Lähes 15 vuoden yhdessäolon jälkeen on avioliittomme koetuksella. Miehellä on neljänkympin kriisi. Hän hakee takaisin nuoruuttaan ja on muuttanut viimeisen puolen vuoden aikana käytöstään huomattavasti. Hän on aina ollut huolehtiva ja ahkera perheen isä ja suhteemme on ollut tasainen ilman riitoja ja muita ikäviä asioita. Nyt hän laiminlyö minut, lapset, kotityöt. Minä raadan päivätyön jälkeen kotihommat ja vien lapset harrastuksiin. Hän luulee, että voi tehdä ihan mitä tahansa, koska on niin päättänyt. Toki hän saa mennä kavereiden kanssa mutta vastuu lasten hoidosta on myös hänellä. Ei voi kyllä kaikkea kaataa minun niskaani. Ollaan menossa perheterapeutille juttelemaan. Rakastan häntä mutta tämä on raskasta. Onko muilla kokemuksia tällaisesta? Tasaantuuko mieli jossain vaiheessa vai jääkö nuoruuden tavoittelu päälle? Eniten pelkään, että hän päättää vaihtaa puolta nuorempaan ja tuhoaa tämän hyvän, jonka olemme yhdessä rakentaneet näiden vuosien aikana. On vaarallisella tiellä, jossa voi käydä huonosti.
Neljänkympin kriisi koettelee
Vaimo huomennakin?
4261
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ystäväni miehelle kävi sama. Niinkin paljon, että lähti ja vaihtoi nuorempaan. Nyt vuosia myöhemmin hän ei kuulemmma mitään muuta kadu niin paljon, kuin sitä ettei tajunnut miten paljon hänellä oli perheensä kanssa. Naimisissa hän on vieläkin sen uuden kanssa, mutta kaipaa nähtävästi entiseen.
Toivon että perheterapia auttaa teitä, olette ottaneet "hyvän askeleen" sinne menemällä. Tässä on niin suuria asioita kyseessä, että niitä ratkoessa ja miettiessä on hyvä saada apua.
Tuo on vielä laimeaa esimakua! Odotahan, jos vielä kymmenisen vuotta olette yhdessä ja alkaa hänellä viidenkympin kriisi! Sangen sovinistiseti ilmaistuna, Toyotat vaihtuvat Ferrareiden koeajoihin.
Meillä tuo alkoi jo kolmikymppisenä.. Pullukka alkoi yhtäkkiä treenaamaan 6 krt viikkoon, pumppasi salilla rautaa ja vaihtoi verkkarit muotifarkkuihin. Kotona ei viihdy muutakuin että hätäseen käy suihkussa ja nukkumassa, jos sitäkään. Ja kun käy kotona, olettaa että olen haarat auki odottamassa.
Odottaakas vaan, 7-kympin kriisi on kuulemma... :-))
No tosissaan, on todella valitettavaa että ihmiset menee naimisiin kokematta ensiksi tarpeeksi elämää. Niin paljon elämää, että voivat istua tämän elämänkokemusten pyramidin huipulla ihan tyytyväisenä ja elää rikasta avioliittoa valitsemansa puolison kanssa.
Olkaa tyytyväisiä jos pullukkanne yrittävät treenata itsensä kuntoon... toivottavasti teidän vuoksi. On sitten ihan toinen juttu jos oma suhde, kroppa ja niin edespäin on päästetty niin huonoon jamaan ettei toista enään kiinnosta.
Klassikko totuushan on, että ero suunnitteleva alkaa laihduttamaan, treenaamaan ja niin edespäin. Hankitaan siis kelpoisuus markkinoilla takaisin.