Mun mieheni asuu opiskelujen takia viikot muualla. Viikonloppuisin nähdään mut tää on silti ihan perseestä! Ensin vuosi intin takia erossa, nyt neljä opiskelujen vuoksi... Miten ootte selvinny?
prkleen opiskeleminen
ikävä
92860
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos halut on liian kovat turvaudu sormi-Sepon apuun hän on vain käden mitan päässä sinusta.
Eli ota miehesi kuva ja katso sitä ja sormi jalkojen väliin niin Seppo hoitaa loput.
Täällä on sama tilanne, tosin "vasta" puolentoista vuoden ajan. Juuri kun olimme molemmat lopettaneet opiskelut, ostaneet oman asunnon ja tottuneet yhteiseloon, oli minun muutettava toiselle paikkakunnalle töiden takia. Kuinka monta kertaa olenkaan kironnut päätöstäni, vaikka toisaalta olenkin iloinen hyvästä työpaikasta. Olemme kolmekymppisiä ja siis parhaassa "perheenperustamisiässä", mutta mites tässä lisääntymään alkais, kun viikot ollaan erillään... Molemmat olemme harkinneet jatkuvasti muuttoa toisen luo, mutta työtilanne on mikä on. Ja työkokemus on kuitenkin tärkeätä. Ehkä liiankin...? Onhan se niin, että kaikkea ei vain voi saada, mutta kuinka tekeekään tiukkaa katsella rakastuneita -ja erityisesti!- raskaana olevia pariskuntia kaupungilla... :(
Tee jokin seuraavista:
1) muuta hänen luokseen
2) laita hänet muuttamaan sinun luoksesi
3) jätä hänet! Tässä tapauksessa mailaa
[email protected] ja sovi treffit!
Jos sinussa ei ole naista tekemään mitään edellämainituista, niin kärsi ihan rauhassa!
Muistuta miestäsi että hän saa olla onnellinen siitä että jaksat tuota opiskelurumbaa....ja minä taas muistutan puolestani sinua että sinun on jaksettava....hän tarvitsee sinua enemmän kuin koskaan aikasemmin nyt kun opiskelee.....tietenkin kouluympäristössä on omat kuviot mutta siltikään mikään ei voita sitä kun saa viikonloppuna olla rakkaansa kanssa...hhmm..niin no jotkut ainakin...
Sama juttu täälläkin: asumme tyttöystäväni kanssa viikot eri paikkakunnilla opiskelujen takia. Viikonloput sitten saamme olla yhdessä.
Jos suhde olisikin muilta osin epäonnistunut, niin olisi kyllä helppo sanoa koko juttu poikki. Muilta osin kun homma sujuu todella hyvin. Olemme yhdessä sopineet, että näin hyvää juttua ei mennä kuitenkaan tuhoamaan pelkästään opiskelujen takia, ja pelkästään silläkin saa jo melko paljon mielenrauhaa.
Ihan perseestähän tämä välillä on, mutta itse yritän ottaa tämän tällaisena elämänkouluna ;) Jos tällä tavalla ei opi arvostamaan omaa kultaansa niin ei sitten millään. Lisäksi on kaiken maailman messengerit ja IRCit, joilla voi pitää melko hyvin yhteyttä. Lisäksi tuo VR kulkee ja opiskelijahinnoin.
Se, mikä ainakin minulle on tällä hetkellä kaikista suurin pala purtavaksi, on etten voi toistaiseksi jakaa rakkaani kanssa arkea. Katson kuitenkin tämänkin ajan vain yhdeksi ajanjaksoksi elämästäni ja toisaalta myös panostukseksi omaan tulevaisuuteena. Nyt on se aika elämästäni, kun opettelen tulemaan toimiin omillani ja asumaan yksin. Ei tarvitse sitten vanhempana kitistä, että kun ei ole "koskaan saanut asua itsekseen". Tämä on sellainen sato, jonka hedelmät korjataan vuosien päästä. Ja toisaalta jos matkaan tuleekin mutkia niin ainakin voi sanoa tietävänsä mitä on kaukosuhteessa eläminen.
Samoin..seurusteltu kohta vuosi, välimatkaa 300km. Viikonloput yhdessä, ei aina niitäkään(!) Kova on ikävä usein, mutta ajattelemme myös tämän olevan vain väliaikainen etappi kohti jotain muuta. Turha mennä pilaamaan hyvää toimivaa suhdetta tuehalla hätiköinnillä ja ahdistumisella..
Kun se oikea kohdalle sattuu, ei siinä haittaa vaikka kaukana asuisikin, niinkuin sanoit IRC:it, web-kamerat ym. on keksitty! :))
tyttökaverini lähti juuri vaihtoon 5kk:si ja voi että on ikävä!vaik e-mailailee ahkerasti,mut mikään ei voita sitä et saa halata omaa kultaa,ite aloitin aivan himo liikunnan kun ei meinao olla tekemistä ja mielenrauhaa välillä.
mut onnex pääsen kultani luona käymään tammikuussa.kaikkeen kyl tottuu.
onnea ja jaksamista.
M21
Itsellä kokemusta kaukosuhteista ja olen päätynyt ratkaisuun, etten enää niihin ajaudu. tämä nyt menee varoitteluksi, mutta..
Yleensä opiskellessa ihmiset kasvavat tavalla tai toisella. Yhdessä kasvetaan samaan suuntaan, erillään usein eri suuntiin.
Toinen karikko tulee yhteen palatessa. Odotukset ovat pitkän kaukosuhde ajan myötä suuret ja arki ei ehkä kohtaakaan..
Toivotan ehdottomasti onnea ja toivottavasti vältätte nämä karikot. Ne on kuitenkin hyvä tiedostaa.
Itselläni on takana 2 vuotta kaukosuhdetta ja 2-5 edessä. Hyvin on mennyt tähän asti. Vuosi sitten välimatkaa oli yli 400 km, nyt "vain" reilu 100. Opiskelujen takia yhteen muutto ei onnistu vielä aikoihin. Näemme joka viikonloppu ja lomilla, ja kaksi viimeistä kesää olen viettänyt anoppilassa, joten sitä yhteistä arkeakin on tullut koettua. En usko mitään vieraantumista tapahtuvan niin kauan kuin näemme joka viikoloppu ja puhumme puhelimessa päivittäin. Ikävältähän tuo välimatka kuitenkin tuntuu, vaikka siitä joutuukin kärsimään vain arkena. Onneksi tulee kesä.