Hei kaikki "oikeasti" älykkäämmät. Kertokaa mikä näkökulma ja ajatuslogiikka on sellaisilla ihmisillä, jotka eivät mm. osaa erottaa tapahtunutta tai tapahtuvaa asiaa sellaisesta asiasta, joka saattaisi tapahtua tai olla tapahtumatta? Eli, kun minä sanon: "Jos minä lähden ensi maanantaina elokuviin…" - kaveri toteaa "Eihän nyt sinne kannata mennä kun rahaa mene hukkaan." …
Kun jatkan: "Eipä se maksa minulle mitään, jos kaveri maksaa.", niin kaveri toteaa: "Kuka se sellainen kaveri oikein on?"
Kun jatkan, että "Noh, olipa kuka tahansa, eli jos lähden…" niin kaveri keskeyttää ja sanoo: "eihän tuossa ole mitään järkeä. Kerro nyt kuka sun lipun maksaa."
Jatkan: "Vittu! Vitun väliä onko kaveria, tai lähdenkö oikeasti, pointti on se, että JOS MINÄ LÄHDEN ELOKUVIIN ENSI MAANANTAINA VITTU! NIIN SILLOIN TULEE UUSIN JAMES BOND… ELI VOISIN KÄYDÄ KATTOMASSA BONDIA MAANANTAINA ENKÄ TISKAISI ASTIOITA, JOTKA ON LOJUNEET SEN VIIKON. Vittu - tai ajaa nurmikkoa!"
Hemmetti kun ei pääse kertomaan itse asiaa kun jo keskeytetään ja oletetaan että olen oikeasti menossa kattomaan vaikka sanon sen selvästi että JOS!!! Ok. Olihan se pikku moka lähteä siihen tarinaan ottamaan "kaveria", mutta vitun väliä!
Kaikki on siis ikäänkuin fiktiota kunnes se mahdollisuus muuttuu todeksi. Tätä ei näköjään suurin osa tutuista kykene ymmärtämään. Kyllä potuttaa!!! Asiat vain ovat tai sitten eivät ole. Mitään pohdintaa mahdollisuuksista ei ole heille olemassa.
Sama käytösmalli toistuu todellisten asioiden kohdalla silloin kun niistä puhuttaessa minä käytän useamman lauseen mittaista selostusta. Ikään kuin porukalta putoaa ensimmäisen pää- tai sivulauseen jälkeen keskittyminen ja juttu muuntuu kuulijan tulkintaan koko virkkeen ensimmäisen lauseen asiasta.
Välillä käy mielessä että löytyiskö sitä netin kautta hieman älykkäämpää porukaa, mutta uskallan epäillä ;) Korjatkaa, jos olen väärässä.
Kun jatkan: "Eipä se maksa minulle mitään, jos kaveri maksaa.", niin kaveri toteaa: "Kuka se sellainen kaveri oikein on?"
Kun jatkan, että "Noh, olipa kuka tahansa, eli jos lähden…" niin kaveri keskeyttää ja sanoo: "eihän tuossa ole mitään järkeä. Kerro nyt kuka sun lipun maksaa."
Jatkan: "Vittu! Vitun väliä onko kaveria, tai lähdenkö oikeasti, pointti on se, että JOS MINÄ LÄHDEN ELOKUVIIN ENSI MAANANTAINA VITTU! NIIN SILLOIN TULEE UUSIN JAMES BOND… ELI VOISIN KÄYDÄ KATTOMASSA BONDIA MAANANTAINA ENKÄ TISKAISI ASTIOITA, JOTKA ON LOJUNEET SEN VIIKON. Vittu - tai ajaa nurmikkoa!"
Hemmetti kun ei pääse kertomaan itse asiaa kun jo keskeytetään ja oletetaan että olen oikeasti menossa kattomaan vaikka sanon sen selvästi että JOS!!! Ok. Olihan se pikku moka lähteä siihen tarinaan ottamaan "kaveria", mutta vitun väliä!
Kaikki on siis ikäänkuin fiktiota kunnes se mahdollisuus muuttuu todeksi. Tätä ei näköjään suurin osa tutuista kykene ymmärtämään. Kyllä potuttaa!!! Asiat vain ovat tai sitten eivät ole. Mitään pohdintaa mahdollisuuksista ei ole heille olemassa.
Sama käytösmalli toistuu todellisten asioiden kohdalla silloin kun niistä puhuttaessa minä käytän useamman lauseen mittaista selostusta. Ikään kuin porukalta putoaa ensimmäisen pää- tai sivulauseen jälkeen keskittyminen ja juttu muuntuu kuulijan tulkintaan koko virkkeen ensimmäisen lauseen asiasta.
Välillä käy mielessä että löytyiskö sitä netin kautta hieman älykkäämpää porukaa, mutta uskallan epäillä ;) Korjatkaa, jos olen väärässä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kuulukin kulkea noin? tai sitten...
"Jos minä lähden ensi maanantaina elokuviin…"
kaveri toteaa "muminaa..." …
"Eipä se maksa minulle mitään, jos kaveri maksaa."
kaveri toteaa: "jaahhh...örinää..."
"Noh, olipa kuka tahansa, eli jos lähden…"
kaveri keskeyttää ja sanoo: "mitä se mulle kuuluu, meet jos meet tai sitten et mee..."
Jatkan: "*****! ***** väliä onko kaveria, tai lähdenkö oikeasti, pointti on se, että JOS MINÄ LÄHDEN ELOKUVIIN ENSI MAANANTAINA *****! NIIN SILLOIN TULEE UUSIN JAMES BOND… ELI VOISIN KÄYDÄ KATTOMASSA BONDIA MAANANTAINA ENKÄ TISKAISI ASTIOITA, JOTKA ON LOJUNEET SEN VIIKON. ***** - tai ajaa nurmikkoa!"
kaveri toteaa: "röyhh...örinää..."
Ei kuulu kulkea! Kaveri kuulee ja luulee, että olen menossa elokuviin toisen kaverin maksamana, mikä on pelkkää fiktiota. Minun pointti on se, että yritän luistaa tiskeistä tekosyyllä. Eli toi sun vaihtoehto on helpompi keskustelukumppani, mutta sivulauseet unohtavissaärsyttää heidän muistin riittämättömyys.