En enään voi ymmärtää sitä miksi tulen aina siihen tilanteeseen kun tunnen itseni riittämättömäksi. Koko peruskoulu ajan sain kokea koulukiusaamista milloin minua tönittiin, potkittiin, syljettiin päälle, häpäistiin, nöyryytettiin tai nimiteltiin. Nyt viimeisempien kuukausien aikana olen kokenut työpaikkakiusaamista olen nyt siis nuori aikuinen nainen. En enään vaan voi ymmärtää. Miksi aina minä? Miksi en koskaan riitä? Parisuhteissa olen kokenut mm. pettämistä, henkistä ja fyysistä väkivaltaa, olen tullut tavalla tai toisella aina jätetyksi tai miehet ovat valinneet toisen naisen. Ihan normaali painoissa olen ehkä jopa hoikan puoleinen, laitan itseäni ja pidän itsestäni huolen mutta jotenkin ne miehet on aina valinnut semmoisen ns. paremman naisen joka on viimeisen päälle muotivaatteissa ja 24/7 meikit naamassa. Kyllä tunnen itseni niin mitättömäksi luuseriksi mutta sitähän olen ollut aina muiden silmissä kerran luuseri niin aina luuseri. En enään vaan elämää. Epäreilu paikka jossa ihmiset heittää kuraa niskaa. Tunnen itseni niin arvottomaksi. Työsuhde sai tänään päätöksensä syy löyty mutta epäilen, että se todellinen syy oli aivan muu ja sen voi lukea rivien välistä. Tuntuu, että olen pettänyt kaikki tai ainakin vanhempani. He olivat työn alussa selvästikkin ylpeitä minusta mutta nyt tuntuu kuin olisin vain häpeäksi kaikille. Kun olin 19 vuotias yritin elämässä ensimmäistä kertaa itsemurhaa koska en vain enään kyennyt mihinkään muuhun ne omat vooimavarat oli loppu. Nyt koen samoin mikä voi johtua siitä kun sain tietää tuosta, että en tule jatkamaan työssäni tunteet ovat pinnassa. Tuntuu vaan, että mitä olen sen jälkeen muka saavuttanut elämässä? Sen jälkeen koin sen miltä tuntuu kun petetään, miltä tuntuu kun nakellaan lattialle, miltä tuntuu kun työpaikkakiusataan ja kun mikään ei riitä? Jotku asiat ei vain koskaan tunnu muuttuvan. Ikuisesti arvoton. Aina kun elämän muut perusasiat ovat kunnossa aina jokin viedään kuten nyt se työ ja miestä ei tunnu löytyvän enkä kyllä uskokkaan enäään siihen ihmeeseen. Ei minua voi rakastaa olenhan aina ollut se "outo" ihminen. Kyllä tässä alkaa väkisinkin elämän tarkoitusta miettimään. Loppuun lisään vielä sen kuinka näin viime yönä jo unta siitä, että olin kiinnostunut jostain miehestä siinä ei ollut kukaan tuttu kasvo unessa vaan aivan joku tuntematon ja yritin suudella sitä miestä kunnes hän työnsi minut pois ja sanoi "Että olet ihan kiva tyttö mutta nyt olet ymmärtänyt väärin en ole kiinnostunut sinusta missään sellaisessa mielessä" siis uneenkin jo tulee tämä jatkuva torjunta.
Ja tiedän kyllä, etttä moni tähän vastaa, että mene terapiaan yms. mutta tiedoksi vaan, että sen olen aloittanut jo jokunen aika sitten. Vielä päästäänkin sairas ihminen.
Ja tiedän kyllä, etttä moni tähän vastaa, että mene terapiaan yms. mutta tiedoksi vaan, että sen olen aloittanut jo jokunen aika sitten. Vielä päästäänkin sairas ihminen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kaikki eivät saa hyvää rakkautta. Kaikki eivät saa edes rakkautta kuten minä.
Elämäni tarkoitus olla kaveriton ja yksinäinen.
Miksi kukaan arvostaisi sinua, jos et edes itse arvosta itseäsi? Eli: opi arvostamaan itseäsi ja vaadi itsellesi oikeuksia, älä anna muiden polkea sinua jalkoihisi. Jos ajattelet jokaiseen ihmissuhteeseen tai työsuhteeseen alkaessasi ettei tämäkään onnistu, koska olen ihan luuseri, niin se ei luultavasti onnistu. Olet arvokas ihminen siinä missä muutkin ja sinulla on oikeus samaan kuin muillakin ihmisillä! Kun pidät itsestäsi, muutkin huomaavat sen ja heidänkin on paljon helpompi pitää sinusta!;)
Kyllä ne miehet ovat minunkin sijasta toisen valinneet useasti, kuvailusi kaltaisen naisen ja nuoremman kuin minä. Mutta se ei tee minua huonommaksi, koska tiedän itse mitä olen. Se on heidän menetys.
Et ole ainoa tuollaisten asioiden kanssa kamppaileva ihminen. Sinulla on ollut todella paskamaisia ihmisiä elämässäsi ja se _ei ole sinun syytäsi_. Lue blogeja itsetunnosta, itsensä löytämisestä, ihmisistä jotka painivat samanlaisen huonommuuden tunteen kanssa kuin säkin. Mäkin kamppailen huonon itsetunnon ja kovan vaativuuden itseäni kohtaan kanssa. Se on hirveää ja aiheuttanut sen, että olen päästänyt lähelle pahoja ihmisiä. Mun mielestä ainoa mitä kukaan voi tässä nyt tehdä, on olla välittämättä muiden mielipiteistä, tehdä mitä sinä haluat itsellesi ja elämällesi tehdä, haistattaa menneisyyden paskiaisille pitkät ja aloittaa uusi elämä uskollisena vain itsellesi. Sä et oo huonompi kuin kukaan muu, sulla on ollut vain surkeaa tuuria ihmisten kanssa ja sä oot ansainnut paljon PALJON parempaa. Vaadi sitä. Paskalle loppu. Sua on kohdeltu törkeästi koko elämäsi, joten jätä se taakse ja aloita uusi vaihe. Mitä sä haluat elämältäsi? Jos haluat muiden hyväksyntää ja arvostusta, sen perässä ei kannata juosta muuttaen itseään. Olen yrittänyt vuosia ja minä sain osakseni vastaavaa kuin sinä. Kuka sä oot? Millasia ihmisiä sä haluut ympärilles? Kilttien ihmisten keskellä on paljon paskiaisia ja traumatisoituneita, ilkeäks ryhtyneitä ihmisiä jotka kuvittelevat olevansa sillä lailla vahvoja. Älä usko niitä. Sä et oo velkaa kellekään yhtään mitään, ota se sun paikkas maailmassa sinuna, oot hieno ihminen koska oot hyväsydäminen ja se on enemmän, mitä monesta maailmaa dominoivasta ihmisestä voi sanoa. Sulla on enemmän syytä ku monella uskoa, että sä oot ansainnu hyvää kohtelua ja hyviä ihmisiä ympärilles. Koulukiusaaminen on pelkkää sosiaalista epävarmojen ihmisten töpeksintää, mitä ne häpeää lopun ikänsä, tiedän kokemuksesta. Joten keskity omaan terapiaan, omaan kehittymiseen ja elämääs, sinä olet nyt tärkein koska oot kärsiny niin paljon ja keskity rakentamaan oma uus, itsesi näköinen elämä jossa oot tyytyväinen itseesi. Elämä ei oo täydellistä eikä kenenkään tarvii sellainen olla, sua huonompia tyyppejä on maailma pullollaan, vankilatki on niitä täynnä ja ei ne itseään luuseriks kutsu. Joten sä olet äärettömän arvokas tapaus tässä maailmassa, tsemppiä sulle ja älä välitä kusipäiden kommenteista täälläkään, ne nyt boostailee omaa egoaan ja purkaa pahaa oloaan tai tylsyyttään, ei vaikuta sinuun :)
Ja muuten, jos paha olo kärjistyy masennukseksi, mielenhäiriöksi tai päihteiden käytöksi, et ole ensimmäinen tapaus siinä ja saat kyllä apua.
Löydät kyllä vielä paremman elämän, kunhan et vajoa synkkyyteen, epätoivoon ja jatkat rohkeasti eteenpäin, kuunnellen itseäsi. Muista välittämättä. Ja moni mies olisi varmasti onnekas sinut saadessaan, kohdallesi on vain sattunut kauheita tapauksia mutta valitse tarkasti tulevaisuudessa ja etsi sellainen mies, joka ymmärtää sinua ja sen, että sinä olet viimeinen ihminen jota saa enää satuttaa. Olet ansainnut sen, usko vain. Enkä minä edes tunne sinua, mutta tekstistäsi jo näkee, että olet älykkäämpi tapaus kuin moni näistä tapauksista tällä palstalla.
Kannattaa muistaa, että nuoret miehet yleensä kypsyvät hitaasti. He eivät ole kovin nuorina valmiit vakavaan seurustelusuhteeseen, kuten naiset. Miehillä on usein myös aika paljon opeteltavaa parisuhteessa esim. toisen huomioonottamisessa, tasa-arvossa ja kotitöissä.
Tärkeintä on se, että olet oma itsesi ja pidät kiinni niistä arvoista, jotka ovat sinulle tärkeitä. Sinun kannattaa opetella parisuhdetaitoja siten, että missä asioissa voit tehdä kompromisseja miehen mieliksi ja mitkä ovat niitä juttuja, joita et hyväksy. Keskustelutaito on myös tosi tärkeää, että ongelmat selvitetään juttelemalla eikä mököttämällä, aina alistumalla, ovia paiskomalla jne.
Opettele pitämään itsestäsi ja arvostamaan itseäsi. Jos et sitä tee, ei muutkaan sitä tee. Jatka terapiaa ja panosta siihen, jotta saat siitä maksimihyödyn.
Työpaikkakiusaamisesta sanoisin sen verran, että sitä on valitettavan paljon. Voit jutella asiasta työterveyslääkärin, esimiehesi, yrityksen johdon tms. kanssa laittamalla vaikka sähköpostia. Voit myös valittaa asiasta Työsuojelupiiriin tai kysyä neuvoa liitostasi. Jos mikään ei auta tai koet, että et jaksa taistella asiassa, niin kannattaa etsiä uutta työtä.
Toivon kuitenkin, että kun opit arvostamaan itseäsi, niin et ole enää niin helppo uhri kiusaajille. Olen itse joutunut seksuaalisen ahdistelun kohteeksi työpaikallani, mutta en halunnut vaihtaa muuten kivaa työpaikkaa sen vuoksi. Opettelin sanomaan tiukasti ei, välttelin kyseistä ihmistä ja jätin menemättä esim. työpaikan saunailtoihin. Muutaman vuoden päästä tilanne meni minun osaltani ohi ja pääsin eroon kiusaamisesta kokonaan. Ehkäpä kiusaajakin alkoi hieman arvostaa päättäväisyyttäni?
En ole itse kaunis nainen enkä kyllä enää edes nuori. Aina on ollut kuitenkin se tilanne, että on ollut kauniimpia, mukavampia ja ihanampia naisia tarjolla miehille. Hyvän parisuhteen löytäminen on ollut aina vaikeaa, muttei mahdotonta. Nyt olen sillä asenteella, että yksinkin on hyvä olla, mutta jos joku kiva mies ilmaantuu, olen valmis parisuhteeseen.
"Kannattaa muistaa, että nuoret miehet yleensä kypsyvät hitaasti. He eivät ole kovin nuorina valmiit vakavaan seurustelusuhteeseen, kuten naiset."
paskapuhetta, ei ne teinitytötkään (alle 24v) ole milläänlailla valmiita oikeaan parisuhteeseen kun heidän elämä on yhtä hötkyilyä, eikä osata asettua paikalleen (mitä parisuhde vaatisi)!
sulla ei ole itseluottamusta ja sä alistut ovimatoksi.
älä siis ihmettele että sun yli kävellään kun sulla ei ole pokkaa sanoa kellekkään suoraan, minkälaista kohtelua siedät ja minkälaista et
Mies ei valitse naista vaan nainen valitsee miehen kenen kanssa haluaa . Ja yleensä ulkonäölliset seikat on naisten tärkein kriteeri ja luonne jää vähemmälle huomiolle. Nainen ajattelee että voi hitto kun komea mies ja ryntää suin päin suhteeseen miettimättä että sillä miehellä voi olla muitakin naisia ja sitten se pettymys iskee päin kasvoja kun mies ei olutkaan luotettava.
Naiset ei ikinä ajattele että se ruma tai tavis vois olla hyvä mies koska sillä ei ole edes kavereita. mutta jokaine tekee niin kuin haluaa ja pettymyksiä tulee vielä lisää. Mee etsii se baarin komein mies ja olen satavarma että tulet petetyksi tai jätetyksi kun olet antanut seksiä sille.
"Nainen ajattelee että voi hitto kun komea mies ja ryntää suin päin suhteeseen miettimättä että sillä miehellä voi olla muitakin naisia ja sitten se pettymys iskee päin kasvoja kun mies ei olutkaan luotettava. "
fiksut, AIKUISET naiset eivät käyttäydy näin
Kuin omasta suustani tuo kirjoituksesi sillä erotuksella että työssäni tunnen olevani hyvä ja mikä parasta pomot ja asiakkaat kehuvat mutta työkaverit joskus yrittävät pomottaa ja latistaa mutta myös minulla kouluaikoina kokemani samanlainen kohtelu kuin sinulla on tehnyt minusta kylmän. En välitä p.askaakaan työkaverien kommenteista ja jopa hyökkään heitä vastaan. Sitä he ehkä haluavatkin mutta riittää että niille asiakkaille joille työni teen antaa kiitettävää palautetta on se tärkein. Uskon täysin että olet oman alasi ammattilainen mutta sinut on vaan nujerrettu mikäli ymmärsin työ"tovereiden" kiusaamana. Sun paikka ei ollut tuo vaan se toinen missä pääset näyttämään taitosi ja siellä sinua tarvitaan!
Mulla on onneksi se etu että työni on yleensä yksinäistä ja sellaiseen ammattiin halusinkin kun kouluajat vei viimeisetkin sosiaaliset halut.
Kavereita ei juuri ole ja nekin vähät asuu kaukana mutta soitellaan usein. Sukulaiset eivät halua olla moikkaamista lukuunottamatta kanssani tekemisissä eivätkä pyydä koskaan esim juhliin johon kyllä siskoni ja tietenkin vanhempani saavat kutsut. Syytä en tiedä sillä pahaa en kenestäkään ole puhunut mutta selkäni takana minusta sitä on puhuttu vaikka kuinka. Ainoa poikkeus on jos vanhempani ovat läsnä niin sukulaiset ovat olevinaan "kiinnostuneita" asioistani.
Minua pidetään myös homona koska suhteeni harvemmin kestävät niin kauaa että joku nainen nähtäisiin kanssani tosin olen ollut naimisissakin mutta siitä huolimatta olen kuulemma homo. Vaikka itse tiedostan olevani niin umpi hetero kun olla ja voi ja niin tietää useampi nainenkin.
Positiivista on myös se että saan naisen helpolla ja pieniä suhteita on joskus vuodessa useampiakin mutta koko elämän kestänyt riittämättömyyden tunne ja haukkumiset saa minut epäuskomaan suhteen kestävyyteen ja ajan kaikki naiset pois luotani. Suoraansanoen väitän että kukaan ihminen ei rakasta minua eikä välitä minusta kun ei ole koskaan välittänytkään. Jotkut kestää tätä kauemmin toiset ei ja lähtee.
Mulla on myös mahtava harrastus missä tiedän olevani hyvä. Mutta saanpahan siitäkin haukkumisia sukulaisilta ja suoranaisia valeita että teen seurassani muka rikkeitä jolloin minut voitaisiin erottaa. Vanhempieni ja yhden kaverin hyökkäys sukulaistani vastaan minuun kohdistuneissa valeissa sai minut vielä pysymään kyseisessä seurassa. Yksin ilman tukea mut olisi valehdeltu ulos sieltä. Olen liian hyvä ja toisia se sitten harmittaa.
Terapiassa olen käynyt mutta yli kolmenkymmenen vuoden traumaattisia elämän kokemuksia ei enään kukaan tyhjää höpöttämällä paranna. Näillä on mentävä ja yksin kuoltava mutta pärjään silti. Sinäkin pärjäät ja mä ainakin sydämestäni olen sun tukena!! Hyvää syksyä