vuosia vielä paljon enemmän jäljellä kuin vanhemmilla kolleegoillasi. Muutama vuosi vielä niin ikäsi ei enää ole sinulla myöskään rasite.
Sinulla ei siis ole ongelmaa oikeasti, päätit vaan jossitella itsellesi sellaisen? Kukaan ei oikeasti kohtele sinua millään tavalla huonosti mutta kiskot palkokasvia nenään siitä että jotkut saattavat älytä sinun olevan heitä nuorempi.... Ajatusleikkinä, kun olet 50 -vuotias niin tiedätkö edelleen VAIN sen verran elämästä kuin nytkin. 30 vuotta eteenpäin eikä mitään kehitystä mihinkään suuntaan? Varo ettei itselläsi ilme värähdäkään silloin kun huomaat työn tuoksinassa että työkaverisi tosiaan olikin vasta parikymppinen...