Luin eilen lehdestä, että nykyään erotaan LIIAN helposti, eilen kuulin saman televisiosta, toissapäivänä luin saman toisesta lehdestä, sitä edellisenä päivänä myös jne. Joka päivä jossain joku asiantuntija kertoo, kuinka nykyään erotaan liian helposti.
Se on totta, että nykyään useat parit eroavat, se ei ole lainkaan harvinaista. Haluaisin herättää tästä keskustelua eronneiden kesken. Siis ONKO TOTTA, että nykyään erotaan liian helposti? Missä menee raja, mikä on pätevin perustein eroamista, mikä liian helposti ja kevein perustein? Koska on yritetty tarpeeksi ja koska ei? Kuka sen rajan määrittelee, eronnut itse, jätetty vai jättäjä vai yhteiskunta vai asiantuntija? Mitä pitää tehdä, että on yrittänyt tarpeeksi? Onko muuta pätevää syytä erota kuin väkivalta ja pettäminen? Miksi erotaan? Miksi ei erota? Miksi eroaminen on niin pahasta? Miksi yhteiselämä on niin hyvää ja kunnioitettavaa? Ketä ovat nämä asiantuntijat? Ovatko eronneet itse eroamisen parhaita asiantuntijoita vai jotkin terapeutit? Ja mihin aikaan eroamista verrataan, kun kerran NYKYÄÄN erotaan liian helposti? Oliko ennen sitten paremmin? Olivatko ihmiset onnellisimpia? Oliko perheet parempia? Eikö silloin petetty ja hakattu? Entä muut parisuhteen karikot? Ovatko eronneet yhteiskunnan hylkiöitä vai oman elämänsä sankareita? Jne....
Se on totta, että nykyään useat parit eroavat, se ei ole lainkaan harvinaista. Haluaisin herättää tästä keskustelua eronneiden kesken. Siis ONKO TOTTA, että nykyään erotaan liian helposti? Missä menee raja, mikä on pätevin perustein eroamista, mikä liian helposti ja kevein perustein? Koska on yritetty tarpeeksi ja koska ei? Kuka sen rajan määrittelee, eronnut itse, jätetty vai jättäjä vai yhteiskunta vai asiantuntija? Mitä pitää tehdä, että on yrittänyt tarpeeksi? Onko muuta pätevää syytä erota kuin väkivalta ja pettäminen? Miksi erotaan? Miksi ei erota? Miksi eroaminen on niin pahasta? Miksi yhteiselämä on niin hyvää ja kunnioitettavaa? Ketä ovat nämä asiantuntijat? Ovatko eronneet itse eroamisen parhaita asiantuntijoita vai jotkin terapeutit? Ja mihin aikaan eroamista verrataan, kun kerran NYKYÄÄN erotaan liian helposti? Oliko ennen sitten paremmin? Olivatko ihmiset onnellisimpia? Oliko perheet parempia? Eikö silloin petetty ja hakattu? Entä muut parisuhteen karikot? Ovatko eronneet yhteiskunnan hylkiöitä vai oman elämänsä sankareita? Jne....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen sitä mieltä, että yhdessä ei kannata ollakaan, ellei ole yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, ja sekin olisi tietysti hyvä olla molemminpuolista.
Eräs pätevimmistä eron syistä lie väkivalta, siihen ei pidä kenenkään altistua eikä alistua.
Eikä jatkuvaan pettämiseenkään.
Mutta se, jos ensihuuma on kadonnut eikä tunnu olevan enää niin hauskaa, sen ei saisi katkaista suhdetta liian äkkiä. Pitäisi jatkaa ja katsoa, eikö sitä yhteenkuuluvuutta todellakaan ilmene.
Jos sitä ei tunnu olevan, ehkäpä ei todellakaan ole syytä jatkaa.
Lapset monesti auttavat tämän yhteenkuuluvuuden tunteen syntymisessä, mutta ei aina tuokaan. Toisilla se taas syntyy ilman lapsiakin, sellaista se vaan on, vaikea sitä on selittää, ellei itse sitä koe.
Ehkäpä useat erot johtuukin siitä, että ollaan menty yhteen liian helposti.
Aivan liian helppoa on jättää kriisitilanteet selvittämättä ja ongelmat puimatta.
Aivan liian vaikeaa on löytää sanoja, kun ei ole puhuttu mistään tärkeästä vähään aikaan.
Vaikenta on jo tehtyjen vahinkojen korjaaminen.